Varmaan aika rasavilli oli kaivattuni. On vieläkin villi vallaton
Millainenhan olit lapsena
Anonyymi
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Joku ADHD rajatapaus varmaankin oli.
Arka. Ja olen yhä arka. Joskus villiinnyin. Valehtelin paljon ja tein pahaakin. Herkkä olin myös.
aika näkymätön pieni pellavapää olin ja mestari pyörittämään hulahula vannetta 🤣🙈
Vähän omissa maailmoissaan elävä, huonouninen, naurukaverin kanssa hysteerisiä hihityskohtauksia.
Oon aina ollut arka ja pelokas 😔
Mä olin penskana sairaanloisen ujo ja arka. Mutt kyllä mä osasin olla yhtä rämäpää kuin velikin, tapeltiinkin keskenämme. Yksinäinenkin olin niinkuin nyt aikuisenakin.
Itse en ole koskaan sisarusteni kanssa tapellut. Melko harvinaista taitaa olla, ne piti musta aina huolta. Tiedän miltä yksinäisyys tuntuu. Mutta siinä on hyvätkin puolensa.
Kaikessa täytyy yrittää nähdä jotakin hyvää. ☺️
Kiipeilin puissa 🐒
Minunkin lapseni kiipeili puissa ja kiipesi puun oksalle istumaan.
Ajattelitko että lapsesi täällä ikävöi jotain? Ihan mahdollista.
Kunhan helmoja katselin.
ihan tavallinen
Mä olin lapsena isäni mukaan jääräpäinen, jumpitteleva, voimakastahtoinen ja kekseliäs tyttö.
Multa kuulemma paloi päreet helposti jos suksi ei heti luistanu menemättä ristiin taikka tyyppikirjoitus ei sujunu. Ilmeisesti tulinen luonne väsyneenä kun sitten lenteli kynät käsistä. Sukset jaloista ja kirjat potkit kauemmaks.
Olin myös omien muistikuvien mukaan sellanen et otin kunnolla itseeni ja katkasin kotoo jos mua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Rangaistiin syyttömänä. Mua saikin etsiä pitkin kyliä ja anella autoon takas ja tulin autoon vasta kun isä sanoi et erehtyi ja pahoitteli.
Olin semmonen ja olen vieläkin osittain. Ei se luonne muutu. Lievenee käytös vaan aikuisena
Tarhan leikkimökin katolla ilman lupaa kiipeillyt, kalliolta nokkospuskaan pudonnut rasavilli, joka karkaili kaverille tai naapuriin kylään, jos ei lupaa vierailuun tullut. Sitten piti auton kanssa vanhempien ajella etsimässä. Seurallinen, joka vähän isompaan viihtyi yksinkin, ja ainoana lapsena tappeli lapsuuden painiottelut serkkupoikiensa kanssa. Lukemaan opittua lukutoukka, joka vieläkin nauttii hyvistä tarinoista.
Ja nainen siis olen. Multapellolla traktorin kyydissä viihtyjä, joka pienenä kirjaimellisesti ratsasti sialla.
Ihana! :)
Kolttosia täynnä olova tyttö
Ratsastettiin lehmillä poikasina. Ei niitten selässä pysytty kuin pikkusen aikaa. Sitte tuli mustelmia joka paikkaan ja lehmät säntäilivät yli aitojen. Selkäsaunahan siitä seurasi. Niinpä niin Bonanzaa leikittiin puupyssyillä ja Navajo-inkkareita jousipyssyillä.
Olin rohkea, sosiaalinen ja utelias. Minulla oli paljon kavereita. Puolustin heikompia jo kerhoikäisenä. Lauloin kaikkialla. Tutkin luontoa ja keräilin sieltä kaikkea. Ala-asteikäisestä asti kävin itsenäisesti kirjastossa ja se oli yksi lempipaikoistani. Luin paljon. Hoidin omat lemmikit itsenäisesti. Olin vastuuntuntoinen. Minulla oli paljon harrastuksia. Nautin kesälomista, vaikka pidin kovasti koulusta. Lapsuuden kesät meni usein maalla. Ulkomaanmatkat oli parhautta. Rakastin merta ja ihmettelin kauniita simpukan kuoria, joita toin aina Suomeen mukana.
Miten niin, kun olin lapsena? Sama henkilö olen vieläkin.
Terv. Teuvo 43v.
Uuup
Rasvasilli
Aina iloinen pikkutyttö...Mistä äiti yritti kasvattaa prinsessaa....
Rohkea sitkeä.....
Mutta poikatyttö ..Minä olin..Poikaporukois kasvoin.....
Tyttöjen ja vielkin naisten maailma hepreaa....
Mut äiti minustakin tuli....T:Elluhallo
Hienoa Risto !
Leikitkö barbieilla ja pukeuduit zorron sijaan Prinsessaksi!??
Ei hele.. 🤣
Ei huvita kuvailla, kun ketään ei kiinnosta jonkun anonyymin lapsuus! Kerron hänelle jos tulee tilaisuus!
Aivan totta, ajattelen samoin. Tääkin ketju on pelkkää provoilua, lukutaidottomille tiedoksi.
Normaali vilkas,,,https://youtu.be/zIJb9BVrRUM