Parisuhteelle?
Onko masennus este
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mielestäni ei. Kunhan siinä ei kuvitella, että toinen tulee ja parantaa.
Ihmisillä on liian suuret odotukset parisuhteelta. Jos kuvitellaan, että toinen parantaa ja pelastaa, niin kyllä siinä aika tyhjän päällä ollaan. Parisuhteen pitäisi perustua rakkauteen tai edes vahvaan kiintymykseen, eikä uskomuksiin, että toinen tekee musta eri ihminen. Ei tee pitkän päälle.
Ensin pitää saada elämä tasaiseksi ja sitten voi miettiä parisuhdetta. Masentunut työstää ns. Itseään loppuelämän, mutta se ei pois sulje mitään. Itsestä kiinni. Kaikilla oikeus onneen ja rakkauteen.
T. Masennuksesta toipuva
Lisäyksenä omaan kommenttiini, että masentuneen täytyy rakentaa elämänsä täysin alusta. Ensin täytyy myös oppia tuntemaan itsensä ja mistä tykkää. Itsensä kanssa täytyy olla sinut ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Elämän peruasiat täytyy olla tasa-painossa ennenkuin voi aloittaa uuden ihmissuhteen.
Oikean ihmisen sattuessa kohdalle vain taivas on rajana. Näin minä sen ajattelen. Oikea ihminen osuu kohdalle silloin kun se on tarkoitettu.
Kaikella on tarkoituksensa.
T. Masennuksesta toipuva
❤️ Ihana kirjoitus. Terv. Vaikea-asteisesta masennuksesta toipuva. Motivaatio itsensä hoitamiseen ja valmius tehdä töitä toipumisen eteen ovat tärkeimpiä asioita. Valitettavasti osa on luovuttanut ja jäänyt oman tilansa vangiksi. Ja sitten on niitä joille on jo nuoresta määrätty ihan kamala määrä erilaisia lääkkeitä. Niiden kanssa sitten jatkuva tasapainoilu ja olen nähnyt, että oikean hoidon puuttuessa menevät alaspäin vain 😪 Jos tästä vielä toipuu ja vahvistuu kunnolla, voisin ajatella vaikka vapaaehtoistyötä masennuksesta kärsivien nuorten parissa.
Kiitos ❤️
Vahvuutta on myöskin se, että osaa jossain vaiheessa luovuttaa ettei enää jaksa.
Itse ainakin olen onnellinen siitä, että sain mahdollisuuden saada paremman ja onnellisemman elämän.
Pienin askelin eteenpäin.
Pienistä asioista koostuu onnellisuus. Itse osaan arvostaa asioita eri tavalla kuin ennen.
Rakkaus on ihanin asia maailmassa ja toivon että jokainen saa sen kokea. Itse ainakin toivon ja uskon että se oikea vielä tulee vastaan ja hyväksyy minut tällaisena vajavaisena mutta tuntevana ihmisenä.
Jaksamista sinulle. ❤️
Kiitos, samoin sinulle ❤️
Ei ole, jos on toipuva ja jaksaa itsekkin pitää yhteyttä.
Ehdottomasti on este, koska masentuneen kaikki voimat menee itsestä huolehtimiseen, eikä pysty normaaliin vuorovaikutukseen läheiselleen. Suhteesta tulee väkisin hoitosuhde.
Ei pidä paikkaansa. On eri asteisia masennuksia ja ihmisillä on eri tapoja hoitaa ja työstää itseään. Jos tila on sellainen, ettei itse pysty tekemään mitään ja on pelkän ulkopuolisen avun ja vahvojen alati kasvavien lääkeannosten varassa voi niin ollakin, että olisi hoitosuhde. Tunnen masentuneita, jotka voivat niin huonosti, että ovat pyytäneet puolisojaan jättämään itsensä. Itse ajattelen niin, että jos saan parisuhteen (en pidä mitään itsestään selvänä, vaan lahjana), en halua kuormittaa tilallani toista, koska se ei hänelle kuulu, eikä häneen liity.
Ja lisään vielä, että parisuhde ei saa olla ainoa ihmissuhde. Muuten lataa huomaamattakin liikaa odotuksia toiseen ihmiseen.
Tää on aika karua puhetta, mutta oon käyny itse läpi vaikean vakavan masennuksen.
Olin pitkässä parisuhteessa samaan aikaan ja koko suhteen ajan sairastin depressioo.
En sano että este suhteelle, mutta itse en ehkä menis uudelleen parisuhteeseen jos oisin vakavasti masentunu
Siihen on montakin syytä. Masennus ehkä ihastuksen alkuhuumassa hetkeksi lievenee, mutta kun suhde on pidemmällä alkaa masennus tuomaan ongelmia.
