Lue tämä niin ymmärrät

Vaikka oon fyysisesti parantunut, silti käyn joka päivä vaa’alla katsomassa kuinka paino on noussut :(. En pidä ulkonäöstäni, mun reidet osuu yhteen ja mulla on kaksari. Oon normipainoinen, mutta silti tunnen itseni liian isoksi. Haluaisin takaisin vanhoihin laihutus tapoihin, mutta kun mietin sitä aikaa, se oli yhtä helvettiä!
Silloinkuin aloitin, en piitannut muiden varoituksista, siirä että se on henkisesti todella kamalaa. Halusin kokea sen itse, niinkuin jokainen anoreksiaa sairastanut.
Mutta se todella oli kamalaa! Itkien joka päivä monta tuntia peilin edessä, pidätellen itkua koulussa kavereiden nähden. Mielialank oli koko ajan huono ja surullinen, jopa vihainen. Ajattelin VAIN ruokaa, en halunnut nähdä ystäviäni enää vapaa ajalla tai olla perheen kanssa, halusin vain laihduttaa. Lukittauduin omaan huoneeseeni itkien ja tehden vatsoja. Kävin puntarilla 7krt päivässä. Pidin tiukkaa kirjaa mitä söin ja mitä oksensin, mitä urheilin tietysti.
Galleriani oli täynnä kylkiluu kuviani.
Aamuisin pyörryin noustessa sängystä, milloin kasvot edellä lattiaa tai milloin minkäkin huonekalun päälle, kerran tv:ni melkein tippui lattialle. Kasvoni oli kalpeat ja olin aina aivan jäässä, käsissäni ei kiertänyt veri. Koulussakaan ei enää maha murissut, vaikka en ollut syönyt moneen päivään yhtään mitään. Nälkäni hävisi. Sukulaiset kommentoivat laihuuttani ja syömättömyyttäni, äiti aavisti kaiken.
Lopulta aloin sairastumaan ahmimishäiriöön, jonka kautta parannuin pääosin anoreksiasta, mutta silti sisimmässäni haluaisin olla edelleen se sama laiha ja kaunis hento perhonen, jota Ana auttoi laihtumaan.
Se aika oli ihanaa! Mutta ei, ei se ollut. Näytin hyvältä, mutta se tunne sisälläni, se oli tukahduttava tunne. Tuntui että sydämeni edessä olisi jättimäinen kivi, etten pystyisi hengittämään.

Toivon just sulle tsemppiä!
Ehkä oot parantunu jo tai paranemis vaiheessa, tai sitten vasta alussa. Mut mä sanon sulle tän, että sä tuut joko parantumaan tai makaamaan haudassa. Ruoka on polttoainetta, me kaikki tarvitaan sitä! Jos et itses takia halua parantua, tee se edes sun rakkaittes vuoks. Ajattele niitä.
Haluun että sä selviit tästä! Haluun että nautit ruuasta sun rakkaitten kanssa pitäen hauskaa, ilman et suljeudut sun huoneesees yksin syömättä.

Tää on meidän ainoa elämä, ainoa! <3