Metsästäjä joka ampuu esim hirven

eiköhän se ole ihan sama mistä syystä hirvien harvennus tehdään, kunhan tehdään.

Nauttii metsästyksen tuomasta jännityksestä ja saa hankituksi puolen vuoden lihat. Kun toiminnalla on samalla yhteiskunnallisesti tärkeä tehtävä, niin en ymmärrä, mitä yrität selittää.
Itse en ole ikinä metsästänyt, mutta jos joku metsästää, ei se minua haittaa. Kymmenkertainen hirvikanta voisi alkaa haittaamaan.

Kyllä, ajatellut samoin, ampumisen himo, halu tappaa siinä on, ei mikään hyväntekeväisyys, mutta siinä se samalla tulee hyväntekeväisyys.

Tiedä tappamisesta.

Aika paljon pitää pitää myös sateessa rämpimisestä, märistä vaatteista, raadin teurastamisesta, raadon kantamisesta autolle jne. Noin niinkuin periaatteessa yhden laukauksen takia, jos nauttii nimenomaan tappamisesta.

Metsästyksen perusidea on aina ollut ja on edelleen ruuan hankkiminen. Kyllä hirvenliha hyvää on.

Jos joku oikeesti saa nautintoa elukoitten tappamisesta, kait se ennen on duunissa teurastamolla, tai ammuskelee naapureitten kissoja.

=DW=

Mistä sin voit sen tietää? Veikkaanpa, että harvemmassa on sellainen metsästäjä, joka metsästää nauttiakseen tappamisesta.

Onpa melkoinen väite, täyttä tuubaa. No, kannanharvennus ja liikennekolarien vähentäminen ei välttämättä ole jokaisen metsästäjän motivaatiolistalla ykkösenä. Mutta uskallan väittää, ettei myöskään eläimen tappamisesta nauttiminen. Kyllähän metsästämiseen liittyy niin paljon asioita. Pohjimmiltaan ja alunperinhän ruoan hankinta se tärkein. Kuten esimerkiksi sudella. Yksi susi voi tappaa vuodessa kymmenkunta hirveä. Jos olisin hirvi, mieluummin tulisin tapetuksi metsästäjän luodista kuin suden raatelemana.

Eikä ole omaa lehmää ojassa. 16-vuotiaasta parina vuotena kävin sorsametsällä. Yksi syy lopettamiseen oli vain vaavoitetuiksi tulleiden lintujen sureminen.

Entisessä elämässäni lasteni isä metsästi, samoin pojista tuli metsästäjiä ja miniästäni. Ei he tappamisen ilosta metsästämään ole menneet, se on harrastus ja vaatii todella paljon, jotta asiat sujuu toivotulla tavalla.
Toki, yksi kiukkuni aiheuttaja oli se, että sinne metälle piti päästä joka viikonloppu esimerkiksi jänistä ajamaan. Ilma saalista kotia tultiin, mutta "jäniksenjälki soppaa" syötiin alvariinsa, nimittäin mettäkaverille kerrottiin kuinka jälkiä oli näkynyt ihan hirveesti. Kyllä sitä usein kummeksuin, että miksi sinne oli pakko mennä, kun saalistakaan ei tule ja koira juoksee ittensä uuvuksiin. Vastaus oli, ettei joka juoksulla pidä kaatoa tulla, se on huono koira jos sille pitää joka kerta jänis saada. No jänispaistia taisi olla sen kolmenkymmenen vuoden aikana ehkä viisi kertaa, kun joutu ite laittaan. Hirvisoppaa oli sitten paljon enemmän ja hyvää oli ja riittävästi koko talveksi. Myönnän, lasteni isä teki hyvää ruokaa innostuessaan.
Minun mielipiteeni on, ettei mettästäjät tappamisen ilosta tapa mettän elukoita.
Joskus satunnaisesti syön vielä hirvenlihasta tehtyä ruokaa vieraillessani poikani luona.

Vävyni on hirviporukassa koirana, ei pystyisi ampumaan yhtään eläintä. Itse pienen metsänomistajana on porukassa muusta syystä kuin tappamisen riemusta.
Tiedättehän että lihat eivät todellakaan tule halvaksi hirviporukan jäsenille. Itse saan häneltä lihoja, että voin syödä mahdollisimman lisäaineetonta lihaa. Oli suolistossa kasvain ja ajattelin että josko pidentäisi uusimista tällä tavoin. Joskus maksan hänelle vähän pakosta, kun en halua nuoren perheen leivissä olla.
Eikö se raamatukin kerro Jumalan maailmaa luodessaan sallineen ihmiselle eläinten ruoaksi käytön. Toivottavasti ateistit ymmärtävät metsästykselle merkittävämmän käytön kuin tappamisen halu.

