En pidä tuollaisesta lauseesta, "hänellä kaikki hyvin", ei ole, kun on henki pois!!!
Lohduttavat:hänellä on nyt kaikki hyvin, älä itke.
Anonyymi
4794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Tavallaan on hyvin. Etenkin jos on sanatusti kitunut viime vaiheensa ja elämä ollut vähän viturallaan muutenkin.
Pääsi vaivoistaan, ennen normaali kommentti kovin sairaalloisesta henkilöstä, joka heitti lopulta lusikan nurkkaan.
Alottajan kanssa eri mieltä,
nyt on kaikki hyvin, ei ole enään kipuja, ei huolia, hän on päässy lepoon,
jumallalle kiitos, pidä hänestä hyvä huoli,
Enää, ei enään.
Elä enään kirjoittele kuitteja.
Opettele siis kirjoittamaan oikein, niin ei tarvitse kuitteja kirjoittaa.
Mnaah.
Samaa mieltä kuin edellä, joskus asiat voi todellakin olla paljon paremmin kuolleena. Mutta enimmäkseen tuo hokema kai perustuu kristinukson fraseologiaan. Kun kuvitelmissa kuolema on vain siirtymä maanpäällisestä elosta iänkaikkiseen eloon. Siinä vaan sellanen riski, entä jos kuoltuaan ei pääsekkään paratiisiin, vaan joutuu helvettiin?
Net on kiusallisia tilanteita, kun joutuu jossain tilanteissa vaikkapa omaisille jotain sanomaan. Koittanut pidättäytyä valittelujen esittämiseen, vaikka ei sekään välttämättä ole kuin epämääräistä kohteliaisuutta. Pitääpi muistaa, kun joku kuolee, se siitä, ns. surutyö koskee lähiomaisia ja muita, joille vainaja jotenkin merkinnyt mitään. Niitä siinä pitäis lohdutella, ehkä itseäänkin, mutta kalma sinällään, ei sillä ole enää mitään väliä.
Lopuks, mä kannatan eutanasiaa. Joillain voi tämä maanpäällinen elo tarkoittaa elämistä maanpäällisessä helvetissä. Heille varmasti kaikki ois paremmin, jos saisivat kuolla. Mutta kristinusko on jyrkästi eutanasiaa vastaan, ihmisen pitää siis kitua, vaikka kaikki vois olla ihan hyvin. Se on kummallista, toi kristinuskon jargoni.
=DW=
minäkin uskon että on kaikki hyvin kun on kuollut, eihän silloin enää tarvitse esim. murehtia mistään, tai ei ole kipuja. jälkeenjäävät surevat, ei poismennyt.
Ajatus olemattomuudesta kauhistuttaa minua, vaikka olen jo vanha.
Voit ajatella, että olomuoto muuttaa vain muotoaan. Sinusta jää jäljelle henki, sielu, joka lentää taivaan tuuliin ja mustasta aukosta taivaan iloihin. - Nm. Luota
Ano19:56
Tuo lauseesi jopa lohduttaa minua. Jospa jäisikin sielu ja lentäisi taivaan sineen ja olisikin jotakin muuta tämän elämän jälkeen.
Voisiko niin olla?
Olen kuullut ortodoksipapin sanovan sillä lailla omaisille muistotilaisuudessa. Mitä järkeä tässä muuten olisi, olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä lopulliseen 'mittaamme' ja muotoomme. - Nm. Voisi
Hän on lähtenyt tästä ajasta ikuisuuteen, jota emme näe, mutta lähtijä jättänyt maan päälle pitkän jäljen, ja sitä vaalimme. Sekä muistoalttaria hautausmaalla tai uurnalehdossa.
En kumartele kiviä. - Nm. Muistot muualla
Kyllä kiven äärellä voi seisoa suoranakin. Vanhenmiten saattaa sattua selän noidannuoli osastoon jos kumartelee liioin, paitti kulkiessa kepin kanssa köp köp tuosta menen.
