Aina kannattaa ensin tehdä jotain, sen sijaan että ei tee. Mikään ei ala, jos ei aloita. Kukaan ei usko sinun olevan tosissaan, jos et sitä osoita. Niin se vain on. Ei kannata tyytyä siihen, mitä toivoo, vaan siihen mitä saa.
Ikävä ei kestä iänkaiken!
Ikävä ei kestä iänkaiken!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Nössö
Fiksu.
hei
Mainio aloitus ja niin totta.
Miksi olet täällä ap kun voisit olla tekemässä jotain jossain.
Puhun myös itselleni. - Ap
Sitä en ole epäillyt :D
Ne jotka eivät tee mitään kun odottavat ja toivovat, on se heidän elämänsä suunta senkus ikävöivät ja odottelevat.
Itse uskon, ettei kannata tehdä mitään ylimääräistä. Aika näyttää hyvin pian kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Totuudessa on sellainen piirre, että vaikka valheet ja turhuudet kuinka jylläisivät, se nousee lopulta pintaan voittajana. Liberaali hattaramaailma murenee. Olisi kannattanut pysyä siinä mallissa missä perhe on tärkein. Siinä missä kunnioitetaan vanhempia.
Kunnioituskin pitää ansaita, ei elämä ole niin yksioikoista. Vanhemmat ovat rakkaita, niitä ei vaan voi valita. Luonnotontahan tämä on, mutta maailma on mikä on. Paras, kun ottaa elämän vastaan sellaisena, mitä sillä on tarjottavana. Ja valitsee sieltä sen, mikä sopii omiin arvoihin.
Itse olen tänä päivänä itselleni uskollinen, en aio juosta minkään maallisen hömpän perässä. En miellytä ketään, saan varmasti kuitenkin sen minkä ansaitsen.
Nyt tuli lapsus. Piti kirjoittaa, että saan varmasti sen mitä tarvitsen.
Olet siis uskollinen niille uskomuksille, jotka vallitsevat elämääsi. Niin me kaikki lopulta olemme. Kuitenkaan emme kaikki ole oikeassa. Vain yksi joukko uskomuksia on lopulta totuus kaikesta. Itselleni ei niinkään ole väliä millään mitä maailma voi tarjota. Älykkyys on turhaa. Tietämys on turhaa. Nautinto on turhaa. Rikkaus on turhaa. Menestys on turhaa. Parisuhdekin on täysin turha. Uskolla ja rakkaudella ainoastaan on merkitystä. Janoan jotain enemmän kuin mitä maailma on. Mutta minun on mahdoton ilmaista tätä enempää, koska se täytyy itse kokea, että sen voi ymmärtää.
Kyseenalaistan koko ajan asioita. Teen matkaa. Uskoa minäkin pyydän elämääni ja iloa opettelen havannoimaan. Rakastamaan opettelen. Älykkyydellä ei tee mitään, jollei elämässä ole nöyryyttä tai kiitollisuutta.
Minä en muuten kirjoittanut missään kohtaa, "mitä on maailmalla tarjota", vaan elämällä.
Minä en itse varsinaisesti tee mitään. Joka päivä enemmän ja enemmän käännyn Jeesuksen puoleen. Pyydän rakkautta, viisautta, johdatusta ja niin poispäin rukouksilla. Tänään itkin kun tulin kotio, siksi että näin ihmisiä, joita erilaiset valheet johtavat ja tunsin niin voimakasta avuttomuutta. En voi tehdä mitään. En voi sanoa mitään, ilman, että olen hullu foliohattumies. Olen siis saanut sitä mitä olen pyytänyt, rakkautta.
Liioittelin ehkä tuota parisuhteen turhuutta. Ehkä se olisi paremmin ilmaistu siten, että en halua mitään sellaista parisuhdetta ikinä, josta puuttuu tämä rakkaus. Minulla ei ole kykyä sellaisen parisuhteen löytämiseen, kun ei tämä rakkauskaan ole minusta itsestäni lähtöisin.
Olen myös saanut rauhan. Maailma on täydellisessä kaaoksessa, minä en.
Selkeästi sinä uskot löytäneesi sen oikean totuuden. Mitä kristillistä teologista suuntausta kannatat? Fundamentalismia kenties?
Ja viittasin tuohon 22.22 kirjoitukseen.
Olet jo pitkällä. Minua vaivaa välistä epäusko, mikä tuo minulle masennuksen. Olen löytänyt siis syyn masennukselleni, se on hengellinen tyhjiö. Ainakin suurelta osin. Nyt olen pari päivää miettinyt, mitä on elävä usko. Miten se ilmenee ja pitääkö minun jollain lailla sitä pystyä ilmentämään?
Tavallaan tiedänkin, että se on jollain lailla sen asian vastakohta, mikä on mielestäni sitä kulissiuskovaisuutta. Näytellään, että ollaan jotenkin saavutettu jonkinnäköinen "usko" , mistä ollaan sitten ylpeitä. Ilmenee siten, että paheksutaan synnintekijöitä (mitä kaikki ihmiset ovat). Kertoo pahoinvoinnista. Ja minun järkeni jotenkin sanoo, ettei Pyhähenki tai mikään pyhä voi sairaaseen sielunmaisemaan päästä tekemään hyvää. Mutta siis, osaatko kertoa mitä sellainen elävä usko on? Ja miten sen voisin saavuttaa aidosti?
Olen äärikristillinen fundamentalisti. Uskon äärimmäiseen rakkauteen, armoon, oikeudenmukaisuuteen ja hyvään Jumalassa, sekä ihmisyyden luontaiseen pahuuteen. Se kuka kieltää ihmisyyden pahuuden joutuu kieltämään koko ihmiskunnan historian. Sotia on riittänyt. Ja aina nousee uusi vallankumouksellinen joukkio, joka ajaa ihmiset tuhon tielle. Nämä uskovat että heidän "uudet" ideansa korjaavat maailman, ja sitten alkaa rähinä. Etnonationalisteillä ja rasisteilla pelotellaan. Pelotellaan äärioikeistolla, mutta todellisuudessa ainoan uhkan muodostaa enemmistö, joka on sokeain talutettavana.
Sinun uskoasi koetellaan tarkoituksella. Elävä usko on sitä, että turvaat Herraan. Minä itse rukoilen joka päivä. Useita kertoja, luen Raamattua. Joskus olen itsekseni kotona ja istun kääntäen mieleni kohti Jeesusta, varsinaisesti mitään sanomatta.
Raamattu sanoo ettei kukaan voi sanoa:"Jeesus olkoon Herra." ilman että on aidosti uskossa. Sanoa siis ja sydämessään tarkoittaa sitä. Jos sinä uskot että Jeesus on Jumalan Poika ja että Hän on sovittanut syntisi ja noussut kuolleista, niin sinä olet elävässä uskossa. Uskosi aitoutta voit tarkkailla seuraamalla omia tekojasi ja sydäntäsi. Vihaatko syntiä? Inhottavatko omat syntisi sinua? Haluatko samoja asioita kuin maailmaa rakastavat ihmiset? Vai haluatko tulla Jeesuksen kaltaiseksi?
Elävässä uskossa Jumalan Henki on meissä, ja se ottaa valtaa lisää jatkuvasti. Puhdistaa meitä synneistä, aivan kuten Jeesus käänsi rahanvaihtajien pöydät temppelissä, samoin Hän tekee meidän ruumiimme temppelissä. Hän ottaa syntimme pois.
Elävässä uskossa elämässäsi tapahtuu yliluonnollista muutosta. Alat nähdä maailmaa eri tavalla. Se muuttuu pimeämmäksi.
