Vaistoatteko ihmisistä asioita esim. jotain pahaa tai negatiivista tai miksei jotain hyvääkin?
Itsellä on muutamia juttuja tullut vastaan. Esim. yhden ei kovin läheisen kaverin mies on jotenkin todella pelottava, jollainlailla se saa minut voimaan jopa pahoin. Vaikka hän on aina ollut hyvin ystävällinen minua ja tietääkseni kaikkia kohtaan. Jokin siinä vaan suuresti hämää. En tiedä siis onko tässä tapauksessa vaistoni oikeassa vai väärässä, mutta jokin siinä ihmisessä mättää. Toivottavasti olen väärässä.
Myös yhdestä toisesta miehestä on myös tullut samanlaisia viboja. Ei hän ehkä pelottava kuitenkaan ole, mutta jotain hämärää siinä miehessä on. Häntä en kuitenkaan kovin hyvin tunne, ja jokin sanoo minulle, että ei kannatakkaan tutustua. Kauhistuttaa vain, että hän meni juuri kihloihin erään tuttavani kanssa. Pelkään, että nainen on liian sinisilmäinen. Jospa tämäkin minulla väärä hälytys.
Sitten on eräs nainen. Olin kuullut hänestä aiemmin vähän jotain, mutta en juuri muiden kuulopuheiden perusteella tee päätelmiä ihmisistä ja yleensä avoimin mielin kohtaan uudet ihmiset. Mutta hänestä sain ihan jäätävät vibat. Hän oli siis minulle ystävällinen ja juttelimme mukavia. Minulla oli kuitenkin todella outo olo koko keskustelun ajan.
Myöhemmin kuulin, että hän oli ollut toiselle ystävälleni hirveän manipuloiva ja käytti hänen heikkouksia hyödyksi. Toinen ystävä taas kertoi, että tämä nainen oli varastanut hänen kotoaan jotain kun tämä oli ollut kylässä ja väittänyt kiven kovaa vastaan, että tavara oli hänen. Vaikka todellisuudessa ei ollut.
Jännä näissä kaikissa tapauksissa on se, että olen ollut kaikkia kohtaan mukava ja ystävällinen. En ole antanut omituisten vibojeni mitenkään haitata vaan olen käyttäytynyt aivan normaalisti heidän kanssaan niin kuin kaikkien muidenkin kanssa. Mutta olen huomannut, että jokainen heistä on ensinäkemän jälkeen jollainlailla vältelleet minua, ikään kuin eivät uskaltaisi kohdata minua.
On minulla myös positiivisia juttuja. Erääseen naiseen tutustuin yhtäkkiä aikuisiällä. Tutustuin häneen ystäväni tupareissa, ennen kuin edes aloin jutella hänelle, ajattelin, että hän on varmasti mukava. Hänen kanssaan juttu luisti heti alusta asti kuin olisimme tunteneet ennestään jo kauan. Olemme edelleen ystäviä, mutta pystymme näkemään aika harvoin. Joka kerta kuitenkin jatkuu siitä mihin viimeks on jääty. :)
Kaikissa näissä tapauksissa on siis tullut jokin vahva tunne, jota ei voi järjellä oikein selittää. En oikein usko ihmisvaistoon kovin paljoa, mutta välillä mietin, että onko jotain kuitenkin... Yleensä ihmisiä kohdatessa, tulee ihan neutraaleja ja ns. normaaleja erilaisia tuntemuksia, mutta näissä tuli jotenkin poikkeuksellisen voimakkaat. Niitä ei vaan voinut ohittaa.
Tässä yksi esimerkki, joka ei ole omani:
Tuttava piirissä eräs äiti ei pitänyt tyttärensä miehestä, hän ei koskaan tiennyt miksi. Toivoi vain, ettei tytär menisi hänen kanssa naimisiin. Valitettavasti meni. Vuosia myöhemmin nimittäin selvisi, että tämä mies oli hirveä hyväksikäyttäjä ja pedofiili.
Itsellä on muutamia juttuja tullut vastaan. Esim. yhden ei kovin läheisen kaverin mies on jotenkin todella pelottava, jollainlailla se saa minut voimaan jopa pahoin. Vaikka hän on aina ollut hyvin ystävällinen minua ja tietääkseni kaikkia kohtaan. Jokin siinä vaan suuresti hämää. En tiedä siis onko tässä tapauksessa vaistoni oikeassa vai väärässä, mutta jokin siinä ihmisessä mättää. Toivottavasti olen väärässä.
Myös yhdestä toisesta miehestä on myös tullut samanlaisia viboja. Ei hän ehkä pelottava kuitenkaan ole, mutta jotain hämärää siinä miehessä on. Häntä en kuitenkaan kovin hyvin tunne, ja jokin sanoo minulle, että ei kannatakkaan tutustua. Kauhistuttaa vain, että hän meni juuri kihloihin erään tuttavani kanssa. Pelkään, että nainen on liian sinisilmäinen. Jospa tämäkin minulla väärä hälytys.
