Aihe

Miksi olemassaolo on olemassa?

Anonyymi

Miksi olemassaolo on olemassa? Miksi ei ole pelkkää tyhjyyttä?

80

288

    Vastaukset

    • Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ei mitään. Puhumattakaan, että tälle tilalle löytyisi vielä joku edeltävä syy. Kysymys on ansa.

      • Totta kai on olemassa sellainen asia kuin 'ei mitään'. Se on kirjaimellisesti oletusasetus. Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta. Jos vastaus on aina "Ei", kun X:lle ehdotettaan jotain sisältöä tai ominaisuutta, X pysyy 'ei-minään'.

        Yleensä kun ihmiset väittävät, että ei ole 'ei mitään', he perustelevat sitä (mielestäni hölmösti) sillä, että vaikka ottaisit täysin tyhjän palan avaruutta, siinä on silti tilaa ja ulottuvuuksia, joten se ei ole 'ei mitään'.
        Mutta eihän tuo ole mikään argumentti 'ei-minkään' olemassaoloa vastaan. Jos minä väitän, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tennispallo ja todistan sen näyttämällä sinulle untuvatakkia, joka ei ole tennispallo, mitä se muka todistaa? Samoin jos yrität todistaa, että 'ei mitään' ei ole olemassa, valitsemalla esimerkin, joka on jotain, miten se muka tekee ei-minkään olemassaolosta mahdotonta?

        Siinä olet oikeassa, että ei-millekään ei ole mitään edeltävää syytä. Ei-mikään on asioiden oletusasetus, ja kaikki muu vaatii syyn olemassaololleen. Ei-mikään on se olotila, jossa minkään asian olemassaolon selittävää syytä ei ole toteutunut, jolloin mitään ei ole.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta kai on olemassa sellainen asia kuin 'ei mitään'. Se on kirjaimellisesti oletusasetus. Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta. Jos vastaus on aina "Ei", kun X:lle ehdotettaan jotain sisältöä tai ominaisuutta, X pysyy 'ei-minään'.

        Yleensä kun ihmiset väittävät, että ei ole 'ei mitään', he perustelevat sitä (mielestäni hölmösti) sillä, että vaikka ottaisit täysin tyhjän palan avaruutta, siinä on silti tilaa ja ulottuvuuksia, joten se ei ole 'ei mitään'.
        Mutta eihän tuo ole mikään argumentti 'ei-minkään' olemassaoloa vastaan. Jos minä väitän, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tennispallo ja todistan sen näyttämällä sinulle untuvatakkia, joka ei ole tennispallo, mitä se muka todistaa? Samoin jos yrität todistaa, että 'ei mitään' ei ole olemassa, valitsemalla esimerkin, joka on jotain, miten se muka tekee ei-minkään olemassaolosta mahdotonta?

        Siinä olet oikeassa, että ei-millekään ei ole mitään edeltävää syytä. Ei-mikään on asioiden oletusasetus, ja kaikki muu vaatii syyn olemassaololleen. Ei-mikään on se olotila, jossa minkään asian olemassaolon selittävää syytä ei ole toteutunut, jolloin mitään ei ole.

        Abstrakti asia x ei ole ei mitään. Sehän on jo paljon eli abstrakti asia x.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Abstrakti asia x ei ole ei mitään. Sehän on jo paljon eli abstrakti asia x.

        Se, että me osaamme nimetä asian, ei lisää siihen sisältöä. Ei mitään on ei mitään.

        Jos minä päätän kutsua ei mitään asiaksi X, silloin X on ei mitään. Aivan kuten jos päätän kutsua matematiikkaa asiaksi Z, silloin Z on matematiikka. Ei se muuta matematiikkaa joksikin muuksi tai lisää matematiikkaan mitään. Olen vain antanut sille uuden nimen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta kai on olemassa sellainen asia kuin 'ei mitään'. Se on kirjaimellisesti oletusasetus. Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta. Jos vastaus on aina "Ei", kun X:lle ehdotettaan jotain sisältöä tai ominaisuutta, X pysyy 'ei-minään'.

        Yleensä kun ihmiset väittävät, että ei ole 'ei mitään', he perustelevat sitä (mielestäni hölmösti) sillä, että vaikka ottaisit täysin tyhjän palan avaruutta, siinä on silti tilaa ja ulottuvuuksia, joten se ei ole 'ei mitään'.
        Mutta eihän tuo ole mikään argumentti 'ei-minkään' olemassaoloa vastaan. Jos minä väitän, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tennispallo ja todistan sen näyttämällä sinulle untuvatakkia, joka ei ole tennispallo, mitä se muka todistaa? Samoin jos yrität todistaa, että 'ei mitään' ei ole olemassa, valitsemalla esimerkin, joka on jotain, miten se muka tekee ei-minkään olemassaolosta mahdotonta?

        Siinä olet oikeassa, että ei-millekään ei ole mitään edeltävää syytä. Ei-mikään on asioiden oletusasetus, ja kaikki muu vaatii syyn olemassaololleen. Ei-mikään on se olotila, jossa minkään asian olemassaolon selittävää syytä ei ole toteutunut, jolloin mitään ei ole.

        ”Jos meillä on abstraktisti asia X, niin X on 'ei mitään', kunnes sovimme, että se on jotain muuta.”

        Oletusarvoisesti X on tuntematon. Se voi olla mitä tahansa.


    • Ei ole pelkkää tyhjyyttä, koska pelkkä tyhjyys vaatisi, että on olemassa avaruus, mutta ei ainetta tai energiaa. Meidän tuntemassamme universumissa ainetta ja energiaa on, joten ei ole pelkkää tyhjyyttä.

      Kiinnostavampi kysymys, jota luultavasti tarkoitit, on: Miksi on olemassa mitään?

    • Ei mitään on järjetön käsite. Siitä ei saa otetta. Aina tulet olettaneeksi jonkin käsitekehikon kun ajattelet asiaa.

      Aluksi ei ollut mitään. Sitten tuli valo, jotta me nähtäisiin ei mitään :-)

      Vaikkei olisi mitään, sä silti jatkaisit kyselyjä. :-)

      • Ei se ole mitenkään erityisen hankala käsite kun hyväksyy vain yhden periaatteen: Jos sille voi tehdä jotain tai sillä voi tehdä jotain, se on jotain.

        Toisin sanoen, jos yrität miettiä vaikkapa miltä ei-mitään näyttää tai kuulostaa, tai mitä ei-mistään seuraa, se mitä ajattelet on jotain, ei ei-mitään. Aito ei mitään ei ole mitään, joten "näyttää" tai "kuulostaa"eivät voi kuvata sitä mitenkään, eikä aidosta ei-mistään voi seurata mitään.


    • Pelkkä tyhjyyskin on olemassaoloa.
      Pitäisi kysyä miksi on olemassaoloa ja siihen tarvittavaa tilaa.

    • Mistä tiedät, että olemassaolo on olemassa? Olemassaolon toteaminen on hankalaa siksi, että "objektin olemassaoloa ei voida johtaa sen käsitteestä, koska olemassaolo ei voi olla kyseistä objektikäsitettä määrittelevä predikaatti". Ja edelleen, koska olemassaolo ei ole objekteja luonnehtiva predikaatti, se ei näin ollen lisää mitään , eikä myöskään sisälly itse olemassa olevan objektin käsitteeseen.

      Niin ikään tyhjyyden käsite on yhtä ongelmallinen. Voimme ajatella avaruutta ilman siihen sisältyviä tapahtumia, mikä tarkoittaisi tyhjää avaruutta. Mutta millainen olisi "tyhjä" avaruus ja mitkä ovat sen ominaisuudet? Jos emme voi määritellä "tyhjän" ominaisuuksia, silloin myöskään avaruutta ei ole olemassa. Avaruus olisi pelkkä mielle, idea tai apukäsite.

      • Ihmisenä ihmisen mittapuulla me näitä asioita arvelemme.... kuten kaikkia muitakin asioita.
        Tieteellisenä termeinä ymmärretyt olemassaolo ja (tyhjä)tila on se pohja jolta minä näitä asioita pohdin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisenä ihmisen mittapuulla me näitä asioita arvelemme.... kuten kaikkia muitakin asioita.
        Tieteellisenä termeinä ymmärretyt olemassaolo ja (tyhjä)tila on se pohja jolta minä näitä asioita pohdin.

        Niin kuin Herakleitos totesi; ihminen on kaiken mitta, niin kaiken olevaisen samoin kuin kaiken olemattomankin.

        Luonnontiede tukeutuu kahteen perusaksioomaan, aikaan ja avaruuteen, jotka se ottaa annettuna. Mutta jos aikaa voidaan ajatella ilman tapahtumia ja ja avaruutta ilman sisältöä, niin mitä ne silloin ovat? Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä. Siitä puolestaan seuraa, että ihminen täyttää nuo muodolliset periaatteet "keksimällä " niille mieleistään sisältöä. Näin ollen meidän havaintomaailmamme on on oman mielemme rakennelma, vaikkakin me pidämme sitä konkreettisena olevana.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin kuin Herakleitos totesi; ihminen on kaiken mitta, niin kaiken olevaisen samoin kuin kaiken olemattomankin.

        Luonnontiede tukeutuu kahteen perusaksioomaan, aikaan ja avaruuteen, jotka se ottaa annettuna. Mutta jos aikaa voidaan ajatella ilman tapahtumia ja ja avaruutta ilman sisältöä, niin mitä ne silloin ovat? Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä. Siitä puolestaan seuraa, että ihminen täyttää nuo muodolliset periaatteet "keksimällä " niille mieleistään sisältöä. Näin ollen meidän havaintomaailmamme on on oman mielemme rakennelma, vaikkakin me pidämme sitä konkreettisena olevana.

        "Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä."

        Tuossa kohden sinulla on ajatusvirhe. Lienee selvää, ettei avaruutta tai aikaa voi määritellä siten, että ne olisivat jotenkin olemassa ilman mitään muuta, siis "puhtaana". Tästä ei voi uitenkaan tehdä johtopäätöstä, että ne olisivat sen vuoksi vain oman mielemme rakenteita.

        Oikea johtopäätös on, että aika ja avaruus (tai oikeammin aika-avaruus) on osa todellisuutta ja universumia. Niitä ei voi erottaa siitä ilman, että niillä olisi jokin sisältö.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä."

        Tuossa kohden sinulla on ajatusvirhe. Lienee selvää, ettei avaruutta tai aikaa voi määritellä siten, että ne olisivat jotenkin olemassa ilman mitään muuta, siis "puhtaana". Tästä ei voi uitenkaan tehdä johtopäätöstä, että ne olisivat sen vuoksi vain oman mielemme rakenteita.

        Oikea johtopäätös on, että aika ja avaruus (tai oikeammin aika-avaruus) on osa todellisuutta ja universumia. Niitä ei voi erottaa siitä ilman, että niillä olisi jokin sisältö.

        Sama "puhtaus" käsite minuakin askarrutti.
        Yhtä hyvin voisi kysyä onko "puhdasta tilaa" ilman kiintopisteitä mistä tämä tyhjä tila voitaisiin määrittää.

        Aika-avaruus on ajan ja liikkeen synnyttämä toteutuma. Se ei kuitenkaan ole vastaus aloittajan kysymykseen, sen myönnän.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Mitkä ovat "puhtaan ajan ja "puhtaan" avaruuden ominaisuudet ja ovatko ne jotenkin määriteltävissä ja mitattavissa? Jos eivät, niin silloin ne ovat pelkkiä ihmisen mielteitä ja ideoita, eikä niillä ole konkreettista sisältöä."

        Tuossa kohden sinulla on ajatusvirhe. Lienee selvää, ettei avaruutta tai aikaa voi määritellä siten, että ne olisivat jotenkin olemassa ilman mitään muuta, siis "puhtaana". Tästä ei voi uitenkaan tehdä johtopäätöstä, että ne olisivat sen vuoksi vain oman mielemme rakenteita.

        Oikea johtopäätös on, että aika ja avaruus (tai oikeammin aika-avaruus) on osa todellisuutta ja universumia. Niitä ei voi erottaa siitä ilman, että niillä olisi jokin sisältö.

        Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on? Ajattelet, että aika-avaruus on jossain oman mielesi ulkopuolella. Jossain ulkoisessa todellisuudessa. Samalla vieraannut omasta itsestäsi ja omasta mielestäsi.

        Kun kohtaat jonkin "ulkoisen" aika-avaruudellisen objektin, kyse on pelkästään yhdestä mielellisestä ja tietoisesta episodista, ei mistään muusta. Mitä on esimerkiksi ikkunalaudalla oleva Pelargonia muuta kuin jokin, joka näkyy, tuoksuu ja tuntuu jollain tietyllä tavalla? Mutta nuo mainitut ominaisuudet ovat pelkästään mielensisältöön kuuluvia aistimustiloja.

        Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisenä ihmisen mittapuulla me näitä asioita arvelemme.... kuten kaikkia muitakin asioita.
        Tieteellisenä termeinä ymmärretyt olemassaolo ja (tyhjä)tila on se pohja jolta minä näitä asioita pohdin.

        Tämä onkin järkevin tapa lähestyä aloittajan kysymystä.

        Filosofinen "sanakikkailu" kyseisestä aiheesta on hedelmätöntä ja suorastaan naurettavaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämä onkin järkevin tapa lähestyä aloittajan kysymystä.

        Filosofinen "sanakikkailu" kyseisestä aiheesta on hedelmätöntä ja suorastaan naurettavaa.

        Pitäessäsi filosofista lähestymistapaa hedelmättömänä ja naurettavana "sanakikkailuna", saattaa johtua siitä, että et pysty irrottautumaan naiivista arkitodellisuudesta ja asennoitumaan tieteelliseen realismiin. Saattaa olla, että olet jopa saanut muodollisen tieteellisen koulutuksen, mutta et ole pystynyt sitä sisäistämään.

        Toinen merkittävä piirre asennoitumisessasi on se, että et näytä hallitsevan kielen aksiologiaa ja semantiikkaa lainkaan, vaan pidät kielellistä ilmaisua pelkkänä naurettavana retoriikkana. Kieli on kuitenkin viestinnän väline, joka kertoo jotain ajatusmaailmastasi. Ajatukset ovat taas mielen ominaisuus, jonka kautta me pystymme mieltä tunnistamaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pitäessäsi filosofista lähestymistapaa hedelmättömänä ja naurettavana "sanakikkailuna", saattaa johtua siitä, että et pysty irrottautumaan naiivista arkitodellisuudesta ja asennoitumaan tieteelliseen realismiin. Saattaa olla, että olet jopa saanut muodollisen tieteellisen koulutuksen, mutta et ole pystynyt sitä sisäistämään.

        Toinen merkittävä piirre asennoitumisessasi on se, että et näytä hallitsevan kielen aksiologiaa ja semantiikkaa lainkaan, vaan pidät kielellistä ilmaisua pelkkänä naurettavana retoriikkana. Kieli on kuitenkin viestinnän väline, joka kertoo jotain ajatusmaailmastasi. Ajatukset ovat taas mielen ominaisuus, jonka kautta me pystymme mieltä tunnistamaan.

        Filosofiaa on monenlaista ja vähintäin 50 % tästä monenkirjavasta "sanakikkailusta" on valovuoden etäisyydellä arkirealismistä.

        Vanhan kansan viisaus sanoo, että "älä hevostele kun tielle paskannat"... eli mietipä sitä ja sen filosofista sanomaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on? Ajattelet, että aika-avaruus on jossain oman mielesi ulkopuolella. Jossain ulkoisessa todellisuudessa. Samalla vieraannut omasta itsestäsi ja omasta mielestäsi.

        Kun kohtaat jonkin "ulkoisen" aika-avaruudellisen objektin, kyse on pelkästään yhdestä mielellisestä ja tietoisesta episodista, ei mistään muusta. Mitä on esimerkiksi ikkunalaudalla oleva Pelargonia muuta kuin jokin, joka näkyy, tuoksuu ja tuntuu jollain tietyllä tavalla? Mutta nuo mainitut ominaisuudet ovat pelkästään mielensisältöön kuuluvia aistimustiloja.

        Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta.

        Teet ihan hyviä kysymyksiä. Mutta ajattelusi ei oikein ole johdonmukaista ja siihen tulee virheitä.

        "Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on?"

        Tähän voi vastata Martin Heideggerin fenomenologian pohjalta, että aika-avaruus ei ole 'siellä' eikä se ole missään 'täällä'. Tuollaiset käsitteet ovat objektivoivia eikä ne selitä mitään siitä, miten koemme todellisuuden. Vaikka nyt siis puhun aika-avaruuden (se ollessa todellisuuden osa) kokemisesta, siitä ei voi päätellä, että aika-avaruus olisi vain mielen sisällä. Myöskään Pelargoniasi ei ole PELKÄSTÄÄN mielensisältöön kuuluvia aistimuksia.

        Todellisuutta koskevaa kokemusta voidaan tarkastella subjektiivisesta näkökulmasta, vaikka ei oletetakaan todellisuuden olevan (vain) mielen sisältöä. Heidegger käyttää käsitettä "maailmassa-oleminen" tarkoittaen sitä, että kokiessamme todellisuuden ominaisuuksia aisteillamme olemme samalla osa tuota maailmaa ja todellisuutta, joka on olemassa meistä riippumatta.

        "Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta."

        Väite ei pidä paikkaansa, vaan esim. nukkuessamme aika-avaruus on olemassa sellaisenaan samoin kuin hereilläkin, eikä se muutu mielen tilojemme mukaisesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Filosofiaa on monenlaista ja vähintäin 50 % tästä monenkirjavasta "sanakikkailusta" on valovuoden etäisyydellä arkirealismistä.

        Vanhan kansan viisaus sanoo, että "älä hevostele kun tielle paskannat"... eli mietipä sitä ja sen filosofista sanomaa.

        "älä hevostele kun tielle paskannat" ?!
        Aika ronski sanonta jolla toppuutellaan tärkeilevää henkilöä. Ei liity millään tavalla asialliseen kommenttiin jolla ruodittiin sinun sanallista varjonyrkkeilyä.

        terv, sivuhuomauttaja


      • Anonyymi kirjoitti:

        Filosofiaa on monenlaista ja vähintäin 50 % tästä monenkirjavasta "sanakikkailusta" on valovuoden etäisyydellä arkirealismistä.

        Vanhan kansan viisaus sanoo, että "älä hevostele kun tielle paskannat"... eli mietipä sitä ja sen filosofista sanomaa.

        Filosofia ja filosofoiminen ovat kaksi eri asiaa. Väität, että filosofiaa on monenlaista, mutta et mitenkään määrittele, kuinka monta ja millaisia filosofioita. Tällöin esittämälläsi väitteellä on varsin vähän totuusarvoa. Kansan viisauksilla on oma paikkansa ja merkityksensä silloin, kun niitä esitetään oikeassa paikassa ja tilanteessa. Filosofia ei eroa edustamastasi naiivista arkirealismista vain 50%, vaan täydet 100%.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Teet ihan hyviä kysymyksiä. Mutta ajattelusi ei oikein ole johdonmukaista ja siihen tulee virheitä.

        "Jos aika-avaruus on osa todellisuutta, niin missä se siellä on?"

        Tähän voi vastata Martin Heideggerin fenomenologian pohjalta, että aika-avaruus ei ole 'siellä' eikä se ole missään 'täällä'. Tuollaiset käsitteet ovat objektivoivia eikä ne selitä mitään siitä, miten koemme todellisuuden. Vaikka nyt siis puhun aika-avaruuden (se ollessa todellisuuden osa) kokemisesta, siitä ei voi päätellä, että aika-avaruus olisi vain mielen sisällä. Myöskään Pelargoniasi ei ole PELKÄSTÄÄN mielensisältöön kuuluvia aistimuksia.

        Todellisuutta koskevaa kokemusta voidaan tarkastella subjektiivisesta näkökulmasta, vaikka ei oletetakaan todellisuuden olevan (vain) mielen sisältöä. Heidegger käyttää käsitettä "maailmassa-oleminen" tarkoittaen sitä, että kokiessamme todellisuuden ominaisuuksia aisteillamme olemme samalla osa tuota maailmaa ja todellisuutta, joka on olemassa meistä riippumatta.

        "Aika ja tila-avaruus kuuluvat mielen sisäiseen todellisuuteen ja niiden kautta mieli luo jatkuvasti muuttuvaa ja vaihtelevaa "ulkoista" todellisuutta."

        Väite ei pidä paikkaansa, vaan esim. nukkuessamme aika-avaruus on olemassa sellaisenaan samoin kuin hereilläkin, eikä se muutu mielen tilojemme mukaisesti.

        Tuo on yksi fysikalistinen tapa tulkita Heideggerin eksistentialismia. Heideggerin eksistentialismi puolestaan on hänen fysikalistinen tapansa tulkita Husserlin fenomenologiaa, mikä taas on Husserlin tapa tulkita fenomenologista filosofiaa.

        Totta kai fysikalistit mielellään ulkoistavat mielen sisäiset aistimussisällöt ja näin olettavat ratkaisseensa ulkomaailman olemassa oloon liittyvät ongelmat. He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta. He olettavat, että ulkoinen maailma todistaa ikään kuin itse itsensä. Oikeastaan fysikalistiset väitteet mielestä vapaasta materiaalisesta maailmasta eivät ole väitteitä lainkaan, vaan ne ovat pelkkiä uskomuksia, joilta puuttuu sisältö ja merkitys.

        Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi. Mutta kun heräät, ulkoisena pitämäsi todellisuus onkin jo toinen. Nukkuessasi mielesi on jatkanut aktiivisesti oman sisäisen todellisuutensa muovaamista. Siksi maailma, todellisuus, näyttäytyy meistä riippumattomalta.

        Toisin sanoen. Kokemuksesi ulkomaailmasta voivat vain muistuttaa kokemuksia. Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi. Sen jälkeen kuitenkin luovut tuosta kokemuksellisesta ideasta. Kuitenkaan tuollaisessa "ulkoistamisessa" ei ole mitään järkeä, sillä siltä, kuten sanottu, puuttuu merkitys ja sisältö.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on yksi fysikalistinen tapa tulkita Heideggerin eksistentialismia. Heideggerin eksistentialismi puolestaan on hänen fysikalistinen tapansa tulkita Husserlin fenomenologiaa, mikä taas on Husserlin tapa tulkita fenomenologista filosofiaa.

        Totta kai fysikalistit mielellään ulkoistavat mielen sisäiset aistimussisällöt ja näin olettavat ratkaisseensa ulkomaailman olemassa oloon liittyvät ongelmat. He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta. He olettavat, että ulkoinen maailma todistaa ikään kuin itse itsensä. Oikeastaan fysikalistiset väitteet mielestä vapaasta materiaalisesta maailmasta eivät ole väitteitä lainkaan, vaan ne ovat pelkkiä uskomuksia, joilta puuttuu sisältö ja merkitys.

        Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi. Mutta kun heräät, ulkoisena pitämäsi todellisuus onkin jo toinen. Nukkuessasi mielesi on jatkanut aktiivisesti oman sisäisen todellisuutensa muovaamista. Siksi maailma, todellisuus, näyttäytyy meistä riippumattomalta.

        Toisin sanoen. Kokemuksesi ulkomaailmasta voivat vain muistuttaa kokemuksia. Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi. Sen jälkeen kuitenkin luovut tuosta kokemuksellisesta ideasta. Kuitenkaan tuollaisessa "ulkoistamisessa" ei ole mitään järkeä, sillä siltä, kuten sanottu, puuttuu merkitys ja sisältö.

        Niin, tietenkin kirjoittamani on tulkintaa Heideggerin filosofiasta, koska en voi puhua Heideggerin suulla. "Fysikalistiseksi tulkinnaksi" ei sitä kutsuisi, koska en pidä reduktiivis-fysikalistisia maailmankuvia oikeina (vrt. esim Kari Enqvistin tuotantoon).

        "He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta" on totta, mutta johtunee siitä, että tuollainen filosofinen (=metafyysinen) kysymys ei heitä edes kiinnosta. Tämäkin käsitykseni on tietenkin tulkinta, mutta fysikalistille maailma vain on tutkimuksen kohde, eikä siitä tarvitsekaan tietään mitään muuta (kuin mitä mittaamalla selviää).

        "Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi."

        Täsät olen erimieltä, koska nukkuessani usein tapahtuu aikahyppyjä, eli elän vaikkapa lapsuuttani yhdessä hetkessä ja sitten taas jossakin muussa aikakaudessa. Avaruutta en muista uneksineeni koskaan, joten sellaista ei ilmeisesti ole olemassakaan sillä välin, kun olen nukkumassa (?).

        "Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi."

        Näin en tee. Pelargoniasi on maailmassani ja mielessäni yhtä lailla, eikä se voisi edes periaatteessa ollakaan missään muualla. Niin kuin itsekään voi olla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, tietenkin kirjoittamani on tulkintaa Heideggerin filosofiasta, koska en voi puhua Heideggerin suulla. "Fysikalistiseksi tulkinnaksi" ei sitä kutsuisi, koska en pidä reduktiivis-fysikalistisia maailmankuvia oikeina (vrt. esim Kari Enqvistin tuotantoon).

        "He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta" on totta, mutta johtunee siitä, että tuollainen filosofinen (=metafyysinen) kysymys ei heitä edes kiinnosta. Tämäkin käsitykseni on tietenkin tulkinta, mutta fysikalistille maailma vain on tutkimuksen kohde, eikä siitä tarvitsekaan tietään mitään muuta (kuin mitä mittaamalla selviää).

        "Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi."

        Täsät olen erimieltä, koska nukkuessani usein tapahtuu aikahyppyjä, eli elän vaikkapa lapsuuttani yhdessä hetkessä ja sitten taas jossakin muussa aikakaudessa. Avaruutta en muista uneksineeni koskaan, joten sellaista ei ilmeisesti ole olemassakaan sillä välin, kun olen nukkumassa (?).

        "Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi."

        Näin en tee. Pelargoniasi on maailmassani ja mielessäni yhtä lailla, eikä se voisi edes periaatteessa ollakaan missään muualla. Niin kuin itsekään voi olla.

        Jatkan kommenttiani vielä minun ja ulkomaailman suhteesta filosofian historiassa.

        Immanuel Kant piti filosofian skandaalina sitä, ettei ole esitetty kaiken epäilyn ylittävää todistusta olioiden olemassaolosta minun ulkopuolellani. Heideggerin mukaan taas fiosofian skandaali ei ole siinä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ulkopuolellani ole vielä varmuudella todistettu, vaan siinä, että tällaista todistusta edelleen odotetaan saatavan.

        Heideggerin näkemys perustuu siihen, ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassaoloa. Ulkoista maailmaa ei voi erottaa Daseinin olemassaolemisesta, ts. ihmisen jo käsittämästä 'maailmasta' siitä erillään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Filosofia ja filosofoiminen ovat kaksi eri asiaa. Väität, että filosofiaa on monenlaista, mutta et mitenkään määrittele, kuinka monta ja millaisia filosofioita. Tällöin esittämälläsi väitteellä on varsin vähän totuusarvoa. Kansan viisauksilla on oma paikkansa ja merkityksensä silloin, kun niitä esitetään oikeassa paikassa ja tilanteessa. Filosofia ei eroa edustamastasi naiivista arkirealismista vain 50%, vaan täydet 100%.

        Filosofiaa ja filosofointia ei ole olemassa.
        Tarvitaan näyttö jos toista väittää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, tietenkin kirjoittamani on tulkintaa Heideggerin filosofiasta, koska en voi puhua Heideggerin suulla. "Fysikalistiseksi tulkinnaksi" ei sitä kutsuisi, koska en pidä reduktiivis-fysikalistisia maailmankuvia oikeina (vrt. esim Kari Enqvistin tuotantoon).

        "He eivät kuitenkaan pysty selittämään ulkoisen todellisuuden perusperiaatetta" on totta, mutta johtunee siitä, että tuollainen filosofinen (=metafyysinen) kysymys ei heitä edes kiinnosta. Tämäkin käsitykseni on tietenkin tulkinta, mutta fysikalistille maailma vain on tutkimuksen kohde, eikä siitä tarvitsekaan tietään mitään muuta (kuin mitä mittaamalla selviää).

        "Tietenkin aika ja avaruus mielellisinä, muodollisina ideoina säilyvät nukkuessasi."

        Täsät olen erimieltä, koska nukkuessani usein tapahtuu aikahyppyjä, eli elän vaikkapa lapsuuttani yhdessä hetkessä ja sitten taas jossakin muussa aikakaudessa. Avaruutta en muista uneksineeni koskaan, joten sellaista ei ilmeisesti ole olemassakaan sillä välin, kun olen nukkumassa (?).

        "Siirtämällä vaikutelman Pelargoniasta mielesi ulkopuolelle, saatat nimittää sitä aluksi tietyksi mielelliseksi kokemukseksi."

        Näin en tee. Pelargoniasi on maailmassani ja mielessäni yhtä lailla, eikä se voisi edes periaatteessa ollakaan missään muualla. Niin kuin itsekään voi olla.

        Mutta juuri siksihän unessa tapahtuvat "aikahypyt" ovat mahdollisia, koska aika on mielessä oleva, muodollinen perusperiaate. Toisaalta aivan samat aikahypyt tapahtuvat myös valvetilassa. Myös ns. valveunet ovat mahdollisia ja jopa todennäköisiä. Lisäksi unen- ja valvetilan välinen raja on häilyvä. Emme voi varmuudella sanoa, koska olemme unessa tai valveilla. Myös kuvitelmat lienevät kaikille tuttuja mentaalisia ilmiöitä.

        Oli kyse unesta tai valvetilasta, niin mieli yhdistää aikaidean avulla muistot, kokemukset ja tulevaisuuden odotukset yhdeksi nykyhetkeksi. Mutta tuo kaikki on vain ja ainoastaan mielessä.

        Mieli on kuitenkin vapaa toimija. Siksi me voimme ajatella mielestä vapaita tai sen ulkopuolisia kohteita ja pitää niitä merkityksellisinä. Voin ajatella täysin vapaasti mieleni ulkopuolista Pelargoniaa ikkunalaudalla, haistella sen tuoksua ja ihailla sen kirkkaita värejä. Mutta tuo kaikki on pelkkää mentaalista episodia. Vain ajatuksissani ja kuvitelmissani voin irrottaa Pelargonian ulos mieleni syövereistä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "älä hevostele kun tielle paskannat" ?!
        Aika ronski sanonta jolla toppuutellaan tärkeilevää henkilöä. Ei liity millään tavalla asialliseen kommenttiin jolla ruodittiin sinun sanallista varjonyrkkeilyä.

        terv, sivuhuomauttaja

        Tuo on vain yksi tulkinta kyseisestä sanonnasta.
        Tässä käytettynä se kuvaa filosofisen- ja suorasukaisen kansantajuisen ajattelun eroa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jatkan kommenttiani vielä minun ja ulkomaailman suhteesta filosofian historiassa.

        Immanuel Kant piti filosofian skandaalina sitä, ettei ole esitetty kaiken epäilyn ylittävää todistusta olioiden olemassaolosta minun ulkopuolellani. Heideggerin mukaan taas fiosofian skandaali ei ole siinä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ulkopuolellani ole vielä varmuudella todistettu, vaan siinä, että tällaista todistusta edelleen odotetaan saatavan.

        Heideggerin näkemys perustuu siihen, ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassaoloa. Ulkoista maailmaa ei voi erottaa Daseinin olemassaolemisesta, ts. ihmisen jo käsittämästä 'maailmasta' siitä erillään.

        "...ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassa oloa." on kehäpäätelmä. Vertaa; "Jumala on olemassa, koska Jumala on olemassa." Tai: "Jumalan olemista ei voi kieltää ilman jo käsitettyä Jumalan olemassa oloa." Tai verrata kysymykseen: Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Tuollaiset väitteet ovat tyhjiä, merkityksettömiä ja mieltä vailla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "...ettei voi olla todellisuutta koskevaa väittämää ilman todellisuuden jo käsitettyä olemassa oloa." on kehäpäätelmä. Vertaa; "Jumala on olemassa, koska Jumala on olemassa." Tai: "Jumalan olemista ei voi kieltää ilman jo käsitettyä Jumalan olemassa oloa." Tai verrata kysymykseen: Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Tuollaiset väitteet ovat tyhjiä, merkityksettömiä ja mieltä vailla.

        Se ei ole kehäpäätelmä, vaan hermeneutiikkaa ja ns. hermeneuttinen kehä. Netistä saat lisätietoa, jos asia kiinnostaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se ei ole kehäpäätelmä, vaan hermeneutiikkaa ja ns. hermeneuttinen kehä. Netistä saat lisätietoa, jos asia kiinnostaa.

        Hermeneutiikka on enemmän sosiologiassa käytetty tieteenfilosofinen tutkimusmenetelmä, eikä se näin ollen sovi ainakaan kovin hyvin mielenfilosofisiin tutkimuksiin. Omasta puolestani suosittelisin nettisivujen sijaan tutustumaan Heikki Kanniston käsityksiin ymmärtämisestä, kritiikistä ja hermeneutiikasta, joka näyttää löytyvän omistanikin muistiinpanoista. Nettisivujen, kuten esimerkiksi Wikipedian määritys hermeneutiikasta on melko yksinkertaistava ja ylimalkainen, eikä näin ollen anna koko kuvaa kyseisestä tutkimusmenetelmästä.

        Hermeneuttinen kehä on siitä ongelmallinen, että se voi oikean johtopäätelmän sijaan johtaa myös vääriin johtopäätelmiin. Kehäpäätelmän tunnistaa helposti siitä, että se ei tuo väitelauseeseen mitään lisää, mikä ei jo sisälly tuohon lauseeseen. Se on siis sisällöltään analyyttinen tyhjä lause.


    • 'Miksi', 'miten' ja 'milloin' on niitä suuria kysymyksiä, joita on pohdiskeltu todennäköisesti lähes koko ihmiskunnan olemassaolon ajan. Vuosisadat ja tuhannet vierii ja vastaukset, näkemykset yms. muuttuu, mutta koskaan niihin ei ole löytynyt ultimaattisia vastauksia. Koska ihminen on niin pieni ja rajallinen, täsmällisiä vastauksia tuskin tulee koskaan löytymäänkään. Voimme vain rakentaa todellisuuttamme sen perusteella, mitä havaitsemme ja mitä siitä opimme. Siitä huolimatta todellisuuskäsityksemme tulee todnäk aina olemaan uskomusten ja olettamusten muodostama.

      Miksi olemassaolo on olemassa? Me emme tiedä, mutta voimme kehitellä mieltä tyydyttäviä uskomuksia ja teorioita.

      • "Me emme tiedä, mutta voimme kehitellä mieltä tyydyttäviä uskomuksia ja teorioita."

        Martin Heidegger toteaisi tuollaiseen uskotteluun, että antakaa maailman kokemuksen olla sillensä (käsite "sillensä-oleminen" on hänen yksi perusajatus). Kenenkään ei tarvitse kehitellä mitään uskomuksia todellisuuden olemassaolemisesta. Todellisuuden voi vain olla sellaisenaan.


    • Parhaalle maistuva liha tai kala ei ole oikeaa lihaa ja kalaa?

      • Ää ei ole Öö
        Öö Mies ei ole Ää mies vaan Öö mies


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ää ei ole Öö
        Öö Mies ei ole Ää mies vaan Öö mies

        Ää mies on Ää mies vain siinä tapauksessa, että näin on päätetty syystä tai toisesta, mutta päätelmä voi olla myös virheellinen. Ää mies onkin Öö mies, tai ei kumpaakaan.


      • "Parhaalle maistuva liha tai kala ei ole oikeaa lihaa ja kalaa?"

        Kyllähän lauseessa on ongelmia, mutta enemmänkin huonoon kielitaitoon tai harhauttamiseen liittyiä kuin filosofisia, ymmärtääkseni.


    • Kun ymmärrät sen käsitteen että voit olla olematon, niin välttämättä et oikeasti olekaan ollenkaan olemassa.

    • Nykymatematiikan lellilapsen eli joukko-opin mielestä tyhjä joukko on aina olemassa vaikka se on ei-yhtään-mitään eli olematon asia. Voimme siis sanoa, että olemattomat asiat ovat aina olemassa.

      Fyysikot uskovat että aika on olemassa, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaa edes havainnut ulkomaailmassa.

      Siis mitä on olemassa - ainakin olemattomat asiat jos uskoo tieteentekijöitä.

      • Anonyymi kirjoitti:"Fyysikot uskovat että aika on olemassa, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaa edes havainnut ulkomaailmassa."

        Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi.

        Oletko sinä havainnut muutosta? Sitten voit verratta sitä muutosta johonkin toiseen muutokseen. Sitä kutsumme ajaksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Anonyymi kirjoitti:"Fyysikot uskovat että aika on olemassa, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaa edes havainnut ulkomaailmassa."

        Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi.

        Oletko sinä havainnut muutosta? Sitten voit verratta sitä muutosta johonkin toiseen muutokseen. Sitä kutsumme ajaksi.

        Liike aiheuttaa muutoksen tilassa. Tilanmuutos on parametri - ennen estimointitilannetta tuntematon.

        Aika on vain kellon tasavälinen eli lineaarinen liike eteenpäin, joka aina tekee kehäpäätelmän eli aloittaa suoraviivaisen liikkeensä aina uudestaan ympyrän sulkeutuessa.

        Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta.

        Kuten Einstein sanoi, että aika on vain illuusio. Miksi emme uskoisi Einsteinia?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Liike aiheuttaa muutoksen tilassa. Tilanmuutos on parametri - ennen estimointitilannetta tuntematon.

        Aika on vain kellon tasavälinen eli lineaarinen liike eteenpäin, joka aina tekee kehäpäätelmän eli aloittaa suoraviivaisen liikkeensä aina uudestaan ympyrän sulkeutuessa.

        Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta.

        Kuten Einstein sanoi, että aika on vain illuusio. Miksi emme uskoisi Einsteinia?

        "Kellona" voi käyttää käsittääkseni mitä tahansa säännöllisesti tapahtuvaa muutosta ulkomaailmassa. Sitä täytyy verrata välillä johonkin muuhun säännölliseen muutokseen todetakseen sen säännöllisyyden. Ja sitoa se vielä muihin mittayksikköihin kuten pituuteen ja vaikka valonnopeuteen.


      • "Siis mitä on olemassa - ainakin olemattomat asiat jos uskoo tieteentekijöitä."

        Ja jos sinua uskoo, niin samalla voi uskoa, että kalat soittavat banjoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Liike aiheuttaa muutoksen tilassa. Tilanmuutos on parametri - ennen estimointitilannetta tuntematon.

        Aika on vain kellon tasavälinen eli lineaarinen liike eteenpäin, joka aina tekee kehäpäätelmän eli aloittaa suoraviivaisen liikkeensä aina uudestaan ympyrän sulkeutuessa.

        Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta.

        Kuten Einstein sanoi, että aika on vain illuusio. Miksi emme uskoisi Einsteinia?

        "Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta."

        Näin asia ei ole Einsteinin suhteellisussteorian mukaan, eikä myöskään havainnosta voida päätellä niin. Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo).

        Suhteellisuusteorian mukaisesti kellot antavat eri ajankulun maapallon pinnalla ja satelliitin kiertäessä maapalloa. Siten aika ei ole havaintojen mukaan "vain kellossa" vaan todellisuudessa ilmenevä asia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta."

        Näin asia ei ole Einsteinin suhteellisussteorian mukaan, eikä myöskään havainnosta voida päätellä niin. Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo).

        Suhteellisuusteorian mukaisesti kellot antavat eri ajankulun maapallon pinnalla ja satelliitin kiertäessä maapalloa. Siten aika ei ole havaintojen mukaan "vain kellossa" vaan todellisuudessa ilmenevä asia.

        Aika on ideaalityyppi, "das ding an sich", jota ei voida havainnoin eikä mittauksin tavoittaa.

        Vain havaittavissa tai mitattavissa olevat asiat ovat todellisia.

        Suppean suhteellisuusteorian virhe oli johtopäätös, että valonnopeus on vakio. Miksi ihmeessä? Olemme tehneet mittauksia valonnopeudesta vain maanpinnalla - miksi siis valonnopeus yleisesti ottaen olisi vakio`?

        Yleinen suhteellisuusteoria lähtee virheellisestä olettamuksesta. että valonnopeus on vakio ja että aika on 4. ulottuvuus, joka on niin todellinen, että voimme matkustaa ajassa taaksepäin.

        Kello ei ole mittari - se ei mittaa mitään ulkomaailman värähtelyjä lainkaan, Joten kelloa ei voi käyttää mitenkään perustelua olemassaololle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Anonyymi kirjoitti:"Fyysikot uskovat että aika on olemassa, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaa edes havainnut ulkomaailmassa."

        Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi.

        Oletko sinä havainnut muutosta? Sitten voit verratta sitä muutosta johonkin toiseen muutokseen. Sitä kutsumme ajaksi.

        "Mutta havaitsemme muutosta ulkomaailmassa. Ja tämän muutoksen määrää kutsumme ajaksi."

        Muutoksen määrää ei kutsuta ajaksi, vaan muutoksen määrää mitataan ajalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Aika on vain jotain kehäpäätelmällisen hölmöä kellossa - ei mitään muuta."

        Näin asia ei ole Einsteinin suhteellisussteorian mukaan, eikä myöskään havainnosta voida päätellä niin. Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo).

        Suhteellisuusteorian mukaisesti kellot antavat eri ajankulun maapallon pinnalla ja satelliitin kiertäessä maapalloa. Siten aika ei ole havaintojen mukaan "vain kellossa" vaan todellisuudessa ilmenevä asia.

        "Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo)."

        Aika on vakiomuotoinen ja "nopeuksinen" sopimus, eikä se muutu. Se mikä muuttuu on kellojen fysiikka. Ts. kellot reagoi erilaisiin olosuhteisiin eri tavoin, joka näkyy muutoksena, tai virheenä, kellon näyttämässä ajassa, joka on vakiomuotoisen sopimuksellisen määritelmän vastainen. Se tulkitaan virheellisesti aikavääristymänä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Aika on erilainen eri kelloissa esim. silloin, kun kellot ovat eri etäisyyksillä jostakin suurimassaisesta kappaleesta (kuten maapallo)."

        Aika on vakiomuotoinen ja "nopeuksinen" sopimus, eikä se muutu. Se mikä muuttuu on kellojen fysiikka. Ts. kellot reagoi erilaisiin olosuhteisiin eri tavoin, joka näkyy muutoksena, tai virheenä, kellon näyttämässä ajassa, joka on vakiomuotoisen sopimuksellisen määritelmän vastainen. Se tulkitaan virheellisesti aikavääristymänä.

        Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä mitään suhteellisuusteoriasta. Ymmärrrän kuitenkin sinua vastarinnassasi suhtista vastaan. On elämänhallintasi kannalta järkevää pohtia aivan kuvitteellisia käsityksiä ajasta, koska todellisuus on niin hämmentävä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä mitään suhteellisuusteoriasta. Ymmärrrän kuitenkin sinua vastarinnassasi suhtista vastaan. On elämänhallintasi kannalta järkevää pohtia aivan kuvitteellisia käsityksiä ajasta, koska todellisuus on niin hämmentävä.

        Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä ajan historiaa ja ihmismielen kehitystä ja ominaisuuksia.

        Suhteellisuusteoria ei selitä aikaa, vaan soveltaa sitä. Ilman 'ajan' keksimistä suhteellisuusteoriaakaan ei välttämättä olisi olemassa. 'Aika' on yhtä keksitty sovellus kuin pituus, paino, nopeus yms.

        'Aikaa' ei ole aina tunnettu/tiedetty. Ihminen ehti elää pitkän tovin, ennen kuin alkoi muodostua kyky luoda käsitteitä. Sitä ennen vaadittiin kyky kommunikoida ja myös kommunikoinnin vakiintuminen kollektiiviseksi informaationjakajaksi.

        'Aika' perustuu ihmisen kykyyn tunnistaa muutoksia ja tapahtumia, joka taas perustuu kykyyn muistaa menneitä tapahtumia, sekä päätellä tulevaa menneen ja nykyisen perusteella. Ihmisen havaintokyky/tiedostaminen on siis "pitkä" ja dynaaminen, eikä rajoitu pelkästään juuri nyt tapahtuvan tiedostamiseen = aikakäsitys/ajankulun hahmottaminen. Tämä ihmisen ominaisuus on kulkenut pitkän matkan, ennen kuin sen perusteella syntyi käsite 'aika'. Ilman sitä emme voisi ymmärtää, että "aika kuluu", tai edes puhua "ajan kulun hahmottamisesta", emme voisi mitata tapahtumien kestoa, emmekä myös nopeutta, johon vaaditaan ajan lisäksi myös pituus/matka. Sittemmin 'aika' ulkoistettiin itsenäiseksi olemassaolevaksi, ristiriitasuuksiakin aiheuttavaksi, komponentiksi.

        Ts. mikään, mitä ihminen tällä hetkellä ymmärtää, ei ole tupsahtanut tyhjästä tai yhtäkkiä, vaan on itse keksinyt ja kehittänyt niitä alkeellisemmasta kohti kehittyneempää. Olet vain liian jäykkä "yhdentotuuden" persoona, joka ei kykene näkemään ymmärtämään käsitteen olemusta ja sen syntymää ja kehitystä, sekä yleensä ymmärtämään kehityksen kulkua. Mutta voit toki todistaa näkemykseni vääräksi, esim. kertomalla, miten 'aika' löydettiin luonnonvaraisena ilmiönä. Sieltä jostain varmaan löytyi myös sentit, kilot ja litratkin?

        Paranemisia;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Noinhan sitä luulee ihminen, joka ei ymmärrä ajan historiaa ja ihmismielen kehitystä ja ominaisuuksia.

        Suhteellisuusteoria ei selitä aikaa, vaan soveltaa sitä. Ilman 'ajan' keksimistä suhteellisuusteoriaakaan ei välttämättä olisi olemassa. 'Aika' on yhtä keksitty sovellus kuin pituus, paino, nopeus yms.

        'Aikaa' ei ole aina tunnettu/tiedetty. Ihminen ehti elää pitkän tovin, ennen kuin alkoi muodostua kyky luoda käsitteitä. Sitä ennen vaadittiin kyky kommunikoida ja myös kommunikoinnin vakiintuminen kollektiiviseksi informaationjakajaksi.

        'Aika' perustuu ihmisen kykyyn tunnistaa muutoksia ja tapahtumia, joka taas perustuu kykyyn muistaa menneitä tapahtumia, sekä päätellä tulevaa menneen ja nykyisen perusteella. Ihmisen havaintokyky/tiedostaminen on siis "pitkä" ja dynaaminen, eikä rajoitu pelkästään juuri nyt tapahtuvan tiedostamiseen = aikakäsitys/ajankulun hahmottaminen. Tämä ihmisen ominaisuus on kulkenut pitkän matkan, ennen kuin sen perusteella syntyi käsite 'aika'. Ilman sitä emme voisi ymmärtää, että "aika kuluu", tai edes puhua "ajan kulun hahmottamisesta", emme voisi mitata tapahtumien kestoa, emmekä myös nopeutta, johon vaaditaan ajan lisäksi myös pituus/matka. Sittemmin 'aika' ulkoistettiin itsenäiseksi olemassaolevaksi, ristiriitasuuksiakin aiheuttavaksi, komponentiksi.

        Ts. mikään, mitä ihminen tällä hetkellä ymmärtää, ei ole tupsahtanut tyhjästä tai yhtäkkiä, vaan on itse keksinyt ja kehittänyt niitä alkeellisemmasta kohti kehittyneempää. Olet vain liian jäykkä "yhdentotuuden" persoona, joka ei kykene näkemään ymmärtämään käsitteen olemusta ja sen syntymää ja kehitystä, sekä yleensä ymmärtämään kehityksen kulkua. Mutta voit toki todistaa näkemykseni vääräksi, esim. kertomalla, miten 'aika' löydettiin luonnonvaraisena ilmiönä. Sieltä jostain varmaan löytyi myös sentit, kilot ja litratkin?

        Paranemisia;)

        En ole tästä viimeksi kirjoittamastasi kommentista eri mieltä. Mutta et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä, että aika todellakin on sopimuksista riippumaton suure, jonka suhteellisuusteoria kuvaa kauniisti niin kuin se todellisuudessa ilmenee.

        Mutta opiskele lisää 'ajan' historiaa, niin ehkä se sitten joskus se lamppu syttyy. Etsinnän onnea!


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole tästä viimeksi kirjoittamastasi kommentista eri mieltä. Mutta et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä, että aika todellakin on sopimuksista riippumaton suure, jonka suhteellisuusteoria kuvaa kauniisti niin kuin se todellisuudessa ilmenee.

        Mutta opiskele lisää 'ajan' historiaa, niin ehkä se sitten joskus se lamppu syttyy. Etsinnän onnea!

        Olemassaolokysymykset eivät ole historiakysymyksiä, eivätkä teoriakysymyksiä. Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista.

        Olio on olemassa, jos joku ulkopuolinen havaitsija tämän olion joko havaitsee aistein, mittalaittein tai muiden työvälineiden (kuten matemaattiset mallit) avulla.

        Olemattomissa asioissa kuten ajassa ei luonnollisesti ole ilmiönä mitään ymmärrettävää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole tästä viimeksi kirjoittamastasi kommentista eri mieltä. Mutta et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä, että aika todellakin on sopimuksista riippumaton suure, jonka suhteellisuusteoria kuvaa kauniisti niin kuin se todellisuudessa ilmenee.

        Mutta opiskele lisää 'ajan' historiaa, niin ehkä se sitten joskus se lamppu syttyy. Etsinnän onnea!

        "Aika" on todellakin pelkkä verbaalinen nimitys ja määritelmä, ja sopimus, sille inhimilliselle ominaisuudelle, jonka avulla tunnistamme muutoksia ja tapahtumia livenä ja pitkäkestoisestikin. Kehittynyt muisti on yksi "aikakäsityksen" olennaisista asioista, ja olennainen osa myös oppimista ja kehittymistä, joiden tuloksena on luotu mittava määrä käsitteitä ja määritelmiä, joista yksi on 'aika'. Olen jo kahlannut läpi lukuisia kirjoituksia ajasta ja mielen/aivojen toiminnasta, eikä minulla ole sen suhteen enää ongelmia ymmärtää ajan olemusta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olemassaolokysymykset eivät ole historiakysymyksiä, eivätkä teoriakysymyksiä. Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista.

        Olio on olemassa, jos joku ulkopuolinen havaitsija tämän olion joko havaitsee aistein, mittalaittein tai muiden työvälineiden (kuten matemaattiset mallit) avulla.

        Olemattomissa asioissa kuten ajassa ei luonnollisesti ole ilmiönä mitään ymmärrettävää.

        "Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista."

        Tämä on täysin absurdi väite. Havainto vain objektivoi kohteensa. Olemassoloon kuuluu aina tietoisuus siitä, että on olemassa. Mistään muusta ei voi varsinaisesti sanoa sen olevan olemassa. Asia on siis aivan päinvastoin kuin väität.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Olemassaolo on vain havaituksi tai mitatuksi tulemista."

        Tämä on täysin absurdi väite. Havainto vain objektivoi kohteensa. Olemassoloon kuuluu aina tietoisuus siitä, että on olemassa. Mistään muusta ei voi varsinaisesti sanoa sen olevan olemassa. Asia on siis aivan päinvastoin kuin väität.

        Maailmankaikkeus on olemassa ihmisen tietoisuudesta eli ihmisen ymmärräksestä riippumatta. Maailmankaikkeuden ei tarvitse ymmärtää olemassaoloaan ollakseen todellinen, ts. höpiset hölmöjä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Maailmankaikkeus on olemassa ihmisen tietoisuudesta eli ihmisen ymmärräksestä riippumatta. Maailmankaikkeuden ei tarvitse ymmärtää olemassaoloaan ollakseen todellinen, ts. höpiset hölmöjä.

        'Olemassaolemista' ei voi ymmärtää esittämälläsi tavalla joutumatta täydelliseen väärinymmärrykseen. Kyvyttömyytesi ajatella asiaa johtaa sinut siihen, ettet käsitä olemassa olemisesta mitään.

        Se, että jokin kohde on esillä ja havaittavissa ei tarkoita sen olevan olemassa itselleen. Ketjun avaajan teema on: "Miksi olemassaolo on olemassa?" Kirjoittamasi höpinä ei tavoita edes avaajan tekemää kysymystä.

        Maailmankaikkeus on tietenkin esillä (objektina) tietoisuudesta riippumatta. Kenenkään ei tarvitse havaita sitä, jotta se olisi havaittavissa. [Pöytä edessäni ei katoa, vaikken olisi sitä tarkkailemassa.]

        Mutta mikään ei voi olla olemassa sen käsitteen varsinaisessa mielessä, jollei tämä oleva itse ymmärrä olemassaoloaan. Vain silloin käsite 'olemassaolo' saa sen sisällön, joka sillä on.

        Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!


      • Anonyymi kirjoitti:

        'Olemassaolemista' ei voi ymmärtää esittämälläsi tavalla joutumatta täydelliseen väärinymmärrykseen. Kyvyttömyytesi ajatella asiaa johtaa sinut siihen, ettet käsitä olemassa olemisesta mitään.

        Se, että jokin kohde on esillä ja havaittavissa ei tarkoita sen olevan olemassa itselleen. Ketjun avaajan teema on: "Miksi olemassaolo on olemassa?" Kirjoittamasi höpinä ei tavoita edes avaajan tekemää kysymystä.

        Maailmankaikkeus on tietenkin esillä (objektina) tietoisuudesta riippumatta. Kenenkään ei tarvitse havaita sitä, jotta se olisi havaittavissa. [Pöytä edessäni ei katoa, vaikken olisi sitä tarkkailemassa.]

        Mutta mikään ei voi olla olemassa sen käsitteen varsinaisessa mielessä, jollei tämä oleva itse ymmärrä olemassaoloaan. Vain silloin käsite 'olemassaolo' saa sen sisällön, joka sillä on.

        Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!

        "Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!"

        Tähän voi vastata vain laulun sanoin:

        "Mun mummoni muni mun mammani ja mammani muni mut".

        Idealisti valehtelee aina. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö nykyfilosofit olisi idealisteja.

        Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla. Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta.

        Ihminen menee nukkumaan joka ilta ja vaipuu tiedostamattomaan eli ymmärtämättömään tilaan - mutta on silti olemassa. Ei Ei sanoo idealisti, ei näin voi olla, koska aistit valehtelevat - koska ne ovat niin moraalittomia.

        Patologi tekee ruumiinavauksen kuolleelle ihmisille. Idealistien mukaan tämä on turhaa, koska ihminen ei ole olemassa, jos sen ymmärrys eli tietoisuus katoaa.

        Tuo suuri kivikin edessäni on toki olemassa, vaikka ei edes osaa ajatella.

        Olemassaolo ei edellytä tietoisuutta eli ymmärrystä. Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?

        Ei ole siis ihme, että nykytieteentekijät pitävät nykyfilosofiaa humpuukin höttönä. Kaikki on vain jotain MCMC-simulaatiota, sanovat löysäpäiset pölkkypäät.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Maailmankaikkeus ei siten ole olemassa!"

        Tähän voi vastata vain laulun sanoin:

        "Mun mummoni muni mun mammani ja mammani muni mut".

        Idealisti valehtelee aina. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö nykyfilosofit olisi idealisteja.

        Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla. Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta.

        Ihminen menee nukkumaan joka ilta ja vaipuu tiedostamattomaan eli ymmärtämättömään tilaan - mutta on silti olemassa. Ei Ei sanoo idealisti, ei näin voi olla, koska aistit valehtelevat - koska ne ovat niin moraalittomia.

        Patologi tekee ruumiinavauksen kuolleelle ihmisille. Idealistien mukaan tämä on turhaa, koska ihminen ei ole olemassa, jos sen ymmärrys eli tietoisuus katoaa.

        Tuo suuri kivikin edessäni on toki olemassa, vaikka ei edes osaa ajatella.

        Olemassaolo ei edellytä tietoisuutta eli ymmärrystä. Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?

        Ei ole siis ihme, että nykytieteentekijät pitävät nykyfilosofiaa humpuukin höttönä. Kaikki on vain jotain MCMC-simulaatiota, sanovat löysäpäiset pölkkypäät.

        "Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla."

        Väärin luultu. Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta. He tutkivat havaittavaa maailmaa ja löytävät siitä säännönmukaisuuksia selittääkseen tutkittavan kohteen toimintaa. Tiede on siis perimmältään pragmaattista.

        "Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta."

        Tällaista ei tieteessä väitetä. Realismi on juuri sitä, ettei oteta kantaa sellaiseen, mistä ei ole havaintoja. Jollei tieteentekijällä ole havaintoja jostakin, siitä pidätytään ottamasta kantaa. "Emme tiedä", sanoo tieteentekijä silloin. Esim. ihmisen tietoisuutta tutkiva tiedemies sanoo, ettei tiedä, miten tietoisuus toimii.

        Patologi ei kuvittele löytävänsä ruuminavauksella tietoisuutta kuolleesta ihmisestä.

        Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton. Fyysikko tai geologi ei etsi maa-aineksesta tietoista elämää.

        "Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?"

        Descartesin ajattelusta ei ota selvää, mitä hän oli, koska hän oli dualisti. Siitä johtuu useimmat ongelmat ns. sielun ja maailman suhteessa. Se on ihan itse aiheuteettu ongelma, joka johtuu huonosta ajattelusta.

        Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Tieteessä olemassaolokysymykset ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla."

        Väärin luultu. Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta. He tutkivat havaittavaa maailmaa ja löytävät siitä säännönmukaisuuksia selittääkseen tutkittavan kohteen toimintaa. Tiede on siis perimmältään pragmaattista.

        "Havaintojen ja mittausten ulkopuolella ei ole mitään todellista. Tämä on realismia eli totuudenmukaisuutta."

        Tällaista ei tieteessä väitetä. Realismi on juuri sitä, ettei oteta kantaa sellaiseen, mistä ei ole havaintoja. Jollei tieteentekijällä ole havaintoja jostakin, siitä pidätytään ottamasta kantaa. "Emme tiedä", sanoo tieteentekijä silloin. Esim. ihmisen tietoisuutta tutkiva tiedemies sanoo, ettei tiedä, miten tietoisuus toimii.

        Patologi ei kuvittele löytävänsä ruuminavauksella tietoisuutta kuolleesta ihmisestä.

        Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton. Fyysikko tai geologi ei etsi maa-aineksesta tietoista elämää.

        "Descarteskln oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut ajatella. Oliko siis Descartes olemassa?"

        Descartesin ajattelusta ei ota selvää, mitä hän oli, koska hän oli dualisti. Siitä johtuu useimmat ongelmat ns. sielun ja maailman suhteessa. Se on ihan itse aiheuteettu ongelma, joka johtuu huonosta ajattelusta.

        Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun.

        "Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton."

        Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen. Tai hyppää vaikka auton alle, ja sano sen jälkeen, jos pystyt, ettei se epäorgaaninen auto todellinen ole.

        Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. Tämä opetetaan jo peruskoulun kemiassa.

        "Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta."

        Löysäpäistä puhetta. Esim. nykyfysiikan yksi keskeisimmistä olemassaolokysymyksistä on: "Onko kvanttigravitoitunutta gravitonia olemassa?".

        Toinen äärimmäisen tärkeä nykyfysiikan olemassaolokysymys on: "Onko Higgsin hiukkanen olemassa. kuten hiukkasfysiikan standardimalli niin olettaa?"

        Olemassaolokysymykset ovat aivan nykytieteen ytimessä. Ja olemassaolo ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla, ei filosofisen spekulaation kautta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kivi ei ole olemassa, vaan ainoastaan havaittavissa. Se on eloton."

        Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen. Tai hyppää vaikka auton alle, ja sano sen jälkeen, jos pystyt, ettei se epäorgaaninen auto todellinen ole.

        Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. Tämä opetetaan jo peruskoulun kemiassa.

        "Tieteessä ei ratkaista olemassaolokysymyksiä. Tieteessä tehdään havaintoja, joiden perusteella voidaan päätellä asioita. 'Olemassolo' ei tieteentekijöitä edes kiinnosta."

        Löysäpäistä puhetta. Esim. nykyfysiikan yksi keskeisimmistä olemassaolokysymyksistä on: "Onko kvanttigravitoitunutta gravitonia olemassa?".

        Toinen äärimmäisen tärkeä nykyfysiikan olemassaolokysymys on: "Onko Higgsin hiukkanen olemassa. kuten hiukkasfysiikan standardimalli niin olettaa?"

        Olemassaolokysymykset ovat aivan nykytieteen ytimessä. Ja olemassaolo ratkaistaan havaintojen ja mittausten avulla, ei filosofisen spekulaation kautta.

        Väärinymmärryksesi jatkuu.

        "Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen."

        En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen". Se on yhtä todellinen kuin aika on todellinen (palatakseni edellä aiemmin olleeseen väittelyyn ajasta).

        "Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. "

        Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich). Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa.

        Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään. Esittämäsi fysikaaliset kysymykset eivät ole ontologisia vaan ainoastaan havaintoja selittäviä ja osin myös teoreettisia kysymyksiä, kuten standardimalliin liittyviä.

        Yhtään olemassaolemisen kysymystä ei voida ratkaista pelkästään havainnoin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Väärinymmärryksesi jatkuu.

        "Ota kunnon kivi käteesi ja iske sillä toisen käden etusormeesi mahdollisimman lujasti ja sano sitten tämän kokeen jälkeen, että kivi ei ole todellinen."

        En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen". Se on yhtä todellinen kuin aika on todellinen (palatakseni edellä aiemmin olleeseen väittelyyn ajasta).

        "Epäorgaaniset oliot ovat aivan samalla tavalla olemassa kuin orgaaniset oliotkin. "

        Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich). Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa.

        Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään. Esittämäsi fysikaaliset kysymykset eivät ole ontologisia vaan ainoastaan havaintoja selittäviä ja osin myös teoreettisia kysymyksiä, kuten standardimalliin liittyviä.

        Yhtään olemassaolemisen kysymystä ei voida ratkaista pelkästään havainnoin.

        Vain todelliset asiat ovat olemassa. Ja epäorgaaniset oliot ovat todellisia, joten ne ovat olemassa.

        "En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen".

        Sanoithan, että se ei ole olemassa. Iskikö dementia?

        "Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich"

        Olioita itsessään ei ole olemassa, koska niitä ei voida havaita tai mitata. Aika on mm. tällainen puhdas olio, jota ei voi havaita reaalimaailmassa, jossa sinä et näköjään ajatuksen tasolla elä.

        "Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa."

        Tosiolevaisuutta ei ole olemassa. On vain olemista - siis olemassaoloa - turha kikkailla semanttisesti sanojen merkityksillä - ja olemattomuutta kuten ideaalimaailma kokonaisuudessaan.

        Juttusi on mielestäni ala-arvoisia, ok makuasioita, mutta en näe hirvittävän järkevänä keskustella ihmisen kanssa, joka uskoo, että maailmankaikkeus ei ole olemassa. Mutta samanaikaisesti itse toki on, vaikka on vain osa maailmankaikkeutta.

        "Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään."

        Puhdas valhe. Kuten totesin jo aiemmin, idealistit valehtelevat aina. Puhdas järki on puhdas emävalhe.

        Tieteessä on valtavasti ontologia kysymyksiä. Onko pimeää energiaa olemassa? Ja tähän liittyen mikä on pimeän aineen perimmäinen luonne jne.

        Olet sarjavalehtelija.

        "Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun."

        Taas tuli valhe. R. Feynman, joka oli 1900-luvun merkittävimpiä ajattelijoita eli tieteentekijöitä. piti filosofiaa humpuukina. Kuten monet muutkin tieteentekijät.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vain todelliset asiat ovat olemassa. Ja epäorgaaniset oliot ovat todellisia, joten ne ovat olemassa.

        "En ole missään sanonut, ettei kivi olisi "todellinen".

        Sanoithan, että se ei ole olemassa. Iskikö dementia?

        "Kummatkaan oliot eivät ole olemassa itsessään (an sich"

        Olioita itsessään ei ole olemassa, koska niitä ei voida havaita tai mitata. Aika on mm. tällainen puhdas olio, jota ei voi havaita reaalimaailmassa, jossa sinä et näköjään ajatuksen tasolla elä.

        "Olipa olio orgaaninen tai ei, se ei välttämättä ole olemassa varsinaisessa mielessä, vaan ainoastaan sellainen oleva on olemassa, joka käsittää olemassaolemisensa."

        Tosiolevaisuutta ei ole olemassa. On vain olemista - siis olemassaoloa - turha kikkailla semanttisesti sanojen merkityksillä - ja olemattomuutta kuten ideaalimaailma kokonaisuudessaan.

        Juttusi on mielestäni ala-arvoisia, ok makuasioita, mutta en näe hirvittävän järkevänä keskustella ihmisen kanssa, joka uskoo, että maailmankaikkeus ei ole olemassa. Mutta samanaikaisesti itse toki on, vaikka on vain osa maailmankaikkeutta.

        "Tioeteessä ei olla kiinnotuneita ontologisista kysymyksiä vähääkään."

        Puhdas valhe. Kuten totesin jo aiemmin, idealistit valehtelevat aina. Puhdas järki on puhdas emävalhe.

        Tieteessä on valtavasti ontologia kysymyksiä. Onko pimeää energiaa olemassa? Ja tähän liittyen mikä on pimeän aineen perimmäinen luonne jne.

        Olet sarjavalehtelija.

        "Kukaan tieteentekijä ei pidä filosfiaa humpuukina. koska kaikki (tieteellinen) tieto perustuu viimekädessä filosofiseen kysymyksenasetteluun."

        Taas tuli valhe. R. Feynman, joka oli 1900-luvun merkittävimpiä ajattelijoita eli tieteentekijöitä. piti filosofiaa humpuukina. Kuten monet muutkin tieteentekijät.

