Valitsemmehan me oikein?

Ih­mi­nen jou­tuu te­ke­mään elä­mäs­sään va­lin­to­ja. Va­lin­nois­sa ei ai­na on­nis­tu, jois­ta­kin va­lin­nois­ta mie­li tu­lee mur­heel­li­sek­si. Vää­rien va­lin­to­jen te­ke­mi­sen jäl­keen jou­tuu vä­lil­lä käy­dä kor­jaa­mas­sa ai­heut­ta­maan­sa pa­hen­nus­ta.

Kou­lun ur­hei­lu­tun­nil­la mei­dät lai­tet­tiin usein jo­noon ja kak­si op­pi­las­ta va­lit­si jouk­ku­ei­siin pe­laa­jat. Jos­kus har­mit­ti, kun jäi vii­meis­ten va­lit­tu­jen jouk­koon. Myö­hem­min­kään va­lin­nat ei­vät ole ai­na men­neet oman mie­len mu­kai­ses­ti tai nii­tä ei ole ym­mär­tä­nyt.

Ju­ma­la te­kee oi­kei­ta va­lin­to­ja. Olem­me jo­kai­nen Ju­ma­lal­le tut­tu­ja, kos­ka hän on luo­nut mei­dät jo­kai­sen maan to­mus­ta.

”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.” (Ps. 139:16.) Kaik­ki elä­män­vai­heem­me ovat Ju­ma­lan tie­dos­sa ja hal­lin­nas­sa.

Nuo­ri Je­re­mia sai it­se tä­män ko­kea, kun Ju­ma­la pu­hui hä­nel­le tu­le­van elä­män suun­ni­tel­mis­ta. Hän var­maan oli tot­tu­nut sii­hen, et­tä van­hem­mat neu­voi­vat kuu­li­ai­suu­teen Ju­ma­lan neu­voil­le.

Ju­ma­la kut­sui Je­re­mi­aa var­hai­ses­sa nuo­ruu­des­sa pro­fee­tan teh­tä­vään, mut­ta hän epä­röi ikän­sä ta­kia: ”Voi Her­ra, Ju­ma­la­ni, en minä osaa pu­hua, minä olen niin nuo­ri!” (Jer. 1:6.) Ju­ma­la lu­pa­si an­taa Je­re­mi­al­le pu­het­ta ja voi­maa ja ol­la hä­nen kans­saan vai­keis­sa­kin ti­lan­teis­sa.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn ja oman viih­ty­mi­sen vä­lil­lä voi jos­kus ol­la ris­ti­rii­tai­sis­sa ti­lan­teis­sa. Omat mie­li­ha­lut oh­jai­si­vat va­lit­se­maan viih­teel­li­sem­män tien. On hyvä, et­tä tuo lah­jan­sa ja työ­pa­nok­sen­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön jo nuo­re­na.

Ju­ma­la siu­naa täl­lai­sia va­lin­to­ja si­tä­kin kaut­ta, et­tä säi­lyy us­ko­vais­ten yh­tey­des­sä ja rak­kau­des­sa. Työn ää­rel­lä voi vir­kis­tyä ja saa­da uu­sia ys­tä­viä. Saa va­li­ta saat­to­mie­hiä, joi­den kans­sa voi kes­kus­tel­la miel­tä as­kar­rut­ta­vis­ta asi­ois­ta.

”Minä olen pan­nut tei­dän va­lit­ta­vak­sen­ne elä­män ja kuo­le­man, siu­nauk­sen ja ki­rouk­sen. Va­lit­kaa siis elä­mä, et­tä te ja tei­dän jäl­ke­läi­sen­ne sai­sit­te elää.” (5. Moos. 30:19.)

Nuo­ruu­des­sa ih­mi­nen usein te­kee elä­män suu­ria ja kau­as­kan­toi­sia pää­tök­siä. Eri­tyi­ses­ti sinä, joka poh­dit suu­rien va­lin­to­jen edes­sä rat­kai­su­ja, pyy­dä Ju­ma­lal­ta vii­saut­ta, ym­mär­rys­tä ja kuu­li­ais­ta miel­tä. Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­set ja pyyn­nöt. Ih­mi­sel­tä ky­sy­tään kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le. Neu­vo ”va­lit­kaa siis elä­mä” on voi­mas­sa täs­sä­kin ajas­sa.

Ju­ma­la on lu­van­nut ol­la läs­nä kuo­le­mas­sa­kin. Hän lä­het­tää sa­nan­saat­ta­jan kuo­lin­vuo­teen ää­rel­le ja vah­vis­taa kuo­lin­het­kel­lä. Sain ko­kea tä­män äi­ti­ni vii­me het­ki­nä.

Äi­ti­ni ei ol­lut use­aan päi­vään avan­nut sil­mi­ään ei­kä re­a­goi­nut ym­pä­ril­lä ole­vaan elä­mään ja ää­niin. Kun siu­na­sin hä­nel­le evan­ke­liu­min, hän ava­si kak­si ker­taa sil­män­sä ja kat­soi mi­nua, huo­kai­si sy­vään ja nu­kah­ti le­vol­li­ses­ti. Hä­nen elä­män­sä oli päät­ty­nyt. Sa­maan ai­kaan Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta kuu­lui lau­lu Tie lap­so­sen kul­kee nyt kor­ves­sa maan.

Äi­din oli tur­val­lis­ta nu­kah­taa evan­ke­liu­min siu­nauk­sen jäl­keen ja tu­tun lau­lun soi­des­sa odot­ta­maan ylös­nou­se­muk­sen iha­naa aa­mua. Ju­ma­lan va­lit­tu­na saa luot­taa ja tur­va­ta sii­hen, et­tä hän va­lit­si mei­dät ja vie ker­ran tai­vaan ko­tiin pe­ril­le. Ei tar­vit­se pe­lä­tä. Tai­vaas­sa on iha­na osa, jota saa us­kon kaut­ta kat­sel­la.

Jorma Vuorma
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Ih­mi­nen jou­tuu te­ke­mään elä­mäs­sään va­lin­to­ja. Va­lin­nois­sa ei ai­na on­nis­tu, jois­ta­kin va­lin­nois­ta mie­li tu­lee mur­heel­li­sek­si. Vää­rien va­lin­to­jen te­ke­mi­sen jäl­keen jou­tuu vä­lil­lä käy­dä kor­jaa­mas­sa ai­heut­ta­maan­sa pa­hen­nus­ta.

Kou­lun ur­hei­lu­tun­nil­la mei­dät lai­tet­tiin usein jo­noon ja kak­si op­pi­las­ta va­lit­si jouk­ku­ei­siin pe­laa­jat. Jos­kus har­mit­ti, kun jäi vii­meis­ten va­lit­tu­jen jouk­koon. Myö­hem­min­kään va­lin­nat ei­vät ole ai­na men­neet oman mie­len mu­kai­ses­ti tai nii­tä ei ole ym­mär­tä­nyt.

Ju­ma­la te­kee oi­kei­ta va­lin­to­ja. Olem­me jo­kai­nen Ju­ma­lal­le tut­tu­ja, kos­ka hän on luo­nut mei­dät jo­kai­sen maan to­mus­ta.

”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.” (Ps. 139:16.) Kaik­ki elä­män­vai­heem­me ovat Ju­ma­lan tie­dos­sa ja hal­lin­nas­sa.

Nuo­ri Je­re­mia sai it­se tä­män ko­kea, kun Ju­ma­la pu­hui hä­nel­le tu­le­van elä­män suun­ni­tel­mis­ta. Hän var­maan oli tot­tu­nut sii­hen, et­tä van­hem­mat neu­voi­vat kuu­li­ai­suu­teen Ju­ma­lan neu­voil­le.

