Olin taannoin eräässä tilaisuudessa, jossa kohtasivat akateemisen uran valinneet nuoret lahjakkuudet. Itse erotuin joukosta siten, että olen valmistunut ammattikorkeasta liiketalouden tradenomina. Olin siis tilaisuudessa ns. avecina.
En edes alkeellisella tasolla voinut kuvitella mitä joutuisin kohtaamaan! Seuralaiseni kysyi jossain vaiheessa hiukan kummastellen, että mikä se sinun koulutuksesi nyt olikaan? Aiemmin hän oli vienosti hymyillen tiedustellut, että vieläkö olen siellä ***toimistolla töissä?! Ihan kuin se olisi jotain alimman kastin duunia olla assistenttina.
Jotkut tiedustelivat tilaisuuden aikana koulutustani ja kun sen kerroin, kiinnostus lopahti siihen. Tiedustelijat olivat itse lääkiksessä, valtiotieteellisessä jne. Ihan kuin se olisi joku itseisarvo!! Enkä minä ihmisenä enää sen jälkeen ollutkaan kiinnostava, kun selvisi, ettei minulla ole akateemista koulutuspohjaa. Miten naurettavaa!
En tosiaan ollut edes osannut odottaa tällaista "kohtelua".
Eniten harmittaa ja loukkaa seuralaiseni suhtautuminen, koska olemme tunteneet pidemmän aikaa ja olen hänelle kyllä kertonut koulutuksestani ja ammatistani. Ikään kuin tuon akateemisen lauman keskellä hän olisi "unohtanut" mikä minä olen ja mitä edustan. Tuon tilaisuuden jälkeen en enää tapaillutkaan häntä - loukkaus oli sen verran kirpeä tuossa ympäristössä.
En edes alkeellisella tasolla voinut kuvitella mitä joutuisin kohtaamaan! Seuralaiseni kysyi jossain vaiheessa hiukan kummastellen, että mikä se sinun koulutuksesi nyt olikaan? Aiemmin hän oli vienosti hymyillen tiedustellut, että vieläkö olen siellä ***toimistolla töissä?! Ihan kuin se olisi jotain alimman kastin duunia olla assistenttina.
Jotkut tiedustelivat tilaisuuden aikana koulutustani ja kun sen kerroin, kiinnostus lopahti siihen. Tiedustelijat olivat itse lääkiksessä, valtiotieteellisessä jne. Ihan kuin se olisi joku itseisarvo!! Enkä minä ihmisenä enää sen jälkeen ollutkaan kiinnostava, kun selvisi, ettei minulla ole akateemista koulutuspohjaa. Miten naurettavaa!
En tosiaan ollut edes osannut odottaa tällaista "kohtelua".
Eniten harmittaa ja loukkaa seuralaiseni suhtautuminen, koska olemme tunteneet pidemmän aikaa ja olen hänelle kyllä kertonut koulutuksestani ja ammatistani. Ikään kuin tuon akateemisen lauman keskellä hän olisi "unohtanut" mikä minä olen ja mitä edustan. Tuon tilaisuuden jälkeen en enää tapaillutkaan häntä - loukkaus oli sen verran kirpeä tuossa ympäristössä.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Se on niin oma maailma tuo yliopisto-/korkeakoulumaailma, että tyhmemmän on parempi pysyä poissa.
kun en koe olevani mitenkään tyhmempi. Itse asiassa aloitin opintoni aikanaan yliopistossa, mutta aina niin teoreettinen lähestymistapa asioihin ei vain ollut "minua". Jos tyhmyyttä punnitaan ja pohdiskellaan niin mielestäni nuo minuun ja koulutukseeni alentuvasti suhtautuvat ovat todella tyhmiä, en suinkaan minä. Enhän edes osannut kuvitella kohtaavani jotain tuollaista!
Juuri tuolla asenteellahan he olivat liikkeellä, kuin sinäkin olet ja se on minusta äärettömän niukkaa ja naurettavaa.
Itsekin ainoastaan ammattikorkeasaaresta valmistuneena törmäsin työpaikallani vastaavanlaisiin ylemmyydentunteisiin. Aloitin sisäisen laskennan tehtävissä, luonnollisesti avustavissa tehtävissä. Tämä oli tottakai luonnollista, vaikka olinkin jo opiskelujeni aikana ollut mm. käynnistämässä kahden pk-yrityksen toimintolaskentakäytäntöä. Heti alussa kävi ilmi, että muutamat talousosaston maisterit eivät tuntuneet pitävän minua oikein minään. Työskentelin ensimmäiset kuukaudet heidän alaisuudessaan.
No, huumorimiehiä kun olen, lähdin leikkiin mukaan. Minulla oli tapana esittää tyhmiä kysymyksiä, joihin he sitten antoivat isällisiä neuvojaan. Vastauksen saatuani aloin esittää lisäkysymyksiä ja johdattelin keskustelua yhä vaativimpiin asioihin, jotka itse hallitsin hyvin. He selvästi kiusaantuivat, kun selvisi, että heidän asiantuntemuksensa ei välttämättä olisikaan mitenkään ylivertainen minuun verrattuna.
Nykyään he osaavat suhtautua tradenomeihin asiallisemmin ;)
No, se on sinun tulkintasi tilanteesta. Saattaa olla että kiusaantuminen on ollut pelkkää myötähäpeää tyhmää tradenomia kohtaan joka yrittää brassailla olemattomilla tiedoillaan...
Miksi olisin väärin tulkinnut? Tilanteessa ei ollut mitään mystiikkaa tai mustaa magiaa mikä olisi tehnyt asian tulkinnasta vaikeaa. Lisäksi he itse kertoivat miten asia oli, kun olin heitä jonkin aikaa piinannut.
Minä opastan yrityksemme verojuristia alv-asioissa ja talouspäällikköä konsernilaskentaan liittyvissä asioissa...
Kaikki ei ole aina sitä miltä ensinäkemältä näyttää.
että näilläkin palstoilla pitää narista alemmuudentuntoaan. Ei kai näihin kirjoituksiin olisi syytä, jos itsetunto olisi kunnossa ja kantaisi koulutustaustansa ylpeänä mukanaan eikä jossain sisimmässään purisi hammasta, kun ei ole rahkeet jostain - syystä tai toisesta - riittäneet pitemmälle.
ta®kkailija
Et tuossa todistele tai perustele mitään, hyökkäät vain toista ihmistä vastaan. Argumentointi kuntoon.
Joo, ihan varmasti opastat!
Tuntuu, että joidenkin ihmisten tarvitsee itseään pönkittääkseen tavallaan vähätellä muita. Mun mielestäni heidän oma häpeänsä. Itseasiassa yksi parhaista kavereistani tekee tuota jonkin verran (siis ihan kaikille samalla tavalla, ei mitenkään amk:laisille erityisesti) ja hyvin kaverin tuntevana siihen oppii vaan suhtautumaan.
Itse en tuota oikein ymmärrä, mielestäni saamasi kohtelu oli käsittämätöntä. (Olen siis itse akateeminen, jos sillä on jotain tämän kanssa tekemistä.) Oman kaveripiirini koulutustaustat vaihtelevat peruskoulusta tohtoriin. Ihmisten ajattelussa on havaittavissa jonkinlaista korrelaatiota koulutukseen, mutta suuria vaihteluitakin on. Lisäksi se ei tarkoita, etteikö erilaisten ihmisten kanssa voisi löytyä silti mielenkiintoista keskusteltavaa ja etteikö itse kullakin olisi annettavaa. Itse siinä häviää, jos ei "ota" ihmisistä sitä mitä itse kullakin on annettavana. Kaikista tuttavuuksista jotain saa ja oppii.
Olen muuten kesätöissä törmännyt asenteeseen, jossa amk:sta valmistunut on olettanut, että yliopistossa opiskeleva luulee olevansa jotain hienoa ja parempaa. Hän näki sitten tarpeelliseksi todistella koko kesän minulle paremmuuttaan ja kertoa kuinka yliopistolaiset eivät ymmärrä mistään oikeasta mitään. Kummallista sinänsä, että tyyppi oli oikeasti fiksu ja itse vasta opintojeni alkuvaiheessa olevana katsoin hänen osaamistaan "ylöspäin" ja muutenkin koin itseni vielä ihan tumpeloksi. Ei hänen olisi tarvinnut mitään todistella.
No, kyllä tietenkin asia on hieman lapsellinen, mutta kukaan ei "tappele" yksin.
On nimittäin aivan asiatonta, kuinka juuri tradenomit pyrkivät todistamaan koulutuksensa korkeatasoisuutta akateemisen koulutuksen saaneille. Faktat vaan eivät ole niin, koska kaikista ei ole opiskelemaan.
Voiko joku nimittäin tosissaan väittää (ja vielä perustella väitteensä uskottavasti), että uskoo 70 prosentilla ikäluokasta olevan kykyjä ja mahdollisuuksia KORKEAKOULUTASOISEEN opiskeluun? Jokainen olemme käyneet peruskoulun ja osa vielä armeijankin, joissa molemmissa olemme voineet nähdä koko ikäluokkamme taidot ja kyvyt.
Jokaisella on paikkansa maailmassa ja niin myös tradenomeilla. Kyllä tradenomilla on mahdollisuus edetä urallaan siinä kuin merkonomilla, putkimiehellä tai ekonomilla. Akateemisuutta ja korkeakoulututkintoa ei tradenomilla ole, mutta ei siis tarvitsekkaan olla. Kaikkia tarvitaan!
Olen idealisti. Väitän että jokaisella on mahdollisuus omaksua yliopistomaisuus eräänlaiseksi elämäntavaksi ja mielentilaksi. Tätä kautta myös institutionaalinen korkeakouluopiskelu on jokaiselle aivan mahdollista. Ei yliopisto-opiskelu mitään kovin ihmeellistä kuitenkaan loppujen lopuksi ole.
Suosittelen lukemaan kulttiteoksen 'Zen ja moottoripyörän kunnossapito'.
Yksilöitkö ja perustelet väitteesi muulla kuin itse väitteellä.
Oletko siis idealistisuudessasi todella sitä mieltä, että 70 prosentilla ikäluokasta on kyky opiskella korkeakoulutasoisesti ilman tason huomattavaa pudotusta?
Oletko suorittanut empiirisiä havaintoja asiasta -koulussa -työpaikalla -ystäväpiirissä?
Ei se ketään alenna tai ylennä, jos ei ole kykyä tai halua teoreettiseen oppimiseen. Arvostan kunnon ammattimiestä ja kädentaitajaa moninkertaisesti enemmän kuin pseudokorkeakoulutettua tradenomia.
"Ei yliopisto-opiskelu mitään ihmeellistä ole." Kuka niin on väittänyt? Fakta vaan on se, että suurimmalla osalla kansasta ei ole kykyä ja motivaatiota kokea tätä ihmeellisyyttä. Siitä oli kyse.
Heh. En minäkään väheksy ammattimiestä tai -naista. Toisaalta en myöskään alenna kenenkään koulutusta "pseudukoulutukseksi" kuten sinä.
Pointtini on oikeastaan siinä, että on hyvä että yhteiskunta takaa mahdollisimman monille mahdollisuuden korkeakouluopintoihin.
