Kymmenen käskys tiivistys

Jee­sus neu­voi lai­nop­pi­nut­ta kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­aan lä­him­mäi­sen­rak­kau­teen.

Raa­ma­tus­sa on ku­vauk­sia Jee­suk­sen kes­kus­te­luis­ta eri hen­ki­löi­den kans­sa. Hän oli juu­ta­lai­ses­ta syn­ty­pe­räs­tään huo­li­mat­ta val­mis koh­taa­maan myös sel­lai­sia lä­him­mäi­siä, joi­ta juu­ta­lai­set ta­val­li­ses­ti kart­toi­vat.

En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­suk­sen kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­na oli täl­lä ker­taa lai­nop­pi­nut (Mark. 12:28–31). Tämä kes­kus­te­lu si­säl­tää rak­kau­den kak­sois­käs­ky­nä tun­ne­tun ope­tuk­sen.

Tämä ope­tus tii­vis­tää Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyn ko­ko­nai­suu­den kah­teen asi­aan. Suu­rin käs­ky on ra­kas­taa Ju­ma­laa koko sie­lus­ta, koko sy­dä­mes­tä ja koko mie­les­tä, sekä lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään. Jee­suk­sen kes­kus­te­lu lai­no­pet­ta­jan kans­sa hy­vin koh­ti­käy­vää. Jee­suk­sen ope­tus haas­taa poh­ti­maan, voi­ko ku­kaan ih­mi­nen täyt­tää täl­lai­sia vaa­ti­muk­sia täy­del­li­ses­ti?

Vaa­ti­va laki

Kym­me­nen käs­kyn koh­tuul­li­nen­kin nou­dat­ta­mi­nen on mo­nil­le työ­läs­tä. Nämä käs­kyt suo­je­le­vat elä­mää ja tuo­vat ajal­li­seen elä­mään hy­vin­voin­tia.

Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä Ju­ma­lan lais­sa on ky­sy­mys enem­mäs­tä kuin so­vin­nai­sis­ta ta­vois­ta ja nor­meis­ta. On ky­sy­mys an­ka­ris­ta käs­kyis­tä ja vaa­ti­muk­sis­ta. Ju­ma­lan vaa­ti­va laki on an­ka­ra. Se tuo­mit­see ja ot­taa ih­mi­sen kiin­ni jopa pa­hois­ta aja­tuk­sis­ta (Matt. 5:22). Lut­her opet­ti, et­tä tur­mel­tu­nut ih­mi­nen et­sii omaa etu­aan jopa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­saan. Hä­nen mu­kaan­sa syn­tiin­lan­kee­muk­sen pe­rin­töä kan­ta­va ih­mi­nen ei ky­ke­ne ra­kas­ta­maan täy­del­li­ses­ti Ju­ma­laa ei­kä lä­him­mäis­tään omis­ta läh­tö­koh­dis­taan.

Us­ko­va saa rak­kau­den ja hy­väk­syn­nän

Ju­ma­lan vaa­ti­van lain tuo­man mah­dot­to­muu­den edes­sä ih­mi­nen poh­tii rat­kai­su­ja: tur­vau­tu­a­ko Ju­ma­lan ar­moon vai pa­e­ta­ko Ju­ma­laa ku­ten Aa­dam ja Ee­va syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­muk­ses­sa? Apos­to­li Jo­han­nes to­te­aa, et­tä pa­ho­jen te­ko­jen­sa vuok­si ih­mi­nen kaih­taa va­loa, jot­ta hä­nen te­kon­sa ei­vät pal­jas­tui­si. Pa­hoi­hin te­koi­hin liit­tyy Ju­ma­lan tuo­mio (Joh. 3:19). Paa­va­li sa­noo vie­lä, et­tä kaik­kien ih­mis­ten osa on lo­pul­ta kuol­la, ja tul­la vii­mei­sel­le tuo­mi­ol­le (Hepr. 9:27).

Ih­mi­sen mah­dol­li­suus on lo­pul­ta sii­nä, et­tä Ju­ma­la on en­sin ra­kas­ta­nut luo­tu­jaan ja lä­het­tä­nyt oman Poi­kan­sa ih­mis­kun­nan syn­tien so­vi­tuk­sek­si (1. Joh. 4:10, Joh. 3:16). Omal­ta puo­lel­taan vi­al­li­nen ih­mi­nen saa Ju­ma­lal­ta osak­seen ar­mah­ta­vaa rak­kaut­ta. Ot­ta­es­saan vas­taan hy­vän sa­no­man, evan­ke­liu­min, hän saa ko­kea hy­väk­syn­tää ja so­ve­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä.

Oma­na it­se­nään ar­vo­kas

Teks­tis­tä on tär­keä huo­ma­ta, et­tä Ju­ma­lan sana an­taa ih­mi­sel­le lu­van ra­kas­taa myös omaa per­soo­naan­sa ja an­taa mer­ki­tys­tä omal­le ole­mas­sa­o­lol­leen. On­han ih­mi­nen luo­tu Ju­ma­lan ku­vak­si, mie­hek­si ja nai­sek­si (1.Moos. 1:26–27). Ko­ke­mus omas­ta ih­mi­sar­vos­ta ja kyky ra­kas­taa lä­him­mäis­tä ovat si­dok­sis­sa toi­siin­sa.

Jo­kai­nen ih­mi­nen on ar­vo­kas juu­ri sel­lai­se­na, jol­lai­sek­si Ju­ma­lan on hä­net luo­nut. Tämä on roh­kai­se­vaa kai­ke­ni­käi­sil­le, mut­ta eri­tyi­ses­ti nuo­ril­le, jot­ka usein elä­vät mo­nis­sa ul­ko­nä­kö- ja suo­ri­tus­pai­neis­sa. Teks­ti oh­jaa lä­him­mäi­sen pyy­teet­tö­mään pal­ve­le­mi­seen. Sil­lä on myös ajal­li­nen siu­naus.

Moni ih­mi­nen on var­mas­ti huo­man­nut, et­tä lä­him­mäi­sen pal­ve­le­mi­nen ja huo­mi­oi­mi­nen tuo­vat iloa ja hy­vin­voin­tia. On jopa sa­not­tu, et­tä jos ha­lu­at elää on­nel­lis­ta elä­mää, si­nun on löy­det­tä­vä tapa pal­vel­la mui­ta ih­mi­siä. Tämä kaik­ki al­le­vii­vaa en­sim­mäis­tä käs­kyä ja myös Lut­he­rin en­sim­mäi­sen us­kon­kap­pa­leen se­li­tys­tä: Minä us­kon, et­tä Ju­ma­la on mi­nut ja kaik­ki olen­not luo­nut.

Kaik­kein ar­vok­kain luo­mis­työ on ih­mi­nen, joka Raa­ma­tun mu­kaan syn­tyy maa­il­maan Ju­ma­lan lap­se­na. Psal­min­kir­joit­ta­ja to­te­aa, et­tä ”kaik­ki kan­sat syn­ty­vät Sii­o­nis­sa” (Ps. 87:5). Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn sa­no­ma tuo lä­him­mäi­sen kun­ni­oi­tus­ta elä­mään.

Jee­sus kut­suu et­si­viä

Jee­suk­sen ja lai­nop­pi­neen kes­kus­te­lun pää­tös oli myön­tei­nen. Lai­no­pet­ta­ja yh­tyi Jee­suk­sen ope­tuk­siin. Va­pah­ta­ja sa­noi, et­tä tämä lai­no­pet­ta­ja ei ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, sii­tä, joka maa­il­mas­sa näyt­täy­tyy Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta­na. Se on Kris­tuk­sen ruu­mis in­hi­mil­li­ses­sä muo­dos­sa. Tä­män kaut­ta Jee­sus yhä kes­kus­te­lee ih­mis­ten kans­sa kut­su­en et­si­viä sie­lu­ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja roh­kais­ten us­ko­vi­aan py­sy­mään tä­män val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa.

Seppo Aho
263
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jeesushan heitti koko juutalaisen uskon roskakoriin. Hänhän pilkkaisi ja vähekysyi sitä eikä sen avulla pääse kuin helvetiin kun tarkastelee mitä Jeesus todella sanoi. Kyykäärmeet sikiöt ja valkeaksi kalkitut olivat juutalaiset lainopettajat ja rakkauden kaksoiskäsky naulaisi lain taulut ristille. Lakihenkisyyden ja lakien miettimisen sijaan meidät täyttää rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan ja niin täytämme lain kieltämättä kuitenkaan lakia. Niin se kirjoittuu meidän sydämiimme ja jää pois harhappinen lainkirjaimen pähkäily.

