Miksi olemassaolo on olemassa?

Totta kai on olemassa sellainen asia kuin 'ei mitään'. Se on kirjaimellisesti oletusasetus. Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta. Jos vastaus on aina "Ei", kun X:lle ehdotettaan jotain sisältöä tai ominaisuutta, X pysyy 'ei-minään'.

Yleensä kun ihmiset väittävät, että ei ole 'ei mitään', he perustelevat sitä (mielestäni hölmösti) sillä, että vaikka ottaisit täysin tyhjän palan avaruutta, siinä on silti tilaa ja ulottuvuuksia, joten se ei ole 'ei mitään'.
Mutta eihän tuo ole mikään argumentti 'ei-minkään' olemassaoloa vastaan. Jos minä väitän, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tennispallo ja todistan sen näyttämällä sinulle untuvatakkia, joka ei ole tennispallo, mitä se muka todistaa? Samoin jos yrität todistaa, että 'ei mitään' ei ole olemassa, valitsemalla esimerkin, joka on jotain, miten se muka tekee ei-minkään olemassaolosta mahdotonta?

Siinä olet oikeassa, että ei-millekään ei ole mitään edeltävää syytä. Ei-mikään on asioiden oletusasetus, ja kaikki muu vaatii syyn olemassaololleen. Ei-mikään on se olotila, jossa minkään asian olemassaolon selittävää syytä ei ole toteutunut, jolloin mitään ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Totta kai on olemassa sellainen asia kuin 'ei mitään'. Se on kirjaimellisesti oletusasetus. Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta. Jos vastaus on aina "Ei", kun X:lle ehdotettaan jotain sisältöä tai ominaisuutta, X pysyy 'ei-minään'.

Yleensä kun ihmiset väittävät, että ei ole 'ei mitään', he perustelevat sitä (mielestäni hölmösti) sillä, että vaikka ottaisit täysin tyhjän palan avaruutta, siinä on silti tilaa ja ulottuvuuksia, joten se ei ole 'ei mitään'.
Mutta eihän tuo ole mikään argumentti 'ei-minkään' olemassaoloa vastaan. Jos minä väitän, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tennispallo ja todistan sen näyttämällä sinulle untuvatakkia, joka ei ole tennispallo, mitä se muka todistaa? Samoin jos yrität todistaa, että 'ei mitään' ei ole olemassa, valitsemalla esimerkin, joka on jotain, miten se muka tekee ei-minkään olemassaolosta mahdotonta?

Siinä olet oikeassa, että ei-millekään ei ole mitään edeltävää syytä. Ei-mikään on asioiden oletusasetus, ja kaikki muu vaatii syyn olemassaololleen. Ei-mikään on se olotila, jossa minkään asian olemassaolon selittävää syytä ei ole toteutunut, jolloin mitään ei ole.

Lue lisää

Abstrakti asia x ei ole ei mitään. Sehän on jo paljon eli abstrakti asia x.

Anonyymi kirjoitti:

Abstrakti asia x ei ole ei mitään. Sehän on jo paljon eli abstrakti asia x.

Se, että me osaamme nimetä asian, ei lisää siihen sisältöä. Ei mitään on ei mitään.

Jos minä päätän kutsua ei mitään asiaksi X, silloin X on ei mitään. Aivan kuten jos päätän kutsua matematiikkaa asiaksi Z, silloin Z on matematiikka. Ei se muuta matematiikkaa joksikin muuksi tai lisää matematiikkaan mitään. Olen vain antanut sille uuden nimen.

Anonyymi kirjoitti:

Totta kai on olemassa sellainen asia kuin 'ei mitään'. Se on kirjaimellisesti oletusasetus. Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta. Jos vastaus on aina "Ei", kun X:lle ehdotettaan jotain sisältöä tai ominaisuutta, X pysyy 'ei-minään'.

Yleensä kun ihmiset väittävät, että ei ole 'ei mitään', he perustelevat sitä (mielestäni hölmösti) sillä, että vaikka ottaisit täysin tyhjän palan avaruutta, siinä on silti tilaa ja ulottuvuuksia, joten se ei ole 'ei mitään'.
Mutta eihän tuo ole mikään argumentti 'ei-minkään' olemassaoloa vastaan. Jos minä väitän, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tennispallo ja todistan sen näyttämällä sinulle untuvatakkia, joka ei ole tennispallo, mitä se muka todistaa? Samoin jos yrität todistaa, että 'ei mitään' ei ole olemassa, valitsemalla esimerkin, joka on jotain, miten se muka tekee ei-minkään olemassaolosta mahdotonta?

Siinä olet oikeassa, että ei-millekään ei ole mitään edeltävää syytä. Ei-mikään on asioiden oletusasetus, ja kaikki muu vaatii syyn olemassaololleen. Ei-mikään on se olotila, jossa minkään asian olemassaolon selittävää syytä ei ole toteutunut, jolloin mitään ei ole.

Lue lisää

”Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta.”

Oletusarvoisesti X on tuntematon. Se voi olla mitä tahansa.

Ei se ole mitenkään erityisen hankala käsite kun hyväksyy vain yhden periaatteen: Jos sille voi tehdä jotain tai sillä voi tehdä jotain, se on jotain.

Toisin sanoen, jos yrität miettiä vaikkapa miltä ei-mitään näyttää tai kuulostaa, tai mitä ei-mistään seuraa, se mitä ajattelet on jotain, ei ei-mitään. Aito ei mitään ei ole mitään, joten "näyttää" tai "kuulostaa"eivät voi kuvata sitä mitenkään, eikä aidosta ei-mistään voi seurata mitään.

Ihmisenä ihmisen mittapuulla me näitä asioita arvelemme.... kuten kaikkia muitakin asioita.
Tieteellisenä termeinä ymmärretyt olemassaolo ja (tyhjä)tila on se pohja jolta minä näitä asioita pohdin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisenä ihmisen mittapuulla me näitä asioita arvelemme.... kuten kaikkia muitakin asioita.
Tieteellisenä termeinä ymmärretyt olemassaolo ja (tyhjä)tila on se pohja jolta minä näitä asioita pohdin.

Lue lisää

Niin kuin Herakleitos totesi; ihminen on kaiken mitta, niin kaiken olevaisen samoin kuin kaiken olemattomankin.

Luonnontiede tukeutuu kahteen perusaksioomaan, aikaan ja avaruuteen, jotka se ottaa annettuna. Mutta jos aikaa voidaan ajatella ilman tapahtumia ja ja avaruutta ilman sisältöä, niin mitä ne silloin ovat? Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä. Siitä puolestaan seuraa, että ihminen täyttää nuo muodolliset periaatteet "keksimällä " niille mieleistään sisältöä. Näin ollen meidän havaintomaailmamme on on oman mielemme rakennelma, vaikkakin me pidämme sitä konkreettisena olevana.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kuin Herakleitos totesi; ihminen on kaiken mitta, niin kaiken olevaisen samoin kuin kaiken olemattomankin.

Luonnontiede tukeutuu kahteen perusaksioomaan, aikaan ja avaruuteen, jotka se ottaa annettuna. Mutta jos aikaa voidaan ajatella ilman tapahtumia ja ja avaruutta ilman sisältöä, niin mitä ne silloin ovat? Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä. Siitä puolestaan seuraa, että ihminen täyttää nuo muodolliset periaatteet "keksimällä " niille mieleistään sisältöä. Näin ollen meidän havaintomaailmamme on on oman mielemme rakennelma, vaikkakin me pidämme sitä konkreettisena olevana.

Lue lisää

"Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä."

Tuossa kohden sinulla on ajatusvirhe. Lienee selvää, ettei avaruutta tai aikaa voi määritellä siten, että ne olisivat jotenkin olemassa ilman mitään muuta, siis "puhtaana". Tästä ei voi uitenkaan tehdä johtopäätöstä, että ne olisivat sen vuoksi vain oman mielemme rakenteita.

Oikea johtopäätös on, että aika ja avaruus (tai oikeammin aika-avaruus) on osa todellisuutta ja universumia. Niitä ei voi erottaa siitä ilman, että niillä olisi jokin sisältö.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä."

Tuossa kohden sinulla on ajatusvirhe. Lienee selvää, ettei avaruutta tai aikaa voi määritellä siten, että ne olisivat jotenkin olemassa ilman mitään muuta, siis "puhtaana". Tästä ei voi uitenkaan tehdä johtopäätöstä, että ne olisivat sen vuoksi vain oman mielemme rakenteita.

Oikea johtopäätös on, että aika ja avaruus (tai oikeammin aika-avaruus) on osa todellisuutta ja universumia. Niitä ei voi erottaa siitä ilman, että niillä olisi jokin sisältö.

Lue lisää

Sama "puhtaus" käsite minuakin askarrutti.
Yhtä hyvin voisi kysyä onko "puhdasta tilaa" ilman kiintopisteitä mistä tämä tyhjä tila voitaisiin määrittää.