Tuosta "tason pudotuksesta" en viitsi lähteä jankuttamaan kanssasi. Minä kun tarkastelen asiaa siltä kannalta, että jokainen joka suhtautuu opiskeluun siten kuin minä, pitää huolen omasta oppimisestaan ja sitä kautta myös tasosta. Eli kuten tuossa toisessa viestissä kirjoitin, itse en opiskele jonkun tietyn tittelin taikka statuksen takia, vaan siksi että opiskelu kiinnostaa.
Ja lisäksi, kuten toisaalta tuossa edellä kirjoitin, mielestäni yliopisto on tosiaan mielentila. Toisin sanoen mikään välttämättömyys akateeminen koulutus ei ole, vaan samoja juttuja voi kukin halutessaan pohdiskella ihan omin päin, näin ihan se tavallinen ammttimies tai -nainenkin.
Jos ihmisellä sitten herää kiinnostus hakeutua sellaiseen ympäristöön jossa tätä pohdiskelua tehdään tietyn instituution puitteissa ja ikään kuin ammattimaisesti, niin on hyvä että siihen on tarjolla laajat mahdollisuudet.
pyrkisin vakuuttelemaan oman koulutukseni pätevyyttä, jos olisin amiska. Pääsin kuitenkin amiskan lisäksi oikeaan korkeakouluun, eikä nyt tarvitse ainakaan kärsiä alemmuuskompleksista monien ammattikorkeakoululaisten tavoin.
Jos kuitenkin lukisit tuon toisen alemman viestini, niin kenties huomaisit että minä opiskelen nykyisin yliopistossa - itse asiassa viimeistelen parhaillaan gradua ja samalla suunnittelen toisen yo-tutkinnon aloittsamista ensi yksynä. Mutta ei minulla sinänsä kyllä ole minkäänlaista tarvetta hehkuttaa tutkintojani tai opintojani ja todistella omaa paremmuuttani suhteessa johonkin toiseen kuten ilmeisesti sinulla. Kuten jo kirjoittelin, minä opiskelen koska opiskelu kiinnostaa, en jonkun tietyn tittelin taikka statuksen takia.
En tarkoittanutkaan vain sinua, vaan yleisesti näillä palstoilla käytävää keskustelua. Yleensä ammatillisen koulutuksen opiskelijat pyrkivät vertaamaan koulutustaan akateemisiin, yrittäen todistella oman "korkea"koulutuksensa vaativuutta tms. Joidenkin on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei kaikista ylioppilaista voi tulla yliopistolaisia, vaikka kunnianhimoa riittäisikin. Eikä kaikilla ole haluakaan. Mutta edelleen yhteiskunnassamme selvästi arvostetaan enemmän akateemisia kuin ammatillisia opintoja, monien heikkoitsetuntoisten ammattiopiskelijoiden jatkuvat kitinä edelleen vaan ruokkii tätä asetelmaa.
Varmasti molempien osapuolten asenteessa on parantamisen varaa. Kun nyt ottaa huomioon tämän ketjun aloitusviestin, niin tässä yhteydessä asenneongelma on kyllä selvästi ollut akateemisessa päässä.
Mielestäni koultusmahdollisuuksien parantaminen vähentää tällaista kahtiajakoa ja esimerkiksi amk:sta yliopistoon siirtyminen tulee toivottavasti tulevaisuudessa helpommaksi.
Mutta sinänsä minusta - idealisti kun olen - yliopisto tosiaan on enemmänkin eräänlainen mielentila eikä mikään tietty "brändi" tai johonkin instituutioon tms. sidottu asia.
Tuohon arvostusasiaan otan vain sen verran kantaa, että totean, että on ikävää ja mielestäni täysin väärin, että ihmistä arvostetaan usein juuri suoritetun tutkinnon tai jonkin ammattialan perusteella - kuten nyt ketjun avausviestissäkin kävi ilmi. Tässä on taustalla usein sellainen virhepäätelmä, että ihminen A on hyvä ja arvokas koska on koulutukseltaan vaikkapa lääkäri.
Ammattien ja koulutuksen "arvostus" näkyy hyvin vaikkapa mediassa ja erilaisissa tv-peleissä. Ihmiset määritellään (karsinoidaan) useimmiten kahden/kolmen indikaattorin kautta: koulutuksen, ammatin ja iän. Sukupuoli on sitten tietysti vielä yksi yleinen määrittäjä.
Ei kaikista ylioppilaista voi tulla ammattikorkeakoululaisiakaan ainakaan kaikkiin ammattikorkeakouluihin.
Itse valmistunut Tamkista ja nyt Vaasan yliopistossa. Arvaa huviksesi kumpaan oli helpompi päästä sisään?
Opiskelu kummassakin oli/on ihan mukavaa, mitä nyt yliopistossa ei tarvi tehdä niin paljon töitä, joten itse koin kyllä amk:n rankempana.
Niin varmaan joo... Millä perusteella sinne AMK:uun oli vaikeampi päästä? Sisäänpääsyprosentit eivät kerro mitään, vaan hakijoiden taso, ja AMK:uun hakee kaikenlaisia ropelipäitä. Hakijoiden taso on siellä huomattavasti alhaisempi.
Uskon, että vaasaan on vaikeampi päästä, sillä sinne täytyy lukea pääsykoekirjallisuutta. Miten sen oppilasaines vertautuu yliopistojen joukossa on sitten asia erikseen.
Amk:iden valintaluvuissahan on hyvin paljon ilmaa välissä. Itsekin hain aikoinani neljään. Yhteen pääsinkin. En ottanut paikkaa vastaan sillä se oli varasuunnitelma välivuodeksi mikäli en olisi päässyt yliopistoon. Niihin kokeisiinhan ei ole pääsykoekirjallisuutta ja samalla alalla riittää kun käy yhdessä pääsykokeessa. Kynnys hakea on siis hyvin matalalla.
