Moi! Olen 12 vuotias tyttö. 33kg 145cm. oonko läski/ylipainoinen? ja vinkkejä painonpudotukseen
OLEN LÄSKI 12.V TYTTÖ
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tulkaaa
Vähän tukeva.
Älä tyttöhyvä järjestä itsellesi syömishäiriötä.
Et ole yhtään liian lihava, ja voin kertoa että kun itse kauan sitten olin sinun ikäisesi niin minulla oli muutama ystävä jotka olivat pikkuisen ylipainoisia mutta kun ikää tuli lisää niin paino ja koko normalisoituivat vähän niinkuin itsestään.
Sinäkin tulet vielä pituutta kasvamaan joten se painoasia hoituu siinä samassa.
Jos joku sinua haukkuu tai kiusaa niin älä välitä, vaikka ihmettelen kyllä miksi pitäisi kiusata. Jotkut saattavat haluta olla ilkeitä mutta se tarkoittaa vain sitä että heillä itsellään ei ole silloin hyvä olla.
Yritä nauttia elämästä just nyt, äläkä stressaa painoasioilla. Pysyy mieli ja ajatukset paljon kirkkaampina.
Ajattele että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet! ( minäkin voin täältä päin ajatella puolestasi samoin ).
Kuinka ollakkaan, juuri taannoin kävin kuuntelemassa luentoa kehopositiivisuudesta, ja minkä kuvasta. Lyhyenä referaattina sanoisin, että maailma ei muutu paremmaksi, jos laihtuisin X määrän kiloja. Minun kouluarvosanat eivät paranisi, kaverit ei rupeis palvomaan minua, eikä kukaan kutsuis mua biginifitness kisoihin.
Koskeeko kehopositiivisuus myös suolaa ja alkoholia, vai riittääkö että saa syödä makkaraa ja leivoksia niin että napa paukkuu?
Eihän se mitä syö, ole automaattisesti sama asia kuin oma keho. Kyse on eri asiasta. Esim. painonhallintapalstalla kirjoittelee ihmisiä, jotka rankaisevat itseään kuukauden vesipaastoilla. He vihaavat kehoaan. Jos vihaa kehoaan, on vaikea tehdä rakastavia ratkaisuja kehonsa eteen.
Kehoaan vihaavissa ihmisissä on sekä ylipainoisia, normaalipainoisia että alipainoisia. Vaa'an lukema tai muiden arvio ei korreloi sen kanssa, hyväksyykö toinen itsensä. Jos omaa kroppaansa rakastaa edes hivenen - eli hallitsee kehopositiivisuutta - niin on paljon helpompi tehdä rakastavia tekoja itseään kohtaan - vaikkapa laihduttaa, jos se on tarpeen, ja alkaa syödä, jos on jo nälkiintymässä hengiltä.
Esim. raju paasto tai kaalikeittokuuri ei ole rakastava teko, koska siinä elimistö kärsii ravintoainepuutoksista ja todennäköisesti liian raju kuuri synnyttää ahmimistarpeen. Eli tilanne heikkenee, eikä parane. Itseään rakastava ihminen ei rankaise itseään tavalla, joka tuhoaa terveyttä.
Yleensä hyvä poikii lisää hyvää. Jos oppii tykkäämään itsestään, alkaa tarjota itselleen jotain parempaa. Motivaatio liikkua voi löytyä, ja kaikkein epäterveellisimmät ruuat jäävät pois, koska ne eivät ole itselle hyväksi. Näin ihminen voi hitaasti ja terveellisesti ja siten pysyvästi laihtua. Eli suurin osa oikeasti ylipainoisista tuskin on kehopositiivisia. Itseinhon vuoksi heidän terveytensä on huono. Itseinho ruokkii negatiivista painokierrettä.
Nykyään monella 12-vuotiaalla on jo kuukautiset. Jos aloittaja ei ole provo, niin hän sairastaa jo syömishäiriötä, mikä haittaa aikuiseksi terveeksi naiseksi kasvamista. Pituutta pitäisi tulla vielä lisää ja aika reippaasti painoakin, jotta kuukautiset voivat alkaa. Harmittaa varmasti olla kääpiökokoinen sitten aikuisena kuvitellun ylipainon laukaiseman anoreksian vuoksi.