että rakastan sua. Yhä. Tänään mietin, että ehkä aina.
Surullista, että sitä ei voi sanoa.
Surullista, että sitä ei voi sanoa.
Kyllä se niin on,
Anonyymi
50<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Mikä estää sanomasta?
Miksei voi sanoa?
Samoin rakastan häntä. En sitä taaskaan saanut sanottua. Hän ehkä odotti sitä. Hän sanoi ettei hänen elämäntilanteeseensa kaltaiseni suhde nyt mahtuisi. Täytyisi olla vahva tahto tehdä kaikkensa, jotta voisi edes yrittää. Esteitä on niin paljon. Rakastan silti häntä ja kerään nyt voimia suunnata ajatuksesi muualle ja hyväksyä tämä. Hyväksyä ettei tämä rakkaus saa koskaan täyttymystään.
Ei se eroa, et ole niin tärkeä. Hyväksy kohtslos ja poistu paikalta
Ei ole kyse varatusta vaan muista asioista. .Sitä juurikin teen, etsin hyväksyntää tähän jotta sen unohdan.
Tämä kirjoittelija on pahasti sekaisin, eikä raukka suostu uskomaan sitä
Mikä ajaa ihmisen sanomaan tuollaista? Katkeruus varmaan..
Veikkaan luuloharhaisuutta.
Käy hakees lääkkeet vaivaas 😂
Eli jos tekstisi vaikuttaa harhaiselta, syy on lukijassa?
En nyt vain jaksa näitä, etten voi kertoa. Tuon kertominen tulisi kyllä tapahtua muulla tavoinkin kun täällä ja nimettömänä. Rakkauden tulisi aina kertoa, kun se on oikea, vahva tunne. Rakkaus on myös totuudellisuutta, ei sitä saisi valheilla peittää, ei edes vaikeissa olosuhteissa. Jos siinä on mukana kaksi ihmistä, se on annettu teille. Uskon, että silloin se on tarkoitettu niin.
Kyllä ❤️👍
Uskon, että kun asian kohtaa totuudellisesti, ihminen löytää kyllä sopivan ja oikean ratkaisun asialle. Ja jos kyse on oikeasta rakkaudesta, siinä on kyllä kaksi sydäntä mukana... ja onhan rakkaus nyt elämän tärkeimpiä asioita, ei sitä nyt vain voi ohittaa. Tai aika sydämetön sitten on...
Kuka sinua pakottaa jaksamaan "näitä"? Ja missä kohtaa aloituksessa väitettiin, ettei asiasta ole keskusteltu nokakkain, irl?
Jatkoa edelliseen: on tilanteita, joissa asiasta puhuminen vain repisi haavoja syvemmiksi.
Ei ole, on vain tekosyitä. Ymmärrän kyllä todella hyvin, että on vaikeita olosuhteita. Rakkaus on kuitenkin totta, eikä se ole mitään sattumaa...
Millainen rakkaus onsinulke totta?
Sellainen, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan syvästi ja aidosti ❤️
Ja se on tunne, jolle ei voi mitään, kun se rakkaus vain on tahtoi tai ei.
Ja se toinen on niin syvällä itsessäni ja valtaa ajatukset - se on niin kokonaisvaltainen tunne...
Rakkaus voi myös satuttaa ja haavoittaa syvästi. Myös siksi Rakkauden pitäisi olla aina totuudellista. Sitä tulee käsitellä rehellisesti ja peloista huolimatta kohdata asia...
Rakkaus haavoittaa aina lopulta. Ehkä on hyvä tunnustaa se jo alkuunsa, kun esteet on suuret. Ehkä jopa niin suuret ettei kannata yrittää. Onnistumisen mahdollisuus on niin pieni. Tiedän jo ettei tää tunne katoa ehkä joskus haalistuu muttei katoa.
Ja sellainen, että se rakkaus kohdataan totuudellisesti!!!
Minä en usko tuohon, että rakkaus haavoittaa aina lopulta. Minä uskon kyllä myös aika kauniiseen tunteeseen ja rakkauteen. Sinulla on oikeus luovuttaa rakkauden suhteen, mutta en silloin enää uskokaan sen olleen oikeaa rakkautta. Ei oikea rakkaus ole sellaista, että sen kätkee ja sen kanssa elää jotain haavemaailmaa. Oikean rakkauden eteen tekee asioista, ymmärtää sen arvon ja ainutlaatuisuuden ja kunnioittaa sitä rakkautta ja rakkauden kohdetta! ❤️ Se on kovin tärkeää. Koska olet valmis luovuttamaan, et ehkä kuitenkaan arvosta ja kaipaa rakkautta elämääsi niin paljon kuin kuvittelet. Rakkaus on kuitenkin aina puhdas, kaunis ja ainutlaatuinen asia, elämän ihmeellisempiä asioita. On outoa, että mietit vain pelkoja (kuten pieniä onnistumisen mahdollisuuksia) ja negatiivisia asioita. Etkä taida ajatella sitä toista osapuoltakaan, et todella taida tietää, mitä hän haluaa ja kuinka hän asian kokee. Tottakai saat laittaa itsesi edelle, se on sinun valintasi. Itselle Rakkaus merkitsee kuitenkin enemmän... Itse jokseenkin ajattelen, ettei mikään ole mahdotonta ja haluan elää totuudellisesti, kohdaten elämän asiat. Miksi ihmeessä elämän kaunein asia jäisi varjoon? Yksinäni en kuitenkaan mitään voi, ja siten on luotettava ettei se ole aitoa rakkautta, jos toinen sen "myy" aina joistain tekosyistä pois.
Näin nyt kyllä itse vahvasti ajattelen!!!
Teinit ja harlekiinit
Rakkaus voi kyllä oikeassa elämässä olla sellaista. Huoh, ei kyllä tule työnteosta nyt mitään 😅🤭
Olipa hienosti sanottu, vetää ihan sanattomaksi.
No mietin tätä vielä. Oon miettinyt vuosia ja tähän mennessä tunne on vaan pysynyt sekä vahvistunut. Mulla on kokemusta rakkaudesta joka vastaavista syistä jäi tunnetasolle molemmilla. Päättynyt ei tunteet edes toisen kuolemaan. Koin silti tehneeni silloin oikein kokonaisuuden kannalta. Ajattelin, että onko tämän kanssa samoin. En tiedä. Tuntuu, että vaikeaa on teki kummin vaan.
Ja trollien yksinpuheluromanssit, suunnattu esimerkiksi teineille ja muille lapsenmielisille
Onhan tuo raskasta.t. Samassa tilanteessa oleva
Rakkauden voi aina myöntää. Valheellista ja petollista ei.
Miksei voi sanoa?
Rakkautta ei ole olemassa, sitä ei voi tuntea eikä sitä voi antaa. Tunteita ei voi lähettää muualle, joten niitä ei myöskään voi ulkopuolelta havaita. Joillakin on vielä täysin väärä käsitys rakkaudesta, kärsimys ja tuska on rakkautta, jolle ei ole koskaan päätepysäkkiä mihinkään hyvään. Jos haluaa elää hyvää elämää, niin kuin parhaakseen näkee ilman sitä kaikkea paskaa, mitä tämä maa ja tietyt ihmiset tarjoavat, saat sen ainoastaan lähtemällä täysin toiseen maahan. Sinne missä ihmistä arvostetaan, heillä on oikeus elää hyvää elämää ja olla onnellisia, tässä maassa se ei ole koskaan mahdollista eikä sitä tule koskaan olemaan. Holhousyhteiskunta ei pidä sisällään sanaa rakkaus ja onnellisuus, ei sinne päinkään, päinvastoin.
Onpa nurinkurinen logiikka. Siis rakkautta ei ole olemassa, mutta on kuitenkin kärsimyksen ja tuskan muodossa. Avaatko vähän mihin tähtäät. Kirjoituksestasi kun jäi semmoinen käsitys, että rakastat vain kärsimyksen ja tuskan kautta ja kun hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole sinun tarvitsemaasi kärsimyksen ja tuskan rakkautta ja onnellisuutta niin pitää muuttaa toiseen maahan.
Rakkautta ei ole mielestäni olemassa missään muodossa, ei ainakaan tunteena aidosti jostain sinusta itsestäsi ulkopuolelta tulevasta, koska jokainen kehittää tunteensa itse. Ei ole mahdollista tuntea kenestäkään toisesta rakkautta, niin että se olisi lähtöisin jostain toisesta ihmisestä, näin ovat monet asiantuntijat sanoneet ja koen asian samalla tavalla. Mainitsin joidenkin ihmisten kuvittelevan rankaisumetodien olevan rakkautta, toiselle tarkoitettu paha voisikin avata uusia ovia hyvään kärsimyksen kautta.