Aika-avaruus on ajan ja liikkeen synnyttämä toteutuma. Se ei kuitenkaan ole vastaus aloittajan kysymykseen, sen myönnän.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä."

Tuossa kohden sinulla on ajatusvirhe. Lienee selvää, ettei avaruutta tai aikaa voi määritellä siten, että ne olisivat jotenkin olemassa ilman mitään muuta, siis "puhtaana". Tästä ei voi uitenkaan tehdä johtopäätöstä, että ne olisivat sen vuoksi vain oman mielemme rakenteita.

Oikea johtopäätös on, että aika ja avaruus (tai oikeammin aika-avaruus) on osa todellisuutta ja universumia. Niitä ei voi erottaa siitä ilman, että niillä olisi jokin sisältö.

Lue lisää

Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on? Ajattelet, että aika-avaruus on jossain oman mielesi ulkopuolella. Jossain ulkoisessa todellisuudessa. Samalla vieraannut omasta itsestäsi ja omasta mielestäsi.

Kun kohtaat jonkin "ulkoisen" aika-avaruudellisen objektin, kyse on pelkästään yhdestä mielellisestä ja tietoisesta episodista, ei mistään muusta. Mitä on esimerkiksi ikkunalaudalla oleva Pelargonia muuta kuin jokin, joka näkyy, tuoksuu ja tuntuu jollain tietyllä tavalla? Mutta nuo mainitut ominaisuudet ovat pelkästään mielensisältöön kuuluvia aistimustiloja.

Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisenä ihmisen mittapuulla me näitä asioita arvelemme.... kuten kaikkia muitakin asioita.
Tieteellisenä termeinä ymmärretyt olemassaolo ja (tyhjä)tila on se pohja jolta minä näitä asioita pohdin.

Lue lisää

Tämä onkin järkevin tapa lähestyä aloittajan kysymystä.

Filosofinen "sanakikkailu" kyseisestä aiheesta on hedelmätöntä ja suorastaan naurettavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä onkin järkevin tapa lähestyä aloittajan kysymystä.

Filosofinen "sanakikkailu" kyseisestä aiheesta on hedelmätöntä ja suorastaan naurettavaa.

Pitäessäsi filosofista lähestymistapaa hedelmättömänä ja naurettavana "sanakikkailuna", saattaa johtua siitä, että et pysty irrottautumaan naiivista arkitodellisuudesta ja asennoitumaan tieteelliseen realismiin. Saattaa olla, että olet jopa saanut muodollisen tieteellisen koulutuksen, mutta et ole pystynyt sitä sisäistämään.

Toinen merkittävä piirre asennoitumisessasi on se, että et näytä hallitsevan kielen aksiologiaa ja semantiikkaa lainkaan, vaan pidät kielellistä ilmaisua pelkkänä naurettavana retoriikkana. Kieli on kuitenkin viestinnän väline, joka kertoo jotain ajatusmaailmastasi. Ajatukset ovat taas mielen ominaisuus, jonka kautta me pystymme mieltä tunnistamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäessäsi filosofista lähestymistapaa hedelmättömänä ja naurettavana "sanakikkailuna", saattaa johtua siitä, että et pysty irrottautumaan naiivista arkitodellisuudesta ja asennoitumaan tieteelliseen realismiin. Saattaa olla, että olet jopa saanut muodollisen tieteellisen koulutuksen, mutta et ole pystynyt sitä sisäistämään.

Toinen merkittävä piirre asennoitumisessasi on se, että et näytä hallitsevan kielen aksiologiaa ja semantiikkaa lainkaan, vaan pidät kielellistä ilmaisua pelkkänä naurettavana retoriikkana. Kieli on kuitenkin viestinnän väline, joka kertoo jotain ajatusmaailmastasi. Ajatukset ovat taas mielen ominaisuus, jonka kautta me pystymme mieltä tunnistamaan.

Lue lisää

Filosofiaa on monenlaista ja vähintäin 50 % tästä monenkirjavasta "sanakikkailusta" on valovuoden etäisyydellä arkirealismistä.


Vanhan kansan viisaus sanoo, että "älä hevostele kun tielle paskannat"... eli mietipä sitä ja sen filosofista sanomaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on? Ajattelet, että aika-avaruus on jossain oman mielesi ulkopuolella. Jossain ulkoisessa todellisuudessa. Samalla vieraannut omasta itsestäsi ja omasta mielestäsi.

Kun kohtaat jonkin "ulkoisen" aika-avaruudellisen objektin, kyse on pelkästään yhdestä mielellisestä ja tietoisesta episodista, ei mistään muusta. Mitä on esimerkiksi ikkunalaudalla oleva Pelargonia muuta kuin jokin, joka näkyy, tuoksuu ja tuntuu jollain tietyllä tavalla? Mutta nuo mainitut ominaisuudet ovat pelkästään mielensisältöön kuuluvia aistimustiloja.

Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta.

Lue lisää

Teet ihan hyviä kysymyksiä. Mutta ajattelusi ei oikein ole johdonmukaista ja siihen tulee virheitä.

"Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on?"

Tähän voi vastata Martin Heideggerin fenomenologian pohjalta, että aika-avaruus ei ole 'siellä' eikä se ole missään 'täällä'. Tuollaiset käsitteet ovat objektivoivia eikä ne selitä mitään siitä, miten koemme todellisuuden. Vaikka nyt siis puhun aika-avaruuden (se ollessa todellisuuden osa) kokemisesta, siitä ei voi päätellä, että aika-avaruus olisi vain mielen sisällä. Myöskään Pelargoniasi ei ole PELKÄSTÄÄN mielensisältöön kuuluvia aistimuksia.

Todellisuutta koskevaa kokemusta voidaan tarkastella subjektiivisesta näkökulmasta, vaikka ei oletetakaan todellisuuden olevan (vain) mielen sisältöä. Heidegger käyttää käsitettä "maailmassa-oleminen" tarkoittaen sitä, että kokiessamme todellisuuden ominaisuuksia aisteillamme olemme samalla osa tuota maailmaa ja todellisuutta, joka on olemassa meistä riippumatta.

"Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta."

Väite ei pidä paikkaansa, vaan esim. nukkuessamme aika-avaruus on olemassa sellaisenaan samoin kuin hereilläkin, eikä se muutu mielen tilojemme mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Filosofiaa on monenlaista ja vähintäin 50 % tästä monenkirjavasta "sanakikkailusta" on valovuoden etäisyydellä arkirealismistä.


Vanhan kansan viisaus sanoo, että "älä hevostele kun tielle paskannat"... eli mietipä sitä ja sen filosofista sanomaa.

Lue lisää

"älä hevostele kun tielle paskannat" ?!
Aika ronski sanonta jolla toppuutellaan tärkeilevää henkilöä. Ei liity millään tavalla asialliseen kommenttiin jolla ruodittiin sinun sanallista varjonyrkkeilyä.

terv, sivuhuomauttaja

Anonyymi kirjoitti:

Filosofiaa on monenlaista ja vähintäin 50 % tästä monenkirjavasta "sanakikkailusta" on valovuoden etäisyydellä arkirealismistä.


Vanhan kansan viisaus sanoo, että "älä hevostele kun tielle paskannat"... eli mietipä sitä ja sen filosofista sanomaa.

Lue lisää

Filosofia ja filosofoiminen ovat kaksi eri asiaa. Väität, että filosofiaa on monenlaista, mutta et mitenkään määrittele, kuinka monta ja millaisia filosofioita. Tällöin esittämälläsi väitteellä on varsin vähän totuusarvoa. Kansan viisauksilla on oma paikkansa ja merkityksensä silloin, kun niitä esitetään oikeassa paikassa ja tilanteessa. Filosofia ei eroa edustamastasi naiivista arkirealismista vain 50%, vaan täydet 100%.

Anonyymi kirjoitti:

Teet ihan hyviä kysymyksiä. Mutta ajattelusi ei oikein ole johdonmukaista ja siihen tulee virheitä.

"Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on?"

Tähän voi vastata Martin Heideggerin fenomenologian pohjalta, että aika-avaruus ei ole 'siellä' eikä se ole missään 'täällä'. Tuollaiset käsitteet ovat objektivoivia eikä ne selitä mitään siitä, miten koemme todellisuuden. Vaikka nyt siis puhun aika-avaruuden (se ollessa todellisuuden osa) kokemisesta, siitä ei voi päätellä, että aika-avaruus olisi vain mielen sisällä. Myöskään Pelargoniasi ei ole PELKÄSTÄÄN mielensisältöön kuuluvia aistimuksia.

Todellisuutta koskevaa kokemusta voidaan tarkastella subjektiivisesta näkökulmasta, vaikka ei oletetakaan todellisuuden olevan (vain) mielen sisältöä. Heidegger käyttää käsitettä "maailmassa-oleminen" tarkoittaen sitä, että kokiessamme todellisuuden ominaisuuksia aisteillamme olemme samalla osa tuota maailmaa ja todellisuutta, joka on olemassa meistä riippumatta.

"Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta."

Väite ei pidä paikkaansa, vaan esim. nukkuessamme aika-avaruus on olemassa sellaisenaan samoin kuin hereilläkin, eikä se muutu mielen tilojemme mukaisesti.

Lue lisää

Tuo on yksi fysikalistinen tapa tulkita Heideggerin eksistentialismia. Heideggerin eksistentialismi puolestaan on hänen fysikalistinen tapansa tulkita Husserlin fenomenologiaa, mikä taas on Husserlin tapa tulkita fenomenologista filosofiaa.

Totta kai fysikalistit mielellään ulkoistavat mielen sisäiset aistimussisällöt ja näin olettavat ratkaisseensa ulkomaailman olemassa oloon liittyvät ongelmat. He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta. He olettavat, että ulkoinen maailma todistaa ikään kuin itse itsensä. Oikeastaan fysikalistiset väitteet mielestä vapaasta materiaalisesta maailmasta eivät ole väitteitä lainkaan, vaan ne ovat pelkkiä uskomuksia, joilta puuttuu sisältö ja merkitys.

Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi. Mutta kun heräät, ulkoisena pitämäsi todellisuus onkin jo toinen. Nukkuessasi mielesi on jatkanut aktiivisesti oman sisäisen todellisuutensa muovaamista. Siksi maailma, todellisuus, näyttäytyy meistä riippumattomalta.

Toisin sanoen. Kokemuksesi ulkomaailmasta voivat vain muistuttaa kokemuksia. Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi. Sen jälkeen kuitenkin luovut tuosta kokemuksellisesta ideasta. Kuitenkaan tuollaisessa "ulkoistamisessa" ei ole mitään järkeä, sillä siltä, kuten sanottu, puuttuu merkitys ja sisältö.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on yksi fysikalistinen tapa tulkita Heideggerin eksistentialismia. Heideggerin eksistentialismi puolestaan on hänen fysikalistinen tapansa tulkita Husserlin fenomenologiaa, mikä taas on Husserlin tapa tulkita fenomenologista filosofiaa.

Totta kai fysikalistit mielellään ulkoistavat mielen sisäiset aistimussisällöt ja näin olettavat ratkaisseensa ulkomaailman olemassa oloon liittyvät ongelmat. He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta. He olettavat, että ulkoinen maailma todistaa ikään kuin itse itsensä. Oikeastaan fysikalistiset väitteet mielestä vapaasta materiaalisesta maailmasta eivät ole väitteitä lainkaan, vaan ne ovat pelkkiä uskomuksia, joilta puuttuu sisältö ja merkitys.

Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi. Mutta kun heräät, ulkoisena pitämäsi todellisuus onkin jo toinen. Nukkuessasi mielesi on jatkanut aktiivisesti oman sisäisen todellisuutensa muovaamista. Siksi maailma, todellisuus, näyttäytyy meistä riippumattomalta.

Toisin sanoen. Kokemuksesi ulkomaailmasta voivat vain muistuttaa kokemuksia. Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi. Sen jälkeen kuitenkin luovut tuosta kokemuksellisesta ideasta. Kuitenkaan tuollaisessa "ulkoistamisessa" ei ole mitään järkeä, sillä siltä, kuten sanottu, puuttuu merkitys ja sisältö.

Lue lisää

Niin, tietenkin kirjoittamani on tulkintaa Heideggerin filosofiasta, koska en voi puhua Heideggerin suulla. "Fysikalistiseksi tulkinnaksi" ei sitä kutsuisi, koska en pidä reduktiivis-fysikalistisia maailmankuvia oikeina (vrt. esim Kari Enqvistin tuotantoon).

"He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta" on totta, mutta johtunee siitä, että tuollainen filosofinen (=metafyysinen) kysymys ei heitä edes kiinnosta. Tämäkin käsitykseni on tietenkin tulkinta, mutta fysikalistille maailma vain on tutkimuksen kohde, eikä siitä tarvitsekaan tietään mitään muuta (kuin mitä mittaamalla selviää).

"Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi."

Täsät olen erimieltä, koska nukkuessani usein tapahtuu aikahyppyjä, eli elän vaikkapa lapsuuttani yhdessä hetkessä ja sitten taas jossakin muussa aikakaudessa. Avaruutta en muista uneksineeni koskaan, joten sellaista ei ilmeisesti ole olemassakaan sillä välin, kun olen nukkumassa (?).

"Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi."

Näin en tee. Pelargoniasi on maailmassani ja mielessäni yhtä lailla, eikä se voisi edes periaatteessa ollakaan missään muualla. Niin kuin itsekään voi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tietenkin kirjoittamani on tulkintaa Heideggerin filosofiasta, koska en voi puhua Heideggerin suulla. "Fysikalistiseksi tulkinnaksi" ei sitä kutsuisi, koska en pidä reduktiivis-fysikalistisia maailmankuvia oikeina (vrt. esim Kari Enqvistin tuotantoon).

"He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta" on totta, mutta johtunee siitä, että tuollainen filosofinen (=metafyysinen) kysymys ei heitä edes kiinnosta. Tämäkin käsitykseni on tietenkin tulkinta, mutta fysikalistille maailma vain on tutkimuksen kohde, eikä siitä tarvitsekaan tietään mitään muuta (kuin mitä mittaamalla selviää).

"Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi."

Täsät olen erimieltä, koska nukkuessani usein tapahtuu aikahyppyjä, eli elän vaikkapa lapsuuttani yhdessä hetkessä ja sitten taas jossakin muussa aikakaudessa. Avaruutta en muista uneksineeni koskaan, joten sellaista ei ilmeisesti ole olemassakaan sillä välin, kun olen nukkumassa (?).

"Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi."

Näin en tee. Pelargoniasi on maailmassani ja mielessäni yhtä lailla, eikä se voisi edes periaatteessa ollakaan missään muualla. Niin kuin itsekään voi olla.

Lue lisää

Jatkan kommenttiani vielä minun ja ulkomaailman suhteesta filosofian historiassa.

Immanuel Kant piti filosofian skandaalina sitä, ettei ole esitetty kaiken epäilyn ylittävää todistusta olioiden olemassaolosta minun ulkopuolellani. Heideggerin mukaan taas fiosofian skandaali ei ole siinä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ulkopuolellani ole vielä varmuudella todistettu, vaan siinä, että tällaista todistusta edelleen odotetaan saatavan.

Heideggerin näkemys perustuu siihen, ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassaoloa. Ulkoista maailmaa ei voi erottaa Daseinin olemassaolemisesta, ts. ihmisen jo käsittämästä 'maailmasta' siitä erillään.

Anonyymi kirjoitti:

Filosofia ja filosofoiminen ovat kaksi eri asiaa. Väität, että filosofiaa on monenlaista, mutta et mitenkään määrittele, kuinka monta ja millaisia filosofioita. Tällöin esittämälläsi väitteellä on varsin vähän totuusarvoa. Kansan viisauksilla on oma paikkansa ja merkityksensä silloin, kun niitä esitetään oikeassa paikassa ja tilanteessa. Filosofia ei eroa edustamastasi naiivista arkirealismista vain 50%, vaan täydet 100%.

Lue lisää

Filosofiaa ja filosofointia ei ole olemassa.
Tarvitaan näyttö jos toista väittää.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tietenkin kirjoittamani on tulkintaa Heideggerin filosofiasta, koska en voi puhua Heideggerin suulla. "Fysikalistiseksi tulkinnaksi" ei sitä kutsuisi, koska en pidä reduktiivis-fysikalistisia maailmankuvia oikeina (vrt. esim Kari Enqvistin tuotantoon).

"He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta" on totta, mutta johtunee siitä, että tuollainen filosofinen (=metafyysinen) kysymys ei heitä edes kiinnosta. Tämäkin käsitykseni on tietenkin tulkinta, mutta fysikalistille maailma vain on tutkimuksen kohde, eikä siitä tarvitsekaan tietään mitään muuta (kuin mitä mittaamalla selviää).

"Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi."

Täsät olen erimieltä, koska nukkuessani usein tapahtuu aikahyppyjä, eli elän vaikkapa lapsuuttani yhdessä hetkessä ja sitten taas jossakin muussa aikakaudessa. Avaruutta en muista uneksineeni koskaan, joten sellaista ei ilmeisesti ole olemassakaan sillä välin, kun olen nukkumassa (?).

"Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi."

Näin en tee. Pelargoniasi on maailmassani ja mielessäni yhtä lailla, eikä se voisi edes periaatteessa ollakaan missään muualla. Niin kuin itsekään voi olla.