Se on kyllä totta, että amk:iden valinnoissa on uskomattomia eroja. Muistaakseni silloin valintaoppaassa oli aloja joille oli enemmän aloituspaikkoja kuin hakijoita. Toisiin paikkoihin oppilasaines on hyvin paljon valikoidumpaa .
Ja sitten mielenkiintoinen tarina. Tunnen erään kolmen ällän ylioppilaan. Hänelläkin oli varasuunnitelmana vuosi amk:ssa. Hän ei päässyt sinne. Yliopistoon hän pääsi ja nyt hikuilee siellä 40 ov:tä vuodessa. Fiksu lukuihminen. Varmastikin olisi jättänyt amk:n kesken. Ne amk:n valintakokeet kun ovat SOVELTUVUUStestejä. Niissä ei haetakaan sitä kaikista innokkainta lukijajoukkoa, vaan nimenomaan heitä keiden luonne sopii amk:hon. Tietenkin heidän joukossaan mahdollisimman hyviä.
Monethan hakevat varasuunnitelmana amk:hon. Jo tämä saa aikaan sen, että niihin voi päästä sisään aivan uskomattomilta varasijaluvuilta.
Siispä ei niitä prosenttilukuja voi verrata yliopistojen kanssa. Miltään kantilta katsottuna ei niitä saa yhteismitallisiksi.
On yliopistossakin niitä aloja ja pääaineita joihin pääsee jokatoinen hakija. Sen takia yliopistoilla onkin käytössään varaventtiili, vaatimustaso. Noin neljänneshän sisäänpäässeistä ei koskaan valmistu. Amk:ssahan käytänössä kaikki raahataan läpi.
Yksi asia on taas se lipsuvatko toiset yliopisot vaatimustasostaan. Niin uskomattomalta kun se logiikan valossa kuulostaa ovat pienten yliopistojen oppilaat usein niitä nopeiten opintoviikkoja kerääviä...
Suhteellista on kaikki. Ei siis vertailla. Jokainen voi olla hyvä ja voi olla myös toisenlaisia hyviä.
Hyvin monia täällä antaa ymmärtää, että älykkyys on osittain mitattavissa koulumenestyksellä eli jos siitä pidetään kiinni, niin Tamkiin oli vaikeampi päästä. Mitä ylenpalttisen vaikeaa niiden pääsykirjojen kahlaamisessa sitäpaitsi on. Kyllä ainakin kauppatieteisiin voi päästä melko helpostikin joissakin yliopistoissa eikä se silti kerro kyseisestä opiskelija-aineksesta paljonkaan.
Ja kyllä niitä ropellipäitä on ihan jokaisessa koulussa jopa ihkaihanassa yliopistossa, vai väitätkö, että sinne ilman muuta poikkeuksetta karsiutuu se paras ja älykkäin aines. Aika järkyttävää yleistystä!!
kertoa myös sellaisen asian, että eivät kaikki halua yliopistoon, vaikka pääsisivätkin. Olisin päässyt lukemaan englantia Jyväskylään, mutta en mennyt. Tein vielä vuoden töitä ja nyt opiskelen sosionomiksi. Minua voidaan ehkä pitää hulluna, mutta haluan tehdä töitä, joilla on oikeasti väliä. Tosin olen melko varma siitä, että jatkan opintojani vielä yliopiston puolella lukemalla sosiologiaa tämän tutkinnon jälkeen, koska se kiinnostaa kovasti, mutta mielestäni tämä koulutus antaa minulle jotain, mitä yliopisto ei voi antaa. Ainakin kokemusta ja valmiuksia kohdata ihmisiä. Ammatillinen koulutus on aivan yhtä arvokasta kuin akateeminenkin koulutus ja mielestäni näiden kahden yhdistäminen on työelämässä suuri etu. Varsinkin alalla, jossa kohdataan ihmisiä. Raha ei tuo onnea ja sitä ei kukaan täältä saa mukaansa kuollessaan.
Kurjaahan tuollainen, ilman muuta. Tutkinto ei tosiaan ole mikään ihmisarvon mitta. Itselläni on tradenomin tutkinto, mutta sen lisäksi opiskelen vielä yo:ssa - joskin ihan eri oppiainetta, en mitään kaupalliseen alaan viittavaa. Niin ja mielessä on vielä suorittaa kolmas tutkinto - jälleen hieman eri oppiaineesta. Siis itse opiskelen kun se nyt kiinnostaa, en tutkinnon tai statuksen vuoksi.
No, lukaisin tuossa viime viikonloppuna hesarista onnellisuutta käsittelevän jutun. Joku ulkomainen talostieteilijä on vast'ikään julkaissut aiheesta kirjan ja EVA on täällä kotomaassa tehnyt ihmistä onnellisuutta tutkailevan selvityksen. Tradenomi kun tosiaan olen ja kuulun tradenomiliittoon, tuli tuossa juuri eilen liiton kautta bisnes.fi lehti, jossa käsiteltiin tuota samaa onnellisuus -tutkimusta. No, toteamus oli se, että ihmiset saavat yleensä tyydytystä siitä, että voivat katsoa toista hieman nenänvartta pitkin - ikävä kyllä näin. Siis yksi onnellisuuden perusta on se, että itsellä menee hieman paremmin kuin toisella.
Tätähän näkee tällä palstalla päivittäin. Jatkuvasti täällä vertaillaan omaa opinahjoa, omaa tutkintoa, omaa oppiainetta jne. muihin ja perustellaan omaa paremmuutta näiden kautta.
No, itse pidän mielessäni erään taannoiseni professorini lausahduksen: "suurin osa todellisesta elämänhalusta, viisaudesta ja syvällisyydestä on jossakin aivan muualla kuin yliopiston seinien sisällä."
