Uskonnolla on sekä yksityinen että julkinen ulottuvuus

Anonyymi kirjoitti:

Lä­hi­his­to­ri­as­sam­me on ai­ka, jol­loin kou­lu­päi­vät al­koi­vat päi­vit­täi­sel­lä aa­mu­na­vauk­sel­la. Tätä aa­mun yh­teis­tä het­keä kut­sut­tiin si­säl­tön­sä mu­kaan myös aa­mu­har­tau­dek­si. Kou­lu­päi­vän kat­kai­se­vaan ruo­kai­luun siir­ryt­tiin ruo­ka­ru­kouk­sen jäl­keen. Jou­lu- ja ke­sä­lo­mien al­kuun liit­tyi­vät ju­ma­lan­pal­ve­luk­set omas­sa ko­ti­kir­kos­sa.

Us­ko ja us­kon­nol­li­suus on muut­tu­nut yh­teis­kun­nas­sam­me yhä ene­ne­väs­sä mää­rin yk­si­tyi­sa­si­ak­si. Tämä ei ole ol­lut pel­käs­tään sat­tu­maa, vaan jul­ki­sen us­kon­non­har­joit­ta­mi­sen ti­laa on myös tie­toi­ses­ti py­rit­ty ka­ven­ta­maan. Lä­hes kaik­keen us­kon­nol­li­suu­teen liit­tyy sen yk­si­tyi­sen ulot­tu­vuu­den li­säk­si jul­ki­nen ja yh­des­sä to­teu­tet­tu us­kon­non­har­joi­tus. Us­kon­toi­hin kuu­lu­vat ri­tu­aa­lit voi­vat ol­la niin yk­si­tyi­siä kuin yh­tei­söl­li­si­ä­kin. Esi­mer­kik­si ru­koi­le­mis­ta voi har­joit­taa yk­sin tai yh­des­sä.

Ih­mi­sen oi­keus har­joit­taa us­kon­to­aan on kir­jat­tu mo­nen val­ti­on, myös Suo­men, pe­rus­tus­la­kiin. Se on myös osa YK:n ih­mi­soi­keuk­sien yleis­maa­il­mal­lis­ta ju­lis­tus­ta. Sen 18. ar­tik­la to­te­aa seu­raa­vas­ti: ”Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on aja­tuk­sen, oma­tun­non ja us­kon­non va­paus; tämä oi­keus si­säl­tää va­pau­den us­kon­non tai va­kau­muk­sen vaih­ta­mi­seen sekä us­kon­non tai va­kau­muk­sen ju­lis­ta­mi­seen yk­sin tai yh­des­sä tois­ten kans­sa, sekä jul­ki­ses­ti et­tä yk­si­tyi­ses­ti, opet­ta­mal­la sekä har­joit­ta­mal­la har­taut­ta ja us­kon­nol­li­sia me­no­ja.”

On su­rul­lis­ta, jos tä­män oi­keu­den to­teu­tu­mis­ta py­ri­tään ka­ven­ta­maan min­kä ta­han­sa syyn vuok­si.

Päi­vä­mies-leh­ti jul­kai­see täs­sä nu­me­ros­sa Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen ei­len jul­kis­ta­man us­kon­non­va­paut­ta kos­ke­van kan­na­nil­mai­sun. Sen on tar­koi­tus kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, et­tä pe­rus­tus­lain ta­kaa­ma po­si­tii­vi­nen us­kon­non­va­paus sai­si edel­leen to­teu­tua maas­sam­me.

Elä­vä us­ko on omis­ta­jal­leen hen­ki­lö­koh­tai­nen yh­teys Luo­jaan­sa, Ju­ma­laan. Se on myös Py­hän Hen­gen luo­maa yh­teyt­tä ja yk­seyt­tä Kris­tuk­ses­sa. Lut­her se­lit­tää, kuin­ka Pyhä Hen­ki ”kut­suu, ko­ko­aa, va­lai­see, py­hit­tää ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen yh­tey­des­sä var­je­lee koko kris­ti­kun­nan ai­no­as­sa oi­ke­as­sa us­kos­sa”. Apos­to­li to­te­aa: ”Te et­te siis enää ole vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia, vaan kuu­lut­te Ju­ma­lan per­hee­seen, sa­maan kan­saan kuin py­hät” (Ef. 2:19).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä