Toissapäivänä avaamani ketju "Suurmiehiä" on jäänyt jo kauaksi. Monta kertaa siellä pyytämällä pyysin Oiva Härköstä esittämään perustellun näkemyksensä siitä, kummalla on ollut Suomen kohtaloihin suurempi myönteinen vaikutus, Väinö Tannerilla vai Urho kekkosella. Ei Oiva sitä tehnyt, vaan puhui aina asian sivun palaten aina tuhat kertaa toistamaansa väitteeseen, mikä on pelkkää potaskaa:
>> Sen sijaan Kekkonen toiminta johti maan rauhaan, pääsimme vaurioitta yli kylmän sodan ja kuulumisemme N-liiton etupiiriin. Samalla rakensimme kukoistavan maan, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, alueellinen ja sosiaalinen tasapaino, markkinatalous ja demokratia. Kun N-liitto sitten hajosi, olimme maailman vauraimpia maita ja valmiit ottamaan paikkamme vapaiden länsimaiden joukossa.
>> Sen sijaan Kekkonen toiminta johti maan rauhaan, pääsimme vaurioitta yli kylmän sodan ja kuulumisemme N-liiton etupiiriin. Samalla rakensimme kukoistavan maan, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, alueellinen ja sosiaalinen tasapaino, markkinatalous ja demokratia. Kun N-liitto sitten hajosi, olimme maailman vauraimpia maita ja valmiit ottamaan paikkamme vapaiden länsimaiden joukossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikka Suomi joutui kärsimään Neuvostoliiton hajoamisesta, oli sen asema Kekkosen ansiosta 1000 kertaa parempi kuin Puolan, Unkarin, Tsekkoslovakian ynnä muiden itäblokin maiden.
Lienee itsestään selvää, että ilman Kekkosen ulkopoliittista neroutta olisimme olleet onnellisen neuvostoperheen jäseniä jo ennen vuotta 1970.
Etkö Sinä j-lauta lukenut avaustani, kun möläytät tuollaisen. Vai etkö ymmärrä lukemaasi? Kummankin sortin puutteitahan yleensä ”mielipiteenne” osoittavat.
Näin kuitenkin sanon avauksessa ja niin se on:
>>Meillä oli vissi ero noiden maiden kanssa. Neuvostoliitto ei kävellyt meidän ylitsemme, ei valloittanut ja miehittänyt Suomea, kuten Unkarin, Tshekkoslovakian ja kaikki ne maat, joihin se järjestelmänsä toi. Se vei järjestelmänsä siihen osaa Saksaakin, minin puna-armeija oli päässyt. Miksi Suomessa ei niin tapahtunut? Siksi, ja vain siksi, että me torjuimme Neuvostoliiton hyökkäyksen kesällä 1944, suurhyökkäyksen, jonka tarkoituksena Suomi oli valloittaa ja miehittää.> Ei ollut Kekkosesta muuta kuin haittaa silloinkin, kun suomi viimeisen kerran pelastettiin todelliselta uhalta asevelisosialistien johdolla 1947-48. Kaikki myöhemmät Neuvostoliiton muodostamat "vaarat" ovat olleet vain Kekkosen valta-aseman pönkittämiseksi tarkoitettua, Neuvostoliiton kanssa yhteistoimin toimeenpantua hämäystä.
Myös omaan sisäiseen orientoitumiseemme Kekkonen käytti lääkettä, joka eräitä ruotsalaissukujen vuorineuvoksia valtavasti ärsytti: hän vetosi aina siihen miten asiat ovat Ruotsissa ja miten meidän on omaa yhteiskuntaamme kehitettävä tällaisen hyvinvointimallin mukaan. Sosiaalipuolella meillä olikin paljon korjaamisen varaa, terveyskeskukset siellä ja yhtenäiskoulu toisaalta ovat sellaisia suuria sosiaalista tasa-arvoa merkitseviä uudistuksia joita Kekkosen aikaan tehtiin.
Jokaisen maan kehitys tapahtuu tietysti maan omilla historiallisilla ehdoilla ja resursseilla. Vertailuja "vastaaviin" maihin ei pidä tehdä, koska mitään vastaavia maita ei ole olemassakaan. Mallimaamme Ruotsi imi eräässä vaiheessa paljon suomalaisia siirtolaisiksi, mikä on ymmärrettävää, eikä sille ollut vaihtoehtoa. Kekkosen aikana kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan vauraus kasvoi käsittämättömällä vauhdilla. Transistoriradioiden, magnetofonien, mopedien, autojen, television ja kuvanauhureiden yms. leviämisnopeudet Suomessa olivat jokseenkin järjestään maailmaneenätyksellisiä. Suomea sanottiin elämäntyyliimme ja ihanteisiimme viitaten syystä maailman amerikkalaisimmaksi maaksi.
