Tänään olin työpäivän jälkeen kotipirtissä ja tuli tunne että pitäisi vain häippästä jonnekin nopeasti. Mietin että onko tämä vain jotain harhaa, enkä lähtenyt heti. Olisihan hullua lähteä jonnekin vain jonkun satunnaisen mielijohteen tai epäilyksen vuoksi. Panin sitten lenkkivaatteet päälle ja olin lähdössä ovesta niin puheilin soi ja se olikin huijari. Suljin puhelun kun tajusin minkä kanssa olin tekemisissä.
Yhden kerran olin illalla hyvin levoton ja näin sitten yöllä unta että joku oli entisen asuntoni oven takana yöllä ja hän aukaisi oven mutta käytävässä oli pimeää ja kuului vain hengitystä. Heräsin ahdistuneena ja näin puhelimesta että sähköpostini oli hakkeroitu juuri samana yönä. Myöhemmin selvitin internetistä että se oli hakkeroitu jo silloin kun asuin entisessä asunnossani.
Kerran olin lenkillä ja kuulin sanat mielessäni "nyt se tulee". Vähän ajan päästä tuli vanhan työpaikan pomo vastaan, jonka kanssa puhelin, sellaisessa paikassa jossa ei kukaan tule koskaan vastaan.
Olisiko antaa neuvoa, että miten tällaiselta voi suojautua? Olisi hienoa puhua tästä jonkun kanssa. Mutta nyt "kaikki hyvin" joten kaikkea hyvää teille tämän viestin lukeneille ja värikästä ja valoisaa syksyn alkua!
Yhden kerran olin illalla hyvin levoton ja näin sitten yöllä unta että joku oli entisen asuntoni oven takana yöllä ja hän aukaisi oven mutta käytävässä oli pimeää ja kuului vain hengitystä. Heräsin ahdistuneena ja näin puhelimesta että sähköpostini oli hakkeroitu juuri samana yönä. Myöhemmin selvitin internetistä että se oli hakkeroitu jo silloin kun asuin entisessä asunnossani.
Kerran olin lenkillä ja kuulin sanat mielessäni "nyt se tulee". Vähän ajan päästä tuli vanhan työpaikan pomo vastaan, jonka kanssa puhelin, sellaisessa paikassa jossa ei kukaan tule koskaan vastaan.
Olisiko antaa neuvoa, että miten tällaiselta voi suojautua? Olisi hienoa puhua tästä jonkun kanssa. Mutta nyt "kaikki hyvin" joten kaikkea hyvää teille tämän viestin lukeneille ja värikästä ja valoisaa syksyn alkua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerran olin kävelyllä ja jättänyt auton metsätien varteen levikkeelle keula tielle päin. Kuulin kilometrin päästä auton ajavan sitä tietä pitkin ja mieleeni tuli keski iän ylittäneen naisen sanat "kylläpä tuota oli sotkettu tuota autoa". Ajattelin että mitähän taas oikein kuvittelenkaan... Mietin että olen kai vain huolissani että joku sotkisi autoa. Palattuani kävelyltä katsoin auton keulaa ja se olikin ihan vihreänä ruohosta. Taloyhtiömme nurmikkoa oli tosiaan aamulla leikattu ja siimaleikkuri sotkenut kostealla ruoholla keulan ja ruoho kuivunut kiinni. Kaikkea tällaista mistä vähän puhutaan ja ehkäpä hyvä niin.