Lue lisää

Mutta juuri siksihän unessa tapahtuvat "aikahypyt" ovat mahdollisia, koska aika on mielessä oleva, muodollinen perusperiaate. Toisaalta aivan samat aikahypyt tapahtuvat myös valvetilassa. Myös ns. valveunet ovat mahdollisia ja jopa todennäköisiä. Lisäksi unen- ja valvetilan välinen raja on häilyvä. Emme voi varmuudella sanoa, koska olemme unessa tai valveilla. Myös kuvitelmat lienevät kaikille tuttuja mentaalisia ilmiöitä.

Oli kyse unesta tai valvetilasta, niin mieli yhdistää aikaidean avulla muistot, kokemukset ja tulevaisuuden odotukset yhdeksi nykyhetkeksi. Mutta tuo kaikki on vain ja ainoastaan mielessä.

Mieli on kuitenkin vapaa toimija. Siksi me voimme ajatella mielestä vapaita tai sen ulkopuolisia kohteita ja pitää niitä merkityksellisinä. Voin ajatella täysin vapaasti mieleni ulkopuolista Pelargoniaa ikkunalaudalla, haistella sen tuoksua ja ihailla sen kirkkaita värejä. Mutta tuo kaikki on pelkkää mentaalista episodia. Vain ajatuksissani ja kuvitelmissani voin irrottaa Pelargonian ulos mieleni syövereistä.

Anonyymi kirjoitti:

"älä hevostele kun tielle paskannat" ?!
Aika ronski sanonta jolla toppuutellaan tärkeilevää henkilöä. Ei liity millään tavalla asialliseen kommenttiin jolla ruodittiin sinun sanallista varjonyrkkeilyä.

terv, sivuhuomauttaja

Lue lisää

Tuo on vain yksi tulkinta kyseisestä sanonnasta.
Tässä käytettynä se kuvaa filosofisen- ja suorasukaisen kansantajuisen ajattelun eroa.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkan kommenttiani vielä minun ja ulkomaailman suhteesta filosofian historiassa.

Immanuel Kant piti filosofian skandaalina sitä, ettei ole esitetty kaiken epäilyn ylittävää todistusta olioiden olemassaolosta minun ulkopuolellani. Heideggerin mukaan taas fiosofian skandaali ei ole siinä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ulkopuolellani ole vielä varmuudella todistettu, vaan siinä, että tällaista todistusta edelleen odotetaan saatavan.

Heideggerin näkemys perustuu siihen, ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassaoloa. Ulkoista maailmaa ei voi erottaa Daseinin olemassaolemisesta, ts. ihmisen jo käsittämästä 'maailmasta' siitä erillään.

Lue lisää

"...ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassa oloa." on kehäpäätelmä. Vertaa; "Jumala on olemassa, koska Jumala on olemassa." Tai: "Jumalan olemista ei voi kieltää ilman jo käsitettyä Jumalan olemassa oloa." Tai verrata kysymykseen: Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Tuollaiset väitteet ovat tyhjiä, merkityksettömiä ja mieltä vailla.

Anonyymi kirjoitti:

"...ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassa oloa." on kehäpäätelmä. Vertaa; "Jumala on olemassa, koska Jumala on olemassa." Tai: "Jumalan olemista ei voi kieltää ilman jo käsitettyä Jumalan olemassa oloa." Tai verrata kysymykseen: Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Tuollaiset väitteet ovat tyhjiä, merkityksettömiä ja mieltä vailla.

Lue lisää

Se ei ole kehäpäätelmä, vaan hermeneutiikkaa ja ns. hermeneuttinen kehä. Netistä saat lisätietoa, jos asia kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ole kehäpäätelmä, vaan hermeneutiikkaa ja ns. hermeneuttinen kehä. Netistä saat lisätietoa, jos asia kiinnostaa.

Hermeneutiikka on enemmän sosiologiassa käytetty tieteenfilosofinen tutkimusmenetelmä, eikä se näin ollen sovi ainakaan kovin hyvin mielenfilosofisiin tutkimuksiin. Omasta puolestani suosittelisin nettisivujen sijaan tutustumaan Heikki Kanniston käsityksiin ymmärtämisestä, kritiikistä ja hermeneutiikasta, joka näyttää löytyvän omistanikin muistiinpanoista. Nettisivujen, kuten esimerkiksi Wikipedian määritys hermeneutiikasta on melko yksinkertaistava ja ylimalkainen, eikä näin ollen anna koko kuvaa kyseisestä tutkimusmenetelmästä.

Hermeneuttinen kehä on siitä ongelmallinen, että se voi oikean johtopäätelmän sijaan johtaa myös vääriin johtopäätelmiin. Kehäpäätelmän tunnistaa helposti siitä, että se ei tuo väitelauseeseen mitään lisää, mikä ei jo sisälly tuohon lauseeseen. Se on siis sisällöltään analyyttinen tyhjä lause.

"Me emme tiedä, mutta voimme kehitellä mieltä tyydyttäviä uskomuksia ja teorioita."

Martin Heidegger toteaisi tuollaiseen uskotteluun, että antakaa maailman kokemuksen olla sillensä (käsite "sillensä-oleminen" on hänen yksi perusajatus). Kenenkään ei tarvitse kehitellä mitään uskomuksia todellisuuden olemassaolemisesta. Todellisuuden voi vain olla sellaisenaan.

Ää ei ole Öö
Öö Mies ei ole Ää mies vaan Öö mies

Anonyymi kirjoitti:

Ää ei ole Öö
Öö Mies ei ole Ää mies vaan Öö mies

Ää mies on Ää mies vain siinä tapauksessa, että näin on päätetty syystä tai toisesta, mutta päätelmä voi olla myös virheellinen. Ää mies onkin Öö mies, tai ei kumpaakaan.

"Parhaalle maistuva liha tai kala ei ole oikeaa lihaa ja kalaa?"

Kyllähän lauseessa on ongelmia, mutta enemmänkin huonoon kielitaitoon tai harhauttamiseen liittyiä kuin filosofisia, ymmärtääkseni.

Anonyymi kirjoitti:"Fyysikot uskovat että aika on olemassa, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaa edes havainnut ulkomaailmassa."

Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi.

Oletko sinä havainnut muutosta? Sitten voit verratta sitä muutosta johonkin toiseen muutokseen. Sitä kutsumme ajaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:"Fyysikot uskovat että aika on olemassa, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaa edes havainnut ulkomaailmassa."

Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi.

Oletko sinä havainnut muutosta? Sitten voit verratta sitä muutosta johonkin toiseen muutokseen. Sitä kutsumme ajaksi.

Lue lisää

Liike aiheuttaa muutoksen tilassa. Tilanmuutos on parametri - ennen estimointitilannetta tuntematon.

Aika on vain kellon tasavälinen eli lineaarinen liike eteenpäin, joka aina tekee kehäpäätelmän eli aloittaa suoraviivaisen liikkeensä aina uudestaan ympyrän sulkeutuessa.

Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta.

Kuten Einstein sanoi, että aika on vain illuusio. Miksi emme uskoisi Einsteinia?

Anonyymi kirjoitti:

Liike aiheuttaa muutoksen tilassa. Tilanmuutos on parametri - ennen estimointitilannetta tuntematon.

Aika on vain kellon tasavälinen eli lineaarinen liike eteenpäin, joka aina tekee kehäpäätelmän eli aloittaa suoraviivaisen liikkeensä aina uudestaan ympyrän sulkeutuessa.

Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta.

Kuten Einstein sanoi, että aika on vain illuusio. Miksi emme uskoisi Einsteinia?

Lue lisää

"Kellona" voi käyttää käsittääkseni mitä tahansa säännöllisesti tapahtuvaa muutosta ulkomaailmassa. Sitä täytyy verrata välillä johonkin muuhun säännölliseen muutokseen todetakseen sen säännöllisyyden. Ja sitoa se vielä muihin mittayksikköihin kuten pituuteen ja vaikka valonnopeuteen.

"Siis mitä on olemassa - ainakin olemattomat asiat jos uskoo tieteentekijöitä."

Ja jos sinua uskoo, niin samalla voi uskoa, että kalat soittavat banjoa.

Anonyymi kirjoitti:

Liike aiheuttaa muutoksen tilassa. Tilanmuutos on parametri - ennen estimointitilannetta tuntematon.

Aika on vain kellon tasavälinen eli lineaarinen liike eteenpäin, joka aina tekee kehäpäätelmän eli aloittaa suoraviivaisen liikkeensä aina uudestaan ympyrän sulkeutuessa.

Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta.

Kuten Einstein sanoi, että aika on vain illuusio. Miksi emme uskoisi Einsteinia?

Lue lisää

"Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta."

Näin asia ei ole Einsteinin suhteellisussteorian mukaan, eikä myöskään havainnosta voida päätellä niin. Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo).

Suhteellisuusteorian mukaisesti kellot antavat eri ajankulun maapallon pinnalla ja satelliitin kiertäessä maapalloa. Siten aika ei ole havaintojen mukaan "vain kellossa" vaan todellisuudessa ilmenevä asia.

Anonyymi kirjoitti:

"Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta."

