Sveriges Radio Finskan sivuilta löytyy uutisjuttu, jossa kerrotaan tuloeroista ja elinkustannuksista Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Suomessa. Ohessa on myös laskuri, jolla voi tehdä vertailuja eri ammattien, perhemuotojen ja maiden välillä.
Oletteko kuunnelleet ohjelman tai tutkineet laskureilla maiden välisiä eroja? Jos olette tutustuneet materiaaliin, olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne. Entä onko teillä omaa kokemusta eri maissa asumisesta sekä palkoista, verotuksesta ja elinkustannuksista kyseisissä maissa?
Sveriges Radio Finskan nettisivuilla sanotaan, että vertailuun on kerätty satojen eri ammattikuntien keskipalkat Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Radion mukaan laskelmissa on huomioitu myös kunkin maan verotus, keskimääräiset vuokrat sekä elinkustannukset. Radiota kuunnellessa selvisi myös, että asumiskustannukset on otettu keskisuurten kaupunkien hinnoista. Laskurissa voi valita perhemuodon vaihtoehdoista: 1) asun yksin, 2) avoliitossa tai 3) perheellinen.
Toivottavasti tämä aihepiiri herättää keskustelua, sillä minusta laskuri vaikutti hyvin oudolta, jopa harhaanjohtavalta. Nettisivuilta ei myöskään käy ilmi, mistä lähteistä keskipalkat on poimittu eikä myöskään vuokrahintojen lähdettä ole kerrottu. Muutenkin laskuri vaikuttaa hyvin yleistävältä.
Miten edes olisi mahdollista verrata kyseisten maiden elinkustannuksia tai verotuksia toisiinsa noin yksinkertaisen laskurin avulla? Maiden järjestelmäthän ovat kovin erilaisia. Esimerkiksi Ruotsissa ja Suomessa on kaikille ilmainen kouluruoka, mutta Norjan koululaiset syövät koulussa kotoa tuotuja eväitä. Eväisiin kuluu perheissä rahaa, mutta kai eväiden suunnitteluun, hankkimiseen ja tekemiseen täytyisi myös laskea jokin "palkka vanhemmille", jotta vertailu vastaisi enemmän totuutta. Moni vanhempi Ruotsissa ja Suomessa maksaa iloisena vähän enemmän veroja, jotta välttyy päivittäiseltä koulueväiden näpertämiseltä.
Mitä muuta teille tulee tästä aiheesta mieleen?
Kyseinen uutisjuttu on otsikoitu "Testaa: Näin paljon perhe säästää toisessa Pohjoismaassa" ja se löytyy alla olevan linkin takaa:
https://sverigesradio.se/artikel/7154002
Tulot, verotus & elinkustannukset Pohjoismaissa?!?
10
140
Vastaukset
- Anonyymi
Ollaan asuttu melkein kaksi vuotta Suomessa lasten kanssa. Meidän muuttopäätös Suomeen syntyi aikoinaan eniten sillä perusteella, kun me mietittiin lasten koulunkäynnin ja asumisen yhdistelmää.
Ruotsissa asuttiin keskisuuressa kaupungissa, mutta tutkittiin myös pienempään kaupunkiin muuttoa. Monesti oli niin, että lapsille oli mahdoton saada meidän toivomia koulupaikkoja alueilta, missä meille olisi ollut työtä sekä fiksu asunto. Toisista paikoista löytyi koulupaikat, mutta siellä asunnot olivat ihan liian kalliita tai jos hyvän koulun lisäksi löytyi sopiva asunto, ei alueelta löytynyt töitä. Me tutkittiin vaikka kuinka paljon, mutta me ei saatu millään yhdistelmää koulu asunto työpaikat toimimaan. Me ei olla kovapalkkaisissa töissä, mutta ei haluttu laittaa lapsia mihin tahansa kouluun.
Tuli tunne, että Ruotsissa on oltava valmis maksamaan asumisesta tosi paljon, jos haluaa lapsensa edes keskitasoiseen kouluun. Tiedän että maaseudulla ja pikkukunnissa tilanne voi olla erilainen, mutta sellaisista paikoista on usein vaikea löytää töitä. Isojen lasten kohdalla tilanne on erilainen, koska he voivat kulkea pidempää koulumatkaa itsenäisesti.
