poteroissamme, ja sitten luulemme mitä luulemme ja pelkäämme mitä milloinkin. Tällä tavalla homma ei sitten etene, mutta aikaa kuluu. Molemmat riutuu ja uupuu kaipauksesta eikä kumpikaan tiedä, missä mennään.
Ollaanko molemmat omissa
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tiedät vain oman puolesi. Toinen voi olla jo hyvän matkaa unohduksen tiellä. Ja niin sen pitääkin olla jos ei oikeaa yhteyttä ole.
No minä alan olemaan aika väsynyt ja sekaisin. Asian ottaminen puheeksi tuntuu jo ihan hyvältä vaihtiehdolta tälle. Hänestä en tiedä. Näyttää porskuttavan muina miehinä.
Mitä aloittaja pelkää? Minä pelkään, että olen lukenut häntä väärin ja että sotken hänen elämänsä. Että hän haluaa minulta vain seksi. Ehkä eniten pelkään sitä, että jos olinkin oikeassa ja välillämme oli jotain isoa, se valuu sormiemme lomitse, kun emme uskalla.
Tuo vain kertoo sen ettei tunteet ole samalla tasolla. Ei kannata ainakaan heti alkuun kuormittaa suurilla tunteilla sellaista joka ei koe samoin.
Niin olemme mutta yllätyt viellä, kun emme kohtaa enää ja riudut ikävää.
Näinhän se on, että pelot ja luulot sekoittavat aika pahasti ihmismieltä. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä vaikeampi on tilannetta kestää, kun ei ne tunteet mihinkään haalene tai katoa, päinvastoin. Yhä voimakkaammin ne iskevät, varsinkin kohdatessa ja vaikutus kestää pitkään. En saa mielestä sinua, olet alati ajatuksissani.. . Hänelle, miehelle, sydämeni valtiaalle.
Mitä enemmän rakennat tunnetta omassa päässä sitä kauemmaksi se todellisuudesta menee. Näin valitettavasti. Parempi ottaa mahdollisimman pian toisen tunteista selvää, niin voi jatkaa sitten eteenpäin eikä tarvitse jäädä roikkumaan.
En mä enää uskalla, valitettavasti. Täytyy siis vain toivoa ihmettä.
Toi on totta.
Totta. Itse olen ruokkinut tunnetta myös käymällä täällä, vaikka minun ja hänen kohdalla olen ymmärtänyt, ettei meitä voi tulla. Koukku on olemassa häneen ja palstaan. Hyvä ei pääse työskentelemään minussa, niin kauan kuin käyn täällä.
- sivusta
Ollaan vaan jos se on sulle tärkeintä.
Kenelle tää on?
Pikkuhiljaa, babysteps.
Noniitä taskuksikin ollaan otettu...koska olis aika isoon harppauksen..syliin asti?
taskuksikin?
Kyllähän me ollaan. Se on totuus.
Vaatisi toisen antautumisen, että tilanne purkautuisi ja lähtisi etenemään kivaan suuntaan.
Minä päätin lopettaa tämän. Minulla ei yksinkertaisesti ole voimia. Nousen omasta poterostani ja kävelen pois. Tunteet voi jäädä, mutta kyllä ne aikanaan hiipuu.