Äänestä
  • Uudessa liitossa on vain kaksi käskyä. Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Muita käskyjä Jeesus ei antanut. On toki lakihenkisiä jotka vaativat Moosekselle annettujen kymmenen käskyn noudattamista.

    Kun elät noiden kahden käskyn mukaan et tapa lähimmäistäsi, et varasta etkä puhuttele häntä huonosti, et havittele hänen omaisuuttaan etkä puolisoa et tee muutakaan jolla rikkoisit näitä käskyjä vastaan. Siis rakastat häntä vaikka hän olisi vihamiehesi.
    Pohdin vaan miten noiden käskyjen noudattaminen toimii nyky-yhteiskunnassa.
    Mielestäni nuo käskyt on unohdettu. Se mitä Luther sanoi, hänen puheitaan ei tarvita. Hän ei ole Jeesus eikä totuus.
    w.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Jee­sus neu­voi lai­nop­pi­nut­ta kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­aan lä­him­mäi­sen­rak­kau­teen.

Raa­ma­tus­sa on ku­vauk­sia Jee­suk­sen kes­kus­te­luis­ta eri hen­ki­löi­den kans­sa. Hän oli juu­ta­lai­ses­ta syn­ty­pe­räs­tään huo­li­mat­ta val­mis koh­taa­maan myös sel­lai­sia lä­him­mäi­siä, joi­ta juu­ta­lai­set ta­val­li­ses­ti kart­toi­vat.

En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­suk­sen kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­na oli täl­lä ker­taa lai­nop­pi­nut (Mark. 12:28–31). Tämä kes­kus­te­lu si­säl­tää rak­kau­den kak­sois­käs­ky­nä tun­ne­tun ope­tuk­sen.

Tämä ope­tus tii­vis­tää Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyn ko­ko­nai­suu­den kah­teen asi­aan. Suu­rin käs­ky on ra­kas­taa Ju­ma­laa koko sie­lus­ta, koko sy­dä­mes­tä ja koko mie­les­tä, sekä lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään. Jee­suk­sen kes­kus­te­lu lai­no­pet­ta­jan kans­sa hy­vin koh­ti­käy­vää. Jee­suk­sen ope­tus haas­taa poh­ti­maan, voi­ko ku­kaan ih­mi­nen täyt­tää täl­lai­sia vaa­ti­muk­sia täy­del­li­ses­ti?

Vaa­ti­va laki

Kym­me­nen käs­kyn koh­tuul­li­nen­kin nou­dat­ta­mi­nen on mo­nil­le työ­läs­tä. Nämä käs­kyt suo­je­le­vat elä­mää ja tuo­vat ajal­li­seen elä­mään hy­vin­voin­tia.

Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä Ju­ma­lan lais­sa on ky­sy­mys enem­mäs­tä kuin so­vin­nai­sis­ta ta­vois­ta ja nor­meis­ta. On ky­sy­mys an­ka­ris­ta käs­kyis­tä ja vaa­ti­muk­sis­ta. Ju­ma­lan vaa­ti­va laki on an­ka­ra. Se tuo­mit­see ja ot­taa ih­mi­sen kiin­ni jopa pa­hois­ta aja­tuk­sis­ta (Matt. 5:22). Lut­her opet­ti, et­tä tur­mel­tu­nut ih­mi­nen et­sii omaa etu­aan jopa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­saan. Hä­nen mu­kaan­sa syn­tiin­lan­kee­muk­sen pe­rin­töä kan­ta­va ih­mi­nen ei ky­ke­ne ra­kas­ta­maan täy­del­li­ses­ti Ju­ma­laa ei­kä lä­him­mäis­tään omis­ta läh­tö­koh­dis­taan.

Us­ko­va saa rak­kau­den ja hy­väk­syn­nän

Ju­ma­lan vaa­ti­van lain tuo­man mah­dot­to­muu­den edes­sä ih­mi­nen poh­tii rat­kai­su­ja: tur­vau­tu­a­ko Ju­ma­lan ar­moon vai pa­e­ta­ko Ju­ma­laa ku­ten Aa­dam ja Ee­va syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­muk­ses­sa? Apos­to­li Jo­han­nes to­te­aa, et­tä pa­ho­jen te­ko­jen­sa vuok­si ih­mi­nen kaih­taa va­loa, jot­ta hä­nen te­kon­sa ei­vät pal­jas­tui­si. Pa­hoi­hin te­koi­hin liit­tyy Ju­ma­lan tuo­mio (Joh. 3:19). Paa­va­li sa­noo vie­lä, et­tä kaik­kien ih­mis­ten osa on lo­pul­ta kuol­la, ja tul­la vii­mei­sel­le tuo­mi­ol­le (Hepr. 9:27).