Kun seurasin mun serkkujen lasten koulunkäyntiä Suomessa, aloin ihmetellä miten helposti asiat menee Suomessa. En voinut uskoa, että Suomessa käytännössä katsoen kaikki koulut toimii hyvin. Suomessa asuntoa hankkiessa ei tarvitse aivan hullun lailla selvittää, millaisia lähellä sijaitsevat koulut on.
Laskurin kohdalla mua mietitytti, miten Ruotsin asuntovuokrat oli otettu ja oliko huomioitu lapsiperheiden ongelmat koulun löytämisen suhteen.- Anonyymi
Mekin huomattiin, että Suomessa on helppo löytää omistusasuntoja, jotka ovat merkittävästi edullisempia kuin Ruotsissa vastaavat. Niiden asuntojen läheltä löytyy hyvät päiväkodit ja koulut sekä aikuisille työpaikat. Ei tarvitse ottaa samanlaista megalainaa asuntoa varten kuin Ruotsissa ja silti voi asua kivasti.
Suomen päiväkodeista ja kouluista olisi paljonkin sanottavaa, mutta valitettavasti en nyt ehdi kirjoittaa. Lyhyesti voi sanoa, että ne ovat ihan eri maailmasta kuin Ruotsin dagisit ja koulut.
- Anonyymi
Laskurista puuttui eläkeläiset !
- Anonyymi
Minä ihmettelin samaa. Perhemuodossa oli huomioitu yksinasujat sekä lapsettomat pariskunnat. Ne vaihtoehdot sopii eläkeläisille. Mutta tulojen osalta oli tarjolla vain palkkatuloja.
- Anonyymi
Ei siinä laskurissa ole huomioitu opiskelijoitakaan. Opiskelijoiden huomioiminen saattaisi olla vaikeaa, koska on nuoria opiskelijoita, aikuisopiskelijoita, perheellisiä opiskelijoita, oppisopimusopiskelijoita, osa-aikaopiskelijoita jne.
Minusta kyseinen laskuri vaikutti muutenkin epäilyttävältä. Se ei vaikuta luotettavalta, koska laskuri on liian yksinkertainen eikä edes kerrota, mistä lähteistä palkat, hinnat ja muut tiedot on poimittu.- Anonyymi
Opiskelijan näkökulmasta voin sanoa sanasen. Nimittäin läksin lukion jälkeen Ruotsiin melkoisella seikkailumielellä töihin. Muutaman vuoden siellä töissä oltuani aloitin korkeakouluopinnot Ruotsissa. Opintojen aikana kuitenkin rakastuin ja perustettiin perhe. Paitsi että ei perustettukaan, koska mies lähti tiehensä ennen vauvan syntymää ja tietenkin kaikki yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat valuivat hiekkaan.
Siinä sitten olin yhtäkkiä yksin ja pian vauva sylissä yksin. Alku vauvan kanssa meni Ruotsissa ihan hyvin. Ei siinä paljon mitään miettinytkään kuin vain sitä vauvaa ja muuttunutta elämäntilannetta. Ruotsissa kun olin, koin tilanteen tosi turvalliseksi. Koko yhteiskunta tuntui toistelevan, että Ruotsi on paras mahdollinen maa saada vauva, kasvattaa lapsia. Sitäkin hoettiin, ettei missään muualla maailmassa ole yksinhuoltajilla yhtä hyvää tilannetta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti.
En jaksa kertoa kaikkia yksityiskohtia, mutta ei se ihan niin ihanaa ollut. Aika paljon alkoi tulla vastaan monenlaisia epäkohtia ruotsalaisesta yhteiskunnasta, kun elämäntilanne oli muuttunut perheelliseksi ja rupesi katsomaan asioita erilaisesta näkövinkkelistä.
Vauvan kasvaessa aloin selvittää opintojeni jatkamista ja vauvan tulevaa päivähoitoa. Siinä vaiheessa silmät aukesivat oikein kunnolla. Onneksi olin asunut Ruotsissa vasta muutamia vuosia, joten muistin vielä melko hyvin suomalaisen systeemin ja pystyin etsimään tietoja Suomen opinto- ja päivähoitoasioista. Lisäksi kyselin asioita isosiskoltani ja äidiltäni, jotka myös selvittivät minulle monia yksityiskohtia.
Tein tarkkoja laskelmia ja laskin asiat vielä moneen kertaan, koska en meinannut uskoa ensimmäisellä kerralla. Aivan selvä tulos nimittäin oli, että Suomessa oli taloudellisesti paljon järkevämpi asua ja opiskella korkeakouluopintoja pienen lapsen yksinhuoltajana. Vertailin Ruotsin ja Suomen tukia (opintotuki, asumistuki, lapsilisä jne) sekä maksuja (vuokra, ruoka, sähkö, vesi, puhelin, päivähoitomaksut). Yksi iso juttu oli, että Suomessa vähävaraiset kuten opiskelijat eivät joudu maksamaan lapsen päivähoidosta mitään. Kaiken lisäksi Suomen päivähoito on laadultaan parempaa kuin päivähoito Ruotsissa. Me saimme edullisen opiskelija-asunnon, mikä oli viihtyisä ja oikein rauhallinen eikä mikään läävä. Kuukausivuokraan sisältyi vesi, sähkö, internet ja pesutupa.
Yksi todella tärkeä juttu oli, että Suomessa myös opiskelijat - siis peruskoulun jälkeisiä opintoja suorittavat - saavat kouluistaan ilmaisen lounaan tai Kelan ateriatuen, joka kattaa osan aterian hinnasta. Korkeakouluopiskelijoille on tarjolla Kelan ateriatuki, mutta ammattikoulujen ja lukioiden päiväopiskelijat saavat yleensä ilmaisen aterian koulun ruokalassa. Se oli tosi iso juttu, että lapsi sai päiväkodissa aamupalan, lounaan ja välipalan. Minä puolestani söin hyvän lounaan oppilaitoksen ruokalassa.
Toinen iso juttu oli, että minusta Suomessa on helpompi elää vähävaraisena. Täällä ei ole mitään niin epämiellyttäviä tai vaarallisia asuinalueita, etteikö siellä voisi asua. Kierrättämiseen suhtaudutaan erittäin positiivisesti, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, että sekä lapsella että minulla oli käytännössä katsoen lähes kaikki vaatteet ja varusteet ostettu käytettyinä. Pääkaupunkiseudulla kuljin lapsen kanssa ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä niin kauan kuin hän oli rattaissa. Opintojen aikana olin oikeutettu opiskelijahintaiseen matkalippuun, mutta yritin myös pyöräillä paljon kuntoilun vuoksi, koska muuten on aika hankala löytää aikaa liikuntaan yksinhuoltajana. Suomessa on myös paljon tarjolla sellaista kivaa tekemistä, mikä ei maksa mitään tai juuri mitään. En myöskään koskaan kokenut, että meitä olisi kohdeltu ikävästi, vaikka oltiin lapsen kanssa "köyhä yksinhuoltajaperhe" eikä ollut varaa rampata ulkomailla eikä kaikissa mahdollisissa maksullisissa riennoissa.
Tein etukäteen tarkat laskelmat, joiden perusteella päätin muuttaa lapsen kanssa Suomeen opiskelemaan. Opiskelupaikan saaminen ei ollut itsestään selvää, mutta kyllä minä opiskelemaan pääsin. Asunto ja päivähoitopaikka lapselle järjestyivät helposti. Opintojen aikanakin pidin todella tarkkaan kirjaa meidän menoista ja tuloista. Säästin monista jutuista ja siksi meille jäi rahaa myös pieniin huvitteluihin.
Valmistuin kolmisen vuotta sitten. Monet noista yllä mainituista asioista pitävät varmaan edelleen paikkaansa sekä Suomessa että Ruotsissa. Yhtään hetkeä en ole katunut Suomeen paluuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Opiskelijan näkökulmasta voin sanoa sanasen. Nimittäin läksin lukion jälkeen Ruotsiin melkoisella seikkailumielellä töihin. Muutaman vuoden siellä töissä oltuani aloitin korkeakouluopinnot Ruotsissa. Opintojen aikana kuitenkin rakastuin ja perustettiin perhe. Paitsi että ei perustettukaan, koska mies lähti tiehensä ennen vauvan syntymää ja tietenkin kaikki yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat valuivat hiekkaan.
Siinä sitten olin yhtäkkiä yksin ja pian vauva sylissä yksin. Alku vauvan kanssa meni Ruotsissa ihan hyvin. Ei siinä paljon mitään miettinytkään kuin vain sitä vauvaa ja muuttunutta elämäntilannetta. Ruotsissa kun olin, koin tilanteen tosi turvalliseksi. Koko yhteiskunta tuntui toistelevan, että Ruotsi on paras mahdollinen maa saada vauva, kasvattaa lapsia. Sitäkin hoettiin, ettei missään muualla maailmassa ole yksinhuoltajilla yhtä hyvää tilannetta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti.