Olipa asiantunteva avaus, yhtähyvin voisit varmaan väitellä avaruusteknologiasta, tai tähtitieteestä, ydinfysiikkaa unohtamatta. Statistit on parhaita asiantuntijoita, se on nähty.

Meitä löytyy moneen junaan , myös aloittajan kaltaisia ...valitettavasti.

Kuka metsästäjä ei halua tappaa eläintä joka metsästämään lähtee, kaikki ne nauttii eläimen hengiltä ampumisesta! Vai jostain ihan muusta? Mistähän?

nuo metsästysseurat ja -seurueet ovat melkoisen sosiaalisia yhteisöjä, siinä varmaan yksi syy, tappaminen tulee siinä "sivutuotteena", tuskin kukaan metsälle lähtee tappamisen himosta. miksei kysytä kalastuksesta, yhtälailla siinä tapetaan ja saadaan syötävää kuin metsällä käydessä. kysyy myös viitseliäisyyttä monta päivää rämpiä metsässä hyvinkin huonolla ilmalla, kastua ja palella, joten jos haluaa vain tappaa, on helpompiakin keinoja sen toteuttamiseen.

Aivan absurdin tietämätöntä esim. sellaiset väitteet että joku hirvikanta olisi kymmenkertainen ilman metsästystä. Luonnossa nimenomaan silloin kun ihmisen toiminta ei muuta asioita syntyy ja vallistee tasapaino myös eläinlajien kesken. Runsaampi määrä hirvieläimiä merkitsisi runsaampaa määrää niiden vihollisia, susia esim. jne. ja se merkitsisi kantojen luontevaa kurissa pysymistä. varmasti niinkin kävisi että jos esim. hirvenmetsästys nyt kerrasta lopetettaisiin, kannat parina seuraavana vuonna kasvaisivat voimakkaasti mutta sitten alkaisi tulla em. rajoittavia tekijöitä. Myös luontokappaleilla on välistä niille kohtalokkaita sairauksia ja tautiepidemioita jotka nekin harventavat ja saattavat osan eläimistä tilaan jossa ne eivät ole kykeneviä suvunjatkamiseen.
Esim. täällä pohjan perillä, tarkoitan tällä nyt koko pohjolaa, lienevät eläinkannat olleet vakaat ja tasapainossa useita tuhansia vuosia ennen ensimmäisenkään ihmisen ilmaantumista harjoittamaan kantojen "hoitoa".
Koko valtion ruokahuoltoa ajatellen taas riistasta saatavilla lihoilla ei ole käytännön merkitystä, kaikesta syödystä lihasta se muodostaa jotain 0,0001 % eikä sitä juuri kaupoissa myytävänä olekaan. Satunnaisesti on jotain säilykkeitä joissa on pikkuisen hirvenlihaa sotkettu naudanlihan sekaan mutta hintaa on ja hirmuinen, tuollaisen säilykepurkin kilohinta on siellä 40- 50 Eurossa minimissään.
Aivan omituista kannanhoitoa vasta onkin se että ensin eläimille raahataan ruokaa ja sitten ne ammuta posautetaan, se on kuulemma riistanhoitoa. Esim. hirvenmetsästys ei enää ole edes perinteistä metsästystä koska nykytekniikoilla voidaan pilkuntarkasti tietää missä tapettavaksi tarkoitetut hirvet juuri silloin liikkuvat ja ne mennään sinne ampumaan kuin mentäisiin laitumelta ottamaan tietyt halutut eläimet teurastettaviksi, homma on teknisteollista toimintaa.

Ei tappaja voi olla luonnonsuojelija.

Kuulin että tänään on metsästysporukalla hirvenlihojen jako.
Odottelen juuri ovikellon soittoa koska luvassa on se vakio 2kg pala hirven lihaa joka metsästysoikeuden vuokrasta joka vuosi saadaan, voi tulla enemmäkin jos hirvi on kaatunut mailleni.
Kiva odotella täällä lämpimässä kun ulkona sataa.

