Jos oikeasti olet valmis parantumaan sairaudestasi, niin soita nyt samantien (jos mahdollista) terveyskeskukseen ja varaat lääkärillr ajan. Niin tein minä ja olen ollut hoidossa pari kuukautta ja parantumisprosessi on jo hyvällä mallilla.
Kun terveyskeskus lääkärin kanssa olet puhunut (itkenyt) asiasta, niin hän järjestää sinulle jatkohoitoa.
Jos on kysyttävää, niin mailaa ihmeessä: [email protected]
Kun terveyskeskus lääkärin kanssa olet puhunut (itkenyt) asiasta, niin hän järjestää sinulle jatkohoitoa.
Jos on kysyttävää, niin mailaa ihmeessä: [email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
en pysty, en vaan pysty
Tiedän kuinka vaikeata se on. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Toivon Sinulle koko sydämestäni paljon rohkeutta ottaa yhteys apuun..
onko bulimiaan tarjolla ilmaista hoitoa joka oikeasti auttaisi? mihin voisin mennä kun en jaksa enää tätä?
Kyllä. Hoito on ilmaista kun otat yhteyttä terveyskeskus lääkäriisi joka lähettää Sinut eteenpäin.
Riippuen tilanteestasi mitä hoitoa tulet tarvitsemaan voi hoito maksaa jotakin mutta KELAlta saa tukea. Alle 24v saa hoidon täysin ilmaiseksi, KELA maksaa hoidon.
Kyllä hoito on ilmaista. Itse lähetin kirjeen terveydenhoitajalleni, koska en pysty puhumaan ja myöntämään tilannettani. Nyt olen 10-viikon ohjelmassa. Terapiaa kerran viikossa jne.
Haluan parantua, mutten pysty. Kaikki vaan touhottaa että kyllä se siitä, sinä paranet kyllä kun vaan olet vahva. Mut kun en oo, jos oisin nii en olisi koskaan sairastunu bulimiaan.
Mua pelottaa parantua, bulimia on kuitenkin osa mua, se on mun ajattelutapa, kyky tehdä asiat, hitto, se on kaikki mitä mä olen. Jos se lähtee pois, niin mitä jää? Sillon ei oo enää mua, sillon on joku vieras ihminen.
Mulla on ollu bulimia vaan muutaman vuoden, mut viha-rakkaus suhde on luja. Tuntuu ku oisin kääntämässä selän ystävälleni...kertokaa rakkaat ystävät kokemuksianne, miten hoito lähtee etenemään ym.
Mulla ei ole lähipiirissä ketään joka ymmärtäis, ei kai tällästä voika ymmärtää ku vaa ne jotka käy ite läpi samaa. Ois tosi kiva kuulla toisten kokemuksia, saada itse siinä samalla tukea ihmisiltä jotka oikeesti ymmärtää.
...tosiaan kuvaa osuvasti suhdettani bulimiaan. mä vihaan itteeni ja tätä sairautta mutta rakastan sitä oloa joka vallitsee kehossani kun olen oksentanut. maha on aivan tyhjä ja olen kuin humalassa. pyörryttää ja väsyttää mutta toisaalta helpottaa kun olen saanut kaiken sen saastan ulos kehostani ennen kuin se muodostuu ällöttäväksi rasvaksi kehoni ympärille ja lisää taakkaani...
en ole vielä valmis apuun vaikka sitä kovasti haluaisin. en voi luopua parhaasta kaveristani joka vie yksinäisyyden edes hetkeksi pois... syödessä ja oksentaessa ei tarvitse miettiä mitään. on vain minä ja ruoka.
yritä edes sinä pois tästä helvetistä kun olet jo ottanut ensimmäisen askeleen... mutta kirjoittele ainakin tänne omia tuntemuksia lisää. mä ymmärrän sua sillä olen samassa helvetissä ja myös saman ikäinen ku sä.
en halua parantua.. en ikinä..
haluan kuolla tähän sairauteen.. Kuolema. se on ihana ajatus.
mikään muu ei ole niin täydellistä kuin kuolema. ah. pääsisimpä jo pois.