oli niin iholla, että melkein karvat paloi? Kerro mulle syy....
Jäi niin sekava olo tästä kaikesta, että vähän kuin halvaantunut olo näin henkisesti.
Asiat on niin sekaisin, että en edes uskaltaisi henkäystäkään suhun päin enää tuottaa, mutta ikävä ei poistu, vaikka miten yrittäisin huijata aivojani.
Oisko kuitenkin pitänyt varovasti tunnustella toista, ilman sen suurempia odotuksia tulevan suhteen? Oisko kuitenkin pitänyt uskaltaa kokeilla pintaa, että pettääkö vai kantaako se?
Tää asia syö sisintäni, tekee surulliseksi....
Olisin valinnut meidät joka päivä, jos olisin vain saanut sulta jotain painavaa todistetta siitä, että myös sä olisit valinnut mut/ meidät.
Näin ei kuitenkaan käynyt joten oli pakko kääntää selkä ja jatkaa matkaa.
Miten tämä rakkaus "tapetaan" niin, että se ei saa enää henkeä?
Mä annan tälle tekohengitystä junnaamalla jossain, missä en edes tiedä, onko mitään tekohengitettävää... Mitä sä teet vai julistitko tämän jo edesmenneeksi?
Paljon kysymyksiä olisi, mutta ei vastaajaa.
Kuka herättää mut tästä unesta? Olisi sen aika jo.
N-M.
Jäi niin sekava olo tästä kaikesta, että vähän kuin halvaantunut olo näin henkisesti.
Asiat on niin sekaisin, että en edes uskaltaisi henkäystäkään suhun päin enää tuottaa, mutta ikävä ei poistu, vaikka miten yrittäisin huijata aivojani.
Oisko kuitenkin pitänyt varovasti tunnustella toista, ilman sen suurempia odotuksia tulevan suhteen? Oisko kuitenkin pitänyt uskaltaa kokeilla pintaa, että pettääkö vai kantaako se?
Tää asia syö sisintäni, tekee surulliseksi....
Olisin valinnut meidät joka päivä, jos olisin vain saanut sulta jotain painavaa todistetta siitä, että myös sä olisit valinnut mut/ meidät.
Näin ei kuitenkaan käynyt joten oli pakko kääntää selkä ja jatkaa matkaa.
Miten tämä rakkaus "tapetaan" niin, että se ei saa enää henkeä?
Mä annan tälle tekohengitystä junnaamalla jossain, missä en edes tiedä, onko mitään tekohengitettävää... Mitä sä teet vai julistitko tämän jo edesmenneeksi?
Paljon kysymyksiä olisi, mutta ei vastaajaa.
Kuka herättää mut tästä unesta? Olisi sen aika jo.
N-M.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tosi ihana ja osuva kirjoitus. Olisin voinut kirjoitta näin just yhdelle miehelle, joka asuu kun sydämen nurkassa😔
Ai, että karvat paloi. Kaikkiko?
Yhdyn samaan miehelle olisin jotakuinkin kirjoittanut myös noin😇
Luin ensin että "yhdyn samaan mieheen" 😂😂😂 miten väärin luinkaan, mutta hauska juttu kuitenki
Tuollaisesta MäSänä SäMäsä ulinasta mitään hyötyä.
Vika paranee yleensä sillä, millä se on alkanutkin. Joten takaisin lähtöruutuun.
Niin käänsit selän ja jatkoit matkaa. Siinä se oleellisin olikin. Olisit puhunut suoraan vaan.
Se on todella vaikeaa varatulle mennä sanomaan, että hei, mä taidan rakastaa sua.
Väärin on, tiedän, mutta eihän tunteiden kohdetta voi aina valita. Rakastuin häneen aika välittömästi enkä tiennyt hänen statuksista mitään silloin.
Pettymys oli suuri, kun sain tietää. Unohdinkin hänet toviksi tai siis näin yritin, kunnes taas tunteet leimahti liekkiin.
On ikävää kohdata joku, joka on niin itseni kaltainen, mutta silti riittävän erilainen enkä voi häntä saada.
Repii sielua aikalailla. Sitä vaan ihmettelee, että miksi meidän piti koskaan kohdata, kun se aiheutti vain suurta surua kenties molemmille.
Rakastan häntä, siitä olen täysin varma, mutta ei kai sillä ole mitään väliä tässä tilanteessa.
Universumi pitää meitä erillään, mutta miksi?
Rakkaus pitäisi yhdistää eikä erottaa....
Oletko m vai n?
Nainen olen.
Aamen.
Elän hieman samankaltaista tilannetta, tosin ehkä pari askelmaa jo kauemmas matkaani jatkaneena, suru jo harvinaisempi vieras.
Tosin itse en luovuttanut, mutta toisen luovuttaessa on itsekin voimaton. Kai se on toisen puolesta jo syvälle kuopattua, yhteyttäkään ei ole, ei vastauksia kysymyksille, itse saan kertoa uutta tarinaa.
Ymmärrän sua... Yksin ei voi kukaan rakentaa mitään ei eli mikäli toinen tehnyt selväksi ettei suhteen mahdollisuutta ole, niin se on vain nieltävä/ kohti uusia tuulia.
Mutta siis tämä on oltava varmaa tietoa, suora ei jne.
Kiitos.
En tiedä varmaksi, muuten kuin että jahkaili eropäätöksen kanssa, ollako vai eikö olla. Annoin aikaa, mutta kun päätöstä ei tullut, annoin ehdot. Edelleen hän ei tiennyt mitä haluaa, vaikka valitsikin sitten eron, mistä sanoi ettei tiedä tekeekö oikein, tuntuu ettei, mutta mutta...
Minä olin varma siitä, mitä haluan ja tiesin etten ollut ollut välttämättä riittävän hyvä aiemmin ja tiesin miten voisin olla parempi, näytin sen, useita kuukausia. Minä en halunnut epävarmuutta, päättämättömyyttä, en ansainnut sitä kaikkien niiden vuosien jälkeen, etenkään kun ammattilaisten apu ei kuulemma ollut mahdollinen ajatus.
Varmuudella en tietenkään tiedä, etteikö toinen ehkä haluaisi tunnustella asioita uudelleen, mutta avaimet ovat hänellä ja olen sen tehnyt hänelle selväksi. En ole saanut mitään viestiä sen osalta, en liioin juuri muutenkaan, joten oletan, että hänen elämänsä on edennyt toivomaansa suuntaan ja hän on nyt onnellinen. Ja se on tietyllä tavalla lohdullista, vaikka olisinkin halunnut olla osa sitä onnea.
Em. olosuhteista johtuen nielen eroa ja jatkan matkaani, vaikka uudet tuulet ovatkin vielä jonkin aikaa vastaisia. Mutta jonain päivänä tuulet kääntyvät ja silloin minä olen valmis, johonkin mitä en vielä edes tiedä. Tiedän vain, että tuulet kääntyvät, luotan siihen ja se riittää nyt.
Suhde pitäisi olla rakkaudesta syntynyt ja jos toinen ei enää rakasta samalla tavalla, niin suhde ei voi toimia. Ilmeisesti eron jälkeen ei kannata jäädä odottamaan mitä toinen ehkä haluaa? Surutyön jälkeen on lopulta vapaa
Jotakuinkin noin sen voi purkaa, tosiaan.
En tiedä kannattaako jäädä odottelemaan, mutta omassa tilanteessani totesin, että niin monen yhteisen vuoden jälkeen joko varmuus on tai sitten sitä ei ole, välitilaa ei ole olemassa, ei minulle. Toinen on vapa tekemään omat valintansa ja minä hyväksen ne, mitä ovatkaan, myös eron.
Odottelemaan en jäänyt, vaikka kaipaus pysyy matkassani vielä hyvän aikaa, mutta hiljaa se haihtuu pois, kunnes aika on toinen. Jos toisen ajatukset löytävät minua kohti, luotan siihen, että hän osaa ilmaista ne minulle tarvittaessa. Ja ehkä niistä sitten keskustellaan, mitä lienee voisivat ollakaan.
Aikas brutaalia.