En jaksa kertoa kaikkia yksityiskohtia, mutta ei se ihan niin ihanaa ollut. Aika paljon alkoi tulla vastaan monenlaisia epäkohtia ruotsalaisesta yhteiskunnasta, kun elämäntilanne oli muuttunut perheelliseksi ja rupesi katsomaan asioita erilaisesta näkövinkkelistä.
Vauvan kasvaessa aloin selvittää opintojeni jatkamista ja vauvan tulevaa päivähoitoa. Siinä vaiheessa silmät aukesivat oikein kunnolla. Onneksi olin asunut Ruotsissa vasta muutamia vuosia, joten muistin vielä melko hyvin suomalaisen systeemin ja pystyin etsimään tietoja Suomen opinto- ja päivähoitoasioista. Lisäksi kyselin asioita isosiskoltani ja äidiltäni, jotka myös selvittivät minulle monia yksityiskohtia.
Tein tarkkoja laskelmia ja laskin asiat vielä moneen kertaan, koska en meinannut uskoa ensimmäisellä kerralla. Aivan selvä tulos nimittäin oli, että Suomessa oli taloudellisesti paljon järkevämpi asua ja opiskella korkeakouluopintoja pienen lapsen yksinhuoltajana. Vertailin Ruotsin ja Suomen tukia (opintotuki, asumistuki, lapsilisä jne) sekä maksuja (vuokra, ruoka, sähkö, vesi, puhelin, päivähoitomaksut). Yksi iso juttu oli, että Suomessa vähävaraiset kuten opiskelijat eivät joudu maksamaan lapsen päivähoidosta mitään. Kaiken lisäksi Suomen päivähoito on laadultaan parempaa kuin päivähoito Ruotsissa. Me saimme edullisen opiskelija-asunnon, mikä oli viihtyisä ja oikein rauhallinen eikä mikään läävä. Kuukausivuokraan sisältyi vesi, sähkö, internet ja pesutupa.
Yksi todella tärkeä juttu oli, että Suomessa myös opiskelijat - siis peruskoulun jälkeisiä opintoja suorittavat - saavat kouluistaan ilmaisen lounaan tai Kelan ateriatuen, joka kattaa osan aterian hinnasta. Korkeakouluopiskelijoille on tarjolla Kelan ateriatuki, mutta ammattikoulujen ja lukioiden päiväopiskelijat saavat yleensä ilmaisen aterian koulun ruokalassa. Se oli tosi iso juttu, että lapsi sai päiväkodissa aamupalan, lounaan ja välipalan. Minä puolestani söin hyvän lounaan oppilaitoksen ruokalassa.
Toinen iso juttu oli, että minusta Suomessa on helpompi elää vähävaraisena. Täällä ei ole mitään niin epämiellyttäviä tai vaarallisia asuinalueita, etteikö siellä voisi asua. Kierrättämiseen suhtaudutaan erittäin positiivisesti, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, että sekä lapsella että minulla oli käytännössä katsoen lähes kaikki vaatteet ja varusteet ostettu käytettyinä. Pääkaupunkiseudulla kuljin lapsen kanssa ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä niin kauan kuin hän oli rattaissa. Opintojen aikana olin oikeutettu opiskelijahintaiseen matkalippuun, mutta yritin myös pyöräillä paljon kuntoilun vuoksi, koska muuten on aika hankala löytää aikaa liikuntaan yksinhuoltajana. Suomessa on myös paljon tarjolla sellaista kivaa tekemistä, mikä ei maksa mitään tai juuri mitään. En myöskään koskaan kokenut, että meitä olisi kohdeltu ikävästi, vaikka oltiin lapsen kanssa "köyhä yksinhuoltajaperhe" eikä ollut varaa rampata ulkomailla eikä kaikissa mahdollisissa maksullisissa riennoissa.
Tein etukäteen tarkat laskelmat, joiden perusteella päätin muuttaa lapsen kanssa Suomeen opiskelemaan. Opiskelupaikan saaminen ei ollut itsestään selvää, mutta kyllä minä opiskelemaan pääsin. Asunto ja päivähoitopaikka lapselle järjestyivät helposti. Opintojen aikanakin pidin todella tarkkaan kirjaa meidän menoista ja tuloista. Säästin monista jutuista ja siksi meille jäi rahaa myös pieniin huvitteluihin.
Valmistuin kolmisen vuotta sitten. Monet noista yllä mainituista asioista pitävät varmaan edelleen paikkaansa sekä Suomessa että Ruotsissa. Yhtään hetkeä en ole katunut Suomeen paluuta.Mitä sellaista kivaa tekemistä keksit, mikä ei maksanut mitään tai ollut kallista?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sellaista kivaa tekemistä keksit, mikä ei maksanut mitään tai ollut kallista?
Mun opintojen aikana asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapsi oli noin kaksivuotias, kun sinne muutettiin ja hän kävi esikoulun siellä. Mun valmistumisen jälkeen muutettiin Etelä-Savoon ja lapsi aloitti ekaluokan täällä, missä nyt asutaan.
Pääkaupunkiseudulla oli hyvä asua lapsen kanssa yksinhuoltajana, koska ystäviä oli helppo löytää ja kaikenlaista ilmaista ja edullista tekemistä oli paljon. Toisaalta ainakin meidän lähiseudun päiväkodeissa henkilökunta vaihtui turhan paljon ja siellä oli lastenkin osalta vähän levotonta. Tilanne ei ollut paha esimerkiksi Ruotsin kaupunkeihin verrattuna, mutta asian näkee nyt eri tavalla, kun nuorempi lapsi on superihanassa päiväkodissa.
Opiskelijana budjetti oli tiukka . Päätin siitä huolimatta yrittää elää niin kivaa ja aktiivista elämää kuin mahdollista. Alla on juttuja, mitä me tehtiin.
1. Lapsen ollessa rattaissa, julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen oli ilmaista yhdelle aikuiselle eli minulle. Koska lapsi rakasti metroja, junia, raitiovaunuja, busseja ja muita, me matkusteltiin niillä aika paljon. Katsoin kartasta leikkipuistoja ja puistoja ympäri kaupunkia. Meillä oli usein eväitä mukana. Sain yhdistettyä niihin reissuihin kivasti kävelylenkkeilyä niin tuli liikuntaa itsellekin. Suomessa on mun käsityksen mukaan parempia leikkipuistoja kuin Ruotsissa.
2. Helsingissä oli ainakin silloin kesäisin leikkipuistoissa ilmainen puistoruokailu lapsiperheille. Me käytiin monta kertaa.
3. Espoon Tapiolassa on kiva paikka, missä on lapsille ilmainen kahluuallas kesäisin.
4. Pirkkolan jäähallissa oli ilmaisia yleisöluisteluvuoroja, joissa me käytiin yhdessä vaiheessa ahkerasti. Luistimet ostettiin käytettynä.
5. Helsingissä uimahallit oli alle 7-vuotiaille ilmaisia. Aluksi kävin lapsen kanssa uimassa. Opiskelijahintainen lippu taisi maksaa 2€ tai 2,50€. Jonkin ajan kuluttua, kun lapsi osasi itsenäisesti leikkiä vedessä, me käytiin uimassa niin, että lapsi meni yksin kahluualtaaseen. Minä olin mukana ja autoin suihkussa sekä pukuhuoneessa, mutta pääsin ilmaiseksi, koska en uinut. Valvoin lasta ja mulla oli verkkarit & t-paita & sandaalit päällä. Myöhemmin lapsi osallistui uimakouluihin, jotka kyllä olivat maksullisia, mutta ei kalliita. Välillä menin itsekin uimaan lapsen kanssa. Lapsi oli tosi energinen, niin vesileikit ja uinti kivasti purki sitä energiaa. Me käytiin uimassa eniten virka-aikaan, koska pystyin järjestämään sen opintojen puolesta.
6. Helsingissä on useampi museo, jotka ovat aina ilmaisia kaikille. Monilla maksullisilla museoilla on säännöllisesti ilmaispäiviä tai ilmaisiltoja. Me käytiin lapsen kanssa usein museoissa.
7. Suomen kirjastot on tosi hyviä. Niistä tietysti lainattiin kirjoja, mutta kirjastoissa on myös ilmaista ohjelmaa kuten säännöllisiä satutuokioita lapsille. Välilllä kirjastoissa on muutakin ohjelmaa lapsille. Muistan ainakin taikurin, laululeikkituokioita, askartelupäivän ja pieniä lapsille suunnattuja mininäytelmiä. Kirjastoissa on myös lautapelejä, joita saa käydä pelaamassa.
8. Jatkuvasti on kivoja ilmaistapahtumia. Poliisit järjestävät poliisien päivän yleensä Vantaalla kerran vuodessa. Vapaapalokunnilla on esittelypäivä vuosittain. Avoimien ovien päiviä on säännöllisesti eri paikoissa kuten Eduskuntatalossa. Sitten on mm. kaupunginosien juhlia ja teemapäiviä, joissa on usein mm. ilmaisia konsertteja.
9. Haltialan tilalla me käytiin säännöllisesti katsomassa eläimiä ja varsinkin eläinvauvoja. Fallkullan eläintila on myös kiva paikka. Kumpikin on ilmaisia käyntipaikkoja Helsingissä.
10. Lentokentän lähellä käytiin muutamaan kertaan katsomassa lentokoneita ja Suomenlinnan Kustaanmiekassa ohi ajavia "jättilaivoja" eli Ruotsiin meneviä risteilyaluksia.
11. Suomenlinnaan pääsee tavallisella julkisen liikenteen matkalipulla eli sinnekin me päästiin ilmaiseksi niin kauan kuin lapsi oli rattaissa. Sitä "etua" käytettiinkin aika paljon.
12. Meidän kotitalossa oli asukkaille ilmainen kuntosali. Lapsi pysyi aloillaan, kun sai katsella lastenohjelmia kannettavalta tietokoneelta sen ajan.
13. Osa kauppakeskuksista tarjoaa ilmaista lastenhoitoa. Tein välillä niin, että vein lapsen parkkiin ja menin itse ihan vain kahvilaan istumaan ja lepäämään. Joskus mulla oli aikuinen kaveri mukana, joskus puhuin puhelimessa tai surffasin netissä. Kahvilasta täytyy tietenkin ostaa jotain. Ne oli hetken lepotaukoja, joita pidin yleensä viikonloppuna. Joskus tietenkin menin kahvilan sijasta kiertelemään kauppoja, jos oli pakko ostaa jotain.
14. Koska mun opinnoissa oli aika paljon itsenäistä opiskelua, pystyin käymään päivisin lenkillä pari kertaa viikossa. Joskus kävin yksin uimassa. Lapsi oli tällöin päiväkodissa. Opiskelin iltaisin, kun lapsi nukkui.
15. Seurasaaressa käytiin grillaamassa ja Nuuksiossa nuotioretkillä. Niihin pääsee julkisilla liikennevälineillä.
16. Välillä ostettiin ale-liput (bussi / juna) esim. Porvooseen tai Lahteen. Lahdessa on upea ilmainen perhepuisto. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun opintojen aikana asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapsi oli noin kaksivuotias, kun sinne muutettiin ja hän kävi esikoulun siellä. Mun valmistumisen jälkeen muutettiin Etelä-Savoon ja lapsi aloitti ekaluokan täällä, missä nyt asutaan.
Pääkaupunkiseudulla oli hyvä asua lapsen kanssa yksinhuoltajana, koska ystäviä oli helppo löytää ja kaikenlaista ilmaista ja edullista tekemistä oli paljon. Toisaalta ainakin meidän lähiseudun päiväkodeissa henkilökunta vaihtui turhan paljon ja siellä oli lastenkin osalta vähän levotonta. Tilanne ei ollut paha esimerkiksi Ruotsin kaupunkeihin verrattuna, mutta asian näkee nyt eri tavalla, kun nuorempi lapsi on superihanassa päiväkodissa.
Opiskelijana budjetti oli tiukka . Päätin siitä huolimatta yrittää elää niin kivaa ja aktiivista elämää kuin mahdollista. Alla on juttuja, mitä me tehtiin.
1. Lapsen ollessa rattaissa, julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen oli ilmaista yhdelle aikuiselle eli minulle. Koska lapsi rakasti metroja, junia, raitiovaunuja, busseja ja muita, me matkusteltiin niillä aika paljon. Katsoin kartasta leikkipuistoja ja puistoja ympäri kaupunkia. Meillä oli usein eväitä mukana. Sain yhdistettyä niihin reissuihin kivasti kävelylenkkeilyä niin tuli liikuntaa itsellekin. Suomessa on mun käsityksen mukaan parempia leikkipuistoja kuin Ruotsissa.