Niin, itse ymmärrän yliopiston enemmän mielen tilana tai elämäntapana kuin jonakin konkreettisena laitoksena. Eli tutkinnoilla tms. ei ole minun mielessäni oikeastaan mitään tekemistä tämän asian kanssa. Sinä kohtasit valitettavan pikkusieluisia ja kapeakatseisia "eliitin" edustajia - tuollaistahan se valitettavasti on.
Minusta tätä "Minun isä on vahvempi kuin sinun isä!" -kiistaa on käyty riittävästi näillä palstoilla, eikä kiistely ole vienyt mihinkään.
Minulla on ikää ja kokemusta sen verran, jotta pystyn sanomaan, että aika seuloo todelliset osaajat tyhjänjauhajista, oli ammatti tai koulutausta mikä tahansa. Tämän olen hyvin monissa paikoissa havainnut, ja jokainen päätyy useimmiten todellista osaamistaan sekä kykyjään vastaaviin tehtäviin, vaikka tietysti joitakin poikkeuksia tästä perussäännöstä on.
Nuorena ja epävarmana monien pitää yrittää olla kukkona tunkiolla ja esittää hieman parempaa kuin onkaan. Lisäksi tämä asenne näkyy väheksyvänä suhtautumisena muihin ihmisiin. Vanhempana - onneksi - useimpien suhtautumisen ratkaisevat enemmän tosiasiat eikä toisarvoiset tekijät kuten esimerkiksi ihmisen koulutustausta.
oli yliopiston vuosijuhlassa avecina, ja eräs pöytäseurueeseeni kuulunut herra kyseli mikä olen miehiäni ja mitä teen, kun kerroin opiskelevani ei-akateemisesti, alettiibn heti katsoa kieroon eikä juttuseura enää juuri kiinnostanut. Kuitenkin, ilman siivoojia, toimistovirkailijoita, keittäjiä, tarjoilijoita ym. tämä uhteikunta ei pelaisi, kaikkia tarvitaan eikä muita saisi syrjiä, vaikkei olekaan hienoa yliopistokoulutusta. kaikkia tarvitaan ja kaikkia olisi kohdeltava samanarvoisesti!
Sehän olisi hienoa ja periaatteessa toimivaa kommunismia, jos kaikki olisivat samanarvoisia. Tämä nyt ei kuitenkaan vaan toimi yhteiskunnassa, koska ihmiset on tarpeen jakaa luokkiin statuksensa ja osaamisensa mukaan. Korkeammin koulutettu on aina korkeammin koulutettu kuin se ei-korkeakoulutettu ja tällöin korkeammalla hierarkiassa. Pomo määrää työpaikalla, ei alainen, upseeri armeijassa, ei jääkäri, vaimo kotona... jne. Halusitte tai ette, niin toiset hommat ovat arvokkaampia ja täten arvostetumpia kuin toiset ja silloin kaikkia ei voi kohdella samanarvoisesti.
Siis juuri kommunistisissa maissahan määrää se, jolla on "enemmän rautaa kaulalla" (muodollinen pätevyys ja hierarkia); osaamisella ei niinkään väliä.
Kumma juttu, että tämä kommunistikortti kaivetaan aina esiin tietämättä ja ymmärtämättä asioiden todellista laitaa.
Se on katsos sillä tavalla, että kusipäitä mahtuu jokaiseen porukkaan ja useimmiten kusipäisyys tiivistyy sinne ikärakenteen alapäähän. Samalla tavalla kuin kadulle sylkeminen on yläasteikäisen mielestä hienoa, saattaa joku kloppi pitää yliopistoon pääsyä suurena suorituksena. Tietenkään kaikki, eikä edes suurin osa ole tätä mieltä, mutta kuitenkin.
Tosiasiassa ihmisen kyvykkyys ja osaaminen mitataan työelämässä ja yleensä siinä vaiheessa kun on johtajan pallille ehtinyt on myös oppinut suhtautumaan elämään ja ihmisiin realistisesti.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Tradenomi joutuu joka puolella selittelemään ja puolustelemaan omaa koulutustaan...Itse valmistun 2006 tradenomiksi.
On välillä surullistakin opiskella koulussa, jota nuo yliopistoihmiset eivät mukamas fiksumpina ihmisinä arvosta ollenkaan. Itse olen todella lahjakas ja tunnollinen opiskelija, aion vielä ammattikorkeakoulun jälkeen mennä kauppakorkeakouluun. Haaveeni on valmistua kauppatieteiden masteriksi vielä joku päivä.
Ärsyttää todellakin, kun joutuu sitä osaamistaan todistelemaan "akateemisille herroille"...Kukaan ei siellä yliopistoissa ajattele, että tradenomit osaavat siinä missä kauppatieteiden maisteritkin!
En usko, että em. tekstin perusteella sinun kannattaa vaivautua korkeakouluopintoihin. Argumentointi ei viesti akateemisista taipumuksista;
"...todella lahjakas ja tunnollinen opiskelija, aion vielä ammattikorkeakoulun jälkeen mennä kauppakorkeakouluun"
...ja heti perään...
"...tradenomit osaavat siinä missä kauppatieteiden maisteritkin!"
Miksi aiot hakea kauppakorkeakouluun, jos tradenomit osaavat siinä missä kauppatieteiden maisteritkin??
No, ehkäpä hän menee sinne siksi, että ala (Tässä olisi mukava käyttää sanaa "tiede", mutta en uskalla koska se tuntuu olevan varattu akateemisten käyttöön) kiinnostaa?! Ei missään kuitenkaan lue, että AMK:ssa opetetaan kaikki maan ja taivaan väliltä kyseiseltä alueelta.
Se, miten ja millä tyylillä kirjoitan tänne, ei kerro mitään "akateemisista" taipumuksistani. Et tiedä minusta mitään. Haaveeni on valmistua kauppatiedeiden maisteriksi, ja sen suhteen minua ei lannista mikään. Viihdyn hyvin ammattikorkeakoulussa ja olen ylpeä siitä, että minusta tulee tradenomi, mutta se on minulle välietappi. Väsyttää nämä ainaiset kinaamiset ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä.
Täytyy nyt vastapainoksi kertoa, että itsekin tuli käytyä yliopiston juhlissa silloin kun opiskelin vielä tradenomiksi. Ehkä minulla sitten kävi vain hyvä tuuri, sillä yliopisto-opiskelijat suhtautuivat minuun todella hyvin. Ei oikeastaan voi edes puhua mistään erityisestä "suhtautumista" vaan olin yksi muiden joukossa. Muutaman kerran sain kuulla sitä Tradenomi-laulua, mutta senkin otin huumorilla, sillä se oli vain kiusoittelua.
En voi sanoa sen asian tiimoilta mitään pahaa yliopisto-opiskelijoista. Olivat ja ovat yhä mukavaa porukkaa. Varmasti kusipäitäkin löytyy, mutta kysehän on vain siitä, miten valitsee seuransa. Täällä keskustelupalstalla näkee kirjoituksia sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Haluan kuitenkin, että seuralaisellani olisi edes jonkinlaista kykyä älykkääseen ajatteluun
En nyt niin hirveästi ole kiinnostunut tämän suuntaisista tinkauksiasta, mutta haluaisin kuitenkin mainita sen, että minun mielestäni opiskeltava ala on koulua tärkeämpi. Esimerkiksi omalla "luokallani" AMK:ssa on puolentusinaa tyyppiä, jotka opiskelivat yliopistossa mutta lopettivat, koska pääsivät tähän koulutukseen.
Vastaavasti liikennettä tapahtuu tietenkin myös toiseen suuntaan. Muutama ryhmäni jäsen esimerkiksi on suunnitellut käyvänsä hankkimassa tämän tutkinnon jälkeen lisäkoulutusta yliopistosta, koska arvelevat siitä olevan hyötyä suunnittelemalleen urakehitykselle. Kyse ei ole siitä, etteikö AMK-tutkinto riittäisi, vaan he haluavat vain hieman laajempaa näkökulmaa asioihin. Mitä useampi tutkinto ja enemmän opiskelua takana, sen parempi.
Eli kyse ei minun mielestäni siis ole siitä, missä opiskelee, vaan miten erilaisia kouluja käyttää hyväkseen. Minun alalleni kattavimman koulutuksen Suomessa saa AMK:ssa mutta yliopiston tarjonnasta löytyy mukavasti sitä tukevia aineita.
Mikä on se ala, jossa ".. kattavimman koulutuksen Suomessa saa AMK:ssa"????
Sairautta tuommoinen,että jos nyt on ollut AMK:ssa tai YO:ssa niin ei halutakaan enää tutustua.Voi voi voi,ihmiset,hyvät.Hyväksykää toisianne,ei tätä mun mielestä edes tarvisis sanoa.Nooh,syyllistyn kyllä itsekin kaikennäköiseen moraalittomaan toimintaan,itkuhan siitä tulee kun huomaa sen.Olkaa rauhassa ja eläkää.Jos jotain fiksuitta/tietoa pitää arvostaa niin se on elämäntietous,sitä voi jo arvostaa.
Niin hullua keskustelua ettei viitsi edes oikeesti kommentoida :D
Tyypillistä näille viestiketjuille on se, että ihmisiltä puuttuu omakohtainen kokemus molemmista ao.opinahjoista. Itselläni on AMK-tutkinto taskusssa ja saman alan YO-tutkinto on kahden tentin päässä. Mitäkö voi sanoa koulutuksen tasosta?
Kumpaankin kouluun mahtuu niitä hyviä ja huonoja kursseja kuten myös opettajia. Jotkut opettajistani olivat peräti samoja kummassakin koulussa. Vaatimustaso kuitenkin poikkeuksetta on kovempi YO:ssa. Mikäli jokin kurssi ei mene läpi ei mitään armopaloa anneta, AMK:ssa näitä poikkeuksetta on koska opiskelijoiden oletetaan menevän "myllystä läpi" 4:ssä vuodessa. Toki niitäkin AMK-kursseja oli joita sai pari vuotta suoritella..
Yleisesti ottaen ne paremmin lukiossa tms. _menestyneet_ (ei siis kyvykkäät) opiskelijat päätyvät yliopistoon. Se ei kuitenkan tarkoita sitä että motivoitunut kurssinsa hyvin suorittanut AMK-ihminen olisi "huonompi" kuin keskimääräinen YO:lainen. Päinvastoin. Tuntuukin että ihmiset joiden suurin meriitti on omata opiskelupaikka korkeakoulussa on dissata näitä "alemman tason" opiskelijoita vailla mitään perusteita.
mullakin opiskelupaikka yo:ssa ja pari vuotta opintoja takana - nyt oon amk:ssa ja mulla on kivaa!
Ekonomit ovat suurimmalla osalla elinkeinoelämän huippupaikoista. Ekonomi-opiskelijaksi hakeutuu usein iso osa juuri siitä ikäluokkansa terävimmästä kärjestä. Kansakunnan hyvinvointi on usein suuressa määrin riippuvainen ihmisistä, jotka ovat ekonomeja. Tämänkin vuoksi tutkinto on melko profiloiva. Myös palkkatilastoissa olemme keskiarvoilta/mediaaneilta hyvin lähellä kärkeä ( toinen tai kolmas).