        Syyllistyt siihen, mistä toista syytät, eli saivarteluun.

        Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata. Ajan todellisuus käy selvästi ilmi, kun mitataan aikaeroja maan pinnalla ja vaikkapa maata kierävässä satelliitissa, jolloin saadaan niiden kesken selvä aikaero. Ilman näiden aikaerojen jatkuvaa korjaamista monet satelliitit eivät lainkaan toimisi (esi. GPS-satelliitit).

        Luulenpa, että koska tietoisuutta ei voida tieteellisin menetelmin havaita, väität sitä olemattomaksi. Olet harhojesi vallassa. Ei ole sen vuoksi järkevää keskustella kanssasi, joten päätän osaltani tähän.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Syyllistyt siihen, mistä toista syytät, eli saivarteluun.

        Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata. Ajan todellisuus käy selvästi ilmi, kun mitataan aikaeroja maan pinnalla ja vaikkapa maata kierävässä satelliitissa, jolloin saadaan niiden kesken selvä aikaero. Ilman näiden aikaerojen jatkuvaa korjaamista monet satelliitit eivät lainkaan toimisi (esi. GPS-satelliitit).

        Luulenpa, että koska tietoisuutta ei voida tieteellisin menetelmin havaita, väität sitä olemattomaksi. Olet harhojesi vallassa. Ei ole sen vuoksi järkevää keskustella kanssasi, joten päätän osaltani tähän.

        Ei ole järkevää keskustella puhtaan idealistin kanssa, sillä olen realisti.

        Mutta en voi olla realistina vielä kommentoimatta asiaa.

        "Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata."

        Ilmiö on olemassaoleva jos ja vain jos se on todellinen. Siis kertaan vielä: Todelliset asiat ovat olemassa, kun taas epätodelliset asiat ovat olemattomia.

        Aikaa ei voida mitata. Ei ole olemassa todellista mittalaitetta, jolla aikaa voitaisiin mitata. Olemattomia asioita ei voida mitata, kuten aikaa.

        Sanotaan, että kello on ajan mittari. Kello ei ole missään muodossaan ajan todiste, koska kello ei täytä mittarille asetettuja vaatimuksia - kello ei reagoi millään tavalla ulkomaailmaan. Ja tämä on fakta.

        Mitä kello tarjoaa; se antaa ajalle indeksin eli mittayksikön. Aika, jos se samaistetaan kellon kulkuun, niinkuin teemme, on olemassa ainoastaan mittayksikkönä, ei de facto ilmiönä. Ei pitäisi olla vaikeaa, jos on järkeä päässä.

        Mistä tulemmekin tietoisuuteen eli ymmärtämiseen eli älykkyyteen eli järkeen. En ole väittänyt, etteikö ihminen olisi älykäs eli järkiolento muihin maan eliöihin nähden eli etteikö ihmiselllä olisi tietoisuutta eli älyä. Höpiset jälleen kerran hölmöjä.

        Älykkyyttä voidaan mitata - toki puutteellisesti, mutta ainakin se (siis tietoisuus) on olemassa. Tarkemmin ilmaistuna, nk. g-faktori on kaiken kognitiivisen lahjakkuuden, kuten älykkyyden, luovuuden ja viisauden pohjana, ja se on monin osin olemsdds a priori. Valitettavasti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole järkevää keskustella puhtaan idealistin kanssa, sillä olen realisti.

        Mutta en voi olla realistina vielä kommentoimatta asiaa.

        "Kuvittelet, että "todellinen" olisi jollakin tavalla olemassaolevaa. Näinhän ei ole. Todellinen on juuri havaittavaa, niin kuin aika, jota voidaan mitata."

        Ilmiö on olemassaoleva jos ja vain jos se on todellinen. Siis kertaan vielä: Todelliset asiat ovat olemassa, kun taas epätodelliset asiat ovat olemattomia.

        Aikaa ei voida mitata. Ei ole olemassa todellista mittalaitetta, jolla aikaa voitaisiin mitata. Olemattomia asioita ei voida mitata, kuten aikaa.

        Sanotaan, että kello on ajan mittari. Kello ei ole missään muodossaan ajan todiste, koska kello ei täytä mittarille asetettuja vaatimuksia - kello ei reagoi millään tavalla ulkomaailmaan. Ja tämä on fakta.

        Mitä kello tarjoaa; se antaa ajalle indeksin eli mittayksikön. Aika, jos se samaistetaan kellon kulkuun, niinkuin teemme, on olemassa ainoastaan mittayksikkönä, ei de facto ilmiönä. Ei pitäisi olla vaikeaa, jos on järkeä päässä.

        Mistä tulemmekin tietoisuuteen eli ymmärtämiseen eli älykkyyteen eli järkeen. En ole väittänyt, etteikö ihminen olisi älykäs eli järkiolento muihin maan eliöihin nähden eli etteikö ihmiselllä olisi tietoisuutta eli älyä. Höpiset jälleen kerran hölmöjä.

        Älykkyyttä voidaan mitata - toki puutteellisesti, mutta ainakin se (siis tietoisuus) on olemassa. Tarkemmin ilmaistuna, nk. g-faktori on kaiken kognitiivisen lahjakkuuden, kuten älykkyyden, luovuuden ja viisauden pohjana, ja se on monin osin olemsdds a priori. Valitettavasti.

        En ole idealisti. Luokittelu idealismi ja materialismi ei kuvaa ajatteluani lainkaan. Se on ylipäänsä huonoa filosofista (ontologista) ajattelua. Et ole ymmärtänyt keskustelusta tähän saakka mitään. Älykkyydellä varsinkaan ei ole mitään tekemistä tietoisuuden kanssa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole idealisti. Luokittelu idealismi ja materialismi ei kuvaa ajatteluani lainkaan. Se on ylipäänsä huonoa filosofista (ontologista) ajattelua. Et ole ymmärtänyt keskustelusta tähän saakka mitään. Älykkyydellä varsinkaan ei ole mitään tekemistä tietoisuuden kanssa.

        Jos älykkyydellä ei ole mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa, eikä tällä mitään tietoisuuden kanssa, sitten heitän koko tietoisuuskäsitteen roskakoriin (minne se ilmeisesti kuuluukin).

        "Se on ylipäänsä huonoa filosofista (ontologista) ajattelua,"

        Filosofia ei ole sama asia kuin ontologia. Tiedoksi vaan.

        Ja sanalla materialismi on vähintäänkin duaalimerkitys kielenkäytössä, joten se sana ei merkitse mitään järkevää, koska se ei ole täsmällinen - kuten ilmeisesti nykykäsitys tästä tietoisuudesta eli järkisielusta. Siis tajunnasta eli mielestä jne.

        Miksi typerillä asioilla on niin monta nimitystä? Kai sekin typeryydestä johtuu,

        Idealisti on sellainen, joka kuvittelee että reaalimaailmaa kuvaavien havaintojen ja mittausten ulkopuolella on jotain todellista.

        Niin tai näin tai noin. Meitä on moneksi. Ja aivan liian monta on myös liikaakin.


    • Yksi tapa tuoda ajatusta eteenpäin on ollut meistä itsestämme lähtöisin. Muu havaittu ympäröivä on olemassa, ei siis ole pelkkää tyhjyyttä, koska mekin (ihmiset) olemme olemassa. Tietenkin olemme seuraus, mutta emme voisi olla seuraus, jos asiat olisivat jotenkin toisin. Tosin joidenkin mielestä olemme syy. Universumi olisi siis olemassa, jotta jotain älykästä/havaitsijoita ilmaantuisi. Jotkut ovat sitä mieltä, että havaitsijat ovat jopa pakollisia olemassaololle. Ja onhan noita vielä muitakin. Nämä mainitut ideat johtavat helposti ajatukseen paikoista, joissa meitä ei voisi olla, ehkä on lukemattomat muut universumit, joissa asiat ovat sen verran erilailla, että se mitä näemme ympärillämme, ei edes peruslähtökohdistaan ole mahdollista. Tai että on olemassa hienosäätöä toimittava osapuoli, tai että olemme simulaatiossa, joka sekin on saanut jonkin verran ainakin kannatusta. Se miten paljon erilailla asiat pitäisi olla, jotta esimerkiksi hiiltä C-12 ei syntyisi, tai että tähtien fissio ei olisi mahdollista, se on yllättävän vähäinen. Jopa niin vähäinen, että jos omassa universumissa on vaihtelua paikkojen kesken, se saattaisi olla jopa mahdollista paikoitellen omassakin universumissamme. Viittaan toisaalla esiintuotuun hienorakennevakioon, jossa noin viiden prosentin heitto voi saada aikaan sen, että esim. fissiota ei esiinny (ei synny tähtiä), tai parin prosentin heitto saa aikaan sen, että C-12 ei synny nukleosynteesissä. Miksi C-12 on tärkeää? Kaikki tuntemamme elämä perustuu C-12 muotoiseen hiileen.
      -- planeetta

      • Mitä yritit sanoa? Olemme olemassa, koska meillä on materialle tai elämälle hienosäädetty maailmankaikkeus, vai?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä yritit sanoa? Olemme olemassa, koska meillä on materialle tai elämälle hienosäädetty maailmankaikkeus, vai?

        Hienosäädetty tai hienosäätynyt, se on mielestäni aika selvää. Enemmän kallellaan jälkimmäiseen, koska se on jokseenkin yksinkertaisempi. Itseasiassa tuolla alempana ketjussa joku kirjoitti goldilock zonesta, joka ajatuksena alkoi resonoimaan minuakin, nyt kun huuhaa päällä satun olemaan. Sen ja tämän yhdistämällä saadaan jollain mekaniikalla ja energiatyypillä fluktuoiva, sopivilla komboilla, uusia maailmankaikkeuksia pullautteleva ulkopuoli. Kupliva vaahto.
        --planeetta


    • Ei ole oikeastaan muuta vastausta tuohon kuin että se vain on.

    • Rakastan sitä, miten monet eri filosofiset näkemykset keskustelevat tämän kysymyksen alla. Itse mietin paljon sitä, miten voi olla, että juuri minä olen olemassa? Se on se ongelma. Tiedän, että olen jollakin tasolla olemassa. Voinko kiistää sitä? Tiedän, että olen. Oli se unta tai oli se biologista kamppailua - mieletön erikoisuneiden solujen yhdistelmä, joka muodostaa jonkinlaisen kokonaisuudelta tuntuvan asian nimeltä tietoisuus -- mistä voisin tietää, mitä se on?

      Ainoa asia, mitä voin vannoa, on, että ei ole pelkkää tyhjyyttä. Se on niin varmaa kuin typerät pienet sormeni ovat opetelleet näpyttelemään tätä tietokoneen näppäimistöä. Tässä minä olen. Hirvittävän monimutkaisessa, mutta aivoilleni niin ihastuttavan yksinkertaisessa bittiavaruudessa. Voin selittää tämän itselleni niin monilla tavoilla. Järjellisillä, järjettömillä ja määritellä selityksiäni kaikin mahdollisin tavoin. Silti on aivan uskomatonta, että kun kosketan etusormeni päällä toista etusormeani, tunnen sen joka kerta. Mikään ei muutu. On joitain asioita, joita minun tietoisuuteni havaitsee säännönmukaisesti ja joka ikinen kerta samalla tavalla. Valveilla ollessani. Valveunet tunnistan siitä, että näin ei tapahdu.