Käytännössä esimerkiksi jonkun toisen mielipide siitä mitä elämällesi teet. Se on oma elämäsi eikä kenenkään muun ja tämä toinen ajattelee, että jokin tietty asia mikä ei välttämättä ole mikään mukava kokemus voisikin olla avain parempaan. Kysymys kuuluukin, miten joku toinen voi ajatella jonkun asian olevan parempi sille kenellä oma mielipide asiasta ja se on täysin päinvastainen? Se ei käytännössä ole mahdollista, kuin vain sen toisen mielestä. Otetaan esimerkki: Henkilö A rakastaa vaaleaa leipää eikä välitä ollenkaan tummasta leivästä. Henkilö B:n mielestä tumma leipä on terveellisempää ja yrittää ujuttaa tämän leivän positiiviset vaikutukset henkilö A:n elämään. Koska henkilö A ei tykkää tummasta leivästä olisi jokainen puraisu siitä kärsimystä, mutta silti henkilö B kokee olevansa tärkeä kertoillen tumman leivän terveysvaikutuksista, hänen mielestä se on rakkautta, kun hän haluaa parantaa henkilö A: elämänlaatua, hän haluaa pitää huolta. Henkilö A laittaa puntariin vaalean leivän ihanan maun ja nautinnon ja tumman leivän positiiviset terveysvaikutukset kuin myös huonon kokemuksen jokaisesta tuskallisesta puraisusta. Henkilö A kysyy itseltään, onko fiksua hakea parempaa jostain, mikä ei kuitenkaan tuota hänelle ollenkaan mielihyvää, hän ei rakasta sitä, kun taas toista vaihtoehtoa hän rakastaa? Jokainen voi itse miettiä kumman valitsisi omalle kohdalle. Totuus on kuitenkin se ettei toisen hyvä ole paperilla eikä toteutettuna toiselle se mitä hän elämltään etsii. Se ei ole hänelle rakkautta, vaikka toinen niin ajatteli.
Niin ei se rakkaus rakkaudeksi muutu toisenkin mielessä kertomalla asiasta. Sitä joko on tai ei ole. Jokainen päättää itse onko syyt niin painavat, että kannattaa yrittää. Aina ei niin ole molempien mielestä. Joskus sekin on hyväksyttävä ettei saa vastakaikua.
Sitä ei ole eikä tule, toivottavasti hän ymmärtää lopettaa. Kyseisen ihmisen ajatusmaailma on hänen oma luomus jostain surkeasta elämästä, joka ei tunne sanoja onnellisuus ja elämästä nauttiminen , hänen kuvitelmissa ole mitään sellaista mistä voisin koskaan olla iloinen, tai tuntea olevani edes ihminen. Jokainen kerta kun kyseinen henkilö edes tulee mieleen menee viikkoja sulattaa se kaikki paha, mitä hän on kohtaani aikoinaan tehnyt. Hänen mielestä kaikki on rakkautta, mutta se miten hän vaikutti elämääni, sillä ei ole mitään tekemistä hyvien asioiden kanssa. Lopulta se ja sama mitä hän ajattelee, tai kuvittelee saavuttavansa kaikella ilkeydellä kohtaani, koska mikään ei kuitenkaan tule koskaan muuttumaan. Tämä on minun elämäni, ei hänen eikä kenenkään toisenkaan. Ihminen joka vei uskon kokonaan rakkaudesta, ja sitä rakkautta elämään en tule koskaan enää saamaan, se ilo ja onnellisuus on elämästä kaikki poissa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska olen ryvennyt paskassa niin paljon etten horju enää rajuimmassakaan myrskyssä, ja auringon etsin joskus jostain toisesta maasta mistä ehkä löydän sen mikä en koskaan tässä massa voi olla.
Surullista niin kovin surullista, jos ei voi elää niin kuin tuntee ja kokee. Tsemppiä sinulle.
Kaikki on mielikuvituksen tuotetta, ilkeä kiusaava pakkomielteinen outo ja vieras 🏥🏥😡
En ole kyllä kiusannut. Anteeksi, jos kommenttini loukkasi.
Kuuleppas nyt, rakkaus ei ole kiinni leivästä eikä sen valinnasta. Oikea rakkaus voi ehkä kertoa/vihjata, että ota mieluummin tumma leipä kun se on terveellisempää, mutta ei lähde tiputtamaan sitä. Jos se tumman leivän tarjoaja Oikeasti rakastaa toista.
Rakkaus ei ole maallista. Se ei tunne ihmisen laatimia sntöjä. Se sinun pitäisi ensin tajuta.
Ehkä sen takia en ymmärrä rakkautta, koska en ole siihen koskaan törmännyt, tai sitten se juurikin on ollut taivuttelemista johonkin mihin itselläni ei ole mitään kiinnostusta. Sillä ei ole itselleni merkitystä olenko tehnyt tai teenkö joitain asioita oikein jonkun toisen mielestä. Sitten on näitä joiden mielestä rakkaus on välittämistä, huomaavaisuutta, auttamista ja nämäkin hienot sanat ja teot ovat täysin arvottomia silloin, jos joku ei niitä halua elämäänsä. Silloin jonkun välittäminen, huomaavaisuus ja auttaminen ovat vain pelkkää tuskaa ja vie toiselta lopunkin onnellisuuden pois. Mitä rakkautta sellainen on? Sillä ei ole mitään tekemistä minkään hyvän kanssa, koska jokainen tietää itse parhaiten miten elää ja toimii. Itsemääräämisoikeus määrittää ettei yhdenkään tarvitse ottaa keneltäkään neuvoja eikä muutakaan, jos niitä ei halua. Omassakin tapuksessa olisin tuhansia kertoa onnellisempi, terveempi ja joka tavalla parempi ihminen ellei muutamat olisi koskaan sekaantunut asioihini sähläämään ja säätämään. Mitä nyt olen? En enää mitään, en ole edes ihminen enää. En tunne itseäni eläväksi olennoksi, vaan täysin petetyksi uhriksi, jonka kohtalo oli olla joku naurettava leikkikalu vailla mitään päämäärää yrittää tehdä elämästäni elämisen arvoista. Tärkeintä oli vain pönkittää omaa egoaan ja pelleillä toisen kustannuksella, ja osaan kuvitella miten hän naureskelee muiden kanssa niiden ihmisten nykyistä elämää, joille on jakanut tätä rakkauselämäänsä joka lopulta on ollut kaiken huonon alku. Onneksi sillä ei tosiaan ole merkitystä, koska jatkan elämääni aina sellaisena minä sen itse parhaana näen, en siten miten muut sen kuvittelevat näkevän.
Miksi eläisin tunteille ja kokemuksille jotka eivät ole totta, ne eivät ole sitä mitä haluan olla. Katson ainoastaan sellaiset kokemukset ja tunteet aidoiksi jotka ovat omaa itseäni, sitä joka oikeasti olen ja se ei ole surullista, vaan täysin sitä mitä haluan olla. Onnellisuus on omien toiveiden ja haaveiden toteuttamista, EI! kenenkään toisten ideoiden toteuttamista itselle. Ne eivät ole omiasi eivätkä silloin myös ole sitä mitä itse etsit elämältäsi.
Sanoit, että vaan ulkomailla voit olla onnellinen. Se on surullista, että näin on.
Ei se mielestäni ole kovinkaan surullista, maapallo on iso paikka joka sisältää paljon erilaisia kulttuureja ja yhteisöjä. En koe olevani Suomessa vapaa, en enää nauti elämästäni täällä. Tuntuu että olen jotain muuta kuin se mitä olen, en pysty toteuttamaan itseäni täällä niin kuin jossain toisaalla. Tässä maassa ei mielestäni voi olla yhtäaikaa terve ja samalla toteuttaa niitä unelmia joiden vuoksi haluaisi elää. Kaiken lisäksi, kun tässä maassa ei ole ainuttakaan ihmistä jota rakastaisin, en ole kokenut sitä, joten halu etsiä on kova sitä jotain mitä ei ole koskaan kokenut. Miksi elää täällä pelkästään tuskaista ja surullista elämää, kun jossain toisaalla voisi ehkä olla onnellinen? Ei siinä ole järkeä!
Toisin sanoen Suomessa ei ole kertakaikkiaan yhtään sellaista asiaa minkä vuoksi täällä haluaisi elää, ei yhtään ainoaa. Jokainen tunti ja päivä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen viha tätä maata kohtaan kasvaa, jokainen päivä on vain yksi negatiivinen kokemus lisää. Suomen huonosta terveydenhuollosta, lakipykälistä, ihmisistä, elintarvikkeista, ystävällisyydesta, rakkaudesta, kaikesta mahdollisesta, koskaan ei tule vastaan mitään positiivista, en muista sellaista viimeisestä 10 vuodesta ainuttakaan. Jokin tässä maassa on pahasti vialla ja kun alkaa laittamaan asioita paperille huomaa jokaisen asian olevan päin vittua tässä maassa.
Kuule, oletko ihan varma, että nainen on leikkinyt sinun tunteilla? Oletko jutellut hänen kanssaan? Voiko olla niin, että sinä et kykene ottamaan rakkautta vastaan?
Surullinen on tuo sinun kirjoituksesi.
Voi sen sanoa ja minäkin pidän ja välitän.
Tänään olen jo touhunnut monenlaista ja aikaisin herännä.
Eilen pyykkäsin viälä myöhään illalla.