Mitä rahatalousjärjestelmän tilalle?

Ketähän Se voisi olla, jonka luoksi jokaisen tulee palata?

Matteuksen evankeliumi:
6:24

Resurssipohjainen talous: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jacque_Fresco

Yhteiskunta.. niin mitähän se olisi kun rahatalous ei määrittelisi hintaa saati kontrolloisi mitenkään?

Tässäpä ajatus:

tiedämme mitä ihmisen on syötävä pysyäkseen elossa. Se ei ole rahaa, ei dollareita eikä ruplia. Tiedämme jo aika hyvin että millainen ruokavalio on terveellistä ja millainen ei. Kysymys on siis riittävien perustarpeiden turvaamisesta.

Tiedämme myös kuinka tuottaa ruokaa ja kuinka paljon. Tiedämme myös kuinka syödä itsensä 140 kiloiseksi tai tukevammaksi. Tiedämme myös aikapaljon riippuvuuksista että sairauksista. Tiedämme myös niukkuudesta jo aika paljon.

Periaatteessa tiedämme ihmisen fyysisestä jaksamisesta, psyykkeestä, motivaatiosta ja rajoitteista. Periaatteessa meillä on yhä melkein sama maapallon pyörimisnopeus, vuorokausirytmi ja vuodenajat.

Tiedämme yllättävän paljon kuinka maailma toimii. Enää on kyse tahdosta.

Resurssoimme kalenteriajan niin että aina on riittävästi porukkaa ruoantuotannossa, terveydenhuollossa, tutkimuksessa että koulutuksessa, vanhusten että lastenhoidossa.

Jos pelätään ettei ruoka riitä, ettei kaikille ole työtä, kysymys on kontrollin tarpeesta. Kun jaetaan maata ja resursseja omaisuudeksi perustellaksemme motivaatiota ja saavutuksia, kysymys on taas kontrollista.

Periaatteessa, jotta hahmottaisimme vaihtoehtoja, värisävyjä ja kokisimme vaihtelun virkistävän, on ihan hyvä että rajaamme resurssit esimerkiksi valtioiden sisäiseksi asiaksi. Lisäämme soppaan valtioiden välisen vaihdannan siinä suhteessa kuin Maapallo kykenee elättämään koko populaation.

Ihmisen ei välttämättä tarvitse saada perintönä maatilaa. Riittää että tilalle löytyy tekijöitä, jos ei vielä robotteja. Ilman rahataloutta voidaan silti luoda uusia tuotteita kun annetaan useammalla mahdollisuus työhön ja tuotekehittelyyn.

Ehkäpä resurssipohjaisessa yheiskunnassa lapsi saa kerätä onnellisena omat marjat, istuttaa perunaa, kitkeä porkkanaa, hieman vanhempa oppii ratsastuksen ja ohjelmoinnin ja aikuisena oppii ompelemaan haavat ja hoitaa palovammat ja kolmekymppisenä on valinnut itse tutkimusuran ja tehnyt jo ensimmäiset lapset.

Vaikka korvaisimme monen työn roboteilla, voimme yhä antaa osan työstä ihmisille virkistykseksi - ei loppuelämän orjuudeksi.