Osa suomalaisesta hyvinvoinnista tietenkin perustui kauppaan itänaapurin kanssa. Lamaan ajautuminen johtui kuitenkin jokseenkin yksinomaan lännestä tulleesta dollari-invaasiosta, rahataloudellisesta ekspansiosta jota reasalitalous ei sitten kestänyt. Lamahan alkoi kulutuskysynnän romahtamisella kun velkaantuneiden ihmisten tulot oli etukäteen syöty. Laman synnystä ja myös sen huonosta koivistolais-aholais-viinaslaisesta hoidosta voi lukea faktatietoa Suomen Akatemian lamatutkimuksista. (www.aka.fi) Ei tarvitse elätellä itsessään propagandistista uskoa esim. siihen että N-liiton kaupan romahtaminen olisi aiheuttanut laman.
Kun kirjoitat jotain, niin muiden pitäisi sitten ottaa kirjoituksesi täydestä todesta ja jonkinlaisena jumalaisena ilmoituksena. Miksi ihmeessä hermostut mielipiteistä, jotka poikkeavat omistasi?
Kun kirjoitat:
"Miksi Suomessa ei niin tapahtunut? Siksi, ja vain siksi, että me torjuimme Neuvostoliiton hyökkäyksen kesällä 1944, suurhyökkäyksen, jonka tarkoituksena Suomi oli valloittaa ja miehittää."
on se vain yksi mielipide asiasta, vaikka voisitkin mielipiteessäsi nojata tieteelliseen auktoriteettiin tai pariin. Et keskustele vaan julistat, ja tuohdut älyttömän helposti. Et sinä sillä täydellisesti nollaa Kekkosen hyvien Neuvostosuhteiden mahdollista merkitystä 70-luvulla, että Suomi torjui NL:n hyökkäyksen -44.
Sinun totuutesi on muille vain yksi mielipide muiden joukossa, ja monien täällä kirjoittelevien kannalta selvästi poliittisesti värittynyt. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään yhden totuuden seurakunta, jossa itsensä papiksi valinnut määrää saarnallaan totuuden ja oikean tulkinnan.
Kyllä sinä sen itsekin tajuat, kun vähän mietit.
>> Kyllä sinä sen itsekin tajuat, kun vähän mietit.
Puolestani vähän epäilen. Monomaanisuuteen liittyy juuri senkaltainen sokeus oman ajattelun lähtökohtaista rajoittuneisuutta kohtaan, ettei siihen oikein ulkoapäin voi vaikuttaa.
Monomaanikko ottaa kaiken vastaan täysin omilla ehdoillaan. Kaikki mitä hänelle sanotaan, tai kaikki mitä hän näkee, kokee tai lukee, vain vahvistaa hänen lähtökohtaista rajoittuneisuuttaan. Hän pystyy imemään itseensä vain sellaista "tietoa" joka vahvistaa häntä. Tai siis paremminkin hänen monomaanista todistelutarvettaan.
Meillä oli kesäpaikan maisemissa muuan ajatushorisontin tuolle puolen pudonnut tyyppi, jonka kanssa oli kiva keskustella, koska hän aina vähän ajan kuluttua päätyi todistelemaan "kuinka kaikessa on kyse henkisestä enrgiasta". Näitä tapauksia on. Ei voi puhua viittä lausetta pitempään ettei päätyisi monomaanikon omaan mieliteesiin, jota hän läpi elämänsä kantaa kuin kallista aarretta. Vain se elähdyttää häntä ja auttaa kokemaan katarttisia hetkiä. Ehkä se sitten on sitä henkistä energiaa tuokin kekkoskauna.
Onko Junalautoja vielä saatavana Perkjärven asemalla?
Näinhan se tietenkin on, että myös minun mielipiteeni on mielipide muiden joukossa. Mutta yritän kyllä perustaa mielipiteeni aina muuhunkin kuin luuloihin. Ei täällä moni tuo mielipiteitään esittäessään esille sellaista lähdeaineistoa suorine sitaatteineen kuin minä olen tuonut. Ja monen lähdeaineistoaan esittelevän aineisto on helppo huomata paljon yksipuolisemmaksi kuin minun.