Näin asia ei ole Einsteinin suhteellisussteorian mukaan, eikä myöskään havainnosta voida päätellä niin. Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo).

Suhteellisuusteorian mukaisesti kellot antavat eri ajankulun maapallon pinnalla ja satelliitin kiertäessä maapalloa. Siten aika ei ole havaintojen mukaan "vain kellossa" vaan todellisuudessa ilmenevä asia.

Lue lisää

Aika on ideaalityyppi, "das ding an sich", jota ei voida havainnoin eikä mittauksin tavoittaa.

Vain havaittavissa tai mitattavissa olevat asiat ovat todellisia.

Suppean suhteellisuusteorian virhe oli johtopäätös, että valonnopeus on vakio. Miksi ihmeessä? Olemme tehneet mittauksia valonnopeudesta vain maanpinnalla - miksi siis valonnopeus yleisesti ottaen olisi vakio`?

Yleinen suhteellisuusteoria lähtee virheellisestä olettamuksesta. että valonnopeus on vakio ja että aika on 4. ulottuvuus, joka on niin todellinen, että voimme matkustaa ajassa taaksepäin.

Kello ei ole mittari - se ei mittaa mitään ulkomaailman värähtelyjä lainkaan, Joten kelloa ei voi käyttää mitenkään perustelua olemassaololle.

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:"Fyysikot uskovat että aika on olemassa, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaa edes havainnut ulkomaailmassa."

Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi.

Oletko sinä havainnut muutosta? Sitten voit verratta sitä muutosta johonkin toiseen muutokseen. Sitä kutsumme ajaksi.

Lue lisää

"Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi."

Muutoksen määrää ei kutsuta ajaksi, vaan muutoksen määrää mitataan ajalla.

Anonyymi kirjoitti:

"Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta."

Näin asia ei ole Einsteinin suhteellisussteorian mukaan, eikä myöskään havainnosta voida päätellä niin. Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo).

Suhteellisuusteorian mukaisesti kellot antavat eri ajankulun maapallon pinnalla ja satelliitin kiertäessä maapalloa. Siten aika ei ole havaintojen mukaan "vain kellossa" vaan todellisuudessa ilmenevä asia.

Lue lisää

"Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo)."

Aika on vakiomuotoinen ja "nopeuksinen" sopimus, eikä se muutu. Se mikä muuttuu on kellojen fysiikka. Ts. kellot reagoi erilaisiin olosuhteisiin eri tavoin, joka näkyy muutoksena, tai virheenä, kellon näyttämässä ajassa, joka on vakiomuotoisen sopimuksellisen määritelmän vastainen. Se tulkitaan virheellisesti aikavääristymänä.

Anonyymi kirjoitti:

"Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo)."

Aika on vakiomuotoinen ja "nopeuksinen" sopimus, eikä se muutu. Se mikä muuttuu on kellojen fysiikka. Ts. kellot reagoi erilaisiin olosuhteisiin eri tavoin, joka näkyy muutoksena, tai virheenä, kellon näyttämässä ajassa, joka on vakiomuotoisen sopimuksellisen määritelmän vastainen. Se tulkitaan virheellisesti aikavääristymänä.

Lue lisää

Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä mitään suhteellisuusteoriasta. Ymmärrrän kuitenkin sinua vastarinnassasi suhtista vastaan. On elämänhallintasi kannalta järkevää pohtia aivan kuvitteellisia käsityksiä ajasta, koska todellisuus on niin hämmentävä.

Anonyymi kirjoitti:

Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä mitään suhteellisuusteoriasta. Ymmärrrän kuitenkin sinua vastarinnassasi suhtista vastaan. On elämänhallintasi kannalta järkevää pohtia aivan kuvitteellisia käsityksiä ajasta, koska todellisuus on niin hämmentävä.

Lue lisää

Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä ajan historiaa ja ihmismielen kehitystä ja ominaisuuksia.

Suhteellisuusteoria ei selitä aikaa, vaan soveltaa sitä. Ilman 'ajan' keksimistä suhteellisuusteoriaakaan ei välttämättä olisi olemassa. 'Aika' on yhtä keksitty sovellus kuin pituus, paino, nopeus yms.

'Aikaa' ei ole aina tunnettu/tiedetty. Ihminen ehti elää pitkän tovin, ennen kuin alkoi muodostua kyky luoda käsitteitä. Sitä ennen vaadittiin kyky kommunikoida ja myös kommunikoinnin vakiintuminen kollektiiviseksi informaationjakajaksi.

'Aika' perustuu ihmisen kykyyn tunnistaa muutoksia ja tapahtumia, joka taas perustuu kykyyn muistaa menneitä tapahtumia, sekä päätellä tulevaa menneen ja nykyisen perusteella. Ihmisen havaintokyky/tiedostaminen on siis "pitkä" ja dynaaminen, eikä rajoitu pelkästään juuri nyt tapahtuvan tiedostamiseen = aikakäsitys/ajankulun hahmottaminen. Tämä ihmisen ominaisuus on kulkenut pitkän matkan, ennen kuin sen perusteella syntyi käsite 'aika'. Ilman sitä emme voisi ymmärtää, että "aika kuluu", tai edes puhua "ajan kulun hahmottamisesta", emme voisi mitata tapahtumien kestoa, emmekä myös nopeutta, johon vaaditaan ajan lisäksi myös pituus/matka. Sittemmin 'aika' ulkoistettiin itsenäiseksi olemassaolevaksi, ristiriitasuuksiakin aiheuttavaksi, komponentiksi.

Ts. mikään, mitä ihminen tällä hetkellä ymmärtää, ei ole tupsahtanut tyhjästä tai yhtäkkiä, vaan on itse keksinyt ja kehittänyt niitä alkeellisemmasta kohti kehittyneempää. Olet vain liian jäykkä "yhdentotuuden" persoona, joka ei kykene näkemään ymmärtämään käsitteen olemusta ja sen syntymää ja kehitystä, sekä yleensä ymmärtämään kehityksen kulkua. Mutta voit toki todistaa näkemykseni vääräksi, esim. kertomalla, miten 'aika' löydettiin luonnonvaraisena ilmiönä. Sieltä jostain varmaan löytyi myös sentit, kilot ja litratkin?

Paranemisia;)

Anonyymi kirjoitti:

Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä ajan historiaa ja ihmismielen kehitystä ja ominaisuuksia.

Suhteellisuusteoria ei selitä aikaa, vaan soveltaa sitä. Ilman 'ajan' keksimistä suhteellisuusteoriaakaan ei välttämättä olisi olemassa. 'Aika' on yhtä keksitty sovellus kuin pituus, paino, nopeus yms.

'Aikaa' ei ole aina tunnettu/tiedetty. Ihminen ehti elää pitkän tovin, ennen kuin alkoi muodostua kyky luoda käsitteitä. Sitä ennen vaadittiin kyky kommunikoida ja myös kommunikoinnin vakiintuminen kollektiiviseksi informaationjakajaksi.

'Aika' perustuu ihmisen kykyyn tunnistaa muutoksia ja tapahtumia, joka taas perustuu kykyyn muistaa menneitä tapahtumia, sekä päätellä tulevaa menneen ja nykyisen perusteella. Ihmisen havaintokyky/tiedostaminen on siis "pitkä" ja dynaaminen, eikä rajoitu pelkästään juuri nyt tapahtuvan tiedostamiseen = aikakäsitys/ajankulun hahmottaminen. Tämä ihmisen ominaisuus on kulkenut pitkän matkan, ennen kuin sen perusteella syntyi käsite 'aika'. Ilman sitä emme voisi ymmärtää, että "aika kuluu", tai edes puhua "ajan kulun hahmottamisesta", emme voisi mitata tapahtumien kestoa, emmekä myös nopeutta, johon vaaditaan ajan lisäksi myös pituus/matka. Sittemmin 'aika' ulkoistettiin itsenäiseksi olemassaolevaksi, ristiriitasuuksiakin aiheuttavaksi, komponentiksi.

Ts. mikään, mitä ihminen tällä hetkellä ymmärtää, ei ole tupsahtanut tyhjästä tai yhtäkkiä, vaan on itse keksinyt ja kehittänyt niitä alkeellisemmasta kohti kehittyneempää. Olet vain liian jäykkä "yhdentotuuden" persoona, joka ei kykene näkemään ymmärtämään käsitteen olemusta ja sen syntymää ja kehitystä, sekä yleensä ymmärtämään kehityksen kulkua. Mutta voit toki todistaa näkemykseni vääräksi, esim. kertomalla, miten 'aika' löydettiin luonnonvaraisena ilmiönä. Sieltä jostain varmaan löytyi myös sentit, kilot ja litratkin?

Paranemisia;)

Lue lisää

En ole tästä viimeksi kirjoittamastasi kommentista eri mieltä. Mutta et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä, että aika todellakin on sopimuksista riippumaton suure, jonka suhteellisuusteoria kuvaa kauniisti niin kuin se todellisuudessa ilmenee.