Sitten on eräs nainen. Olin kuullut hänestä aiemmin vähän jotain, mutta en juuri muiden kuulopuheiden perusteella tee päätelmiä ihmisistä ja yleensä avoimin mielin kohtaan uudet ihmiset. Mutta hänestä sain ihan jäätävät vibat. Hän oli siis minulle ystävällinen ja juttelimme mukavia. Minulla oli kuitenkin todella outo olo koko keskustelun ajan.
Myöhemmin kuulin, että hän oli ollut toiselle ystävälleni hirveän manipuloiva ja käytti hänen heikkouksia hyödyksi. Toinen ystävä taas kertoi, että tämä nainen oli varastanut hänen kotoaan jotain kun tämä oli ollut kylässä ja väittänyt kiven kovaa vastaan, että tavara oli hänen. Vaikka todellisuudessa ei ollut.
Jännä näissä kaikissa tapauksissa on se, että olen ollut kaikkia kohtaan mukava ja ystävällinen. En ole antanut omituisten vibojeni mitenkään haitata vaan olen käyttäytynyt aivan normaalisti heidän kanssaan niin kuin kaikkien muidenkin kanssa. Mutta olen huomannut, että jokainen heistä on ensinäkemän jälkeen jollainlailla vältelleet minua, ikään kuin eivät uskaltaisi kohdata minua.
On minulla myös positiivisia juttuja. Erääseen naiseen tutustuin yhtäkkiä aikuisiällä. Tutustuin häneen ystäväni tupareissa, ennen kuin edes aloin jutella hänelle, ajattelin, että hän on varmasti mukava. Hänen kanssaan juttu luisti heti alusta asti kuin olisimme tunteneet ennestään jo kauan. Olemme edelleen ystäviä, mutta pystymme näkemään aika harvoin. Joka kerta kuitenkin jatkuu siitä mihin viimeks on jääty. :)
Kaikissa näissä tapauksissa on siis tullut jokin vahva tunne, jota ei voi järjellä oikein selittää. En oikein usko ihmisvaistoon kovin paljoa, mutta välillä mietin, että onko jotain kuitenkin... Yleensä ihmisiä kohdatessa, tulee ihan neutraaleja ja ns. normaaleja erilaisia tuntemuksia, mutta näissä tuli jotenkin poikkeuksellisen voimakkaat. Niitä ei vaan voinut ohittaa.
Tässä yksi esimerkki, joka ei ole omani:
Tuttava piirissä eräs äiti ei pitänyt tyttärensä miehestä, hän ei koskaan tiennyt miksi. Toivoi vain, ettei tytär menisi hänen kanssa naimisiin. Valitettavasti meni. Vuosia myöhemmin nimittäin selvisi, että tämä mies oli hirveä hyväksikäyttäjä ja pedofiili.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joitakin kertoja olen vaistonnut, vaikkakaan en tietoisesti. Joitakin vuosia sitten läheisen ihmisen sairauden, vaikka hän ei itse tiennyt olevansa sairas. Hän kuoli 2 kuukauden päästä yllättäen.
Unissa olen muutaman kerran nähnyt asioita mm. ajoin autolla paikkaan jossa en ollut ennen käynyt. Vuosien päästä sitten ajoin samalla tavalla samaan paikkaan kuin unessa.
Kuta vanhemmaksi tulee vittuuntuu helpommin?
Hyväksikäyttäjiä on paljon.
Ehkä vanhempana on jo oppinut pitämään omia puoliaan ja siksi ärhentelee.
Kyynistyy, elämänkokemuksen myötä ja unohtaa hyvän.
Ehkä sitä ei vaan pidä kaikista ihmisistä. Mutta ei se tarkoita, että toinen olisi jotenkin viallinen, jos minä en hänestä pidä. Ehkä vika on yhtälailla itsessäni korvien välissä.
Noista kylmistä väreistä tuli mieleen, että voi muistuttaa jostain kokemuksesta, jota ei muista enää aktiivisesti. Ehkä tapasit pienenä lapsena jonkin ilkeän ihmisen, joka muistuttaa kaverisi miestä ja se aiheuttaa kylmät väreet, et saan muista kun olit niin pieni. Ei omia viboja kannata uskoa sokeasti, menee jo vähän mielisairauden puolelle mielestäni, jos alkaa kuvitella kaikkea eikä osaa järkeistää.
Tulee tietoa myös, ihan tuntemattomista ihmisistä. Pari kertaa olen ottanut puheeksi asianomaisen kanssa ja tieto on ollut oikea. En tästä "kyvystä" kovin monelle kerro, kun ei ihmiset usko enkä jaksa todistella.