Ammattikorkeassa on profiloivia aloja, kuten sairaanhoitaja tai sosionomi (AMK). Kaikista vähiten profiloivin ala siellä on tradenomiopistolinja.
Amk:n suurista sisäänottomääristä johtuen sinne pääsee todella typeryksiä ( kaukaata alakvartiilin alta, mikäli henkistä kantokykyä mittaamme). Loogisin vaihtoehto mikäli haluaa ns. "korkea-asteelle" on tradenomi- tutkinto. Mikäli siis ei ole minkäänlaista lahjakkuutta. Tradenomi on vähän ei mitään.
Tämän takia kaupallisella alalla (näin laajasti ilmaistuna) opiskelee niin ikäluokkamme kärki kuin sen matalin osa. Tulevat suuryritysten johtajat ja nordean kassaneidit.
Kyllä minäkin tradenomin seurassa voisin olla, mutta en häntä nyt akateemisissa piireissä esittelisi. Sehän on kuin esittelisi luomea kauneuskilpailuissa.
Ja poikkeukset vahvistavat säännöt, jottei kukaan käy kvasisarkastisoimaan. Ja yksi poikkeus olkoon se paljon haukuttu vaasa.
Tiedä kuinka edes viitsin ottaa tähän kantaa. Varmasti tuntuu nyt erinomaiselta kun sait hetken rapsutella itse itseäsi leuan ja vähän navankin alta arvon egomaani.
"Ekonomi-opiskelijaksi hakeutuu usein iso osa juuri siitä ikäluokkansa terävimmästä kärjestä."
Minä väitän että ekonomiksi hakeutuu usein iso osa ikäluokan egoistisimmasta kärjestä. Niistä jotka haluavat nopeasti ja heti-mulle-kaikki-tänne. Tottahan toki poikkeuksia on niin kuin selvität, mutta valitettavan harvoin heitä tapaa.
"Kansakunnan hyvinvointi on usein suuressa määrin riippuvainen ihmisistä, jotka ovat ekonomeja."
Tällaiseen pseudoväitteeseen on ihan pakko pistää vastine. Maailma olisi todennäköisesti huomattavasti onnellisempi paikka ilman egonomeja. Viittaan biologi Matt Ridley:n teokseen Jalouden alkuperä: "[...] Robert Frank havaitsi, että kun taloustieteenopiskelijoille oli opetettu ihmisten olevan pohjimmiltaan oman edun tavoittelijoita, he muuttuivat itsekin omanvoitonpyyntöisemmiksi: he pettivät vangin pulma -peleissä enemmän kuin muut opiskelijat." (1996: 283).
Niin kauan kuin tradenomit ja muut AMK:ssa opiskelevat tietävät oman paikkansa eivätkä koeta olla "akateemisia" tai samalla viivalla ekonomien kanssa. KTM-tutkinto on yksinkertaisesti vaativampi, laaja-alaisempi ja se antaa paremmat teoreettiset valmiudet johtotehtäviin.
Mikään ei ole halpamaisempaa kuin katteeton kunnia tai lahjapätevyydet.
Ei myöskään ole mitään ongelmaa, mikäli ne, jotka tietyssä opinahjossa eivät ole opiskelleet eivät tule kertomaan, millaista opiskelu siellä on, millaiset valmiudet sieltä saa ja millaisia kaikki muut opiskelijat ovat.
Saattaa tulla yllätyksenä, mutten itse tunne yhtään amk-opiskelijaa, joka oikeasti kuvittelisi olevansa koulutukseltaan samalla tasolla yliopisto-opiskelijoiden kanssa.
Suosittelen lukemaan näitä ketjuja. Ihme juttu muuten, että juuri täällä yliopistopalstalla on enemmän AMK:n väkeä kuin heidän omalla palstallaan.
Kyllä tuolla amk-palstallakin näkee paljon yliopistoväkeä. Tiedä sitten, mistä tuo kiinnostus johtuu.
Uskoisin, että täällä on paljon niitä tapauksia, joissa joku muu esiintyy tradenomiopiskelijana, provoaa tai muuten vain ei puhu täysin rehellisesti. Uskon, että hyvin suuri osa niistä "olemme yhtä hyviä kuin ekonomitkin" -kommenteista on ylilyötyjä, eikä kirjottaja usko itsekään niihin. On vain pakko sanoa jotain takaisin siihen vähättelyyn, ja silloin sorrutaan helposti ylilyönteihin.
Yksi ongelma tässä asiassa on tietysti vielä se, että opiskeltavat asiat saattavat olla hyvinkin ympäripyöreitä ja on hankala hahmottaa sitä, mitä se kunnollinen osaaminen on.
Juurikin näin.
"Mikään ei ole halpamaisempaa kuin katteeton kunnia tai lahjapätevyydet."
Eli pääasiahan on se mitä osaat tehdä, ei mikään paperinpala jota kannat mukanasi. Miksi jauhat jostain tutkinnoista?
"Uskoisin, että täällä on paljon niitä tapauksia, joissa joku muu esiintyy tradenomiopiskelijana, provoaa tai muuten vain ei puhu täysin rehellisesti. Uskon, että hyvin suuri osa niistä "olemme yhtä hyviä kuin ekonomitkin" -kommenteista on ylilyötyjä, eikä kirjottaja usko itsekään niihin. On vain pakko sanoa jotain takaisin siihen vähättelyyn, ja silloin sorrutaan helposti ylilyönteihin."
--> Onko tuossa nyt joku huutava ristiriita?
Osaatkohan edes sanoa millaisia asioita ekonimit tekevät käytännössä paremmin kuin tradenomit?