Mm. Masentuneen kyky ylläpitää sosiaalisia suhteita on aletunut ja se näkyy suhteessakin. Toinen kokee mielipahaa usein joutuessaan oleen aina se suhteen ylläpitäjä.
Masennus myös aiheuttaa passivoitumista ja paljon nukkumista tai valvomista sekä loukkaantumisherkkyyttä ja toisen väärin tulkintaa.
Nämä johtaa masentuneen olon pahenemiseen ja taasen toisen ärsyyntymiseen
Masentunut myös on usein hyvin sulkeutunu. Toinen joutuu elään huolessa että mitä tuon päässä liikkuu kun se on noin apaattinen muttei puhu mitään. Mitähän se hautoo? Sellaisessa huolessa eläminen on stressaavaa
Sitten lisäksi se surumielinen ilmapiiri voi kotona olla hyvin painostava.
Masentunu myös voi olla hyvin takertuva kun pelkää yksin jäädessään tulevaa ahdistusta ja pahaa oloa. Hän saattaa tukehduttaa toista sitomalla liikaa itseensä
Tai niin kuin mun tapauksessa sulkeutua ja työntää kauemmaksi aina kun paha olo ja muuttua hyvin kylmäksi ja poissaolevaksi. Ärtyä kysymyksistä mikä on.
Se myös on raskasta kun masentuneilla on usein pohjaton tyhjyyden tunne sisällä ja tunne ettei häntä rakasteta ja hän tarvii jatkuvaa vakuuttelua ja syliä tunteakseen että rakastetaan. Eikä silti usko
Toisilla myös seksielämään vaikuttaa masennus.
Itsellä vaikeinta oli minkä takia suhdetta en haluaisi masentuneena enää ikinä aloittaa se että kun suhteessa oli asiat ok. Sairaus pysyi tasapainossa mutta kun suhteessa ei asiat ok sairaus lähti syöksykierteellä paheneen. Syvenee, itsetuhoajattelua tuli mukaan jne.
Tunnepitoinen läheinen
Suhde toimi siis myös sairauden pahentajana
On ja piste.
Tuo on sitä faktaa, noin se toimii, nyt kommenttia jotka ootte erimieltä...
Olin itse pitkän aikaa hyvin ihastunut erääseen ihmiseen. Kuitenkin sisälläni tiesin, että masennukseni tulisi estämään sen suhteen etenemisen, sikäli kuin se olisi muutoinkaan ollut etenemässä.
Jos ajattelen toista ihmistä ja tämän masennusta, riippuen masennuksen voimakkuudesta se ei olisi este aloittaa suhdetta, mutta masennuksen tullessa jo olevassa suhteessa, sillä ei ole merkitystä.
Voimia.
Ei tietenkään 😊
Myötä ja vastoinkäymisissä 😊
Piristystä iltaan 😊
Hänen (mies) iltaansa olisikin kiva piristää 💑
Lievempää masennusta olen sairastanut jo vuosia. Myönsin asian itselle vasta muutamia kuukausia sitten. Tällä pohjalla en lähtisi yleistämään, ettei masentunut kykene parisuhteeseen, vaan että se vaatii hieman enemmän yrittämistä häneltä ja kumppanilta. Iloiset asiat eivät kanna kauan, negatiivisuus ja synkkyys hiipii toistuvasti päälle, itsesyytöksiä, toisen syyttämistä turhaan tapahtuu. Kun on sisällä paha olla, on liian usein ikävä toisellekin.
Silti sen masennuksen takana voi olla mahtava ja rakastava ihminen, joka haluaa toiselle vain hyvää. Hän voi olla tunteva tyyppi, joka hyvinä hetkinä on valmis vaikka rakentamaan maailman valmiiksi vain häntä varten. Huomioi ja osoittaa tunteensa aidosti lämmöllä. Välillä mennään siis ylöspäin hirveällä tunteenpalolla, ja taas kohta alaspäin hiljaa sisäiseen synkkyyteen vajoten. Se voi näkyä ulkopuolisille tai sitten ei. Lähellä olija huomaa sen kyllä.
Masennusta on monenlaista, aivan kuin ihmisiäkin. Et voi yleistämällä lokeroida heitä. Jokainen on oma tapauksensa ja yksilönsä.
T. Eräs masennuksesta kärsivä yksilö, M41
Aika monen masentuneen ajatusmaailma tuntuu olevan niin vinksahtanut, että taidan juosta vain karkuun, jos joku kertoo masentunut olevansa.