Niiih, eihän sitä tiedä, mikä nuoli vielä iskee, jos elää liian kauan. - Nm. Iätön
"Lopulliseen mittaamme ja muotoomme"
Kyllä näin kasvamme ja kehitymme 1,80 cm - 2,00 cm arkkuamme varten. Jos joku venähtänyt yli, saa pidennetyn arkun kuin limusiinin.
Ja se loppumitta onkin sitten aukko hautausmaalla, jonne noin 2 metrin syvyyteen se arkku laskeutuu. Parhaat pääsee tuhkana pökköä pesään eli ripoteltuna tai uurnassa laskettuna.
Se on se elämän kierto ja lopullinen muoto. Viimeinen pieraisu katoaa ilmana jonnekin? Jääkö otsonina tukkimaan ilmakehää vai mitä tapahtuu, sitä emme tiedä.
Sangen surullista, jos sinä kasvat elämäsi aikana vain fyysisiltä mitoiltasi. - Nm. Nuku yöllä, jaksat kehittyä muutenkin
joo otan osaa kumpaakin
njj
Mistä sinä(kään) sen voit tietää, jos se immeisen kuolinpäivä onkin hänen elämänsä onnellisin päivä. Eikö siitä ole joku aforismikin: jumalat ovat kätkeneet kuoleman ihanuuden ihmisiltä, jotta nämä jaksaisivat elää. Tjs. - Nm. Vaivan ja valituksen päätös
just noin,
kuoleman jälkeinen elämä on salattu,
se muistaakseni on raamatussa sanottu,,
ainki olen sen joskus kuullut pappien saarnassa,
Helppo sanoa, kun ei kukaan siitä tiedä mitään, ei voi kiistäkään.
Niinpä, "kun ei kukaan siitä tiedä mitään", miksi maalata kauhu- tms. pelottavia kuvia aiheesta. Ihania asioita on mukavampi odottaa. - Nm. Kevyempi kantaa
Olet aiemmin minua tässä samassa jutussa auttanut. Nytkin sain jotenkin lohduttavan kommentin sinulta,
Minä pelkään juuri sitä, että kuoleman jälkeen on olematon, eli elämä on ohitse.
Vähän höppänä muorikka taidan olla
Olisipa jotain ihanaa kuoleman jälkeen ja sielu jatkaisi matkaa jonnekin eteenpäin.
Russelin teekannu.
Sehän se on ongelma, jos jotain ei voi todistaa, sen täytyy olla hölynpölyä. Jostain syystä ihmiset kuitenkin ovat taipuvaisia uskomaan hölynpölyyn. Vaan asia voidaan tokikin kääntää myös toisinpäin, kuka sen tietää, vaikka hölynpöly ois tottakin ja siks siihen on järkevää uskoa. Toisaalta voi tietenkin ajatella savolaisittain, vastuu on kuulijalla. Näitä ikuisia teologisia propleemejahan tällaiset asiat.
Jos asia kiinnostaa enenpi, kandee perehtyä, miten filosofi Bertrand Russellin on asiaa pähkäillyt:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu
=DW=
Kuulehan: kun kuolemasta ja sen jälkeisistä kukaan ei tiedä, niin aihetta ei kannata sen enempää miettiä eikä ainakaan pelätä. Sen sijaan kannattaa elää niin kuin kuolemaa ei olisikaan: "Hyvin eletty elämä antaa hyvän kuoleman." - Nm. Elossa edelleen
Hölynpölystä tulee vähän samanlainen olotila kuin siitä toteamuksesta, että kaikki on turhaa auringon alla. - Nm. Kaikki on silti
En koskaan sano surevalle, hänen on hyvä nyt. Kysyn vain miten sureva jaksaa. Oudointa kun joku sanoo vainajasta, hyvä kun pääsi pois. Varsinkin jos on kyse alkoholistista tai dementikosta. Vaikka he olisivat myhäilleet tyytyväisinä houreissaan. Itse seuraan dementikkoa, sen onnellisempaa ihmistä en tiedä. Kenelläkään ei ole oikeutta toivoa toisen kuolemaa. Sanonta, hyvä kun pääsi pois, on paikallaan ainoastaan silloin kun on itse kuullut henkilön omaa kuolemaansa toivovan.
Saa itkeä ja surra. Kyllä ainakin kälylläni 63 v, joka sairasti Alzheimeria lähes 10 vuotta, on kaikki nyt hyvi kun menehtyi sairauteen. Oli viimeiset vuodet täysin tiedoton ja vahdittavissa.
63-vuotias sairasti Alzheimeria 10 vuotta ? Onpa surullinen kohtalo.
Olen lukenut, että Alzheimer voi alkaa noin kuusikymppisenä,
tai ehkä vähän allekin sen, mutta en ole koskaan kuullut niin nuorista alzheimeriin
menehtyneistä.
No, monen voi viedä joku sairaus jo nuorempanakin, mikä ei ole tietenkään kellekään
omaisensa menettäneelle mikään lohtu. Elämä ei ole oikeudenmukainen.
Elämä tulee vain surullisemmaksi ikää myöten.
Menetyksiä ja menetyksiä. Toivon kaikille voimia kestää niitä !
"Hyvä kun pääsi pois" on kauhea sanonta menehtyneen läheiselle,
oli tilanne mikä hyvänsä.
Kysymys on kuitenkin siitä, ettei kukaan haluaisi menettää läheistään
sairaudellekaan.
Sitä miettii kokonaistilannetta, miksi hänen piti sairastua, miksi hän ei saanut elää vielä ?
Miksi hänen piti kuolla jo ?
Siihen tilanteeseen ei ole hyvä sanoa, että hyvä kun pääsi pois.
Herkässä mielentilassa surevalle se voi kuulostaa kuin sanoisi,
että hyvä kun sairastui ja kuoli. Pitää olla varovainen mitä sanoo.
Kuolema voi joskus olla helpotus menehtyneelle,
sitä me emme tiedä,
mutta se ajatus on parempi pitää omana tietonaan
ja sanoa surevalle jotain lohdullisempaa..
Antaa hevosen surra jolla iso pää , ja lehmän itkeä lolla isot silimät !
Minua enemmänkin ihmetyttää ikuinen klisee, että elämä on lyhyt. Kyllä elämä on hemmetin pitkä. 60 vuottakin on tosi pitkä aika. Hyvä, jos muistaa edes puoleen väliin taaksepäin. Jos iäkäs ihminen lähtee, niin kyllä hänen asiansa on todellakin hyvässä jamassa. Ei millään pahalla, mutta mitä täällä enää roikkua, kun on elämänsä elänyt. Nuoren ihmisen kohdalla tilanne on toki toinen, kun elämä jää kesken.
Kaikilta elämä kesken jää.
Jos ajattelen tässä kohdassa (60 ) elämää eteenpäin 10 - 20 vuotta, niin se "on tosi pitkä aika". Mutta jos ajattelen menneitä vuosikymmeniä, niin mihin hemmettiin ne hurahtivat niin (liian) nopeasti?
Riippuu paljon ihmisestä, missä kohdassa hänen elämänsä on eletty. Toiset lakkaavat tekemästä ja toimimasta heti kohta 50 jälkeen, toiset eivät vielä 90 kohdallakaan. - Nm. Erilaiset elämät
Tuota minä just olen ihmetellyt, että vuodet ovat hurahtaneet. Arvioin aina kuluneen ajan pidemmäksi, kuin se on. 20 vuotta tuntuu 30ltä, puoli vuotta vuodelta. Jo nuorena huomasin, että koin koulun lukuvuoden, kesäloman ja opiskeluvuodet pidemmiksi kuin muut. Olen nyt 63 ja mielestäni olen elänyt tosi kaun, eikä aika ole hurjastellut. Lapsuus ja nuoruus tuntuvat kaukaisilta ja vierailta, kuin olisivat jonkun toisen ihmisen elämää.
