Alkutalvesta puolisoni kuoli, sitten korona vei minulta työt.
Päiväni kuluvat asunnossa istuen, selaten pakkomielteisesti nettiä. En pysty tekemään mitään normaalia.
En taida selvitä tästä.
Päiväni kuluvat asunnossa istuen, selaten pakkomielteisesti nettiä. En pysty tekemään mitään normaalia.
En taida selvitä tästä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voimia sinulle,elät raskaita aikoja , mutta koronakin saadaan nujerrettua jossain vaiheessa, niin päästään elämään parempia aikoja. Olisko sinulla ketään ystävää tai lapsia kenen kanssa mennä kävelylle tai kutsua kylään niin saisi ajatuksia vaihdettua.
Täällä voi ihan seurakunnalta pyytää ulkoilu seuraa jos ei ole sellaista kaveria
Jos on kovin vaikeaa niin lääkärille voisi käydä juttelemassa olisko hänellä tarjota helpotusta.
Kiitos, kun vastasit.
Puolisoni oli koko elämäni ja hänen mukanaan meni kaikki. Minun olisi nyt välttämättä päästävä hänen luokseen. Löysin netistä sivuston, joka myy apuja sellaiseen.
Jos olisi jotain ihmisseuraa, en kai olisi näin pahassa jamassa. Lääkäriltä saa kolmiolääkkeitä, jotka ovat pitäneet minut hengissä näinkin kauan; ne turruttavat tunteita.
Mutta mitään merkityksellistä ei ole enää tulossa, kyllä se oli nyt siinä.
Paljonko sinulla on ikää?
58 v.
Mies vai nainen?
Junan alle voi hypätä milloin vaan.
Valimon kohdalla junat menee aika haipakkaa.
Vesitiikeri. Tutustu tuohon luonteeseen. Ymmärrät itseäsi paremmin. Huomautan, että tiikeri on altis ylilyönneille.
Missä päin asut ? Voisin alkaa kuuntelijaksi, vaikkapa sähköpostitse jos välimatka pitkä.
Ihmiset ovat selvinneet aika monenlaisista asioista. Jos olet ollut lääkepöhnässä koko puolison kuolemaa seuranneen ajan, niin et ole edes pystynyt käsittelemään asiaa mielessäsi. Kotona kyyhöttäminen ei tee kenellekään hyvää. Netistä ei saa mitään uusia terveitä ajatuksia. Mieltä piristäisi vaikkapa lenkillä käynti.
Itsemurhan on toki oma valinta ja täysin oikeutettu sellainen. Usko silti, elämä jatkuu, vaikka nyt ei siltä tunnu. Menetettyjen asioiden tilalle tulee uusia, vaikka et osaa sitä kuvitella. Tiedän, koska olen ollut niin monesti itsemurhan partaalla ja päätynyt varsin nuorena eläkkeelle. Elämä ei todellakaan mennyt kuten kuvittelin - mutta ei se silti ole huonoa nyt. Minultakin kuoli omainen ennen korona-aikaa ja korona-aikaan koin syvempää yksinäisyyttä kuin ikinä ennen. Viimeiseillä voimillani muutin synnyinseudulleni, mikä oli itseltäni viisas toimi. Elämä ja elämänhalu löytyi jälleen.
Et anna edes elämälle mahdollisuutta, jos kyyhötät vain yksin kotona.
En vähättele parisuhdettasi ja puolisosi arvoa. Elämäänsä ei silti voi rakentaa yhden ihmisen varaan. Jokaisella on oltava myös jotain omaa. Etkö oikeasti koskaan harrastanut omia asioita yksin tai omien kavereiden kanssa? Eikö teillä ole lapsia tai sukulaisia? Ettekö koskaan riidelleet? Etkö koskaan kaivannut omaa aikaa tai omaa tilaa?
Jos olet rakentanut koko elämäsi yhden ihmisen varaan, tarvitset terapeuttista apua. Pikkuvauva on riippuvainen hoitajastaan. Normaalin aikuisen ihmisen on siedettävä myös yksinäisyyttä ja kyettävä hoitamaan asiansa itse. Aikuinen ihminen on kokonainen itsenäinen ihminen, ei symbioottinen yksikkö toisen kanssa. Jos et ole koskaan ollut itsenäinen aikuinen ihminen, vaan parisuhdekokoonpanon puolikas, niin ymmärrän hyvin tunteesi. Tämä ei ole kritiikkiä, vaan realismia. Tarvitset terapeuttia, jotta pystyt olemaan yksi, jos olet tähän mennessä aina ollut kuin siamilainen kaksonen.
Apua, korona tappoi mut taas, auttakaa.
Eihän se tähän Sun elämässäs lopu , Show must go on ! Tuskin olet vielä in the age of retired :)
Sulla on raskas aika elämässä, voimia siihen. Elämä on kohdellut sua todella kurjasti, se vetää mielen matalaksi. Olen kokenut vähän samankaltaista.
Jos jaksaisit käydä ulkona kävelyllä pikkuisen, raitis ilma tekee hyvää vaikka sitä ei apealla mielellä ollessaan edes itse huomaa. Voi vaikuttaa nukkumiseen parantavasti kun käy ulkona. Kun saa edes pieneksi hetkeksi ajatukset pois siitä murheen kelasta, joka muuten voi pyöriä päässä lakkaamatta, sekin auttaa.
Tai jokin muu tekeminen, mihin pystyisi keskittymään välillä, ihan mikä vaan tekeminen. Saisi pää ja sydän pienen lepotauon, on hirveen raskasta pyörittää surua ja muita raskaita ajatuksia mielessään koko aika.
Voimia sulle, toivon todella että voisit nähdä valonsäteen murheessasi. Muista, sä et ole yksin tollasessa tilanteessa, on muitakin jotka kokee samaa. Kun saisit heihin yhteyden. Netissä on vertaisryhmiä läheisen menettäneille, kun netissä liikut koeta etsiä itsellesi sopiva ryhmä. Niissä vo anonyymisti jutella kokemuksistaan, vertaistuki voi tuntua tosi lohduttavalta.
Olet edelleen isojen kriisien aiheuttaman hämmennyksen ja hiljaisen kaaoksen keskellä. Menee aikaa kömpiä tuon läpi ja tuosta ulos. Siihen ei ole mitään ihmetemppuja, se on vaan elettävä läpi. Tuo ettei pysty tekemään mitään normaalia, on noiden tapahtumien vuoksi normaalia. Hervoton kohteeton olemassa olemattomuuden kokemus, osaamattomuus tarttua asioihin. Kyllä sinä selviät. Vähitellen hetki ja päivä kerrallaan.
Täällä hoetaan että kyllä sä selviät. Tyyppi vetää jo lääkkeitäkin. Itse avasin horoskooppikirjat, laitoin ne koneelle, ja olen elossa, kun tajusin vielä, että elämää on tämän valtion ulkopuolellakin.