... Jeesus sen sijaan kirkastuu. Pyydä Jeesukselta uskoa. Hän on ahdas ovi ja kapea tie. Kaikessa turvaa Häneen. Älä tavoittele "elävää uskoa" vaan tavoittele Jeesusta. Lue Raamattua.
... itse olen myös esimerkiksi pyytänyt lisää katumusta Jumalalta. Ihan siksi että ymmärtäisin oman pahuuteni. Meissä on paljon sellaista pahaa, jota emme omin silmin näe. Eikä kannata pelästyä Raamatun tuomitsevia sanoja. Ne ovat osa kasvua. Ojentavat meitä. Itse pääsin eroon eräästä synnistä vasta kun kuulin todella rajusti sen synnin tuomitsevan saarnan.
Kiitos vastauksestasi!
Kyllä ne suhteet etenee luonnollisesti jos on edetäkseen. Siinä vaiheessa kun pitää väkisin tehdä jotain niin ihminen on väärä.
Älä ny hyvä ihminen
Noinhan se menee. Onni löytyy omasta sisimmästä, ei sitä ulkopuolelta kukaan tarjoa.
Mitä sitten täällä lätiset?! Ala vetää siitä oikean elämän puolelle.
Musta tällaiset besserwisser jutut on pelkästään typeriä.
Ylitin itseni, otin yhteyttä, sain siipeeni mutta en kadu hetkeäkään.
Viisas ihminen oppii kokemuksesta. Jollet tee tai koe mitään, et voi oppia mitään. Katumus onkin täysin turha tunne.
On tärkeää myös tietää, kuka on, mitä tarvitsee, mitä haluaa, mikä on minulle tärkeää.
Kun nämä tietää, täytyy uskaltaa kysyä itseltään, kuka kumppanini on, saanko häneltä sen, mitä tarvitsen, saako hän minulta sen, mitä tarvitsee, mitä hän haluaa, haluaako hän samoja asioita kuin minä, onko samat asiat meille tärkeitä.
Oikeasti näissä "rakkauksissa" taitaa olla kyse tavallista suuremmasta himosta. Rakkaus- sanan käytön kanssa kannattaa olla aika tarkka, mihin sitä viljelee.
No ne on kyllä jo tiedossa.
Näinpä himoo se vaan on.
Minä haluan elämääni rakkautta. Ja oikea rakkaus tulee Jumalan ja Kristuksen kautta. Uskoni on vaan niin heikko vielä. Mutta kuitenkin uskon vilpittömästi. Mielestäni siinä ei ole ristiriitaa. Vai onko sittenkin? Voiko usko, joka epäilee välillä, olla kuitenkin vilpitöntä?
Tänäpäivänä usein muttei aina. Eiköhän rakkauden eroita siitä mitä tekee toisen eteen.
Paras aloitus ikinä.
Juu ei sitä Rakkautta jokapaikassa ole se vähenee vähenemistään.Katso maailman menoa mihin se on mennyt ja seurauksia.Paras opetella katsomaan eteensä ettei elä missään haaveissaan sillä pettyy kyllä ihan varmaan.Vanhenemisessa se hyvä puoli ei oo enää niin naivi ja tyhmä.
Tyrkin&Tyrkyn välistä sponsorointia.
Kuulostaa luuloharhalta, mikä taho tai puulaaki sinun hienoja mietteitä sponsoroi vai sponssaako kukaan?
Ei aina mene ihan noin kuitenkaan asiat. Uskon että monella täällä kirjoittavalla, niinkuin ei itsellänikään, ole ollut välttämättä mahdollisuutta tai tule koskaan sitä olemaankaan kertoa tunteistaan sille ikävän kohteelle.
Ikävä voi kestää mielestäni kyllä iänkaiken, ei se välttämättä lopu koskaan. Ikävän kanssa voi kyllä ajan kanssa oppia tulemaan toimeen. Uskon että jos tunteet ovat olleet vahvoja, ikävä tulee aina tavalla tai toisella kulkemaan matkassa mukana.
Parempi ennen kuin myöhään varmasti.