Keskeneräinen ihminen

Tjaahas. Nyt riittäis jo trollihöpötykset mun soppakellossa. Aika tonkaista muuta aihetta.

Eräässä keskustelussa nousi esiin, että ihana ja mielenkiintoinen ihminen onkin täysin keskeneräinen aikuinen. Tunteidenkäsittely teini-ikäisen asteella jne.

Mutta joskushan sitä tarviis muuttaa sekin tilanne?

Voisitko sinä olla suhteessa ihmiseen, joka etsii itseään ja kipuilee? Osaisitko olla siinä vierellä ja pitää omat rajasi? Vai voiko se olla liian iso rasti? Itsekin kesken täysin? Ja pitääkö olla valmis? Mistä sen näkee?

Noh? Tavoistani poiketen, en nyt itse tuumaa itsestäni tähän mitään, vaan katson mihin tää lähtee. 😊

78

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Disse hyvä,

      Jokainen maapallolle inkarnoituva ihminen on keskeneräinen. Kun ei enää ole keskeneräinen, ei yleensä enää maankamaraa tallaa.

      🌎

      • Anonyymi

        Boom! Tässähän tämä tulikin.

        Seuraava aihe!


      • Tiesin tämän kyllä, mutta ei sitä ekassa viestissä olisi tarvinnut paljastaa. 😃

        Lähinnä mietin tässä, että vois porukalla pohtia, että kuinka keskeneräinen ihminen voi miettiä vaikkapa suhdetta toiseen ihmiseen ihan intensiivisesti ja taas toisinpäin, että miten keskeneräisen ihmisen kanssa suostuis suhteeseen.

        Niin ja miten määritellä se ”valmius”? 😊


      • Disse kirjoitti:

        Tiesin tämän kyllä, mutta ei sitä ekassa viestissä olisi tarvinnut paljastaa. 😃

        Lähinnä mietin tässä, että vois porukalla pohtia, että kuinka keskeneräinen ihminen voi miettiä vaikkapa suhdetta toiseen ihmiseen ihan intensiivisesti ja taas toisinpäin, että miten keskeneräisen ihmisen kanssa suostuis suhteeseen.

        Niin ja miten määritellä se ”valmius”? 😊

        Se valmius riippuu ihan siitä suhteen luonteesta. Ei ole ehkä valmis jonkun tietyn kanssa, mutta toisen kanssa kyllä toisenlaiseen suhteeseen. Jos vakka kantensa löytää...


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Se valmius riippuu ihan siitä suhteen luonteesta. Ei ole ehkä valmis jonkun tietyn kanssa, mutta toisen kanssa kyllä toisenlaiseen suhteeseen. Jos vakka kantensa löytää...

        No itsekin mietin sitä, että toiset osaa pitää ”oman tonttista” selkeänä, eikä toisen kipuilut satuta itseä, mutta pystyy yhä olemaan siinä vierellä, ettei toisen tartte niitä yksin kokea.

        Joku Hellsten taisi kirjoittaakin, että noi voi kokea vain rakastavassa ympäristössä. Eli ei niihin kipuiluihin tule ärsytystä välttämättä kun vasta intensiivisessä suhteessa.

        Kässäsitkö? 😁


      • Disse kirjoitti:

        No itsekin mietin sitä, että toiset osaa pitää ”oman tonttista” selkeänä, eikä toisen kipuilut satuta itseä, mutta pystyy yhä olemaan siinä vierellä, ettei toisen tartte niitä yksin kokea.

        Joku Hellsten taisi kirjoittaakin, että noi voi kokea vain rakastavassa ympäristössä. Eli ei niihin kipuiluihin tule ärsytystä välttämättä kun vasta intensiivisessä suhteessa.

        Kässäsitkö? 😁

        En tiedä kässäsinkö, mutta olen eri mieltä.
        Kipuilu on mielestäni henkilökohtainen matka omaan minuuteensa.. siinä toinen voi olla tukena, keskusteluapuna tai muuten vain antamassa näkökulmia, toisinan se toinen on vaan tiellä.
        On hienoa jos tämä toinen antaa tilaa kipuilla. Voi olla monelle vaikeaa, noin niin kuin jos ymmärsin mitä tarkoitat intensiivisellä suhteella. Mulla nousee ilmaisusta niskavillat pystyyn...
        Ja tavallaan kipuilu rakastavassa ympäristössä on ideaali, mutta mielestäni epätodennäköinen, sillä harvoin elämä tarjoaa parastaan...


      • Olen samaa mieltä se vaan että 15 vuotta on hyvin lyhyt aika opettaa lapselle koko laki kirja elämisen avaimet. Toiset eivät edes perehdy siihen.
        Ennen vanhaa ihmiset tiesi paremmin oikeutensa.


    • Anonyymi

      Minä taisin keksiä uuden tuottoisan harrasteen itselleni: maantierosvo, Highway Man, pysäyttelee arvokkaan näköisiä autoja moottoriteillä ja ryöstää niiltä kaikki omaisuudet.

    • Anonyymi

      "Eräässä keskustelussa nousi esiin, että ihana ja mielenkiintoinen ihminen onkin täysin keskeneräinen aikuinen. Tunteidenkäsittely teini-ikäisen asteella jne. "

      Kuka muu kuin sinä sanoo että ihminen on jotenkin "valmis" sitten kun tietyt taidot on tulleet, esim. tuo tunteiden käsittely? Tuo on niin klisee tuo "keskeneräinen ihminen"....

      • No kyllä tämä on tullut esiin muittenkin kuin vaan minun osalta, itseasiassa minullekin on sanottu, etten ole valmis suhteeseen.

        Ei tätä tarvitse nyt minuun vetää. Ei tarvitse puhua minusta nyt kerrankin, kun jotkut tuntuu ahdistuvan siitä...


    • Anonyymi

      Ole hiljaa.

      • Anonyymi

        😂😂


    • Anonyymi

      en osaisi olla vain vieressä kun toinen etsii itseään ja kipuilee eli kaunis nainen kipuilee kiimasta sekaisin ja potee puutteen tuskaa ja alkaa etsimään itseään ei alkaa itsetyydyttämään itseään ja käsi menee pimpille niin en pysty olemaan vain vieressä vaan antaisin auttavan käteni eli tyydyttäisin naisen eli olen valmis auttamaan ja varmasti kamalaa kiimaa poteva on teinimäinenkin

      • Anonyymi

        mutta uskon että yhdessä ongelma ratkaistaan ja lääke oireisiin löytyy


    • Anonyymi

      Sanonta jonka isä heitti joskus: tuo on jotain tyttöjen höpötyksiä taas tuo juttu.

      Mutta ehkä niin itselleni on hauskaa höpötellä tyttöjen, pikkuruisten söpöjen kanssa höpötyksiä.

      Bob-Bobbel-Bibbel BOOM!

    • Jos jätetään toi inkarnaatioteoria hetkeksi sivuun, niin ihminen on juuri niin valmis/keskeneräinen kuin sinä päivänä kun herää on.
      Se että kipuilee joidenkin asioiden kanssa tarkoittaa että on jo valmis kipuilemaan. Eli mielestäni ihminen on siinämäärin osakokonaisuuksiensa summa, ettei ole olemassakaan valmista/ keskeneräistä ihmistä. Ja samanaikaisesti meistä jokainen on valmis ja keskeneräinen.
      Siihen voi halutessaan lisätä hypoteesin kuoleman jälkeisestä elämästä.

      • No entäs sitten miten se toisen kipuilu? Miten paljon sitä pitäisi pystyä ottaa vastaan? Vai ottaako sitä edes?

        Js miten saa kipuilla? Syyttä toista siitä kipeän tunteesta? Entäs jos ei tiedä mistä se kipu tulee?

        Saaks tästä kyssäritulvasta mitään linjanvetoa? 😀


      • Disse kirjoitti:

        No entäs sitten miten se toisen kipuilu? Miten paljon sitä pitäisi pystyä ottaa vastaan? Vai ottaako sitä edes?

        Js miten saa kipuilla? Syyttä toista siitä kipeän tunteesta? Entäs jos ei tiedä mistä se kipu tulee?

        Saaks tästä kyssäritulvasta mitään linjanvetoa? 😀

        Se toisen kipuilu..
        Sille pitää antaa tilaa. Joskus toinen kipuilee niin voimakkaasti, ettei tilanteelle mahda mitään. Minä henkilökohtaisesti koen sen hyvin rasittavana jos se kipuilu ei ole rakentavaa. Esim. katkeruus on sellainen kipuilun aihe jota en siedä pätkääkään. Sitä simppelimpää ratkaisua ei olekaan kuin päästää irti. Ja joku valitsee pysyä katkerana ja kipuilla ikuisesti... en jaksa. Ei kuulu minulle. Jokainen tekee valintansa itse.
        Toisaalta jos kipuilu johtaa jonnekin, on sillä merkitys.
        Toisinaan kipuilu on jopa sairasta, tarvitaan ammattiapua sen selvittämiseksi. Normikipuilu ei rasita suhdetta ( jos suhde muutoin terveellä pohjalla ) arkihuolia enempää. Syyttely ei ole koskaan tervettä kipuilua.
        Syyttely kertoo keinottomuudesta. Vaatii selkärankaa "mennä itseensä" ja lopettaa syyllisen hakeminen.
        Kipuilun päämäärä tulisi olla kasvu, kehittyminen, yli pääseminen - parantuminen kipuilun alkuperästä.
        Jos toinen kipuilussaan haluaa vain velloa ajasta ikuisuuteen, niin ihan sama se mulle on. En jäisi vierestä seuraamaan.
        Noin taas mielipiteenäni. Saa olla eri mieltä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Se toisen kipuilu..
        Sille pitää antaa tilaa. Joskus toinen kipuilee niin voimakkaasti, ettei tilanteelle mahda mitään. Minä henkilökohtaisesti koen sen hyvin rasittavana jos se kipuilu ei ole rakentavaa. Esim. katkeruus on sellainen kipuilun aihe jota en siedä pätkääkään. Sitä simppelimpää ratkaisua ei olekaan kuin päästää irti. Ja joku valitsee pysyä katkerana ja kipuilla ikuisesti... en jaksa. Ei kuulu minulle. Jokainen tekee valintansa itse.
        Toisaalta jos kipuilu johtaa jonnekin, on sillä merkitys.
        Toisinaan kipuilu on jopa sairasta, tarvitaan ammattiapua sen selvittämiseksi. Normikipuilu ei rasita suhdetta ( jos suhde muutoin terveellä pohjalla ) arkihuolia enempää. Syyttely ei ole koskaan tervettä kipuilua.
        Syyttely kertoo keinottomuudesta. Vaatii selkärankaa "mennä itseensä" ja lopettaa syyllisen hakeminen.
        Kipuilun päämäärä tulisi olla kasvu, kehittyminen, yli pääseminen - parantuminen kipuilun alkuperästä.
        Jos toinen kipuilussaan haluaa vain velloa ajasta ikuisuuteen, niin ihan sama se mulle on. En jäisi vierestä seuraamaan.
        Noin taas mielipiteenäni. Saa olla eri mieltä.

        Tää meni vähän kahteen kohtaan vastailuksi, joten vastaan nyt tähän alempaan keskustelupätkään. 😀

        Niin, tuolla ylempänä aikaisemmin tuumin, että kun pitää ”oman tontin” puhtaana, tarkoittaa se sitä, että se toisen kiukkuilu ei koske suoranaisesti tätä toista. Vaikka mustasukkaisuus tai vst. epäuskoisuus liittyen omaan itsetunnon heikkouteen tms. Niistäkin voi oppia pois ja kokea tunteet ominaan, selvitä, kun toinen ei luiki pakoon vaikka kuinka toisesta pahalta tuntuis.

        Tietysti jos eläminen estyy tai siitä tulee liian rankkaa, niin ei silloin ole hyvä siinä katsella...

        Hyvä ja sekeä puhehan auttaa setvimään paljon, jos se ei ole kitapurje suorana huutamista. Ja kumpikin laskee defenssit alas...


      • Disse kirjoitti:

        Tää meni vähän kahteen kohtaan vastailuksi, joten vastaan nyt tähän alempaan keskustelupätkään. 😀

        Niin, tuolla ylempänä aikaisemmin tuumin, että kun pitää ”oman tontin” puhtaana, tarkoittaa se sitä, että se toisen kiukkuilu ei koske suoranaisesti tätä toista. Vaikka mustasukkaisuus tai vst. epäuskoisuus liittyen omaan itsetunnon heikkouteen tms. Niistäkin voi oppia pois ja kokea tunteet ominaan, selvitä, kun toinen ei luiki pakoon vaikka kuinka toisesta pahalta tuntuis.

        Tietysti jos eläminen estyy tai siitä tulee liian rankkaa, niin ei silloin ole hyvä siinä katsella...

        Hyvä ja sekeä puhehan auttaa setvimään paljon, jos se ei ole kitapurje suorana huutamista. Ja kumpikin laskee defenssit alas...

        Mulla ku ei ole niitä defenssejä juuri ollenkaan, niin en osaa muodostaa aiheesta kunnollista mielipidettä.
        En usko toisen omistamiseen joten en hyväksy mustasukkaisuutta kipuilun syyksi. Kyllä jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan ja niiden hallinnasta.
        Toiselle kiukuttelu on lapsellista oli syy mikä hyvänsä. Jokainen meistä syyllistyy siihen joskus. Se pitäisi ymmärtää että kiukuttelun syynä on oma harmitus jostakin taas niin "elämää suuremmasta" asiasta kuin vaikka omien toiveiden täyttymättä jäämisestä. On niin perhanan minä, mä, minun, minulle...
        Ei puhuta vaikka suhteessa niistä toiveista rehellisesti ja silti odotetaan että toinen täyttäisi ne. Ja kun näin ei tapahdu, kiukutellaan. Ja kenen vika... aina sen toisen. Se ei tehnyt sitä tai tätä tai vielä pahempaa - se teki näin tai noin.
        Peiliin ei katsota, eikä ainakaan koskaan kysytä itseltä mitä minä voisin tehdä asianlaidan parantamiseksi.
        Jos kommunikaatio ei pelaa - suhteella ei ole paljoakaan toivoa. Kipuiltiin suhteessa tai ei.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mulla ku ei ole niitä defenssejä juuri ollenkaan, niin en osaa muodostaa aiheesta kunnollista mielipidettä.
        En usko toisen omistamiseen joten en hyväksy mustasukkaisuutta kipuilun syyksi. Kyllä jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan ja niiden hallinnasta.
        Toiselle kiukuttelu on lapsellista oli syy mikä hyvänsä. Jokainen meistä syyllistyy siihen joskus. Se pitäisi ymmärtää että kiukuttelun syynä on oma harmitus jostakin taas niin "elämää suuremmasta" asiasta kuin vaikka omien toiveiden täyttymättä jäämisestä. On niin perhanan minä, mä, minun, minulle...
        Ei puhuta vaikka suhteessa niistä toiveista rehellisesti ja silti odotetaan että toinen täyttäisi ne. Ja kun näin ei tapahdu, kiukutellaan. Ja kenen vika... aina sen toisen. Se ei tehnyt sitä tai tätä tai vielä pahempaa - se teki näin tai noin.
        Peiliin ei katsota, eikä ainakaan koskaan kysytä itseltä mitä minä voisin tehdä asianlaidan parantamiseksi.
        Jos kommunikaatio ei pelaa - suhteella ei ole paljoakaan toivoa. Kipuiltiin suhteessa tai ei.

        No minusta kanssa selvä ja suorasanainen rehti suhde on paras, mutta tosiaan ihmisillä on ihmeellisiä defenssejä. Helpoin on se räyhääminen ja ääneen kiukuttelu. Nieleminen ja marttyyritoiminta taas aivan mahdoton liki...

        Juurikin lapset pärjää hyvin yleensä keskenään, kun ne sanoo suoraan aina kaikki, siekailematta. Se olisi hyvä suhteissakin. Voihan joku narahtaa ihon alle väärin ilmaistuna, mutta sekin taatusti selviää, kun on kaksi hyvää haluavaa, eikä niitä niskavilloja suotta pöyhittäis. 😊


      • Disse kirjoitti:

        No minusta kanssa selvä ja suorasanainen rehti suhde on paras, mutta tosiaan ihmisillä on ihmeellisiä defenssejä. Helpoin on se räyhääminen ja ääneen kiukuttelu. Nieleminen ja marttyyritoiminta taas aivan mahdoton liki...

        Juurikin lapset pärjää hyvin yleensä keskenään, kun ne sanoo suoraan aina kaikki, siekailematta. Se olisi hyvä suhteissakin. Voihan joku narahtaa ihon alle väärin ilmaistuna, mutta sekin taatusti selviää, kun on kaksi hyvää haluavaa, eikä niitä niskavilloja suotta pöyhittäis. 😊

        Komppaan.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Komppaan.

        Tietty tuollaseenkin voi oppia... en itsekään ole ollut niin selkeä...🙄


      • Disse kirjoitti:

        Tietty tuollaseenkin voi oppia... en itsekään ole ollut niin selkeä...🙄

        Kun elämä on aikansa potkinu päähän, joutuu valitsemaan. Jääkö märehtimään vai tekeekö jotain.
        Jos päättää tähdätä eheytymiseen - tulee vastaan se tosiseikka että vain itseään voi muuttaa.
        Joten jos on valmis kaikessa keskeneräisyydessään, voi kuka tahansa - missä tahansa löytää onnen omasta itsestään.
        Ajatuksena - keskeneräiseltä ihmiseltä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kun elämä on aikansa potkinu päähän, joutuu valitsemaan. Jääkö märehtimään vai tekeekö jotain.
        Jos päättää tähdätä eheytymiseen - tulee vastaan se tosiseikka että vain itseään voi muuttaa.
        Joten jos on valmis kaikessa keskeneräisyydessään, voi kuka tahansa - missä tahansa löytää onnen omasta itsestään.
        Ajatuksena - keskeneräiseltä ihmiseltä.

        😊👌


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Se toisen kipuilu..
        Sille pitää antaa tilaa. Joskus toinen kipuilee niin voimakkaasti, ettei tilanteelle mahda mitään. Minä henkilökohtaisesti koen sen hyvin rasittavana jos se kipuilu ei ole rakentavaa. Esim. katkeruus on sellainen kipuilun aihe jota en siedä pätkääkään. Sitä simppelimpää ratkaisua ei olekaan kuin päästää irti. Ja joku valitsee pysyä katkerana ja kipuilla ikuisesti... en jaksa. Ei kuulu minulle. Jokainen tekee valintansa itse.
        Toisaalta jos kipuilu johtaa jonnekin, on sillä merkitys.
        Toisinaan kipuilu on jopa sairasta, tarvitaan ammattiapua sen selvittämiseksi. Normikipuilu ei rasita suhdetta ( jos suhde muutoin terveellä pohjalla ) arkihuolia enempää. Syyttely ei ole koskaan tervettä kipuilua.
        Syyttely kertoo keinottomuudesta. Vaatii selkärankaa "mennä itseensä" ja lopettaa syyllisen hakeminen.
        Kipuilun päämäärä tulisi olla kasvu, kehittyminen, yli pääseminen - parantuminen kipuilun alkuperästä.
        Jos toinen kipuilussaan haluaa vain velloa ajasta ikuisuuteen, niin ihan sama se mulle on. En jäisi vierestä seuraamaan.
        Noin taas mielipiteenäni. Saa olla eri mieltä.

        Wau, sinä visas ihminen.

        AsianVierestä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Wau, sinä visas ihminen.

        AsianVierestä

        Niin, minä olen lapsellinen ja yksinkertainen. Kuultu ja nähty monta kertaa..
        Kiitos kuiteski...
        Minullakin oikeus mielipiteeseeni. Kuten sinullakin. Meillä kaikilla...


    • Anonyymi
      • Tommyllakin hyviä pointeja...👌


    • Anonyymi

      Ai suhde valmiuksia tällä kertaa mietitään?

      Minä tiedän, että en ole valmis suhteeseen eikä sellainen korjaisi minua itseään tai elämääni mitenkään. Silloin vain useampi ihminen olisi kärsimyksessä.
      Kärsimys.. Jotenkin hassu sana. Heh. Anyway.. Minun on hyvä olla näin enkä valita. Katsoo sitten jos ikinä saan rakennettuani itseni siihen vaiheeseen, että parituisin yhden tai useamman kanssa.
      En ole edes nirso, kunhan kemiat kohtaa sopivasti. Tykkään vain niin paljon olla omillani. Minua itseäni ei vain kiinnosta enkä jaksa nähdä suhteen vaivaa, joten olisi vähintäänkin epäreilua muille suhteessa oleville, että en tee sitä tarvittavaa työtä seurustelun ym. eteen.

      Kirjoitin niin paljon, että trolleille jäi varmasti nyt hyvin materiaalia ja tilaa syömiseen jos on todella nälkäisiä. Enjoy!

      • No hyvähän se on jos tietää. 😊👌

        Kun tuolta pientä jos ja kun tyylistä ajatustakin huomas, niin mikä voisi olla sinun kohdalla se valmius ottaa toinen ihminen kuvioon jo??

        Niin ja jos itse olisit valmis, pitäisikö toisen olla yhtä valmis? Tai miten sen tietäis? 😃

        No trollit löytää joka paikkaan itsensä. 😬


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No hyvähän se on jos tietää. 😊👌

        Kun tuolta pientä jos ja kun tyylistä ajatustakin huomas, niin mikä voisi olla sinun kohdalla se valmius ottaa toinen ihminen kuvioon jo??

        Niin ja jos itse olisit valmis, pitäisikö toisen olla yhtä valmis? Tai miten sen tietäis? 😃

        No trollit löytää joka paikkaan itsensä. 😬

        En tiedä vielä mikä on se valmius, tiedostan vain, että nyt en ole valmis ja oma ämpäri yksinään vielä liian täynnä. Tiedän vain sen, että kaiken muun lisäksi omat voimavarat ei vain riittäisi. En kumminkaan stressaa asiaa, koska se ainakin hidastaisi, jos koskaan pääsee tarpeelliselle valmiusasteelle. Päivä kerrallaan ja nauttii siitä mitä on.

        Muiden valmiudesta en voi tietää, koska sellainen henkilökemiat on niin yksilöllisiä, ettei voi ns. arvostella toista. Kyllä sen huomaa ihan jo kaverisuhde tai tapaamistasolla, jos ei toisen(kaan) valmiudet riitä johonkin. On tullut ihan kaverisuhteitakin pistettyä yhteisymmärryksessä poikki kun toisella tai molemmilla sellainen tilanne itsensä kanssa, että ei nyt suhdetta jaksa tai siitä on haittaa.

        Tälleen tällaisten "hullujen" ihmissuhteet menee. Me kommunikoidaan parhaamme mukaan mikä on tilanne, yrittäen välttää liian syviä olettamuksia. Katsos kun me ollaan niin hulluja, että puhutaan toisillemme eikä perinteisesti mökötetä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä vielä mikä on se valmius, tiedostan vain, että nyt en ole valmis ja oma ämpäri yksinään vielä liian täynnä. Tiedän vain sen, että kaiken muun lisäksi omat voimavarat ei vain riittäisi. En kumminkaan stressaa asiaa, koska se ainakin hidastaisi, jos koskaan pääsee tarpeelliselle valmiusasteelle. Päivä kerrallaan ja nauttii siitä mitä on.

        Muiden valmiudesta en voi tietää, koska sellainen henkilökemiat on niin yksilöllisiä, ettei voi ns. arvostella toista. Kyllä sen huomaa ihan jo kaverisuhde tai tapaamistasolla, jos ei toisen(kaan) valmiudet riitä johonkin. On tullut ihan kaverisuhteitakin pistettyä yhteisymmärryksessä poikki kun toisella tai molemmilla sellainen tilanne itsensä kanssa, että ei nyt suhdetta jaksa tai siitä on haittaa.

        Tälleen tällaisten "hullujen" ihmissuhteet menee. Me kommunikoidaan parhaamme mukaan mikä on tilanne, yrittäen välttää liian syviä olettamuksia. Katsos kun me ollaan niin hulluja, että puhutaan toisillemme eikä perinteisesti mökötetä.

        Voi pärkkele! Hulluhan mäkin! 😂

        Tosin onks täällä savossa muita? 😂


    • Me ollaa kehdosta hautaan keskeneräisiä ja se tekee meistä inhimillisiä, mikä on hyvä asia minusta. Jatkuvasti voi kehittyä, muovaantua ja kokea kasvavansa taas vähän jossain asiassa. Pitää mielenkiintoa yllä, kun on varaa kasvaa. Ja helpottaa tieto, että voi kasvaa.

      Ajatella, jos olis valmis ihan kaikki kliinisen valmista, hirveätä! Sitten olis tyytymätön eikä enää olis varaa kasvaa.

      Must on kivaa olla epätäydellinen ja tietää, että voin vielä kehittää itseäni.

      "Voisitko sinä olla suhteessa ihmiseen, joka etsii itseään ja kipuilee? "

      Voisin ja olen aina ollutkin. Elämä on jatkuvaa prosessia, "valmiskin" kumppani joutuu mun kanssa kasvamaan ja ihan samoin kenen tahansa muunkin kanssa. Vaikka olis tyytyväinen ja kokisi, että mä oon tämmönen ja en muuksi muutu, niin ne muutokset tapahtuu kuitenkin niinkin hienovaraisesti ja varkain, ettei aina itse huomaakkaan.

      Jokainen joutuu kontaktissa elämään, ihmisiin ja maailmaan kasvamaan eli muovaantumaan kipuilusta huolimatta. Valmiita ihmisiä ei oo olemassakaan. 😉

      • Juu. Näin on...

        Mitenkäs sitten, jos se toinen ei katso tarvitsevansa kasvaa ja kehittyä? Kiukkuilee vaan ja odottaa, että se toinen sietää ja muokkaantuu hänen ja hänen tunteiden mukaan?


      • Disse kirjoitti:

        Juu. Näin on...

        Mitenkäs sitten, jos se toinen ei katso tarvitsevansa kasvaa ja kehittyä? Kiukkuilee vaan ja odottaa, että se toinen sietää ja muokkaantuu hänen ja hänen tunteiden mukaan?

        Oot törmänny mun mieheeni jossain? 😨

        No sitten se ihminen ei ehkä ole vaan valmis olemaan suhteessa ko. ihmisen kanssa. Tai ei osaa sanoittaa muuten kipujaan?

        Voi joko jatkaa ja toivoa, että kasvua tapahtuu tai jos suhde on liian ahdistava ja vie toiseltakin mielihalun elämään ehkä ero on hyväksi. Sen vastuun joutuu valitettavasti usein ottamaan se jonka pitää katsella sitä kiukkupussia.


      • J-76 kirjoitti:

        Oot törmänny mun mieheeni jossain? 😨

        No sitten se ihminen ei ehkä ole vaan valmis olemaan suhteessa ko. ihmisen kanssa. Tai ei osaa sanoittaa muuten kipujaan?

        Voi joko jatkaa ja toivoa, että kasvua tapahtuu tai jos suhde on liian ahdistava ja vie toiseltakin mielihalun elämään ehkä ero on hyväksi. Sen vastuun joutuu valitettavasti usein ottamaan se jonka pitää katsella sitä kiukkupussia.

        Siis jos kiukkupussi ei kasva, eikä koe mitään tarvetta muuttaa käytöstään, niin vastuu suhteen jatkumisesta valitettavasti jää toiselle joka joko sietää, odottaa ja toivoo tai lähtee.


      • J-76 kirjoitti:

        Oot törmänny mun mieheeni jossain? 😨

        No sitten se ihminen ei ehkä ole vaan valmis olemaan suhteessa ko. ihmisen kanssa. Tai ei osaa sanoittaa muuten kipujaan?

        Voi joko jatkaa ja toivoa, että kasvua tapahtuu tai jos suhde on liian ahdistava ja vie toiseltakin mielihalun elämään ehkä ero on hyväksi. Sen vastuun joutuu valitettavasti usein ottamaan se jonka pitää katsella sitä kiukkupussia.

        No oikeestaan mä oon lasten äitistä eron jälkeen ollut sika heppoisissa suhteissa loppujaan, että ei niistä osaa sanoa edes... ja tokko oon näin ajatellutkaan.

        Mä vaan haastettelen teitä muita. 😊

        Joo, jos jotain elämästä haluu, yksin tai toisen kanssa, on sen eteen tehtävä varmaan kaikenlaista päätöstä...🤔


      • Disse kirjoitti:

        No oikeestaan mä oon lasten äitistä eron jälkeen ollut sika heppoisissa suhteissa loppujaan, että ei niistä osaa sanoa edes... ja tokko oon näin ajatellutkaan.

        Mä vaan haastettelen teitä muita. 😊

        Joo, jos jotain elämästä haluu, yksin tai toisen kanssa, on sen eteen tehtävä varmaan kaikenlaista päätöstä...🤔

        Joo, ehkä sen rajan löytäminen ja vetäminen on se yksi etappi, milloin riittää.