2. Helsingissä oli ainakin silloin kesäisin leikkipuistoissa ilmainen puistoruokailu lapsiperheille. Me käytiin monta kertaa.
3. Espoon Tapiolassa on kiva paikka, missä on lapsille ilmainen kahluuallas kesäisin.
4. Pirkkolan jäähallissa oli ilmaisia yleisöluisteluvuoroja, joissa me käytiin yhdessä vaiheessa ahkerasti. Luistimet ostettiin käytettynä.
5. Helsingissä uimahallit oli alle 7-vuotiaille ilmaisia. Aluksi kävin lapsen kanssa uimassa. Opiskelijahintainen lippu taisi maksaa 2€ tai 2,50€. Jonkin ajan kuluttua, kun lapsi osasi itsenäisesti leikkiä vedessä, me käytiin uimassa niin, että lapsi meni yksin kahluualtaaseen. Minä olin mukana ja autoin suihkussa sekä pukuhuoneessa, mutta pääsin ilmaiseksi, koska en uinut. Valvoin lasta ja mulla oli verkkarit & t-paita & sandaalit päällä. Myöhemmin lapsi osallistui uimakouluihin, jotka kyllä olivat maksullisia, mutta ei kalliita. Välillä menin itsekin uimaan lapsen kanssa. Lapsi oli tosi energinen, niin vesileikit ja uinti kivasti purki sitä energiaa. Me käytiin uimassa eniten virka-aikaan, koska pystyin järjestämään sen opintojen puolesta.
6. Helsingissä on useampi museo, jotka ovat aina ilmaisia kaikille. Monilla maksullisilla museoilla on säännöllisesti ilmaispäiviä tai ilmaisiltoja. Me käytiin lapsen kanssa usein museoissa.
7. Suomen kirjastot on tosi hyviä. Niistä tietysti lainattiin kirjoja, mutta kirjastoissa on myös ilmaista ohjelmaa kuten säännöllisiä satutuokioita lapsille. Välilllä kirjastoissa on muutakin ohjelmaa lapsille. Muistan ainakin taikurin, laululeikkituokioita, askartelupäivän ja pieniä lapsille suunnattuja mininäytelmiä. Kirjastoissa on myös lautapelejä, joita saa käydä pelaamassa.
8. Jatkuvasti on kivoja ilmaistapahtumia. Poliisit järjestävät poliisien päivän yleensä Vantaalla kerran vuodessa. Vapaapalokunnilla on esittelypäivä vuosittain. Avoimien ovien päiviä on säännöllisesti eri paikoissa kuten Eduskuntatalossa. Sitten on mm. kaupunginosien juhlia ja teemapäiviä, joissa on usein mm. ilmaisia konsertteja.
9. Haltialan tilalla me käytiin säännöllisesti katsomassa eläimiä ja varsinkin eläinvauvoja. Fallkullan eläintila on myös kiva paikka. Kumpikin on ilmaisia käyntipaikkoja Helsingissä.
10. Lentokentän lähellä käytiin muutamaan kertaan katsomassa lentokoneita ja Suomenlinnan Kustaanmiekassa ohi ajavia "jättilaivoja" eli Ruotsiin meneviä risteilyaluksia.
11. Suomenlinnaan pääsee tavallisella julkisen liikenteen matkalipulla eli sinnekin me päästiin ilmaiseksi niin kauan kuin lapsi oli rattaissa. Sitä "etua" käytettiinkin aika paljon.
12. Meidän kotitalossa oli asukkaille ilmainen kuntosali. Lapsi pysyi aloillaan, kun sai katsella lastenohjelmia kannettavalta tietokoneelta sen ajan.
13. Osa kauppakeskuksista tarjoaa ilmaista lastenhoitoa. Tein välillä niin, että vein lapsen parkkiin ja menin itse ihan vain kahvilaan istumaan ja lepäämään. Joskus mulla oli aikuinen kaveri mukana, joskus puhuin puhelimessa tai surffasin netissä. Kahvilasta täytyy tietenkin ostaa jotain. Ne oli hetken lepotaukoja, joita pidin yleensä viikonloppuna. Joskus tietenkin menin kahvilan sijasta kiertelemään kauppoja, jos oli pakko ostaa jotain.
14. Koska mun opinnoissa oli aika paljon itsenäistä opiskelua, pystyin käymään päivisin lenkillä pari kertaa viikossa. Joskus kävin yksin uimassa. Lapsi oli tällöin päiväkodissa. Opiskelin iltaisin, kun lapsi nukkui.
15. Seurasaaressa käytiin grillaamassa ja Nuuksiossa nuotioretkillä. Niihin pääsee julkisilla liikennevälineillä.
16. Välillä ostettiin ale-liput (bussi / juna) esim. Porvooseen tai Lahteen. Lahdessa on upea ilmainen perhepuisto.Tähän voisi lisätä muutaman vinkin pääkaupunkiseudulta:
- LapsiArkki-toimintaa on useammassa paikassa pääkaupunkiseudulla. Se tarkoittaa ilmaista ja helposti saatavaa lastenhoitoa, joka on tarkoitettu lähinnä yksinhuoltajien alle kouluikäisille lapsille. Kannattaa googlata aiheesta enemmän, jos aihe kiinnostaa.
- Helsingin Laaksosta löytyy ilmainen liikennepuisto, jossa on liikennetoiminnan lisäksi usein jotain ohjattua toimintaa kuten askartelua.
- Espoon Tapiolassa on talvisin Jääpuisto eli tosi kiva luistelupaikka, joka on aina kaikille ilmainen. Se on ulkoilmassa, mutta koneellisesti jäädytetty eli toimii lämpiminäkin talvina.
- Annantalo on Helsingin keskustassa sijaitseva lasten kulttuuritalo, jossa on usein kaikenlaista toimintaa. Pikkulapsille siellä esitetään mm. ilmaiseksi lyhytelokuvia. Siellä on myös erilaisia taidenäyttelyitä, kulttuuritapahtumia ja työpajoja, joihin pääsee osallistumaan. Annantalossa järjestetään myös maksullisia taidekursseja lapsille sekä teini-ikäisille, mutta paljon on ilmaistakin toimintaa.
- Ilmaisia konsertteja on ainakin pääkaupunkiseudulla tarjolla tosi paljon, jos vaan seuraa paikallisia tiedotuksia (esim. Menokone, Menovinkit, Menoinfo).
- Helsingissä on Mustasaari, jonne pääsee lyhyellä laivamatkalla melko edullisesti. Saaressa on kesäisin lampaita, kanoja, kaneja, kukkoja sekä mahdollisuus grillata omia eväitä. Siellä on myös luontopolku, kahvila, uimapaikka jne. Saareen ei ole pääsymaksua, mutta venematkasta menee pieni maksu. Espoon puolella vähän saman tyyppinen paikka on Iso-Vasikkasaari.
- Kansalaisopistoissa on yllättävän paljon perheille suunnattuja kursseja ja tapahtumia. Osa niistä on maksullisia, mutta vähävaraiset voivat saada maksualennusta tai apua kurssimaksuun esim. harkinnanvaraisen toimeentulotuen kautta. Esimerkiksi vanhempi-lapsi liikuntaryhmät ovat suosittuja. Kansalaisopistoissa on myös aika usein ihan ilmaisia yhden päivän tai illan tapahtumia, joissa esimerkiksi askarrellaan yhdessä (esim. jouluvalvojaiset).
- Alle kouluikäisten lasten perheille on monenlaista toimintaa kuten perhekahviloita, avoimia päiväkoteja ja leikkipuistotoimintaa. Osa on kaupunkien järjestämää toimintaa, osa yhdistysten toimintaa (esimerkiksi MLL).
- Yksinhuoltajille on muutamia omia yhdistyksiä kuten Pienperheyhdistys ry ja Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry. Niiden kautta voi löytää monenlaista apua ja mm. leirejä.
- Yksinhuoltajien Olohuoneessa kokoontuu yksinhuoltajia lapsineen ja monille se on tärkeä paikka, jossa pääsee juttelemaan muiden yksinhuoltajien kanssa.
- Tässä on aika hyvä kirjoitus yksinhuoltajien asioista: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/yksinhuoltajan-palvelut-esi-3#84526466
- Anonyymi
Ruotsin ja Suomen hintoja sekä elinkustannuksia on käsitelty toisessakin keskusteluketjussa. Kannattaa vilkaista sitäkin ketjua, jos aihe kiinnostaa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16630089/onko-hinnat-samat#comment-105383128
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä642116Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1721722Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701418Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2431389Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2371337Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3421195- 811186
- 1281165
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel3571126Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3291103