Ihmettelin keskustellessani muutamien itseänsä todella tietäväisinä ja uskovaisina pitävien uskovaisten kanssa, kun heidän selityksistään puuttui täysin armo ja vain kylmä lakihenkisyys huokui sanoista...mutta paljon heillä oli tekoja ja heti he löysivät raamatusta selityksiä muiden kristittyjen poissulkemiseksi Jumalan armosta.
Tuli todella pahamieli ja pahaolo niistä tuomion sanoista. He olivat tulleet todella pyhiksi omissa silmissään.
Luin Lutherin selitystä Gal.4:23:
Näin on maailman alusta käynyt hengellisessä hallituksessa: siinä kaikki syntyy joko laista tai armosta. Pelkkiä Ismaeleita on siellä, missä lain kansa hallitsee. He saavat kuitenkin Jumalalta oikean siemenen, niin kuin Ismael Abrahamilta: he kuulevat sanan saarnaa ja puhelevat siitä enemmän kuin oikeat kristityt. He eivät kuitenkaan elä oikeassa mielessä, sillä he nojautuvat tekoihin, luottavat vapaaseen tahdonratkaisuunsa ja pitävät Jumalan käskyjä ensisijaisina.
Ei kukaan pysty moittimaan heidän tekopyhää elämänvaellustaan. Palkkavaimon lapsia he kaikki tyynni ovat. Heille ei näet ole annettu vielä lupauksen sanaa, vaan siinä on pelkkä liha ja veri, siis vain luonnonmukaisuutta. Siinä ei vaikuta Jumalan armo. Heillä ei ole uskoa eikä Henkeä, joka vapauttaisi heidät laista. Sellaisia ovat kaikki tekoihin pitäytyvät. He eivät näe eivätkä tunne Jumalaa. Hän on heiltä salattu. He vain kuulevat hänestä ja päättäväisesti aikovat pitäytyä tekoihinsa, kunnes Jumala tulisi siihen lisäksi antamaan armonsa. Näiden luo hän ei kuitenkaan ole tullut eikä milloinkaan tulekaan. Ismael se on ja Ismaeliksi jää.
Tuli todella pahamieli ja pahaolo niistä tuomion sanoista. He olivat tulleet todella pyhiksi omissa silmissään.
Luin Lutherin selitystä Gal.4:23:
Näin on maailman alusta käynyt hengellisessä hallituksessa: siinä kaikki syntyy joko laista tai armosta. Pelkkiä Ismaeleita on siellä, missä lain kansa hallitsee. He saavat kuitenkin Jumalalta oikean siemenen, niin kuin Ismael Abrahamilta: he kuulevat sanan saarnaa ja puhelevat siitä enemmän kuin oikeat kristityt. He eivät kuitenkaan elä oikeassa mielessä, sillä he nojautuvat tekoihin, luottavat vapaaseen tahdonratkaisuunsa ja pitävät Jumalan käskyjä ensisijaisina.
Ei kukaan pysty moittimaan heidän tekopyhää elämänvaellustaan. Palkkavaimon lapsia he kaikki tyynni ovat. Heille ei näet ole annettu vielä lupauksen sanaa, vaan siinä on pelkkä liha ja veri, siis vain luonnonmukaisuutta. Siinä ei vaikuta Jumalan armo. Heillä ei ole uskoa eikä Henkeä, joka vapauttaisi heidät laista. Sellaisia ovat kaikki tekoihin pitäytyvät. He eivät näe eivätkä tunne Jumalaa. Hän on heiltä salattu. He vain kuulevat hänestä ja päättäväisesti aikovat pitäytyä tekoihinsa, kunnes Jumala tulisi siihen lisäksi antamaan armonsa. Näiden luo hän ei kuitenkaan ole tullut eikä milloinkaan tulekaan. Ismael se on ja Ismaeliksi jää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Palkkavimon poika elää työstä saamallaan palkalla. Saaran poika luottaa Jumalan lupaukseen.
Tätä se on, kahden valtakunnan lapsia.
Yksissä kokouksissa käydään, mutta keskustelu itse pääasiasta on mahdotonta. Armosta ja Kristuksesta puhutaan, mutta työt ovat ensin. Niitä myös ensiksi kysytään
Se on aina ollut näin.
Omassa vanhurskaudessa elävä ei eroita lain ja evankeliumin eroa ja tästä johtuu se että tuijotetaan tekoihin "puhutaan armosta mutta tarkoitetaan tekoja".Katekismuksessa lakia ja evankeliumia kuvataan näin."Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.Laki ilmaisee meille Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo.Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan armosta,joka tarjotaan meille Kristuksessa".
Tässä järjestys on nimenomaan laki sitten evankeliumi.Kun laki on saanut herättää ihmisen ja hän on sen jälkeen omistanut Jeesuksen sovitus työn omalle kohdalle uskolla niin lain valta Kristittyyn on loppunut eikä se voi tuomita uskovaa ihmistä.Sillä niin on Jumala mailmaa rakastanut että antoi ainokaisen poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.