Oletteko onnettomia vai onnellisia?

Kerro ensin nuo asiat itsestäsi!

Korona ei vaikuta
Sen pahin vaihe meni ohi maaliskuussa annatut luvutvovat alhaisia silloin koskavei testattu

Raha tekee onnelliseksi siis pääomana, ei kulutuksena. Raha rauhoittaa elämän ja irrottaa yksilön päätösentekijöistä, ihan sama mitä uhkailevat rajoituksina veroina tms. Tämä vapauttaa ja voi keskittyä myös henkiseen kehittämiseen ja taitojen parantamiseen, tietysti oienin askelin että tulee onnistumisia jatkuvalla syötöllä ja into edetä kasvaa

( Kamalin skenaario olisi kyhjöttää kuuntelemassa hallinnon ja median koronapelottelulukuja ja kiusata itseään budjettialijäämillä, hallituksen sisäisellä kinastelulla lässyn lässyn tms. En ole kuunnellut yhtään tiedonantoa koronatilanteesta - varon silti - ohjeet saa mikrobiologeilta mm. netistä). Varoitan etukäteen, nyt jaetaan avokätisesti rahaa, elvytys, kun rakastatte rahaa, ottakaa sitä nyt, hetken kuluttua alkaa kiristys, Vanhanen siirtyy eläkeukoksi jne

Olen niin onnellinen kun voi olla.

Tällä palstalla toteutuu se tosi asia minkä olen aina todennut, eli suomalainen sanan vapaus, ja sehän kertoo suomalaisten luonteen laadusta muita kohtaan.

Elikkäs, täällä ei sallita totuutta. vaan hölynpöly ja aivoton keskustelu saa kukoistaa, sillä samalla tyylillä tätä maatakin johdetaan.

Onnellisuus vaati seesteistä mielentilaa. Nuoruuden levottomuus ja työvuosien hektisyys vähentää onnellisuutta. Ehkä sitten eläkkeellä, jos terveyttä piisaa, olen onnellinen.

Männöö joten kuten, kunto on parantunut mitä oli vuosi sitten, jos vielä jonkun verran kun noin tunti päivässä kuntoilua niin pärjää lievän keuhkoahtautuman kanssa ja korona talvi menee. Ensi kesää varten pähkäilyä, hissun kissun jaa jos sittenkin kahvin keittoon kun ei uni tuu ennee.

Onni on olla ilman savvoo ja sinne pääsee mökille onnettomuuteensa.

Tosi onnellinen olen minä , onnellisempi kuin te takarivi tyynet. On huipussaan hormoonit, siis oksitoniini, serotoniini, dopamiimi ja endorfiini. On niin luova olo nytkin, tässä kirjoitan romaania ja ystävä luo keramikkataidetta. Minua kannattaa lukea.

Korona ajassa hyötyä kun rahaa ei kulu, mihin näitten rahojen kanssa joutuu.

Kun tuosta aiheesta, onnellisuudesta, puhuttiin viimeksi, taidettiin päätyä siihen, että "onni", "onnellisuus" on ylimainostettua ja useimmille riitti tyytyväisyys, mielenrauha.
Sitä tutkimustiedonkin mukaan vanhuus voi useimmille tarjota jos terveyttä riittää ja rahaa sen verran että pärjää.
Tuohon ei ole minullakaan mitään lisättävää. Onnellisuuden hetket ovat bonusta ja onneksi niitäkin vielä sattuu silloin tällöin..))
Korona on tietysti hankaloittanut elämää ja heittänyt tumman varjon normaalin elämisen ylle, saanut tajuamaan ja että meillä on näkymättömiä vihollisia joiden hallitsemiseen meillä ei ole heti keinoja ja että niitä mahdollisesti ilmaantuu lisää...
Näiden uhkien kohtaamisessa ikä auttaa..)) Kun on pitkä elämä ja sen vaikeudet selätettynä on valmiimpi kohtaamaan vastoinkäymisiä kuin nuorempana oli, uskoisin.

Minun käsitteistössäni onnellisuus on hetkellinen, ajallisesti rajallinen olotila.
Vaimoni kanssa me olemme tyytyväisiä elettyihin vuosiin ja myös nykyiseen olotilaan ikäämme luonnollisina ilmiöinä liittyvinen terveydellisine häiriöineen.

Aloittajan ei tarvitse muitten puolesta kantaa huolta, kiitos vain !

Se, että viihdyn siinä paikassa ja elämäntilanteessa, jossa olen, on onnellisuuteni huippu.

Sanosinko, että tyytväinen olen.

Lakooninen vastaukseni on, että aivan lapsena ihminen on ehkä onnellisimmillaan. Murrosiästä alkaen hormonit sekoittaa pään. Aivokemia vaikuttaa onnellisuuden kokemiseen eniten. Elämänlaatu paranee vanhetessa kun hormoonitoiminta tasaantuu. Lisäksi riittävä liikunta takaa aivoihin hyvänolon hormoneja tasaisesti. Se mitä pidetään iän tuomana viisautena on kyllä vain hormonien tasaantumista ja tietoisuutta kuoleman lähestymisestä. 70v vaan olisi tosi tyhmää olla onneton kun kohta heittää tyhjää. Ei kannata. Eikä ole mitään suurempaa syytä olla onneton. Jos joutuisi istumaan paikallaan sisällä olisin onneton. Nyt voin ulkoilla niin paljon kuin vaan ehdin joten olen täysin tyytyväinen. Suomalaisten sosiaalinen eristyneisyys kyllä rassaa. Ovat äksyjä erakkoja jotka haluavat paljon omaa aikaa. Juttelevat hetken mutta mutta sen seuraavan hetken vetävät yksin viinaa jossain korvessa ei heistä ota selvää. Kyräileviä, kateellisia juoppoja erakoja, nämä maanmieheni niin eipä jää ikävä kun lähtö koittaa. Kaikki muu onkin elämässä jees mutta ei nuo sosiaaliset suhteet.

Ei niin pimmeetä etteikö auriko nouse.

Toinen toteamus. Paestaa se päevä risukasaankin.

Jos oes aena onnellinen, vois olla lopulta ettei oliskaan, onnen hetket on lyhyitä mut sitä makoisempia.

Tiiä häntä.

Tarpeeksi pitkä, vai tarpeettoman pitkä.
Kas tässä toinen vertailu-kysymys.
Kun minä aloin tajuta, 0,8 -vuotiaana jotain.
Ja nyt 70 muistelen.
Ymmärrän hyvin aloituksen kysymyksen, vaan en sen tarkoitusta.
-
Minun elämäni on aina ollut tunteiltaan saman-lainen.
Ilmeisesti siis olen tehnyt valintani aina, kuten viisainta oli.
-
En siis voi vastata aloituksen tarkoituksiin.

H.

Joka päivä jotain kivaa, tänään ystävän kanssa sieniä keräämässä, muutama tunti luonnossa, hyvä saalis suppilovahveroiden ja kantarelleja.
Huomenna tulee lapsi muutamaksi päiväksi, se on aivan mahtavaa.
Ja rakas seurana jokaisena päivänä, onnea se on.

Persut ei pystyneet estämään kun perjantaina saa 130 000 taloutta väliaikaisen epidemiakorvauksen, korvaus 75 euroa henkilökohtaisesti kuussa neljän kuukauden ajalle, voi sitä onnea.
Kel onni on sen kätkekööt.

Väliaikaisen epidemia korvauksen tarkoituksena on auttaa heikoimmissa asemassa olevia, joiden elämää on koronaepidemia koetellu kaltoin.

Voihan se olla että iso joukko persuja saa 75 euroa perjantaina, Isossa salissa joku perussuomalainen esitti puheen vuorossaan että avut menevät kuitenkin viinaan, no jollai PS:ä ei ole sitten krapula.

Uutispimennossa pari päivää ... mutta onnellinen siltikin ...lapset on niin ihania ...ovikello soi ahkeraan lapsenlapsen luona ...hänellä paljon kavereita .. mikä on tosi hyvä asia ...oli siellä vipinää kun piilosilla oltiin ja juostiinkin välillä ...ja sitten jäätelötuutti maistui kaikille ...kun hikipäässä juostiin paikasta toiseen ..
Onni on elää elämää ...
mimmimum-..mi

Nuoruus ja keski-ikä yhtä ristiaallokkoa. Nyt olen onnellisin ja tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Ei tarvitse pelätä enää juuri mitään. Toivoisin vain että tämä jakso jatkuisi mahdollisimman kauan. Ennen ihmiset kiusasi ja käytti valtaa työpaikoilla. Ei kaikesta voinut puhua. Kun ei alaisia uskottu. Nyt pitää vaan koittaa tehdä kaikkea mistä työvuodet haaveili, vielä kun jaksaa. Korona vähän painaa. Eikä siitä pitäisi joka päivä puhua taukoamatta.

Oli onnea vaiva ja vastuu. Asuntovelka jonka vahvasti uskoi maksavansa. Kasvavat ja kehittyvät lapset harrastuksiin vientineen. Avioliitto. Työelämä. Kuolemattomuuden tunne, kun luuli pystyvänsä vaikuttamaan vaikka mihin, typistyi omaan elämään eikä siihenkään ihan aina. Silti se aika.

Lähestyvä kuolema ja vanhuus jossain 80v jälkeen pelottaa ja masentaa jo nyt. Onneksi ei aina jaksa muistaa koko asiaa, mutta joskus iskee paniikki. Korona taas ei pelota yhtään. Yhteiskunnan liiallinen holhoaminen ärsyttää samoin. Ärsyttää myös suomalainen totisuus, paitsi Savossa. Onneksi sinne pääsee aina välillä.

"Väistämätöntä on turha pelätä". Se on meidän jokaisen kohtalo,
mutta silti on hyvin vaikea suhtautua siihen, että kohta en ole täällä.

Olen ollut sairaalassa saattamassa ystäviä pois. Ollut läsnä kuoleman hetkellä. Voin kertoa, että juuri silloin kun läheinen kuolee pois, on läsnä jotain ikuista, kaunista ja koskettavaa. Eikä itse kuolema tunnu pahalta. Olen niistä hetkistä saanut voimaa valtavasti. Se on jotain paradoksaalista. Kun menettää niin saakin kaiken. Saa elämää kun kohtaa kuolemaa. Toivon että kuollessani voisin kohdata jotain samaa. Enkä itse enää pelkää kuolemaa. Paitsi sitä edeltävää käsimystä.

Eino Leinon sanoin; "En ma enää aja virvatulta, onpa käsissäni onnen kulta. Pienentyy mun ympär` elonpiiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri, edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie."

Sopii vanhuuteen ja tähän korona-aikaan: edessä on häräinen, vielä tuntematon tie, eli kuinka kauan jatkuneekaan tämä omituinen aika.
Jotenkin lohdullista.

En ole kumpaakaan ja en pahemmin mieti omalla kohdallani moisia asioita, koska tunnerekisterini on laajempi.
Olen tyytyväinen elämääni hyvin monella tavalla.
Olla onnellinen tai onneton on niin yleis iä ja väljiä olotiloja, että kerron mielummin jollain muilla sanoilla hyvän oloni kuin sanalla onnellinen. Ja onneton en ole koskaan, koska se sana kuvaa jotain neuvottomuutta, surkeutta tai tilannetta ettei löydä elämäänsä ratkaisua tms
Koronalla en mittaa elämääni, se tauti on onneksi pysynyt loitolla ja
se että on vielä tässä iässä hengissä on enemmänkin onnekas tilanne kohdallani kuin joku onnellinen tunnelataus.

Ensimmäiset 7 vuotta avioliittoa ja perhettä.
Nyt jälkeenpäin kyllä ajattelen että sen ajan olisi myös voinut paremminkin elää.

Nykytilanne?
Pitää olla onnellinen jokaisesta kivuttomasta päivästä. Myös (ja varsinkin) puolison.

Tyytyväiseen elämään mahtuu ja - merkkisiä hetkiä ja tapahtumia.
Eilen oli tuon onnellisuuden vuoro. Erittäin huolestuttavien lähimenneisyyden kuukausien ja sairaalassa makaamisten ja tutkimusten jälkeen tuli hoitopuolelta positiivista tietoa.
Onneamme on se, että, kuten vaimoni asian ilmaisi, hänellä alkoi kolmas elämä.
Tämän onnen hetken jälkeen jatkamme tyytyväistä elämäämme niin pitkään kuin sitä kestää.
Takavuosien kp-sunnitelmiakaan on turha tehdä. Nyt tähtäys on vain ensi joulussa.

Joka päivä iloinen ja onnellinen siitä, että vielä aivot pelaa ja ne jaksaa tuottaa humoristisia oivalluksia maailman menosta. Koronaankin voi suhtautua tietyllä huumorilla kun onneksi ikä tekee sen että elämän voi nähdä koomisena näytelmänä mitä ei kannata ottaa kovin tosissaan. Ja kun vielä oppisi elämään niin ettei mieti ja arvuuttele mitään. Nauttii vaan. Lähellä ollaan. Ehkä joskus kasikymppisenä viimeinenkin arvostelukyky raukeaa ja sitä vaan antaa palaa. Toivon niin ja harjoittelen kovasti jo nyt. Kun kerran tässä vaan eletään. Onneksi on tänne asti päässyt terveenä sekä hyväkuntoisena. Ei niin mitään valmista kuin se että jossain kohtaa elämä loppuu kesken juuri silloin kun se on parhaimmillaan. Näin olen päättänyt.