Mutta opiskele lisää 'ajan' historiaa, niin ehkä se sitten joskus se lamppu syttyy. Etsinnän onnea!

Anonyymi kirjoitti:

En ole tästä viimeksi kirjoittamastasi kommentista eri mieltä. Mutta et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä, että aika todellakin on sopimuksista riippumaton suure, jonka suhteellisuusteoria kuvaa kauniisti niin kuin se todellisuudessa ilmenee.

Mutta opiskele lisää 'ajan' historiaa, niin ehkä se sitten joskus se lamppu syttyy. Etsinnän onnea!

Lue lisää

Olemassaolokysymykset eivät ole historiakysymyksiä, eivätkä teoriakysymyksiä. Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista.

Olio on olemassa, jos joku ulkopuolinen havaitsija tämän olion joko havaitsee aistein, mittalaittein tai muiden työvälineiden (kuten matemaattiset mallit) avulla.

Olemattomissa asioissa kuten ajassa ei luonnollisesti ole ilmiönä mitään ymmärrettävää.

Anonyymi kirjoitti:

En ole tästä viimeksi kirjoittamastasi kommentista eri mieltä. Mutta et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä, että aika todellakin on sopimuksista riippumaton suure, jonka suhteellisuusteoria kuvaa kauniisti niin kuin se todellisuudessa ilmenee.

Mutta opiskele lisää 'ajan' historiaa, niin ehkä se sitten joskus se lamppu syttyy. Etsinnän onnea!

Lue lisää

"Aika" on todellakin pelkkä verbaalinen nimitys ja määritelmä, ja sopimus, sille inhimilliselle ominaisuudelle, jonka avulla tunnistamme muutoksia ja tapahtumia livenä ja pitkäkestoisestikin. Kehittynyt muisti on yksi "aikakäsityksen" olennaisista asioista, ja olennainen osa myös oppimista ja kehittymistä, joiden tuloksena on luotu mittava määrä käsitteitä ja määritelmiä, joista yksi on 'aika'. Olen jo kahlannut läpi lukuisia kirjoituksia ajasta ja mielen/aivojen toiminnasta, eikä minulla ole sen suhteen enää ongelmia ymmärtää ajan olemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Olemassaolokysymykset eivät ole historiakysymyksiä, eivätkä teoriakysymyksiä. Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista.

Olio on olemassa, jos joku ulkopuolinen havaitsija tämän olion joko havaitsee aistein, mittalaittein tai muiden työvälineiden (kuten matemaattiset mallit) avulla.

Olemattomissa asioissa kuten ajassa ei luonnollisesti ole ilmiönä mitään ymmärrettävää.

Lue lisää

"Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista."

Tämä on täysin absurdi väite. Havainto vain objektivoi kohteensa. Olemassoloon kuuluu aina tietoisuus siitä, että on olemassa. Mistään muusta ei voi varsinaisesti sanoa sen olevan olemassa. Asia on siis aivan päinvastoin kuin väität.

Anonyymi kirjoitti:

"Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista."

Tämä on täysin absurdi väite. Havainto vain objektivoi kohteensa. Olemassoloon kuuluu aina tietoisuus siitä, että on olemassa. Mistään muusta ei voi varsinaisesti sanoa sen olevan olemassa. Asia on siis aivan päinvastoin kuin väität.

Lue lisää

Maailmankaikkeus on olemassa ihmisen tietoisuudesta eli ihmisen ymmärräksestä riippumatta. Maailmankaikkeuden ei tarvitse ymmärtää olemassaoloaan ollakseen todellinen, ts. höpiset hölmöjä.

Anonyymi kirjoitti:

Maailmankaikkeus on olemassa ihmisen tietoisuudesta eli ihmisen ymmärräksestä riippumatta. Maailmankaikkeuden ei tarvitse ymmärtää olemassaoloaan ollakseen todellinen, ts. höpiset hölmöjä.

Lue lisää

'Olemassaolemista' ei voi ymmärtää esittämälläsi tavalla joutumatta täydelliseen väärinymmärrykseen. Kyvyttömyytesi ajatella asiaa johtaa sinut siihen, ettet käsitä olemassa olemisesta mitään.

Se, että jokin kohde on esillä ja havaittavissa ei tarkoita sen olevan olemassa itselleen. Ketjun avaajan teema on: "Miksi olemassaolo on olemassa?" Kirjoittamasi höpinä ei tavoita edes avaajan tekemää kysymystä.

Maailmankaikkeus on tietenkin esillä (objektina) tietoisuudesta riippumatta. Kenenkään ei tarvitse havaita sitä, jotta se olisi havaittavissa. [Pöytä edessäni ei katoa, vaikken olisi sitä tarkkailemassa.]

Mutta mikään ei voi olla olemassa sen käsitteen varsinaisessa mielessä, jollei tämä oleva itse ymmärrä olemassaoloaan. Vain silloin käsite 'olemassaolo' saa sen sisällön, joka sillä on.

Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!

Anonyymi kirjoitti:

'Olemassaolemista' ei voi ymmärtää esittämälläsi tavalla joutumatta täydelliseen väärinymmärrykseen. Kyvyttömyytesi ajatella asiaa johtaa sinut siihen, ettet käsitä olemassa olemisesta mitään.

Se, että jokin kohde on esillä ja havaittavissa ei tarkoita sen olevan olemassa itselleen. Ketjun avaajan teema on: "Miksi olemassaolo on olemassa?" Kirjoittamasi höpinä ei tavoita edes avaajan tekemää kysymystä.

Maailmankaikkeus on tietenkin esillä (objektina) tietoisuudesta riippumatta. Kenenkään ei tarvitse havaita sitä, jotta se olisi havaittavissa. [Pöytä edessäni ei katoa, vaikken olisi sitä tarkkailemassa.]

Mutta mikään ei voi olla olemassa sen käsitteen varsinaisessa mielessä, jollei tämä oleva itse ymmärrä olemassaoloaan. Vain silloin käsite 'olemassaolo' saa sen sisällön, joka sillä on.

Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!

Lue lisää

"Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!"

Tähän voi vastata vain laulun sanoin:

"Mun mummoni muni mun mammani ja mammani muni mut".

Idealisti valehtelee aina. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö nykyfilosofit olisi idealisteja.

Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla. Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta.

Ihminen menee nukkumaan joka ilta ja vaipuu tiedostamattomaan eli ymmärtämättömään tilaan - mutta on silti olemassa. Ei Ei sanoo idealisti, ei näin voi olla, koska aistit valehtelevat - koska ne ovat niin moraalittomia.

Patologi tekee ruumiinavauksen kuolleelle ihmisille. Idealistien mukaan tämä on turhaa, koska ihminen ei ole olemassa, jos sen ymmärrys eli tietoisuus katoaa.

Tuo suuri kivikin edessäni on toki olemassa, vaikka ei edes osaa ajatella.

Olemassaolo ei edellytä tietoisuutta eli ymmärrystä. Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?

Ei ole siis ihme, että nykytieteentekijät pitävät nykyfilosofiaa humpuukin höttönä. Kaikki on vain jotain MCMC-simulaatiota, sanovat löysäpäiset pölkkypäät.

Anonyymi kirjoitti:

"Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!"

Tähän voi vastata vain laulun sanoin:

"Mun mummoni muni mun mammani ja mammani muni mut".

Idealisti valehtelee aina. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö nykyfilosofit olisi idealisteja.

Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla. Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta.

Ihminen menee nukkumaan joka ilta ja vaipuu tiedostamattomaan eli ymmärtämättömään tilaan - mutta on silti olemassa. Ei Ei sanoo idealisti, ei näin voi olla, koska aistit valehtelevat - koska ne ovat niin moraalittomia.

Patologi tekee ruumiinavauksen kuolleelle ihmisille. Idealistien mukaan tämä on turhaa, koska ihminen ei ole olemassa, jos sen ymmärrys eli tietoisuus katoaa.

Tuo suuri kivikin edessäni on toki olemassa, vaikka ei edes osaa ajatella.

Olemassaolo ei edellytä tietoisuutta eli ymmärrystä. Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?

Ei ole siis ihme, että nykytieteentekijät pitävät nykyfilosofiaa humpuukin höttönä. Kaikki on vain jotain MCMC-simulaatiota, sanovat löysäpäiset pölkkypäät.

Lue lisää

"Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla."

Väärin luultu. Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta. He tutkivat havaittavaa maailmaa ja löytävät siitä säännönmukaisuuksia selittääkseen tutkittavan kohteen toimintaa. Tiede on siis perimmältään pragmaattista.

"Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta."

Tällaista ei tieteessä väitetä. Realismi on juuri sitä, ettei oteta kantaa sellaiseen, mistä ei ole havaintoja. Jollei tieteentekijällä ole havaintoja jostakin, siitä pidätytään ottamasta kantaa. "Emme tiedä", sanoo tieteentekijä silloin. Esim. ihmisen tietoisuutta tutkiva tiedemies sanoo, ettei tiedä, miten tietoisuus toimii.

Patologi ei kuvittele löytävänsä ruuminavauksella tietoisuutta kuolleesta ihmisestä.

Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton. Fyysikko tai geologi ei etsi maa-aineksesta tietoista elämää.

"Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?"

Descartesin ajattelusta ei ota selvää, mitä hän oli, koska hän oli dualisti. Siitä johtuu useimmat ongelmat ns. sielun ja maailman suhteessa. Se on ihan itse aiheuteettu ongelma, joka johtuu huonosta ajattelusta.

Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun.

Anonyymi kirjoitti:

"Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla."

Väärin luultu. Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta. He tutkivat havaittavaa maailmaa ja löytävät siitä säännönmukaisuuksia selittääkseen tutkittavan kohteen toimintaa. Tiede on siis perimmältään pragmaattista.

"Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta."

Tällaista ei tieteessä väitetä. Realismi on juuri sitä, ettei oteta kantaa sellaiseen, mistä ei ole havaintoja. Jollei tieteentekijällä ole havaintoja jostakin, siitä pidätytään ottamasta kantaa. "Emme tiedä", sanoo tieteentekijä silloin. Esim. ihmisen tietoisuutta tutkiva tiedemies sanoo, ettei tiedä, miten tietoisuus toimii.

Patologi ei kuvittele löytävänsä ruuminavauksella tietoisuutta kuolleesta ihmisestä.

Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton. Fyysikko tai geologi ei etsi maa-aineksesta tietoista elämää.

"Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?"

Descartesin ajattelusta ei ota selvää, mitä hän oli, koska hän oli dualisti. Siitä johtuu useimmat ongelmat ns. sielun ja maailman suhteessa. Se on ihan itse aiheuteettu ongelma, joka johtuu huonosta ajattelusta.

Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun.

Lue lisää

"Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton."

Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen. Tai hyppää vaikka auton alle, ja sano sen jälkeen, jos pystyt, ettei se epäorgaaninen auto todellinen ole.

Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. Tämä opetetaan jo peruskoulun kemiassa.

"Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta."

Löysäpäistä puhetta. Esim. nykyfysiikan yksi keskeisimmistä olemassaolokysymyksistä on: "Onko kvanttigravitoitunutta gravitonia olemassa?".

Toinen äärimmäisen tärkeä nykyfysiikan olemassaolokysymys on: "Onko Higgsin hiukkanen olemassa. kuten hiukkasfysiikan standardimalli niin olettaa?"

Olemassaolokysymykset ovat aivan nykytieteen ytimessä. Ja olemassaolo ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla, ei filosofisen spekulaation kautta.

Anonyymi kirjoitti:

"Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton."

Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen. Tai hyppää vaikka auton alle, ja sano sen jälkeen, jos pystyt, ettei se epäorgaaninen auto todellinen ole.

Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. Tämä opetetaan jo peruskoulun kemiassa.

"Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta."

Löysäpäistä puhetta. Esim. nykyfysiikan yksi keskeisimmistä olemassaolokysymyksistä on: "Onko kvanttigravitoitunutta gravitonia olemassa?".

Toinen äärimmäisen tärkeä nykyfysiikan olemassaolokysymys on: "Onko Higgsin hiukkanen olemassa. kuten hiukkasfysiikan standardimalli niin olettaa?"

Olemassaolokysymykset ovat aivan nykytieteen ytimessä. Ja olemassaolo ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla, ei filosofisen spekulaation kautta.

Lue lisää

Väärinymmärryksesi jatkuu.

"Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen."

En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen". Se on yhtä todellinen kuin aika on todellinen (palatakseni edellä aiemmin olleeseen väittelyyn ajasta).

"Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. "

Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich). Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa.

Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään. Esittämäsi fysikaaliset kysymykset eivät ole ontologisia vaan ainoastaan havaintoja selittäviä ja osin myös teoreettisia kysymyksiä, kuten standardimalliin liittyviä.

Yhtään olemassaolemisen kysymystä ei voida ratkaista pelkästään havainnoin.

Anonyymi kirjoitti:

Väärinymmärryksesi jatkuu.

"Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen."

En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen". Se on yhtä todellinen kuin aika on todellinen (palatakseni edellä aiemmin olleeseen väittelyyn ajasta).

"Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. "

Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich). Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa.

Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään. Esittämäsi fysikaaliset kysymykset eivät ole ontologisia vaan ainoastaan havaintoja selittäviä ja osin myös teoreettisia kysymyksiä, kuten standardimalliin liittyviä.

Yhtään olemassaolemisen kysymystä ei voida ratkaista pelkästään havainnoin.

Lue lisää

Vain todelliset asiat ovat olemassa. Ja epäorgaaniset oliot ovat todellisia, joten ne ovat olemassa.

"En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen".

Sanoithan, että se ei ole olemassa. Iskikö dementia?

"Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich"

Olioita itsessään ei ole olemassa, koska niitä ei voida havaita tai mitata. Aika on mm. tällainen puhdas olio, jota ei voi havaita reaalimaailmassa, jossa sinä et näköjään ajatuksen tasolla elä.

"Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa."

Tosiolevaisuutta ei ole olemassa. On vain olemista - siis olemassaoloa - turha kikkailla semanttisesti sanojen merkityksillä - ja olemattomuutta kuten ideaalimaailma kokonaisuudessaan.

Juttusi on mielestäni ala-arvoisia, ok makuasioita, mutta en näe hirvittävän järkevänä keskustella ihmisen kanssa, joka uskoo, että maailmankaikkeus ei ole olemassa. Mutta samanaikaisesti itse toki on, vaikka on vain osa maailmankaikkeutta.

"Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään."

Puhdas valhe. Kuten totesin jo aiemmin, idealistit valehtelevat aina. Puhdas järki on puhdas emävalhe.

Tieteessä on valtavasti ontologia kysymyksiä. Onko pimeää energiaa olemassa? Ja tähän liittyen mikä on pimeän aineen perimmäinen luonne jne.

Olet sarjavalehtelija.

"Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun."

Taas tuli valhe. R. Feynman, joka oli 1900-luvun merkittävimpiä ajattelijoita eli tieteentekijöitä. piti filosofiaa humpuukina. Kuten monet muutkin tieteentekijät.

Anonyymi kirjoitti:

Vain todelliset asiat ovat olemassa. Ja epäorgaaniset oliot ovat todellisia, joten ne ovat olemassa.

"En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen".

Sanoithan, että se ei ole olemassa. Iskikö dementia?

"Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich"

Olioita itsessään ei ole olemassa, koska niitä ei voida havaita tai mitata. Aika on mm. tällainen puhdas olio, jota ei voi havaita reaalimaailmassa, jossa sinä et näköjään ajatuksen tasolla elä.

"Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa."

Tosiolevaisuutta ei ole olemassa. On vain olemista - siis olemassaoloa - turha kikkailla semanttisesti sanojen merkityksillä - ja olemattomuutta kuten ideaalimaailma kokonaisuudessaan.

Juttusi on mielestäni ala-arvoisia, ok makuasioita, mutta en näe hirvittävän järkevänä keskustella ihmisen kanssa, joka uskoo, että maailmankaikkeus ei ole olemassa. Mutta samanaikaisesti itse toki on, vaikka on vain osa maailmankaikkeutta.

"Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään."

Puhdas valhe. Kuten totesin jo aiemmin, idealistit valehtelevat aina. Puhdas järki on puhdas emävalhe.

Tieteessä on valtavasti ontologia kysymyksiä. Onko pimeää energiaa olemassa? Ja tähän liittyen mikä on pimeän aineen perimmäinen luonne jne.

Olet sarjavalehtelija.

"Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun."

Taas tuli valhe. R. Feynman, joka oli 1900-luvun merkittävimpiä ajattelijoita eli tieteentekijöitä. piti filosofiaa humpuukina. Kuten monet muutkin tieteentekijät.

Lue lisää

Syyllistyt siihen, mistä toista syytät, eli saivarteluun.

Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata. Ajan todellisuus käy selvästi ilmi, kun mitataan aikaeroja maan pinnalla ja vaikkapa maata kierävässä satelliitissa, jolloin saadaan niiden kesken selvä aikaero. Ilman näiden aikaerojen jatkuvaa korjaamista monet satelliitit eivät lainkaan toimisi (esi. GPS-satelliitit).

Luulenpa, että koska tietoisuutta ei voida tieteellisin menetelmin havaita, väität sitä olemattomaksi. Olet harhojesi vallassa. Ei ole sen vuoksi järkevää keskustella kanssasi, joten päätän osaltani tähän.

Anonyymi kirjoitti:

Syyllistyt siihen, mistä toista syytät, eli saivarteluun.

Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata. Ajan todellisuus käy selvästi ilmi, kun mitataan aikaeroja maan pinnalla ja vaikkapa maata kierävässä satelliitissa, jolloin saadaan niiden kesken selvä aikaero. Ilman näiden aikaerojen jatkuvaa korjaamista monet satelliitit eivät lainkaan toimisi (esi. GPS-satelliitit).

Luulenpa, että koska tietoisuutta ei voida tieteellisin menetelmin havaita, väität sitä olemattomaksi. Olet harhojesi vallassa. Ei ole sen vuoksi järkevää keskustella kanssasi, joten päätän osaltani tähän.

Lue lisää

Ei ole järkevää keskustella puhtaan idealistin kanssa, sillä olen realisti.

Mutta en voi olla realistina vielä kommentoimatta asiaa.

"Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata."

Ilmiö on olemassaoleva jos ja vain jos se on todellinen. Siis kertaan vielä: Todelliset asiat ovat olemassa, kun taas epätodelliset asiat ovat olemattomia.

Aikaa ei voida mitata. Ei ole olemassa todellista mittalaitetta, jolla aikaa voitaisiin mitata. Olemattomia asioita ei voida mitata, kuten aikaa.

Sanotaan, että kello on ajan mittari. Kello ei ole missään muodossaan ajan todiste, koska kello ei täytä mittarille asetettuja vaatimuksia - kello ei reagoi millään tavalla ulkomaailmaan. Ja tämä on fakta.

Mitä kello tarjoaa; se antaa ajalle indeksin eli mittayksikön. Aika, jos se samaistetaan kellon kulkuun, niinkuin teemme, on olemassa ainoastaan mittayksikkönä, ei de facto ilmiönä. Ei pitäisi olla vaikeaa, jos on järkeä päässä.

Mistä tulemmekin tietoisuuteen eli ymmärtämiseen eli älykkyyteen eli järkeen. En ole väittänyt, etteikö ihminen olisi älykäs eli järkiolento muihin maan eliöihin nähden eli etteikö ihmiselllä olisi tietoisuutta eli älyä. Höpiset jälleen kerran hölmöjä.

Älykkyyttä voidaan mitata - toki puutteellisesti, mutta ainakin se (siis tietoisuus) on olemassa. Tarkemmin ilmaistuna, nk. g-faktori on kaiken kognitiivisen lahjakkuuden, kuten älykkyyden, luovuuden ja viisauden pohjana, ja se on monin osin olemsdds a priori. Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole järkevää keskustella puhtaan idealistin kanssa, sillä olen realisti.

Mutta en voi olla realistina vielä kommentoimatta asiaa.

"Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata."

Ilmiö on olemassaoleva jos ja vain jos se on todellinen. Siis kertaan vielä: Todelliset asiat ovat olemassa, kun taas epätodelliset asiat ovat olemattomia.

Aikaa ei voida mitata. Ei ole olemassa todellista mittalaitetta, jolla aikaa voitaisiin mitata. Olemattomia asioita ei voida mitata, kuten aikaa.

Sanotaan, että kello on ajan mittari. Kello ei ole missään muodossaan ajan todiste, koska kello ei täytä mittarille asetettuja vaatimuksia - kello ei reagoi millään tavalla ulkomaailmaan. Ja tämä on fakta.

Mitä kello tarjoaa; se antaa ajalle indeksin eli mittayksikön. Aika, jos se samaistetaan kellon kulkuun, niinkuin teemme, on olemassa ainoastaan mittayksikkönä, ei de facto ilmiönä. Ei pitäisi olla vaikeaa, jos on järkeä päässä.

Mistä tulemmekin tietoisuuteen eli ymmärtämiseen eli älykkyyteen eli järkeen. En ole väittänyt, etteikö ihminen olisi älykäs eli järkiolento muihin maan eliöihin nähden eli etteikö ihmiselllä olisi tietoisuutta eli älyä. Höpiset jälleen kerran hölmöjä.

Älykkyyttä voidaan mitata - toki puutteellisesti, mutta ainakin se (siis tietoisuus) on olemassa. Tarkemmin ilmaistuna, nk. g-faktori on kaiken kognitiivisen lahjakkuuden, kuten älykkyyden, luovuuden ja viisauden pohjana, ja se on monin osin olemsdds a priori. Valitettavasti.

Lue lisää

En ole idealisti. Luokittelu idealismi ja materialismi ei kuvaa ajatteluani lainkaan. Se on ylipäänsä huonoa filosofista (ontologista) ajattelua. Et ole ymmärtänyt keskustelusta tähän saakka mitään. Älykkyydellä varsinkaan ei ole mitään tekemistä tietoisuuden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole idealisti. Luokittelu idealismi ja materialismi ei kuvaa ajatteluani lainkaan. Se on ylipäänsä huonoa filosofista (ontologista) ajattelua. Et ole ymmärtänyt keskustelusta tähän saakka mitään. Älykkyydellä varsinkaan ei ole mitään tekemistä tietoisuuden kanssa.

Lue lisää

Jos älykkyydellä ei ole mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa, eikä tällä mitään tietoisuuden kanssa, sitten heitän koko tietoisuuskäsitteen roskakoriin (minne se ilmeisesti kuuluukin).

"Se on ylipäänsä huonoa filosofista (ontologista) ajattelua,"

Filosofia ei ole sama asia kuin ontologia. Tiedoksi vaan.

Ja sanalla materialismi on vähintäänkin duaalimerkitys kielenkäytössä, joten se sana ei merkitse mitään järkevää, koska se ei ole täsmällinen - kuten ilmeisesti nykykäsitys tästä tietoisuudesta eli järkisielusta. Siis tajunnasta eli mielestä jne.

Miksi typerillä asioilla on niin monta nimitystä? Kai sekin typeryydestä johtuu,

Idealisti on sellainen, joka kuvittelee että reaalimaailmaa kuvaavien havaintojen ja mittausten ulkopuolella on jotain todellista.

Niin tai näin tai noin. Meitä on moneksi. Ja aivan liian monta on myös liikaakin.

Mitä yritit sanoa? Olemme olemassa, koska meillä on materialle tai elämälle hienosäädetty maailmankaikkeus, vai?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä yritit sanoa? Olemme olemassa, koska meillä on materialle tai elämälle hienosäädetty maailmankaikkeus, vai?

Hienosäädetty tai hienosäätynyt, se on mielestäni aika selvää. Enemmän kallellaan jälkimmäiseen, koska se on jokseenkin yksinkertaisempi. Itseasiassa tuolla alempana ketjussa joku kirjoitti goldilock zonesta, joka ajatuksena alkoi resonoimaan minuakin, nyt kun huuhaa päällä satun olemaan. Sen ja tämän yhdistämällä saadaan jollain mekaniikalla ja energiatyypillä fluktuoiva, sopivilla komboilla, uusia maailmankaikkeuksia pullautteleva ulkopuoli. Kupliva vaahto.
--planeetta

Mietin pitkään kannattaa tähän kommentoida mitään, sillä siinä on liikaa kysymyksiä. Mutta sitten keksin....

Oletko huomannut filosofiassa sellaista ajatusta, että kysymykset sisältävät itsessään usein vastauksensa. Vastaus on niissä implisiittisenä peitettynä ja usein vaikeasti avautuvassa muodossa.

Pohdipa tätä näkökulmaa kysymyksiesi äärellä.

Miksi juuri sinä olet olemassa? Kaikkihan me ollaan olemassa, ei pelkästään sinä. Ja tuskin olemassaolo mihinkään loppuu.

Eli Einstein on Jumala!

Tieteellinen versio: Kysymys mitä oli ennen universumin syntyä?. Vastaus energiaa tai jotain sinnepäin, seuraava kysymys, mistä tämä "alku"energia universumin syntyyn tuli? Vastaus, EMME TIEDÄ.

Syklisen maailmankaikkeuden kannattajilla tulee sama kysymys eteen. Mistä syntyi se ensimmäinen sykli. Vastaus EMME TIEDÄ.

Uskonnollinen versio: Kysymys miten universumi syntyi, vastaus Jumala loi= valmisti univesumin, kysymys kuka loi Jumalan. Vastaus epämääräistä selvitystä tai EMME TIEDÄ.

Ikuisen universumin kannattajille voidaaan esittää kysymys. Mistä ikuisuus syntyyy. Uskonnollinen vastaus, epämääräistä selittelyä= EMME TIEDÄ. Tieteellinen versio, vastaus EMME TIEDÄ.

Summa summarum Me emme voi tietää, kaikella on rajansa.... tietämiselläkin.

Älä toista tuota vanhaa uskonnollista mantraa (Kristityt keksi sen alunperin, kun yrittivät kiemurrella pois Raamatun tieteellistä ongelmista, ja nykyään tiedemiehetkin joskus käyttää sitä kun yrittää kiemurrella pois vaikeista kysymyksistä). Kyllä tiede tutkii kausaliteettia, ja sitä se sana "miksi" yleensä tarkoittaa. Tässä tapauksessa: mikä on aiheuttanut olemassaolon?