Ju­ma­la kut­sui Je­re­mi­aa var­hai­ses­sa nuo­ruu­des­sa pro­fee­tan teh­tä­vään, mut­ta hän epä­röi ikän­sä ta­kia: ”Voi Her­ra, Ju­ma­la­ni, en minä osaa pu­hua, minä olen niin nuo­ri!” (Jer. 1:6.) Ju­ma­la lu­pa­si an­taa Je­re­mi­al­le pu­het­ta ja voi­maa ja ol­la hä­nen kans­saan vai­keis­sa­kin ti­lan­teis­sa.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn ja oman viih­ty­mi­sen vä­lil­lä voi jos­kus ol­la ris­ti­rii­tai­sis­sa ti­lan­teis­sa. Omat mie­li­ha­lut oh­jai­si­vat va­lit­se­maan viih­teel­li­sem­män tien. On hyvä, et­tä tuo lah­jan­sa ja työ­pa­nok­sen­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön jo nuo­re­na.

Ju­ma­la siu­naa täl­lai­sia va­lin­to­ja si­tä­kin kaut­ta, et­tä säi­lyy us­ko­vais­ten yh­tey­des­sä ja rak­kau­des­sa. Työn ää­rel­lä voi vir­kis­tyä ja saa­da uu­sia ys­tä­viä. Saa va­li­ta saat­to­mie­hiä, joi­den kans­sa voi kes­kus­tel­la miel­tä as­kar­rut­ta­vis­ta asi­ois­ta.

”Minä olen pan­nut tei­dän va­lit­ta­vak­sen­ne elä­män ja kuo­le­man, siu­nauk­sen ja ki­rouk­sen. Va­lit­kaa siis elä­mä, et­tä te ja tei­dän jäl­ke­läi­sen­ne sai­sit­te elää.” (5. Moos. 30:19.)

Nuo­ruu­des­sa ih­mi­nen usein te­kee elä­män suu­ria ja kau­as­kan­toi­sia pää­tök­siä. Eri­tyi­ses­ti sinä, joka poh­dit suu­rien va­lin­to­jen edes­sä rat­kai­su­ja, pyy­dä Ju­ma­lal­ta vii­saut­ta, ym­mär­rys­tä ja kuu­li­ais­ta miel­tä. Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­set ja pyyn­nöt. Ih­mi­sel­tä ky­sy­tään kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le. Neu­vo ”va­lit­kaa siis elä­mä” on voi­mas­sa täs­sä­kin ajas­sa.

Ju­ma­la on lu­van­nut ol­la läs­nä kuo­le­mas­sa­kin. Hän lä­het­tää sa­nan­saat­ta­jan kuo­lin­vuo­teen ää­rel­le ja vah­vis­taa kuo­lin­het­kel­lä. Sain ko­kea tä­män äi­ti­ni vii­me het­ki­nä.

Äi­ti­ni ei ol­lut use­aan päi­vään avan­nut sil­mi­ään ei­kä re­a­goi­nut ym­pä­ril­lä ole­vaan elä­mään ja ää­niin. Kun siu­na­sin hä­nel­le evan­ke­liu­min, hän ava­si kak­si ker­taa sil­män­sä ja kat­soi mi­nua, huo­kai­si sy­vään ja nu­kah­ti le­vol­li­ses­ti. Hä­nen elä­män­sä oli päät­ty­nyt. Sa­maan ai­kaan Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta kuu­lui lau­lu Tie lap­so­sen kul­kee nyt kor­ves­sa maan.

Äi­din oli tur­val­lis­ta nu­kah­taa evan­ke­liu­min siu­nauk­sen jäl­keen ja tu­tun lau­lun soi­des­sa odot­ta­maan ylös­nou­se­muk­sen iha­naa aa­mua. Ju­ma­lan va­lit­tu­na saa luot­taa ja tur­va­ta sii­hen, et­tä hän va­lit­si mei­dät ja vie ker­ran tai­vaan ko­tiin pe­ril­le. Ei tar­vit­se pe­lä­tä. Tai­vaas­sa on iha­na osa, jota saa us­kon kaut­ta kat­sel­la.

Jorma Vuorma

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu