Aina ulkopuolinen

Kirjoitan nyt tänne, kun on pakko saada jakaa edes jollekin tätä pahaa oloani. :(
Olen siis tällainen yksinäinen ihminen, jolla ei ystäviä ole. Äidin ja muutaman muun sukulaisen kanssa sentään on hyvät välit, etten nyt ihan totaalisen yksin ole elämässä, mutta kuitenkin tosi yksinäinen. Elokuussa aloitin uuden liikuntaharrastuksen, joka on tuonut iloa elämään, ja on tuntunut, että ryhmässä on hyvä henki ja melkein kuin muut ryhmäläiset olisivat kavereitani, kun treeneissä aina kuitenkin jotain jutellaan, nauretaan ja tsempataan toisiamme.

Nyt sitten kuitenkin sain kauttarantain kuulla, että viime viikonloppuna nämä muut harrastuskaverini ovat olleet yhteisessä illanvietossa, johon minut on "unohdettu" kutsua. :( Tuntuu todella pahalta. Miksi jäin taas kerran porukan ulkopuolelle, vaikka olen tehnyt kaikkeni, että olisin ryhmän jäsen siinä missä muutkin? Mikä mussa oikein on vikana, ettei ihmiset halua seuraani?? Juu, ette te tuntemattomat ihmiset osaa siellä ruudun takana tähän vastata. En vaan itsekään saa kiinni siitä, että mitä pitäisi tehdä toisin, jotta kelpaisin. Mielestäni olen jutellut ja ollut mukava ihmisille tässä harrastusryhmässäni. Nyt on fiilis, että tekisi mieleni jäädä koko ryhmästä pois. Varmaan muutkin sitä toivoisivat. Oli nimittäin aika kiusaantunut tunnelma, kun yksi ryhmäläinen alkoi puhua viime viikonlopusta ja muutama muu alkoi suhahtelemaan ja vinkkaamaan minuun päin, että "ole hiljaa, toi kuulee".

En nyt tiedä mitä tällä sepustuksellani tavoittelen, mutta halusin vain vähän purkaa tuntojani. On tosi paha mieli. Tällaista tapahtui jo kouluaikoina, että minut jätettiin yksin. Nyt olen jo kolmekymppinen, ja sama meininki jatkuu. :(