      Mutta miksi olen tässä? En ymmärrä. Ja muuttuuko se yhtä pian tyhjyydeksi kuin miten se kaikki alkoikin? Onko kaikki tämä ihastuttavan kaunis illuusio? Tulenko koskaan kokemaan aitoa yhteyttä toiseen ihmiseen vai onko se ainoastaan mielikuvitukseni luoma ominaisuus? Olemmeko kaikki lopulta yksin olemassaolon kokemuksen kanssa? Oletko koskaan kokenut telepatiaa? Oletko kokenut niin vahvaa yhteyttä, että tietäisit, että joku toinen on olemassa? Oletko yksin? Oletko lopullisesti yksin? Olemmeko kaikki lopulta yksin? Jääkö meille vain kaunis uni elämästämme - jota muistelemme silloin, kun toivomme, että se olisi läsnä siinä uudessa hetkessä jossa se ei oikeastaan ole?

      Niin, mutta.. Eihän meille jää olemassaolon loputtua mitään... Voi meitä. Kaikki nämä kirjoitukset ja ajatukset.... Miksi me olemme täällä?

      • Mietin pitkään kannattaa tähän kommentoida mitään, sillä siinä on liikaa kysymyksiä. Mutta sitten keksin....

        Oletko huomannut filosofiassa sellaista ajatusta, että kysymykset sisältävät itsessään usein vastauksensa. Vastaus on niissä implisiittisenä peitettynä ja usein vaikeasti avautuvassa muodossa.

        Pohdipa tätä näkökulmaa kysymyksiesi äärellä.


      • Miksi juuri sinä olet olemassa? Kaikkihan me ollaan olemassa, ei pelkästään sinä. Ja tuskin olemassaolo mihinkään loppuu.


    • Alussa oli kaaos, jossa oli viisi elementtiä telmimässä: Ilma, Maa, Vesi , Tuli ja Eetteri. Ne olivat mustan aukon sisässä olevassa kaaoksessa tms.
      Sitten Jumala sanoi:
      c = frekvenssi x aallonpituus ja sen sanan perusteella alkoi nuo viisi elementtiä olemaan ja toimimaan.
      Sitten Jumala sanoi:
      E = mc2
      ja tuo c2 on kaikissa kappaleissa, jotka ovat elementtejä pienempiä vaikuttava MUOTO, FORM, SHAPE.
      Ja vielä muutakin Jumala sanoi niin että syntyi atomiakin pienempiä asioita.
      Kaikki kulki siis suuremmasta pienempää kohden. Ensin oli olemassa suuret elementit ja sitten niitä elementtejä alettiin sitoa kahleisiin. Erilaisten muotojen vangeiksi ja pieniin esineisiin.

      Tarkoitan tällä, että olemattomuudella ja tyhjyydellä ei ole tekemistä pienen koon kanssa. Ensin oli olemassa suuret koot ja suuret vapaana telmivät kaaoottiset voimat sitten myöhemmin mentiin yhä pienempää kohden ja myöhemmin syntyi vielä tuo olemattomuus ja tyhjyys myös. Tyhjyys syntyi kun suuret elementit kaaoksessa saivat muodon ja pienen koon ja tuon suuren elementin, joka oli kutistunut pieneen muotoon paikalle syntyi tyhjä aukko ja olemattomuus.

      Ei alussa ollut olemattomuus vaan kaaos. Ja kaaoksen muutos kohden alati pieneneviä esineitä sai aikaan olemattomuuden ja tyhjyyden.

      • Eli Einstein on Jumala!


    • Aloittajan kysymys on laajennettu versio klassillisesta kysymyksestä ihmiselon tarkoituksesta eli "miksi olemme olemassa".
      Kysymykseen on vain lisätty lukematon määrä avaruudessa liikkuvia erikokoisia kappaleita ja perusteellisen paljon tilaa niille.....

      Aloittajan kysymykseen ja alkuperäiseen kysymykseen EI OLE vastausta.
      Pitäisi tuon ymmärtää jo peruskoulusivistykselläkin.

      Ei se filosofoimalla muuksi muutu.

      • Tieteellinen versio: Kysymys mitä oli ennen universumin syntyä?. Vastaus energiaa tai jotain sinnepäin, seuraava kysymys, mistä tämä "alku"energia universumin syntyyn tuli? Vastaus, EMME TIEDÄ.

        Syklisen maailmankaikkeuden kannattajilla tulee sama kysymys eteen. Mistä syntyi se ensimmäinen sykli. Vastaus EMME TIEDÄ.

        Uskonnollinen versio: Kysymys miten universumi syntyi, vastaus Jumala loi= valmisti univesumin, kysymys kuka loi Jumalan. Vastaus epämääräistä selvitystä tai EMME TIEDÄ.

        Ikuisen universumin kannattajille voidaaan esittää kysymys. Mistä ikuisuus syntyyy. Uskonnollinen vastaus, epämääräistä selittelyä= EMME TIEDÄ. Tieteellinen versio, vastaus EMME TIEDÄ.

        Summa summarum Me emme voi tietää, kaikella on rajansa.... tietämiselläkin.


    • Tiede etsii vastauksia mm. kysymyksiin mitä, miten ja missä, ei kysymykseen miksi. Sitä varten ihmismieli on perustanut filosofian ja viime kädessä uskonnot, joiden syövereissä pohtia miksi olemme olemassa, enimmäkseen ihmislähtöisen mystiikan ja magian harhoin.

      • Älä toista tuota vanhaa uskonnollista mantraa (Kristityt keksi sen alunperin, kun yrittivät kiemurrella pois Raamatun tieteellistä ongelmista, ja nykyään tiedemiehetkin joskus käyttää sitä kun yrittää kiemurrella pois vaikeista kysymyksistä). Kyllä tiede tutkii kausaliteettia, ja sitä se sana "miksi" yleensä tarkoittaa. Tässä tapauksessa: mikä on aiheuttanut olemassaolon?


    • Olemassaololla ei ole muuta vaihtoehtoa.

    • Avaajan kysymykset ovat mielenkiintoisia. Aluksi olisi kuitenkin pohdittava näiden kysymyksien sisältöä. Mitä tarkoittaa, että (1) olemassaolo olisi olemassa? Sen jälkeen vasta voi vastata siihen, että miksi se olisi?

      Samoin on syytä pohtia (2), mitä olisi tyhjyys?

      1. 'Olemassaolemisen' oleminen on haastava ongelma. Tämä tulee ilmeiseksi, kun tarkastellaan, mitä tahansa olevaa esinettä. Onko pöytä edessäni olemassa?

      Pöydän voi havaita ja siitä voi tehdä tarkkoja mittauksia. Voidaan tutkia sen mikroskooppista rakennetta. Voidaan jakaa se jopa atomeiksi, ja kvanttifysiikan menetelmin vielä pienempiinkin osasiin. Olemassaolemista emme silti löydä millään näillä menetelmillä pöydästä. Se on oleva, mutta miten pöytä sen tekee, jää arvoitukseksi.

      2. Tyhjyyden olemassaoleminen on vielä ongelmallisempaa kuin edellä jonkin olevan olemassolemisen käsittäminen. Tyhjyys ei ole havaittavaa, vaan sen havaittavuus puuttuu ja se on juuri sen havaitsemisen "luonto". Silti tyhjyys on jotakin muuta kuin 'ei mitään'. Jos ajatellaan 'ei mitään', niin sen ei voida sanoa olevan olemassakaan, koska 'ei mitään' on sama kuin ei yhtään mitään, eli se ei ole edes tyhjyyttä.

      En vastaa tehtyihin kysymyksiin. Se on hyvä huomata, että voisi kuitenkin olla niin, ettei olisi mitään. 'Ei mitään' on ajateltavissa abstraktiona, mutta tiedämme, että se ei ole totta. Jotakin on maailmassa. Tämä on varmaa.

      Se 'jotakin' voisi olla pelkkää tyhjyyttä. Mutta niin ei ole, vaan voidaan havaita erilaisia kohteita. Itse asiassa tiede on avannut meille maailman, jossa aine ja tila ovat toistensa kanssa liitossa kietoutuneina. Yleinen suhteellisuusteoria kuvaa kauniisti tätä arkiajattelulle merkillistä maailmaa. Siinä myös aika on osa tätä tilan ja aineen muodostamaa aika-avaruutta yhtenä ulottuvuutena.

      Aika-avaruuden olemassaoleminen ei ole helposti kuvattavissa. Se vaatii matemaattista kuvailua ja teoreettisten yleistysten ymmärtämistä. Silti se on todellinen, havaittava asia.

    • Tutkimalla vain pientä osaa maailmankaikkeudesta, tutkit silti maailmankaikkeutta.

      Löydetyt symmetriat toistuvat eri kokoluokissa.

      Goldklock zone esiintyy monessa ilmiössä, joten miksei suurimmissa tiedetyissä.

    • Jotain on olemassa, Descartesin cogito, varma tieto, ja nyt.

      Koko kaikkeudella ei muuta aikaa olekaan kuin ikuinen nyt.

      Siis ei olemassa sellaista tilannetta ettei ole mitään. Koska jotain on nyt. Asiaa ei siis tarvitse miettiä, se on kova tosiasia, että jotain on nyt.

      Kysymys kuuluisi paremmin, että miksi on jotain, miksei ole niin ettei olisi mitään?

      Puhdas oleminen on pelkkä abstrakti. Oleminen on jonkin olemista jossakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisa tahtoo Mikon kanssa yhteisen lapsen

      On kuitenkin kiire sillä sairaus voi paheta ja se kaataisi vauvahaaveet: "Lentoemäntänä työskentelevä mediapersoona Maisa Torppa, 29, kertoo tuoreess
      Kotimaiset julkkisjuorut
      170
      13723
    2. Maisuliini vongannut vieraalta mieheltä

      Käsi pystyyn kenelle tuli yllärinä: https://www.seiska.fi/Uutiset/Maisa-Torppa-taas-suhdeskandaalissa-Yritti-iskea-kaasonsa-miehen-ystavat-hylkasivat
      Kotimaiset julkkisjuorut
      300
      6352
    3. Jättiselvitys: He saivat 100 000 euroa Business Finland tukea

      Jättiselvitys Business Finlandin koronatuista: he saivat 100 000 euroa, yli tuhat peruutti hakemuksensa https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007660
      Maailman menoa
      101
      5228
    4. Turun seudulla löydetty ensimmäiset uudelleen koronaan sairastuneet

      Taitaa rokotukset mennä hukkaan, kun ei tulekaan immuniteettiä. https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/5039e73d-b54b-4edd-a962-a3c841d846d7
      Maailman menoa
      98
      3422
    5. Onkobmaisasta rikostutkinta päällä?

      Vauva palstalla oli lähipiirin viestit julkaistu mitä siellä täydellisessä pikku perheessä todellisuudessa tapahtuu... Aivan järkyttävää tekstiä jos p
      Kotimaiset julkkisjuorut
      206
      2705