Aikaisemmissa suhteissa olen joutunut petetyksi. Nyt olen seurustellut jo hyvän aikaa poikakaverini kanssa, ja rakastan häntä todella paljon. Isoin ongelmamme on mustasukkaisuuteni. Huomaan miten se raastaa häntä joka kerta kun syytän häntä päättömistä syistä (?), mutten vain mahda sille mitään. Sanat tulevat vaan suustani ilman minkäänlaista kontrollia. Vihaan itseäni! Meillä on myös viime aikoina ollut muutenkin laskusuhdannetta, seksiä ei juuri ole eikä muutakaan hellimistä, halailua, pussailua ym. johtuuko tämä mahdollisesti mustasukkaisuudestani?
Elämämme olisi paljon helpompaa, jos unohtaisin epäilykseni, ja olisin luottavaisin mielin, kunnes (jos) toisin todistetaan. Inhottaa miten paljon satutan avoani epäilyksilläni. Kohta varmaan pettää oikeasti kun eikös se ole ihan sama kun syytän jo valmiiksi? Pää räjähtää kohta. Mitä voin tehdä? Haluaisin olla hyvä avovaimo ja mukavakin, avon mielestä olen vain ärsyttävä ja valittaja, ja ihme kun hän edes kestää minua enää... Minulla on todella paha mieli asiasta. En halua menettää sitä mitä meillä on. Pilaan suhteemme! En halua menettää avoani...
Elämämme olisi paljon helpompaa, jos unohtaisin epäilykseni, ja olisin luottavaisin mielin, kunnes (jos) toisin todistetaan. Inhottaa miten paljon satutan avoani epäilyksilläni. Kohta varmaan pettää oikeasti kun eikös se ole ihan sama kun syytän jo valmiiksi? Pää räjähtää kohta. Mitä voin tehdä? Haluaisin olla hyvä avovaimo ja mukavakin, avon mielestä olen vain ärsyttävä ja valittaja, ja ihme kun hän edes kestää minua enää... Minulla on todella paha mieli asiasta. En halua menettää sitä mitä meillä on. Pilaan suhteemme! En halua menettää avoani...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimmäiseksi sinun on selvitettävä mustasukkaisuutesi syy. Miksi olet mustasukkainen? Vasta sitten kannattaa miettiä, miten siitä pääsee eroon. Minä epäilen, että mustasukkaisuus on oire huonosta itsetunnosta tai jopa omasta epävarmuudesta suhteesta. Ei kuitenkaan ole sanottu, että sinun mustasukkaisuutesi johtuisi näistä syistä.
Mille asioille olet mustasukkainen? Joillekin tietyille henkilöille vai yleisesti? Itse olin suhteemme alkuaikoina pari-kolme vuotta erittäin mustasukkainen tietyille miesystäväni ympärillä pyöriville naishenkilöille. Minua auttoi se, että tutustuin näihin ihmisiin paremmin. Nykyään yksi näistä mustasukkaisuuteni kohteista on yksi hyvimmistä kavereistani! Käymme kahvilla yms. eikä minua haittaa tämä nainen enää ollenkaan, kun olen tutustunut häneen. Alussa jopa tutustuminen oli hankalaa, mutta ajattelin vain sitä, että jos opin tuntemaan hänet, niin mustasukkaisuutta ei välttämättä enää olisi. Kyllähän minulle tulee vielä joskus sellainen olo että "Huhhuh, tuleeko tämä takaisin?", mutta onneksi se on vain tunne, joka ei ole jäänyt.
Muista se, että jos rakastaa, on pystyttävä luottamaan. Puhu poikakaverillesi, vaikka se tuntuisikin kiusalliselta. Kerro tarkkaan miltä sinusta tuntuu.
Vielä yksi neuvo: Pahimmissa mustasukkaisuus-kohtauksissa (jossa en pystynyt mustasukkaisuuttani näyttämään kyseisen henkilön ollessa paikalla) aloin miettimään, että kyllähän minä tämän kestän! En minä tähän tunteeseen kuole. Mietin myös koko ajan sitä, miten hyvin meillä asiat ovat silloin kun mulla ei ole mitään kohtausta.
Jos susta tuntuu erittäin ahdistavalta tuo mustasukkaisuus, niin ehdotan ammattiauttajaa. Heillä on konstit ja terapiat sitä varten.
Tsemppiä! Usko itseesi ja parantavaan voimaan!
Tänä aamuna riita yltyi taas siihen pisteeseen että avo sanoi että tämä on perseestä, ollut jo jonkin aikaa ja vaikutti siltä että haluaisi erota. Ja kaikki vaan sen vuoksi etten osaa pitää suutani kiinni. Niinkuin Tane sanoi, olen epävarma itsestäni ja myös suhteestani. Myös olen yleisesti mustasukkainen, jos tulee tilanne että yksi henkilö näyttää "uhkaavalta", niin silloin olen äärimmilläni. Ehkä enemmän tämä raastaa minua kuin avoani. Olen jutellut asiasta lähimpiemme kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä että nyt lentää mielikuvitus ja kunnolla... tänään riidan jälkeen yritin olla extramukava, jottei mikään ero asia tulisi puheeksi. Ketä minä huijaan? Tiedän että vika on minussa, ei hänessä...
On joskus ollut puhetta että toisi naispuolisen ystävänsä kylään, mutta ei ole sitä päivää vielä koittanut. Sekin varmaan johtuu minusta, eihän avo nyt halua ketään tutustuttaa tällaiseen supermustikseen joka ärsyttävyydellään karkottaa kaikki poies. Ymmärrän häntä, todella. En itsekään olisi itseni kanssa. Sanoin avolle tänään aamulla että haluan lähteä juttelemaan psykologille tai jonnekkin. Mun on niin vaikeaa pitää tätä asiaa sisällä. Jos vain osaisin hillitä itseäni, niin kaikki olisi hyvin. Ja yleensäkin kun riitaa tulee ja avo sanoo että meillä menee päin helvettiä, niin minä aina kiellän kaiken ja saan avonkin ehkä joskus uskomaan ettei asiat ole huonosti vaikka ovatkin.
En vain halua menettää häntä, enkä tätä 4 vuotta. Tämä on ollut lyhyen elämäni parasta aikaa, ja parhaillaan tuhoan sitä kaikkea. Rakastan häntä niin paljon, ja tiedän että hän rakastaa minua mutta kuka jaksaa tätä??? Kuka jaksaa minua?
joka kerran mun tyttöystävä on epäillyt mua pettämisestä. joka kerta suhde on loppunut niihin sanoihin. se on vaan sellainen epäluottamus, eikä sellaista kannata kuunnella...sitä paitsi mitäköhän vittua tekee mustasukkaisilla ihmisillä.