En silti väitä, että olisin ehdottomasti aina oikeassa. Joskus kärjistän yliampuvaksikin ihan tarkoituksella, varsinkin jonkun mielestäni yksisilmäisen esittäessä omia ihannoivia näkemyksiään sellaisesta, joka mielestäni ei tuollaista ihannointia ansaitsisi. Olen ehkä liian herkkä provosoitumaan, vaikka ihan pahimmista hörhöilyistä olen jo oppinut olemaan provosoitumatta.
Lue vastaukseni Oiva Härköselle, niin saat tietää lisää ajatuksistani!
Ne mielipiteet, joita esitämme täällä päivän politiikasta, perustuvat vielä enemmän luuloihin. Ja suurin osa tällä saralla taitaa olla vain hupimielessä tehtyä huulenheittoa. En ole innokkaimpia "politikoijia" täällä, kun politiikka ei ole minun suuri intohimoni, mutta silloin kun sitä teen, koetan siinäkin edes jossain määrin pysyä asiassa ja perustella näkemyksiäni. Toki myös minä tälläkin alueella sorrun joskus yliampuviin heittoihin, tai en sorru, vaan teen sen tahallani. Samoin koetan joskus pelata huumorilla, ainakin tehdäkseni naurettaviksi sellaisen, mikä mielestäni vain naurettavaa onkin.
Mielipiteitähän nämä, niin minun kuin muiden. Mutta mielipiteillä on eroja, sanoisi mainosmies!
... kuvaustani Tannerista, jossa todistin hänen hyvät palvelunsa isänmaalle sodan loppupuolelle saakka ja sen jälkeiset tuhotyöt tekevät yhteensä nolla. Mies oli siis nollan arvoinen maallemme.
En ole elänyt N-liitossa vaan paljon matkustellen siellä 26 vuoden aikana hoidin Heksingistä käsin rakennusvienti-busisesstä.
Kekkosen aikana maa nostettiin sodan kurimuksesta kukoistavaksi maaksi nopeammin kuin mikään muu Euroopan maa.
50- ja 60-lukujen voimakas maaseudun rationalisointi ja rakennemuutos johti tehottomasta maa- ja metsätaloudesta vapautuvien ihmisten tavattoman suuriin määriin. Vaikka Kekkosen johdolla maata teollistettiin samanaikaisesti nopeasti, ei kaikille kuitenkaan löytynyt uutta työpaikkaa riittävän noopeasti. Siksi oli hyvä, että Ruotsi tarvitsi työvoimaa ja se otti mielellään sinne suomalaisia. Maata rakennettiin siihen aikaan tasaisesti, rakennettiin koko maan kattava liikenneverkko, yliopistot ja teollisuutta perustetiin joka puolelle, ei suinkaan vain pääkaupunkiseudulle, mikä 90-luvulla oli Lipposen ja Niinistön tapa.
Tätä menoa maa vaurastui, sen ulkomaankauppa kukoisti sillä Kekkonen pystyi hoitamaan myös neukkujen vastuttuksesta huolimatta kaupalliset ja poliittiset suhteet myös länteen. Kekkosen ajan loputtua olimme tosiaan maailman vauraimpia maita.
Ensi kerran kuulin, että 90-luvun alan syvä lama olikin Kekkosen syytä. Sinä olet sairas tuossa Kekkos-kaunassai. Oli sentään kulunut jo 10 vuotta Kekkosen luopumisesta vallasta. Kyllä sen laman syvimmät syyt olivat Koiviston ja Holkerin vahvanmarkan politiikassa, jonka lisäksi -87 aloittanut Holkerin hallitus teki kaikki muutkin mahdolliset talouspoliittiset virheet.
Suomi kuului voittajien sodanjälkeen tekemän valtapiirijaon puitteissa aivan samalla lailla N-liiton valtapiiriin kuin Tsekkoslovakia tai Unkari. Länsi kunnioittaen etupiirijakoa ei olisi tehnyt mitään, jos Neukku olisi Suomen miehittänyt. Länsi myös puolusti asein omaa etupiiriään. Juuri tästä syystä USA:n, Englannin ja Ranskan silloiset johtajat kehuivat ja tukivat Kekkosen politiikkaa, eivät he halunneet Suomen aiheuttavan häiriötä tasapainoon.
Arvokashan sotilaallinen torjuntavoitto sodan lopussa oli, mutta sen saavuttamiseksi meillä oli onnea, sillä neukut olivat alkaneet siirtää joukkojaan tärkeämpään kilpajuoksuun Keski-Erooppaan. Torjuntavoitto ei kuitenkaan ratkaissut yksin Suomen säilymistä vapaana maana, vaan sen ratkaisi Paasikiven ja Kekkosen suorastaan ovela politiikka itänapurin pitämiseksi rauhallisena.