Ih­mi­sen mah­dol­li­suus on lo­pul­ta sii­nä, et­tä Ju­ma­la on en­sin ra­kas­ta­nut luo­tu­jaan ja lä­het­tä­nyt oman Poi­kan­sa ih­mis­kun­nan syn­tien so­vi­tuk­sek­si (1. Joh. 4:10, Joh. 3:16). Omal­ta puo­lel­taan vi­al­li­nen ih­mi­nen saa Ju­ma­lal­ta osak­seen ar­mah­ta­vaa rak­kaut­ta. Ot­ta­es­saan vas­taan hy­vän sa­no­man, evan­ke­liu­min, hän saa ko­kea hy­väk­syn­tää ja so­ve­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä.

Oma­na it­se­nään ar­vo­kas

Teks­tis­tä on tär­keä huo­ma­ta, et­tä Ju­ma­lan sana an­taa ih­mi­sel­le lu­van ra­kas­taa myös omaa per­soo­naan­sa ja an­taa mer­ki­tys­tä omal­le ole­mas­sa­o­lol­leen. On­han ih­mi­nen luo­tu Ju­ma­lan ku­vak­si, mie­hek­si ja nai­sek­si (1.Moos. 1:26–27). Ko­ke­mus omas­ta ih­mi­sar­vos­ta ja kyky ra­kas­taa lä­him­mäis­tä ovat si­dok­sis­sa toi­siin­sa.

Jo­kai­nen ih­mi­nen on ar­vo­kas juu­ri sel­lai­se­na, jol­lai­sek­si Ju­ma­lan on hä­net luo­nut. Tämä on roh­kai­se­vaa kai­ke­ni­käi­sil­le, mut­ta eri­tyi­ses­ti nuo­ril­le, jot­ka usein elä­vät mo­nis­sa ul­ko­nä­kö- ja suo­ri­tus­pai­neis­sa. Teks­ti oh­jaa lä­him­mäi­sen pyy­teet­tö­mään pal­ve­le­mi­seen. Sil­lä on myös ajal­li­nen siu­naus.

Moni ih­mi­nen on var­mas­ti huo­man­nut, et­tä lä­him­mäi­sen pal­ve­le­mi­nen ja huo­mi­oi­mi­nen tuo­vat iloa ja hy­vin­voin­tia. On jopa sa­not­tu, et­tä jos ha­lu­at elää on­nel­lis­ta elä­mää, si­nun on löy­det­tä­vä tapa pal­vel­la mui­ta ih­mi­siä. Tämä kaik­ki al­le­vii­vaa en­sim­mäis­tä käs­kyä ja myös Lut­he­rin en­sim­mäi­sen us­kon­kap­pa­leen se­li­tys­tä: Minä us­kon, et­tä Ju­ma­la on mi­nut ja kaik­ki olen­not luo­nut.

Kaik­kein ar­vok­kain luo­mis­työ on ih­mi­nen, joka Raa­ma­tun mu­kaan syn­tyy maa­il­maan Ju­ma­lan lap­se­na. Psal­min­kir­joit­ta­ja to­te­aa, et­tä ”kaik­ki kan­sat syn­ty­vät Sii­o­nis­sa” (Ps. 87:5). Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn sa­no­ma tuo lä­him­mäi­sen kun­ni­oi­tus­ta elä­mään.

Jee­sus kut­suu et­si­viä

Jee­suk­sen ja lai­nop­pi­neen kes­kus­te­lun pää­tös oli myön­tei­nen. Lai­no­pet­ta­ja yh­tyi Jee­suk­sen ope­tuk­siin. Va­pah­ta­ja sa­noi, et­tä tämä lai­no­pet­ta­ja ei ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, sii­tä, joka maa­il­mas­sa näyt­täy­tyy Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta­na. Se on Kris­tuk­sen ruu­mis in­hi­mil­li­ses­sä muo­dos­sa. Tä­män kaut­ta Jee­sus yhä kes­kus­te­lee ih­mis­ten kans­sa kut­su­en et­si­viä sie­lu­ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja roh­kais­ten us­ko­vi­aan py­sy­mään tä­män val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa.

Seppo Aho

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu