Usko, ilo ja huumori

Anonyymi kirjoitti:

Us­ko ja ilo kuu­lu­vat kiin­te­äs­ti yh­teen. Psal­min­kir­joit­ta­ja to­te­aa, kuin­ka Her­ra on hä­nen hen­ki­lö­koh­tai­sen, mut­ta myös koko kan­san ilon läh­de (Ps. 89:15–16). Us­ko tuo kan­ta­jan­sa sy­dä­meen ilon, jol­la on syvä hen­gel­li­nen ulot­tu­vuus.

Us­kos­ta nou­se­va ilo on iloa Her­ras­sa (Fil. 3:1). Us­kon ole­muk­seen liit­tyy mo­nen­lais­ta iloa. On löy­tä­jän iloa, ku­ten Jee­suk­sen ver­tauk­ses­sa ole­val­la mie­hel­lä, joka löy­si pel­los­ta aar­teen (Matt. 13:44). Ilo syn­tyy myös sy­dä­men rau­has­ta ja tur­vas­ta, jon­ka us­ko an­taa.

Us­kon syn­nyt­tä­mä ilo ei ka­toa, vaik­ka elä­mäs­sä oli­si ajal­lis­ta su­rua tai ko­et­te­le­muk­sia. Epä­toi­von het­kel­lä ai­noa ilon läh­de saat­taa­kin ol­la elä­vä us­ko. Se tuo elä­mään toi­voa ja luot­ta­muk­sen sii­tä, et­tä Ju­ma­la tun­tee elä­mä­ni ja asi­a­ni.

Ilon ja huu­mo­rin aja­tel­laan kuu­lu­van yh­teen. Huu­mo­ri on vuo­ro­vai­ku­tus­ta yk­si­löi­den vä­lil­lä sekä yh­tei­sö­jen si­säl­lä. Huu­mo­ril­la voi ke­ven­tää ti­lan­tei­ta, saat­taa toi­nen ih­mi­nen hy­väl­le tuu­lel­le tai pur­kaa omaa jän­ni­tys­tä.

Yk­si­löi­nä ko­em­me huu­mo­rin ja sen kei­not eri ta­val­la. Sa­man asi­an joku voi ko­kea hy­väk­si, toi­nen taas huo­nok­si huu­mo­rik­si. Hyvä huu­mo­ri suh­tau­tuu lä­him­mäi­seen läm­pi­mäs­ti ja ar­vos­ta­vas­ti. Se nau­rah­taa hy­vän­tah­toi­ses­ti elä­män kom­mel­luk­sil­le ja sat­tu­muk­sil­le.

Oi­ke­aan koh­taan osu­nut huu­mo­ri an­taa yh­tei­sen tun­teen sii­tä, et­tä han­ka­lis­ta­kin ti­lan­teis­ta kul­je­taan eteen­päin ja elä­mään voi suh­tau­tua pil­ke sil­mä­kul­mas­sa. Hyvä huu­mo­ri ei il­kei­le tai tar­koi­tuk­sel­la louk­kaa tois­ta ih­mis­tä, hä­nen per­soo­naan­sa, eri­lai­suut­taan tai taus­taan­sa. On tai­to osa­ta nau­raa omal­la, ei toi­sen kus­tan­nuk­sel­la.

Huu­mo­ria vil­jel­les­sä on tar­peen kun­ni­oit­taa it­sel­le ja toi­sil­le py­hiä asi­oi­ta ja ar­vo­ja. Yk­si­löi­den tai ih­mis­ryh­mien us­kon­non, kult­tuu­rin tai elä­män­ta­van pilk­kaa­mi­nen ei ole ra­ken­ta­vaa huu­mo­rin­kaan var­jol­la.

Kris­tit­tyi­nä tah­dom­me it­se­kin kun­ni­oit­taa ja pi­tää py­hä­nä Ju­ma­lan ni­men ja muut us­kon ole­muk­seen kuu­lu­vat asi­at. Us­ko on va­ka­va, mut­ta va­paut­ta ja iloa tuot­ta­va asia omis­ta­jal­leen. Tuo ilo saa nä­kyä myös läm­pi­mä­nä huu­mo­ri­na Ju­ma­lan lap­sen elä­mäs­sä.

M. Elperi

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä