En nyt puutu 1918 tapahtumiin, miten nykyinen keskustapuolue hoiti sen asian kotiin

Maalaisliitto keskusta hoiti asian kuten sanotaan " kotiin"
Olemme saaneet siitä saakka olla ilman sisällissodan uhkaa. Mutta toisin on muualla, jatkan yksiomaan: Miksi Armenia ja Azerbaidžan ovat sodassa? Neuvostoliiton romahdus aiheutti julman konfliktin, joka on ollut ratkaisematta kolmen vuosikymmenen ajan.

Taistelut on lisääntynyt Armenian ja Azerbaidžanin rajan varrella kiistanalaisen Vuoristo-Karabahin alueen ympärillä, ja kymmeniä ihmisiä on kuollut ja kiistelty väitteitä helikoptereiden ja panssareiden tuhoamisesta. Molemmat maat ovat ottaneet käyttöön varauksensa ja julistaneet sotatilanteen kotimaassaan sekä sotatilan joillakin alueilla. Niiden välinen taistelu on normaalia, satoja tapauksia on tapahtunut viime vuosina, mutta tämä väkivallan kierros uhkaa levitä täysimittaiseen sodaan, kuten 1990-luvulla.



Se on Neuvostoliiton hajoamisen suuri unohdettu konflikti, sota vuosina 1992-1994, jonka molemmat kansat ovat edelleen pakkomielle ja jonka länsimaiden yleisö tuskin huomasi, vaikka ainakin 20 000 ihmistä on kuollut ja miljoona on siirtynyt etnisen puhdistuksen kautta - noin 70 prosenttia heistä azerbaidžanilaisia ​​pakenee Armenian hallussa olevalta alueelta ja loput armenialaiset pakenevat Azerbaidžanin hallussa olevalta alueelta.

Sodan sydän on Vuoristo-Karabakh, kaunis ylängön alue - sen nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "vuoristoista mustaa puutarhaa" - jolla on voimakas rooli kummankin maan romanttisessa mielikuvituksessa. Osana Neuvostoliiton Transkaukasuksen haltuunottoa vuosina 1919-1920 se osoitettiin Azerbaidžanin sosialistiselle neuvostotasavallalle huolimatta siitä, että väestö oli pääosin armenialaista. Se ei ollut valtava ongelma, kunhan sekä Armenia että Azerbaidžan olivat osa Neuvostoliiton imperiumia; monet armenialaiset asuivat naapurimaissaan ja päinvastoin. Uskonnollisilla eroilla pääosin kristillisen ortodoksisen Armenian ja pääasiassa shia-muslimi Azerbaidžanin välillä on merkitystä myös virallisesti ateistisessa valtiossa. Mutta kun etniset ja uskonnolliset mielenosoitukset tulivat hyväksyttävämmiksi 1980-luvulla, armenialaiset asukkaat alkoivat voimakkaasti valittaa asemastaan,

Se räjähti väkivaltaan vuosina 1989-1990 sekä Vuoristo-Karabakhissa että Azerbaidžanin kaupungeissa Bakussa ja Sumqayitissa, missä armenialaisia ​​vastaan ​​suunnatut pogromit johtivat Neuvostoliiton armeijaan panemaan täytäntöön sotatilalain yrittäessään pysäyttää väkivalta, turhaan. Vuoteen 1991 mennessä, kun Neuvostoliitto romahti, kahden äskettäin syntyneen kansan välinen sota riidanalaisesta alueesta - joka yksipuolisesti julisti oman itsenäisyytensä Azerbaidžanista - oli väistämätöntä, varsinkin kun johtajat pitivät jingoismia helppona tapana vahvistaa omaa voimaansa.

Sota itsessään oli sekä traaginen että joskus farssi. Neuvostoliiton armeijan hajoaminen loi valtavan määrän venäläisiä palkkasotureita, jotka taistelivat molemmin puolin, joskus vaihtamalla yön yli. Rikolliset kukoistivat kaaoksen keskellä; ainoa päivä, jolloin lennot lähtivät uudestaan ​​Bakun ja JerevaninKatkeruuden syvyys voidaan arvioida surullisen murhasta .

välillä, oli armenialaisen mafioosin kuollut vuonna 1993, koska hänen azerbaidžanilaiset kollegansa halusivat kunnioittaa hänen hautajaisissaan. Ensimmäisen vetäytymisen jälkeen Armenia otti etusijan, mikä johti lopulta Moskovan välittämään vuoden 1994 tulitauon, joka jätti Armenian hallitsemaan suurinta osaa Vuoristo-Karabahista.

Ottiinko Azerbaidžan tappion hyvin?
Ei lainkaan. Sodan häviäminen aiheutti syvän trauman Azerbaidžanissa paitsi Armenian joukkojen karkotettujen azerbaidžanilaisten alueellisen menetyksen ja kärsimysten lisäksi myös näiden maiden suhteellisen koon ja voiman vuoksi - Azerbaidžanilla on kolme kertaa Armenian väkiluku. Tämä johti valtavasti erilaisiin salaliittoteorioihin menetyksen ympärillä, mukaan lukien laajalle levinnyt usko, että Yhdysvallat oli salaa tukenut Armenian puolta. Todellisuudessa Armenian joukot olivat yksinkertaisesti olleet paremmin johdettuja, vähemmän korruptoituneita ja sitoutuneempia - armenialaiset vapaaehtoiset taistelivat paljon innostuneemmin kuin demoralisoivat Azerbaidžanin varusmiehet. Venäjä oli myös suosinut yhä enemmän Armeniaa lähettämällä aseita ja tarjoamalla sotilaskoulutusta.

https://www.google.com/search?channel=fs&client=ubuntu&q=armenia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Azerbaidžan

Myös Halonen palkitsi alueen diktaattoreita, joilla veriset kädet ? Tulee kyseneeksi että miksi ? Onko kommunisti aate niin syvällä !
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005048017.html