On todella hankalaa määritellä sitä, mitä ekonomit osaavat _käytännössä_ enemmän. Pitää muistaa, että kyse on yksilöistä, jolloin eroja on jo yksilötasolla paljon. Voi olla tradenomi-opiskelijoita, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita opiskelusta, panostavat siihen täysillä ja haalivat paljon tietoa koulun ulkopuoleltakin. Toisaalta on niitäkin, jotka lukevat asiat vain tenttiin ajattelematta sen tarkemmin. Sama pätee tietenkin myös kyltereihin.
Luonnollisesti en voi puhua kuin vain oman kokemukseni perusteella, joten ei missään nimessä tule ajatella, että kaikkialla asiat olisivat täysin samalla tavalla.
Joitan eroja kuitenkin mainitsen. Ensinnäkin ammattikorkeassa tietot tuotiin valmiina pöytään, jonka takia käsiteltävien asioiden omatoiminen miettiminen ja pohtiminen jäi vähemmälle. Tämä tuli ehkä parhaiten esille matematiikassa, jossa amk:ssa vain tyydyttiin laskemaan niitä tiettyjä sanallia tehtäviä kun taas yliopistossa keskityttiin enemmän laskemiseen ja paneuduttiin siihen, miksi lasketaan tietyllä tavalla.
Amk:ssa pääsi lisäksi tenteistä paljon helpommin läpi - riitti, kun vain jauhoi jotain, eikä läpipääsemiseen tarvittu edes 50%:ia pisteistä. Yliopistossa jauhetaan sitä paskaa vieläkin, mutta sen tulee olla sitä oikeaa paskaa, jotta saisi pisteitä.
Markkinoinnin osalta yliopistoissa on paneuduttu huomattavasti tarkemmin opeteltaviin asioihin. Amk:n puolella ei opetettu ollenkaan laskelmien tekemistä markkinoinnin yhteydessä. Markkinoinnin suunnittelun ja päätöksenteon kurssissa jauhettiin lähinnä sitä, miksi suunnittelu on tärkeää, eikä millään tavalla paneuduttu siihen, miten se suunnitelma pitäisi oikeasti tehdä. Markkinointitutkimuksen kurssilla oli sama juttu - ei minkäänlaista yhteyttä käytäntöön. Tässä yhteydessä sanottakoot, että markkinoinnin opetus noin muutenkin oli täysin ala-arvoista, muualla asiat ovat toivottavasti paremmin.
En koe, että minulla olisi ollut minkäänlaisia valmiuksia ammattikorkean jälkeen hakea kunnollisiin töihin. Viimeisenä vuotena kirkastui pelottavalla tavalla se, etten osaisi tehdä vaativampia työtehtäviä kunnolla koulutukseni pohjalta. Surullista, sillä ammattikorkeanhan piti antaa käytännön valmiudet työhön.
Pahoittelen tätä turhaa paskanjauhantaa ja tilitystä. Toivon todellakin, että muualla tradenomeille annettaisiin kunnollista koulutusta.
Kun nyt on jo aika pitkään käyty tätä yliopisto vs. AMK -väittelyä, kiinnostaisi seuraavaksi tietää ihmisten suhtautuminen "erikoisaloihin".
Idean sain tuosta sivun yläreunassa pyörivästä poliisikoulun mainoksesta.
Eli siis poliisit, pelastajat (eli palomiehet) ja sotilaat. Samaan syssyyn voisi varmaan lisätä vielä ensihoitajatkin, vaikka he ovatkin kotoisin perinteisestä AMK:sta. Heidän työnsä on kuitenkin enemmän pelastusalan toimintaa kuin sairaalajohtoista terveydenhuoltoa.
Itse olen aina arvostanut näitä aloja. Niissä ei pelkällä kirjasivistyksellä pärjää vaan pitää olla muitakin kykyjä, joita ei voi koulussa oppia. Kaikille näille aloille yhteisiä vaatimuksia on fyysinen kunto, henkinen kestävyys, kyky toimia paineen alla ja tehdä itsenäisiä päätöksiä, valmiutta ottaa vastuu toisen elämästä. Ja sotilailla tietenkin korostuu erityisesti johtamistaito. Sotilaat ne taitaa olla jopa ekonomejakin parempia johtajia :D
Näilläkin aloilla saa nykyään lukeakin aikalailla paljon teoreettista pohjaa, joten ne eivät ole mitään muskelinpullistelijoiden unelma-ammatteja.
Vieläkö siis maassamme arvostetaan näitä perinteisiä pelastus- ja suojelualan ammatteja, vai kuuluvatko nekin alempaan kastiin, koska eivät sotilaita (mpkk) ja ensihoitajia (amk) lukuun ottamatta opiskele yliopistossa (korkeakoulussa) tai "edes" AMKissa.
Ennen kuin kukaan kaikkitietävä näsäviisas ehtii huomauttamaan asiasta: Tiedän, että näiden alojen päälliköitä ja johtajia koulutetaan AMKissa ja yliopistossa.
Minusta tämän viestiketjun aloittaja on toiminut hienosti kun on kertonut rehellisesi kysyttäessä,mitä tekee.
Minusta on typerää,että jotkut yrittävät valehtelemalla tai uskottelemalla nostaa omaa statustaan. Kaikkia ammattialoja tarvitaan. Tämä(kin) maa hukkuisi paskaan,jos meillä ei olisi siivoojia. Sairaalat toimisivat huonosti jos siellä olisi vain lääkäreitä. Kouluissa olisi tylsää jos kaikki olisi jo tiedossa ja kaikki vain opettaisivat. Ja niin edelleen.
Muistakaa,että se miten ihminen suhtautuu toiseen ihmiseen ja elämiseen kertoo paljon enemmän hänestä kuin yksikään titteli.
Titteli joutaa romukoppaan, jos sillä ei osaa tehdä muuta kuin halventaa muita.
joko lopetettais tällane paskanjauhanta, jookos?!?