Vanhasen ei tässä tilanteessa kannattane ryhtyä ehdokkaksi. Kenestä voisi siis tulla Keskustan presidenttiehdokas?
- entinen keskustanuori Jorma Ollila on jo hyvissäajoin ilmoittanut, että poliittinen ura ei kiinnosta vieläkään.
- MEP Hannu Takkulan mahdollisuus meni viimeistään täysin pieleen ajoittuneen Ollila-kosiskeluin mukana viemäristä alas
- Komissaari Olli Rehnillä on kansainvälistä kokemusta ja myös arvostusta puoluerajojen yli, mutta tapaus Rusi saattaa toimia häntä vastaankin, en kyllä tiedä miksi. Ainoastaan suomalaispoliitikkojen perisynti ja siitäjohtuva englanninkielen ääntämisen kehittäminen tulee minulla henkilökohtaisesti mieleen hänen puutteitaan pohtiessa.
- entisistä puoluejohtajista MEP Paavo Väyrynen on jo aiemmin hävinnyt ehdokkuuden ja muutenkin siirtynyt poliittiseen marginaaliin
- Miesehdokkaista ainoastaan Esko Aholla on mahdollisuutta saada merkittävä äänisaalis presidentinvaaleissa. Olisko nyt hänen aikansa?
- Sirkka-Liisa Anttilalla ei ole poliittisesta pätevyydestään huolimatta oikein presidentti-instituutioon sopiva imago
- MEP Anneli Jäätteenmäki. No, eronnut pääministeri ei taida sittenkään olla presidenttiehdokasainesta.
Entäs keskustalaiset ministerit? Ei, ei, ei, ei. Useimmat heistä ovat mmedian maginalisoimia. Pienryhmän tai yhden asian edustajan maine tavalla tai toisella, sellaisella imagolla ei suuren kansanjoukon tukea saa. Tietty keskinkertaisuus on presidenttipelissä hyve. Tanja Karpelalla ei taida olla viimeaikaisen mediaryöpytyksen takia edes kiinnostusta presidenttiehdokkaaksi.
Keskustan nimikansanedustajatkin ovat - ainakin iltapäivälehiten perusteella - kategorisesti joko eronneet, karanneet, lentäneet yksityismatkoja, istuneet valtakunnanoikeudessa tai vähintäänkin pettäneet äänestäjänsä vaihtaessaan asuinkuntaansa. Aina tuntuu löytyvän "jokin syy" olla äänestämättä keskustalaista, vaikka sitten (siis useinmiten) täysin syyttään.
Oma arvioni parhaasta valinnasta Keskustan presidenttiehdokkaaksi on Esko Aho. Muilla ei siinä pelissä ole pienintäkään voittomahdollisuutta. Hän olisi ainoa keskustalainen presidenttiehdokas, jonka äänestämistä Halosen sijaan ei tarvitsisi hetkeäkään epäröidä.
- entinen keskustanuori Jorma Ollila on jo hyvissäajoin ilmoittanut, että poliittinen ura ei kiinnosta vieläkään.
- MEP Hannu Takkulan mahdollisuus meni viimeistään täysin pieleen ajoittuneen Ollila-kosiskeluin mukana viemäristä alas
- Komissaari Olli Rehnillä on kansainvälistä kokemusta ja myös arvostusta puoluerajojen yli, mutta tapaus Rusi saattaa toimia häntä vastaankin, en kyllä tiedä miksi. Ainoastaan suomalaispoliitikkojen perisynti ja siitäjohtuva englanninkielen ääntämisen kehittäminen tulee minulla henkilökohtaisesti mieleen hänen puutteitaan pohtiessa.
- entisistä puoluejohtajista MEP Paavo Väyrynen on jo aiemmin hävinnyt ehdokkuuden ja muutenkin siirtynyt poliittiseen marginaaliin
- Miesehdokkaista ainoastaan Esko Aholla on mahdollisuutta saada merkittävä äänisaalis presidentinvaaleissa. Olisko nyt hänen aikansa?
- Sirkka-Liisa Anttilalla ei ole poliittisesta pätevyydestään huolimatta oikein presidentti-instituutioon sopiva imago
- MEP Anneli Jäätteenmäki. No, eronnut pääministeri ei taida sittenkään olla presidenttiehdokasainesta.
Entäs keskustalaiset ministerit? Ei, ei, ei, ei. Useimmat heistä ovat mmedian maginalisoimia. Pienryhmän tai yhden asian edustajan maine tavalla tai toisella, sellaisella imagolla ei suuren kansanjoukon tukea saa. Tietty keskinkertaisuus on presidenttipelissä hyve. Tanja Karpelalla ei taida olla viimeaikaisen mediaryöpytyksen takia edes kiinnostusta presidenttiehdokkaaksi.
Keskustan nimikansanedustajatkin ovat - ainakin iltapäivälehiten perusteella - kategorisesti joko eronneet, karanneet, lentäneet yksityismatkoja, istuneet valtakunnanoikeudessa tai vähintäänkin pettäneet äänestäjänsä vaihtaessaan asuinkuntaansa. Aina tuntuu löytyvän "jokin syy" olla äänestämättä keskustalaista, vaikka sitten (siis useinmiten) täysin syyttään.
Oma arvioni parhaasta valinnasta Keskustan presidenttiehdokkaaksi on Esko Aho. Muilla ei siinä pelissä ole pienintäkään voittomahdollisuutta. Hän olisi ainoa keskustalainen presidenttiehdokas, jonka äänestämistä Halosen sijaan ei tarvitsisi hetkeäkään epäröidä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainoa kepulainen jolla olisi mahdollisuus tulla valituksi, siis jolle ääniä tulisi muiltakin kuin vannoutuneimmilta kepulaisilta, on Olli Rehn.
Olli Rehn on sellainen yleisporvari joka saisi kannatusta kokoomuksen perinteisiltä kannattajilta kaupungeissa, ja Liikasen kabimetin jäsenenä edes demarit eivät häntä hylji kuten muutoin on kepulaisten laita.
Rehnin vastustajat ovatkin omassa puolueessa, hän ei nauti änkyräkepulaisten tukea joka vaaditaan vastuullisiin tehtäviin pyrkiviltä kepulaisilta.
Riitta Väisästä!
Kun ottaa huomioon miten niukasti Aho hävisi Haloselle ja Kokoomuksessa suoritetun itsetutkistelun Halosen tukemisesta viime vaaleissa, Aholla olisi keskustalaisista parhaat mahdollisuudet Halosen lyömiseen tällä kertaa.
Nyt kannattaisikin tehdä kaikki voitava Ahon pään kääntämiseksi. Vaikka hän ilmiselvästi nauttii nykyisestä työstään Sitran johdossa, onhan presidentinvirka sentään toista. Se on jokaisen poliitikon salainen haave, vaikka harva uskaltaa sen julkisesti myöntää. Tuskinpa Ahokaan on sitä lopullisesti haudannut.
Ahon ehdokkuus ratkaisisi monta kiperää kysymystä Keskustassa. Vanhanen ei ilmiselvästi ole vielä valmis päättämään uraansa päivänpolitiikassa. Eikä myöskään kova presidenttikisa avioeromyllytyksen keskellä houkuttele. Ahon suostuminen olisi luultavasti suuri helpotus Matti Vanhaselle.
Pahus, tulipa tehtyä Takkulat. Ahohan sanoi keskittyvänsä kaupalliseen uraan, ei aikovansa osallistua politiikaan. Eli Keskustalla on todellinen presidenttikriisi.