Kaikki me joskus kuollaan, on lohduttava sanonta, meinaa välillä unohtua. Surua olen koko kesän kokenu, mutta aika auttaa.
Aika kaukaisia juttuhan ne ovat, mutta eikö se ole kiinni siitä mihin vertaa. Egyptin Faaraoiden aika on vielä kauempana ja aina vain niitten hautakamppeita muoalimalla esitellään.
Siihen kun vertaa, niin meidän aikamme tässä elämässä on kuin pieru Saharassa tai pisara meressä. - Nm. Olematon
Ovat ne kumminkin yhdelle ihmiselle paljon ne vuodet, kaikki tapahtumat ja kokemusten loputon virta.
Minusta tuntuu, että ihmiset haluavat lohduttautua jollain miettiessään kuolemaa, että jotain 'tulevaisuutta' olisi.
Nainen on raskaana 9 kk. Odotusaika. Syntymä.
Karua on, jos ihminen odottaa vaikean sairauden loppua. Finaali. Sitä toinen ei osaa kuvitella. Olla kuolemassillaan ja ryhtyä kiolemaan, kipuineen, mikä ihmisiä pelottaa yli kaiken.
Elämä ja sen odottamattomat asiat, tapahtumat järisyttävät ihmismieliä.
Beng
Monet vaikeastikin sairaat saattavat odottaa loppuaan vuosikausia. Oletko koskaan kuullut, että ne saattavat olla ihmisen parhaita vuosia, koska sairaus ja tieto elämän päättymisestä saavat ihmisen näkemään ja kokemaan tämän elämäksi kutsutun jutun aivan jollain toisella, uudella tavalla kuin aikaisemmin näki ja koki. - Nm. Elo ylläreitä täynnä
Totta kai. Ei siinä niiin tarkoitettukaan, ettei olisi. Jokaisella on oma elämänsä, mutta on aika hyvä taito osata suhteuttaa se maailmankaikkeuteen. - Nm. Suhteellisuudentaju
Mä nukuin alta kouluikäiseä kodissani asuneen mummoni kanssa. Hänellä oli sydämen vajaatoiminta, invalidisoiva reuma ja rankka elämä takanaan, syntynyt joskus 1980-luvulla. Hän sanoi yhtenään, että, kun pääsis pois. Kun mummo sitten kuoli, niin ihmettelin, mitä omaiset itkivät. Olin silloin 12 v. Mä näen nämä asiat ehkä lapsuuden kokemusteni pohjalta eri tavalla kuin muut.
En ole kuullut, että elämän maratonin loppusuora olisi parasta.
Mutta kuunnellut olen. Vakavasti sairas ei välttämättä halua puhua sairaudestaan ollenkaan, vaan haluaa olla tässä ja nyt ja ottaa kantaa yleisiin asioihin.
Onko se torjuntaa vai järjen pitämistä päässä. Muisteleminen voi väsyttää, kyllästyttää?
Beng
Korjaus: 3,15,18,15,14,1 siis synt 1880-luvulla
Ei siinä sanottukaan parhain. Eikä parhauteen todellakaan kuulu jatkuva jauhaminen sairaudestaan. He no. haluavat keskittyä kaikkeen muuhun mahdolliseen, mitä elämällä on vielä annettavanaan, vaikka vain puhumalla kantaa ottaen, jos ei muuhun kykene. - Nm. Kuuntele tarkemmin
Kuunnellut olen. Usko pois.
En itse tuo sairauttansa puheisiin.
Onko outoa, jos sanon, että itkisin hänen kanssaan joskus yhdessä, jos voisi.
Mielensä kovettaminen ja kivettäminen on raskasta.
Beng
Tunnen tapauksen, samanlaisen. Välttämättä ei ole kyse kovettamisesta ja kivettämisestä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei ole, ei löydy sanoja niiin vaikean aiheen sanoittamiseen. Silloin olisi armollista, jos voisi edes itkeä. Ja toisen kerran nauraa. - Nm. Verbaliikka vierasta