Olen tässä viime syksystä asti ihmetellyt kummallisia oireitani ja rampannut lääkäriltä toiselle eikä mitään löydy. Olen lapsesta saakka saanut hengenahdistuskohtauksia, jotka harvenivat murrosiässä ja sitten katosivat melkein kokonaan. Nyt viimeisen vuoden sisällä nämä kohtaukset on lisääntyneet ja saan niitä jo joka viikko. Hengenahdistuskohtaukset tulee milloin missäkin: kotona, ulkona tai kylässä, mutta yleensä iltaisin.Mitään näkyvää syytä tähän en ole löytänyt.Minulla on elämässäni kaikki mallillaan, mutta tietenkin opiskelu on ollut välillä tressaavaa.
Olenkin miettinyt, että johtuukohan oireeni tressistä? Toisaalta monestikaan en ainakaan tiedosta tressaavani, kun kohtaus tulee.Lisäksi olen ruvennut tarkkailemaan itseäni ja pelkään, että minulla on jokin vakava sairaus.Hengenahdistus on vain yksi oireista.Muita oireita on mahavaivat, joskus huimaus ja epätodellinen olo.Harvinaisempana olen pari kertaa tuntenut oloni hyvin voimattomaksi ja kädet ja jalat on tällöin tuntuneet lyijyn raskailta.
Olen elämänhaluinen ja positiivinen luonne, mutta nämä kummalliset oireet alkavat todella käydä jo voimille.Lisäksi tästä on hirvittävän vaikea puhua kenellekkään, koska häpeän ja pelkään että minut leimataan hulluksi.
Lapsuudestani muistan sen, että ollessani noin 10-vuotias, lääkäri epäili paniikkihäiriötä, mutta en muista saaneeni varmaa diagnoosia.
Hengenahdistuskohtaukseen liittyy minulla myös se, että tuntuu kuin puhuminenkin olisi silloin hirveän työlästä.
Olen lukenut aika paljonkin paniikkihäiriöstä, mutta mietityttää, että voiko nämä minun oireeni viitata siihen?
Lisäksi olen ollut nyt viimeisen puolen vuoden aikana tyytymätön itseeni, joka edelleen ruokkii tätä olotilaa.Normaalisti olen hyvän itsetunnon omaava nuori nainen, josta ei varmastikaan kukaan uskoisi tällaista.
Tämä asia on alkanut hallita eläämäni jo ihan liikaa ja olen ihan neuvoton mitä minun pitäisi tehdä?!
Olenkin miettinyt, että johtuukohan oireeni tressistä? Toisaalta monestikaan en ainakaan tiedosta tressaavani, kun kohtaus tulee.Lisäksi olen ruvennut tarkkailemaan itseäni ja pelkään, että minulla on jokin vakava sairaus.Hengenahdistus on vain yksi oireista.Muita oireita on mahavaivat, joskus huimaus ja epätodellinen olo.Harvinaisempana olen pari kertaa tuntenut oloni hyvin voimattomaksi ja kädet ja jalat on tällöin tuntuneet lyijyn raskailta.
Olen elämänhaluinen ja positiivinen luonne, mutta nämä kummalliset oireet alkavat todella käydä jo voimille.Lisäksi tästä on hirvittävän vaikea puhua kenellekkään, koska häpeän ja pelkään että minut leimataan hulluksi.
Lapsuudestani muistan sen, että ollessani noin 10-vuotias, lääkäri epäili paniikkihäiriötä, mutta en muista saaneeni varmaa diagnoosia.
Hengenahdistuskohtaukseen liittyy minulla myös se, että tuntuu kuin puhuminenkin olisi silloin hirveän työlästä.
Olen lukenut aika paljonkin paniikkihäiriöstä, mutta mietityttää, että voiko nämä minun oireeni viitata siihen?
Lisäksi olen ollut nyt viimeisen puolen vuoden aikana tyytymätön itseeni, joka edelleen ruokkii tätä olotilaa.Normaalisti olen hyvän itsetunnon omaava nuori nainen, josta ei varmastikaan kukaan uskoisi tällaista.
Tämä asia on alkanut hallita eläämäni jo ihan liikaa ja olen ihan neuvoton mitä minun pitäisi tehdä?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Mä sain just lääkkeet. Mun kärsi ihmissuhteet ja työkin tästä. Ihan hirveetä? Alkaako sun paikat täristä kun sulla tulee tällänen ahdistuskohtaus?
Minullakin tärisee usein kohtauksen aikana kädet.Sydän hakkaa julmetusti, mutta en silloin yleensä pelkää sydänkohtausta,vaan enemmänkin tukehtumista, koska henkeä ahdistaa.
Pistääkö sua sillon rinnasta, tuntuuko että joku kuristaa? Ahdistaako sua sillon? Ihanaa että täällä on kohtalotovereita... =)
Hei!
Mulla oli samanlaista, juoksin lääkäristä lääkäriin ja suljettiin pois sairauksia,mitään vakavaa ei löytynyt...kukaan ei voinut tajuta,että minun tyyppinen-sosiaalinen,iloinen,avoin ihminen kärsii paniikkihäiriöstä. Lopulta alkoivat kunnolliset paniikkikohtaukset ja tajuttiin,mistä on kyse. Mullakin kaikki on hyvin--aina vaan älytön kiire...jo monta vuotta. Nyt kun tiedän mistä on kyse ja mulla on lääkkeet siihen,olo on helpompaa.Esim rauhottava on mukana,mutta harvemmin joudun ottamaan sitä. Hengitän pitkään ulos ja tiedostan,etten ole kuolemassa sydänkohtaukseen. Yleensä se auttaa nykyään ja kun kohtaus menee...aina se myös menee...:)--niin jatkan siitä,mihin jäin. Yhdessävaiheessa jätin tekemättä asoita tai menemättä johonkin kohtauksien takia ,mutta nyt teen ne loppuun ja usko pois elämä on helpompaa. Epätodellisia oloja tulee vielläkin,mutta ne kestää aina vaan vähemmän aikaa. Tietysti olen myös joutunut löysäämään--ottamaan rauhallisemmin. En vaadi enää itseltäni niin paljoa.
Pärjäile!!
hei.. miksi te ihmiset että mee lääkäriin,jos kerta asiat vaivaa..? mulla ei ainakaa tulis mieleenkään kysyä täält neuvoo,koska kukavaan voi sanoa mitävaan.. ja sullekkin suosittelen lekul käyntii,koska sul tommoset oireet jokka viittaa myös ms:sään.. enkä halua ny mitenkää pelotella..
Nimenomaan veikkaisin.. taitaa olla jotain paniikkihäiriötä tai ahdistusta, mitä lieneekään. Varsinkin tuo itsensä tarkkailu ja pelko vakavasta sairaudesta viittaa sinne suuntaan. Yleensä todellisesti sairaat luulevat viimeiseen asti olevansa terveitä. Käy kuitenkin lääkärillä, mitä sieltä sitten selviääkään (luultavasti positiivista) niin se helpottaa. Jos se on ahdistusta tai vastaavaa, niin luultavasti helpottaa jos pelkkä tieto siitä.. tai oireet voivat peräti loppua kokonaan.
Niin kuin jo sanoin, niin onhan sitä lääkärillä tullut käytyä muutaman kerran.
Itselläni nuo hengenahdistukset vaihtuivat rintakipuun. Niin no kumpikaan ei ole miellyttävää. Lääkärissä ei ole enää viitsinyt käydä sen jälkeen kun huomasi että tulee käytyä siellä turhaan. Lääkärit lopettavat tutkimisen siinä vaiheessa kun ottaa paniikkihäiriön puheeksi.
Totta mitä sanot lääkäreiden suhtautumisesta paniikkihäiriöiseen.
Paniikkihäiriöni on diagnosoitu -90. Sitä ennen tutkittiin, kun meni jostakin vaivasta lääkäriin. Nyt on turha mennä, koska jokainen oire ja tuntemus kuitataan sillä, että on paniikkihäiriön oire, mene vain kotiisi ja ole ihan rauhassa.