Se on ns. lajivietti, koska nyt ei ole ollut suomessa sotiakaan lähiaikoina, joissa olisi voinut ampua/tappaa lajitovereitaan laillisesti, niin johonkihan se tämä geneettinen perimä on purettava, vaikkapa viattomiin eläimiin.

Metsästys on hyvä harrastus ja itselläni on vielä metsästyskortti taskussa ja aseet asekaapissa, vaikka en useampaan vuoteen ole enää metsällä metsästysmielessä käynyt.
Metsästykseen liittyy niin paljon erilaisia asioita ja metsästäjät tuntevat luontoa ja ovat luonnonsuojelijoita monin kerroin verrattuna näihin poliiseja kiusaavia ja lakia rikkoviin asfaltilla istuskeleviin luonnosuojelijoihin.

Jotta voi olla metsästäjä täytyy tunteä luontoa ja tykätä luonnossa liikkumisesta, sun täytyy tuntea metsän eläimiä ja erityisen hyvin niitä, joita meinaat ampua.
Metsästäjä tuntee aseensa ja osaa liikkua metsässä.
Metsästysporukat on vallan mainioita porukoita, se on hyvinkin yhteisöllistä harrastusta vaikka yksin metsän katveessä sateessa seisoisikin. Metsällä liikkuessaan luonnossa näkee mitä ihmeellisimpiä luonnonilmiöitä. parhaat metsästysjutut kerrotaan nuotioilla metsäretken päätteeksi.

Metsästys perustuu lakiin, kaikki metsästys on säännnelty lailla, joilla otetaan huomioon . että metsässä säilyy tasapaino, suojellaan seuraavaa sukupolvea tarkoilla päivämäärillä jne. Metsästys on luvanvaraista, metsästyskortti täytyy olla suoritettuna ja ampumakokeet pitää myös läpäistä. Hirvi ainakin mutta en muista onko se niin , että myös karhu vaati oamn ampumakokeensa.
Metsästys on parasta riistahoitoa ja vuosittain esimerkiksi riistanhoitoalueet laskevat kolmiolaskennoin miten suomen luonto ja riistakannat voi.
Hirvimetsällä en ole koskaan ollut mutta jänismetsällä lukemattomia kertoja.

On erittäin hino asia, että hirvikantaa pienennetään joka vuosi ja se pienennyskään ei tapahdu summamutikassa vaan siinä on laskennat taustalla, ja jos yksikin hirvikolari pystytään hirvenmetsästyksellä vähentämään, niin se on hieno juttu.

Nyt menee tai oikeastaan on tullut taas uudet jaksot teeveessä pyörineeseen
Eränkävijät- sarjaan, sitä on kiva katsella, siinä esitetään eräharrastukset monilta kulmilta ja eri puolilta Suomea.

Hienosti kirjoitit asiaa metsästyksestä, josta minäkin tiedän jotain, koska onhan jo isäni ja veljeni mieheni osallistunut paikalliseen Hirvi porukkaan.

Kyllä siellä on "ruhtinaalliset" pääsymaksut ja tiukat kriteerit, koska ammutaan ja mitä? Aina on sääntö, onko uros, naaras, tai vasa, jotka on luvassa, siis ei mitää hakuammuntaa esim. naapurin lehmä, tai peräti se naapuri! D

Ei se liha ilmaista ole heillekään ja joka vuosi on aina ne ihanat "hirvipeijaiset" kaikille kyläläisille, joista on todellakin ihania muistoja vain nyt jäljellä, koska en pysty niihin menemään.

En tiedä nyt nykyistä käytäntöä, muutta tuolla kotiseutuni hirvi porukalla on myös karhun kaatolupa ja ilmeisesti heillä, jotka ovat sen luvan saneet, siis ampumakokeen hyväksi suorittaneet.

Okei, ehkä tuntemasi hirvenmetsästäjät nauttivat tappamisesta koska noin varmana pystyt asian toteamaan.

Mieheni metsästää, myös hirveä. On luontoihminen, joka viihtyy metsässä yksin tai porukalla, riippuu riistasta jne. On eläinrakas ja muutoinkin hyvin sympaattinen mies; ystävällinen, hellä ja rakastava. Hän metsästää metsästämisen takia, kuten myös kalastaa, kalastamisen takia - toki saaliista nautimme molemmat.