        Kun ei enää voi kasvaa yhtään enempää toisen myötään on varmaan nostettava kytkintä. 😌


      • J-76 kirjoitti:

        Joo, ehkä sen rajan löytäminen ja vetäminen on se yksi etappi, milloin riittää.

        Kun ei enää voi kasvaa yhtään enempää toisen myötään on varmaan nostettava kytkintä. 😌

        Joo. Tuohon herätään usein sitten, kun tulee jo hätä...

        Jokin pitäis saada pysäyttämään.... Ainakin lapsiperhearki on yleensä sellaista, ettei siinä mitään kerkeä miettiä. Se on selviytymistä..🙄


      • Anonyymi
        J-76 kirjoitti:

        Oot törmänny mun mieheeni jossain? 😨

        No sitten se ihminen ei ehkä ole vaan valmis olemaan suhteessa ko. ihmisen kanssa. Tai ei osaa sanoittaa muuten kipujaan?

        Voi joko jatkaa ja toivoa, että kasvua tapahtuu tai jos suhde on liian ahdistava ja vie toiseltakin mielihalun elämään ehkä ero on hyväksi. Sen vastuun joutuu valitettavasti usein ottamaan se jonka pitää katsella sitä kiukkupussia.

        "No sitten se ihminen ei ehkä ole vaan valmis olemaan suhteessa ko. ihmisen kanssa. Tai ei osaa sanoittaa muuten kipujaan? "

        Selvitä syy kiukkuiluun ja ratkaise se. Puhuminen yleensä auttaa. Ei kukaan huvikseen kiukuttele.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "No sitten se ihminen ei ehkä ole vaan valmis olemaan suhteessa ko. ihmisen kanssa. Tai ei osaa sanoittaa muuten kipujaan? "

        Selvitä syy kiukkuiluun ja ratkaise se. Puhuminen yleensä auttaa. Ei kukaan huvikseen kiukuttele.

        Jos ei osaa puhua, niin nyrkilläkö se puhe pitää pakottaa suusta ulos?


      • J-76 kirjoitti:

        Jos ei osaa puhua, niin nyrkilläkö se puhe pitää pakottaa suusta ulos?

        Ei nyrkillä vaan kohteliaasti tiedustelemalla? Sanoo, että on tärkeätä tietää häneltä - miten asia on? Voi olla hankalaa, mutta yritynyttä ei laiteta vai laitetaanko?

        Mitäs muuta kuuluu viikonlopun? Huomenna on siskon tyttärellä häät Lahdessa. En ole paikanpäällä toisin kuin olisin ollut kesäkirkkohäissä. Niihin olisi ollut pakko tulla.


      • FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:

        Ei nyrkillä vaan kohteliaasti tiedustelemalla? Sanoo, että on tärkeätä tietää häneltä - miten asia on? Voi olla hankalaa, mutta yritynyttä ei laiteta vai laitetaanko?

        Mitäs muuta kuuluu viikonlopun? Huomenna on siskon tyttärellä häät Lahdessa. En ole paikanpäällä toisin kuin olisin ollut kesäkirkkohäissä. Niihin olisi ollut pakko tulla.

        Kun kaikki ihmiset ei puhu, vaikka mikä olis. Ne tykkää mököttää ittekseen ja olla kuin ei oliskaan. Eipä siinä tiedustelut paljon auta. Päinvastoin vetäytyy vielä enemmän.

        Mälsää, mulla on hermoja raastavia kipuja. Syksyn tullen ja näköjään tänä syksynä erityisesti ihan posketonta kroonista kipua, meinaa olla hermo kireellä.

        Lähetätkö onnittelut? :)


      • J-76 kirjoitti:

        Kun kaikki ihmiset ei puhu, vaikka mikä olis. Ne tykkää mököttää ittekseen ja olla kuin ei oliskaan. Eipä siinä tiedustelut paljon auta. Päinvastoin vetäytyy vielä enemmän.

        Mälsää, mulla on hermoja raastavia kipuja. Syksyn tullen ja näköjään tänä syksynä erityisesti ihan posketonta kroonista kipua, meinaa olla hermo kireellä.

        Lähetätkö onnittelut? :)

        J-76: "Lähetätkö onnittelut? :)"

        Lähetin siskon ja isän kautta. Siskon kautta meni onnen toivotukset ja isän kautta osallistuminen rahalahjaan. Minun nimeni on mukana.

        Nyt odotettavissa milloin pikkusisko menee naimisiin ja 90-luvulla syntynyt isosiskon poika. He ovat seuraavat, jotka ovat olleet jo vuosia kihloissa. Teidän suvussa ei taida lähiaikoina taida olla häitä tulossa?


      • FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:

        J-76: "Lähetätkö onnittelut? :)"

        Lähetin siskon ja isän kautta. Siskon kautta meni onnen toivotukset ja isän kautta osallistuminen rahalahjaan. Minun nimeni on mukana.

        Nyt odotettavissa milloin pikkusisko menee naimisiin ja 90-luvulla syntynyt isosiskon poika. He ovat seuraavat, jotka ovat olleet jo vuosia kihloissa. Teidän suvussa ei taida lähiaikoina taida olla häitä tulossa?

        Noinhan se hoituu. :)

        Ei varmaan ole, ei ainakaan lähisuvussa. Serkkujen lapset on viimesimpiä avioituneita.

        Meidän lasten serkut ei myöskään ihan pian avioidu, kun yksi teini vasta seurusteleekin. Vaihtuu likkakaverit tiuhaan. Ja toinen on sinkku.


      • J-76 kirjoitti:

        Noinhan se hoituu. :)

        Ei varmaan ole, ei ainakaan lähisuvussa. Serkkujen lapset on viimesimpiä avioituneita.

        Meidän lasten serkut ei myöskään ihan pian avioidu, kun yksi teini vasta seurusteleekin. Vaihtuu likkakaverit tiuhaan. Ja toinen on sinkku.

        Joo, hyvää viikonloppua! Itse taida enää tänään kirjoitella eli hyvät illat! Kiitoksia mukavista vastauksista! :)


      • FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:

        Joo, hyvää viikonloppua! Itse taida enää tänään kirjoitella eli hyvät illat! Kiitoksia mukavista vastauksista! :)

        Hyvät illat. :)


    • Anonyymi

      Mistä sen sitten tietää, milloin ei enää ole ”kesken”? Ihminen voi valmistua vinkuraksi tai vänkyräksikin :))

      • Sitähän tässä pohditaan. 😊


      • Anonyymi

        No siitä kun opinnot on hyväksytysti suoritettu ja nimi julkaistu lehdessä yhdessä muiden valmistuneiden kanssa.

        Tuosta sen tietää 🙂


      • Anonyymi kirjoitti:

        No siitä kun opinnot on hyväksytysti suoritettu ja nimi julkaistu lehdessä yhdessä muiden valmistuneiden kanssa.

        Tuosta sen tietää 🙂

        Suorasääristrn ja tupakkilakkolaisten kööri?


    • Anonyymi

      Jokainen on valmis jo syntymästään lähtien. Harvempi vaan koskaan löytää sen.

      • Niin, siis oma identiteetti...


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Niin, siis oma identiteetti...

        Se oma identiteetti on harhaa. Mielikuvituksen tuote.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se oma identiteetti on harhaa. Mielikuvituksen tuote.

        Jaa? Ei minusta...


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Jaa? Ei minusta...

        Kerroin sinulle oikean vastauksen. Ymmärtäkseen sen, tarvitset oikean kysymyksen. Sen etsimisen jätän sinulle. Annan vinkinkin. Se ei löydy palstalta eikä palstalaisilta.


    • Anonyymi

      Tuo nyt on heikkoitsetuntoisten ja elämänhallinnan hukanneiden puhetta. Me joilla on asiat ja koppa kunnossa emme ole keskeneräisiä :)

      -harmiseikirj-

      • Jep, jep... satuhahmoja vaan pyörii mielessä... muuten kaikki hyvin. 😁


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Jep, jep... satuhahmoja vaan pyörii mielessä... muuten kaikki hyvin. 😁

        Mitä satuhahmoja muka? sekin teissä keskeneräisissä tosiaan on että ette selkeästi näe maailmaa ja siinä vaikuttavia asiayhteyksiä, meille valmiille yksilöillehän ne ovat itsestäänselvyyksiä.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä satuhahmoja muka? sekin teissä keskeneräisissä tosiaan on että ette selkeästi näe maailmaa ja siinä vaikuttavia asiayhteyksiä, meille valmiille yksilöillehän ne ovat itsestäänselvyyksiä.

        -harmiseikirj-

        Voisitko laittaa nämä sivut toiminaan kunnolla? Terveisiä sinne kotitoimistoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisitko laittaa nämä sivut toiminaan kunnolla? Terveisiä sinne kotitoimistoon.

        Ei pysty. Jouduttiin dissen ja muiden turinakerholaisten, erityisesti wuppiksen, takia laittamaan ikäänkuin maskipakko eli niin tiukat vihapuhesuodattimet ettei tänne tahdo enää asiajututkaan tulla läpi.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pysty. Jouduttiin dissen ja muiden turinakerholaisten, erityisesti wuppiksen, takia laittamaan ikäänkuin maskipakko eli niin tiukat vihapuhesuodattimet ettei tänne tahdo enää asiajututkaan tulla läpi.

        -harmiseikirj-

        Pyrsk 😂 voi tittu!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pysty. Jouduttiin dissen ja muiden turinakerholaisten, erityisesti wuppiksen, takia laittamaan ikäänkuin maskipakko eli niin tiukat vihapuhesuodattimet ettei tänne tahdo enää asiajututkaan tulla läpi.

        -harmiseikirj-

        Wuppis on nyt hetken aikaa aivan liikaa kotitoimistollaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pysty. Jouduttiin dissen ja muiden turinakerholaisten, erityisesti wuppiksen, takia laittamaan ikäänkuin maskipakko eli niin tiukat vihapuhesuodattimet ettei tänne tahdo enää asiajututkaan tulla läpi.

        -harmiseikirj-

        Nicaraguankin chätti toimii paremmin tällä hetkellä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pysty. Jouduttiin dissen ja muiden turinakerholaisten, erityisesti wuppiksen, takia laittamaan ikäänkuin maskipakko eli niin tiukat vihapuhesuodattimet ettei tänne tahdo enää asiajututkaan tulla läpi.

        -harmiseikirj-

        Milloin kirjoitat taas peris-sadun?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pysty. Jouduttiin dissen ja muiden turinakerholaisten, erityisesti wuppiksen, takia laittamaan ikäänkuin maskipakko eli niin tiukat vihapuhesuodattimet ettei tänne tahdo enää asiajututkaan tulla läpi.

        -harmiseikirj-

        Mä lähen nyt, ei tätä sivua jaksa. Solong.


      • Anonyymi

        Ärsyttää noi kliseiset puheet "keskeneräisyydestä". Ikään kuin olisi joku valmis maailmankaikkeuden asettama muotti, johon pitäisi tähdätä että olisi "valmis".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ärsyttää noi kliseiset puheet "keskeneräisyydestä". Ikään kuin olisi joku valmis maailmankaikkeuden asettama muotti, johon pitäisi tähdätä että olisi "valmis".

        Mietippäs Usain Bolttia aikoinaan... miten hän kokoajan juoksi nopeammin? Eikö hän ollut tyytyväinen nopeuteensa, vaan juoksi vielä nopeampaan? Tuskin hänen ”PITI” olla nopampi aina.... hän halusi olla...

        Muotti.... etkös itse aseta muottia ärsyyntymiselläsi?


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Mietippäs Usain Bolttia aikoinaan... miten hän kokoajan juoksi nopeammin? Eikö hän ollut tyytyväinen nopeuteensa, vaan juoksi vielä nopeampaan? Tuskin hänen ”PITI” olla nopampi aina.... hän halusi olla...

        Muotti.... etkös itse aseta muottia ärsyyntymiselläsi?

        Hän olikin kilpaurheilija jolla oli tavoite olla maailman paras satasella. Normi kadunmiehellä tuskin on tavoite olla "valmis" kadunmies.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hän olikin kilpaurheilija jolla oli tavoite olla maailman paras satasella. Normi kadunmiehellä tuskin on tavoite olla "valmis" kadunmies.

        Juju olikin siinä, ettei tavoittele mitään rajallista tasoa, vaan tsvoite on se kokoaikainrn parantaminen...

        Boltistakin näki, ettei hän tavoitellut mitään ajan ylitystä, vaan halusi parantaa juoksuaan...

        Jossain olympialaisissa olisi voinut pinkoa loppuun, mutta nosti selän pystyyn ja tuuletti ennen maaliviivaa... silti läpsähti maailmanrnnätys, oliko 200 metrillä? Sillä tais olla oikea asenne... muut veti verenmaku suussa, mutta tämä vaan nautti tekemisestä. 😊


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Juju olikin siinä, ettei tavoittele mitään rajallista tasoa, vaan tsvoite on se kokoaikainrn parantaminen...

        Boltistakin näki, ettei hän tavoitellut mitään ajan ylitystä, vaan halusi parantaa juoksuaan...

        Jossain olympialaisissa olisi voinut pinkoa loppuun, mutta nosti selän pystyyn ja tuuletti ennen maaliviivaa... silti läpsähti maailmanrnnätys, oliko 200 metrillä? Sillä tais olla oikea asenne... muut veti verenmaku suussa, mutta tämä vaan nautti tekemisestä. 😊

        Siinä se aikakin paranee samalla ja ei kai kukaan tyydy juoksemaan samaa aikaa koko ajan ...

        Paransi juoksuaan ja tuli maailmanennätys...Eli aikakin parani 😉


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Mietippäs Usain Bolttia aikoinaan... miten hän kokoajan juoksi nopeammin? Eikö hän ollut tyytyväinen nopeuteensa, vaan juoksi vielä nopeampaan? Tuskin hänen ”PITI” olla nopampi aina.... hän halusi olla...

        Muotti.... etkös itse aseta muottia ärsyyntymiselläsi?

        Mutta ei ole mitään tiettyä juoksuaikaa, jossa se on "valmis". Jos ei ole mitään "valmiin" määritelmää, ei ole keskeneräisyyttäkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siinä se aikakin paranee samalla ja ei kai kukaan tyydy juoksemaan samaa aikaa koko ajan ...

        Paransi juoksuaan ja tuli maailmanennätys...Eli aikakin parani 😉

        Joo, mutta vähän sivussa parani...

        Tarkoitan esimerkillä vaan sitä, että ei tarvitse olla valmis sen kummemin... Otsikkokin vaan toisaalta provosoi lukemaan ja osallistumaan keskusteluun... Jokainen saa tietty olla mitä mieltä huvittaa. :o)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta ei ole mitään tiettyä juoksuaikaa, jossa se on "valmis". Jos ei ole mitään "valmiin" määritelmää, ei ole keskeneräisyyttäkään.

        No onko se lasi puolitäysi vai puolityhjä? Kumpikin oikea vastaus, jos lasi puolillaan, mutta kai sitä voi tavoitella jotain, vaikka tietäisikin sen olevan tavoittamattomissa...Eikös se tarkoita vaan, ettei ole niitä rajoja ja muotteja?


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Joo, mutta vähän sivussa parani...

        Tarkoitan esimerkillä vaan sitä, että ei tarvitse olla valmis sen kummemin... Otsikkokin vaan toisaalta provosoi lukemaan ja osallistumaan keskusteluun... Jokainen saa tietty olla mitä mieltä huvittaa. :o)

        "Joo, mutta vähän sivussa parani..."

        Meni taas selittämiseksi.


        "Jokainen saa tietty olla mitä mieltä huvittaa. :o)"

        Kiitos kun annoit luvan, en olisi muuten uskaltanut olla 😉


    • Anonyymi

      Ihminen ei ole keskeneräinen vaan tämä S24!

    • Anonyymi

      Pup-pe täti oli taas tosi nopea jee

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Korjaa toki jos...

      Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä
      Ikävä
      31
      3507
    2. Mitä aiot sanoa, kun ja jos tapaatte seuraavan kerran?

      Oletko päättänyt etukäteen?
      Ikävä
      123
      1399
    3. Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!

      Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu
      Suomalaiset julkkikset
      11
      1321
    4. Mies muistatko kun näit

      Mut ensimmäisen kerran? Missä se oli? Hyvää yötä.
      Ikävä
      71
      1048
    5. Koetko sä mitään

      Syyllisyyden tunteita siitä mitä teit mulle?
      Ikävä
      58
      1041
    6. Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa

      Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu
      Ikävä
      187
      1026
    7. olet kaiken rakkauden arvoinen

      Olisinpa kertonut kuinka rakastuin sinuun. Kuinka hyvältä tunnuit siinä lähelläni, kunpa en olisi väistänyt vastapäätyy
      Ikävä
      26
      967
    8. Olisi kiva

      Tietää, mitä oikein ajattelet minusta tai meistä? Mitä meidän välillä on? Salattua tykkäämistä, halua, himoa? Onhan tämä
      Ikävä
      38
      941
    9. Mikä koirarotu muistuttaa kaivattuasi eniten?

      Koirien piirteet muistuttavat usein ihmisten ja omistajiensa piirteitä.
      Ikävä
      67
      920
    10. Oot mun koko maailma

      Ei ole koskaan ollut ketään, joka olisi niin täydellinen minulle kuin sinä mies ❤️ Ikävöin sua🥹
      Ikävä
      78
      875
    Aihe