Olisi ollut reilumpaa olla sanomatta muuta kuin heipat jos ei oikeasti ole minkään suuntaisia aikomuksia mihinkään , edes ystävyyteen..
Tyhjän saa pyytämättäkin..
Tuntuu pahalta , eikä ole reilua..
En ollut siis hänelle ihmisenä minkään arvoinen.
Tyhjän saa pyytämättäkin..
Tuntuu pahalta , eikä ole reilua..
En ollut siis hänelle ihmisenä minkään arvoinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niin samat tunteet, lakaisi luudalla mennen tullen, ei edes ystävyyden ripettä,
ei pienintäkään arvostusta ihmisenä. Ei inhimillisyyttä.
Maailmassa valitettavasti riittää ihmisiä jotka nauttivat saadessaan tuottaa muille pahaa mieltä.
Niinpä se näyttää olevan, kävivät mutkan pahanteossa, mut onneksi häipyivät. Näkö on tärkeä juttu vai mitä? Eipä tässä enempää tällä erää.
Eikä ole kyse mistään tunteista karma maksaa.
Mikä se semmoinen karma on, joka maksaa? Miten ajattelet, että tuollainen toimii?
Itselläni on sellainen olo että olisi pitänyt lakaista aiemmin. Kaikki elämästäni pois jotka näkivät hätäni ja kuinka minuun sattuu. Eivätkä tehneet mitään autakseen välittäneet yhtään. Vain ne saavat jäädä jotka osoittavat välitävänsä. Näin se menee!
Juuri noin. "Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää."
No ei tuo edes kuulosta pahalta. Minä tunnustin ihastuksen, tosin puolivahingossa. Ei missään vaiheessa kertonut olevansa varattu. Sitten on jo rakastajia autot täys. Onni ettet sentään törmännyt kusipäisiin ja tunteettomiin teflonihmisiin, jotka ei tajua toisen tunteita arvostaa. Olihan sekin tieto sattunut mutta ei näin rumasti kun on vaan häpeällinen ja nöyryytetty olo. Vittu et sitä suuta ei saa auki.
Ihminen ei muutu. Tämä tosiasia pitäisi aina muistaa. Olin jo hyvän matkaa toipunut, kun lähdin uuteen yritykseen. Mutta ei auta se, että itse haluaa yrittää vielä. Toisen pitää olla siinä 100 prosenttisesti mukana. Toinen huopaa ja soutaa, eikä tiedä mitä haluaa elämältään, mitä tuntee ja mitä ei tunne. Tuollainen ihminen satuttaa eniten.
Sitä en tiennyt, miten tulisin reagoimaan. Tai että mitä tuleman pitää, kuinka törkeästi toinen voikaan käyttäytyä. Minä en merkinnyt hänelle yhtään mitään, ei muuten olisi toiminut, niin kuin toimi. Olen menettänyt täysin uskoni miehiin ja osin ihmisiinkin. Ainoa mihin keskityn on se, miten jaksan tämän päivän. Yritän keskittyä keräämään voimia siihen, miten jaksaisin suunnitella tulevaisuuttani. Saada jostain kiinni.
Koskaan ennen en ole voinut näin huonosti. Lisäksi joudun välttelemään tiettyjä ihmisiä. Olen huomannut, että monet ihmiset tykkäävät lyödä lyötyä. Näkevät kuntoni, niin haluavat satuttaa. Vielä nousen tästä, kiusallakin ;)
.... lisään vielä, että en ole ketjun aloittaja, vaan sivusta ängin.
Sängyn kautta ystävyyteen on monelle vierastettava toimintatapa.
Totta, joskus vaan pitää miettiä onko omissa rajoissa ja toimintamalleissa muutettavaa..?
Se vaan että me ei päästy edes kosketuksen tasolle.
T:Ap.
No tuota, tuota. Mitä itse teit asialle?
Annoitko selvän merkin siitä tai ehdotitko itse ystävyyttä? Miten usein kontaktoit toista osapuolta?
Syrjäytyvillä on tapana olla omissa oloissa, eivät hakeudu toisten seuraan, kun voivat kokea tilanteen ei toivotuksi toiselle? Viihtyvät tarvittaessa toisten seurassa, mutteivät hakeudu kuin kutsuttuna tilanteisiin tai sattumalta. Näin itse koen. Ei ole unohduksesta kyse välttämättä?
Ei se tarkoita että on "syrjäytyvä".
Osalla ihmisistä on hirvittävä halu olla koko ajan toisten seurassa ja saavat energiaa siitä kun ihan satunnaisia ihmisiä pyörii ympärillä.
Osa tahtoo keskittyä enemmän tiettyihin tärkeisiin ihmisiin, tarkasti valittuihin sellaisiin ja kokee että se vie energiaa tai sitä voi tuhlata ei niin tärkeisiin ihmisiin.
Lisäksi Suomessa esimerkiksi naisten lähestyminen on vaikeaa. Miehen tulee tehdä aloite ja olla aktiivinen, mutta samaan aikaan nainen voi kohdella sinua miten huvittaa tajuamatta edes sitä itse että voi olla kovinkin kylmä koska lohduttajia naiselle löytyy aina.
Toisekseen on hyvin raskasta olla toiselle jonkinlainen "lohdutusautomaatti" tai "avulias-aaut" joka lakaistaan sivuun kun toisella on jotain "tärkeämpää".
Itse ihan tietoisesti ja aktiivisesti unohdan sellaiset ihmiset sitä tarkoitusta varten että heistä koskaan tulisi läheisiä. He ovat vain niitä niin sanottuja hyvän päivän tuttuja tai sattumanvaraisen hyvän läpän tuttuja.
Mitä tulee pariutumiseen niin varsinkni sellaiset naiset jotka eivät itse ota yhteyttä, eivät kommunikoi avoimesti ja jättävät paljon jonkinlaisen leikin/arvailun/testailun/kilpailutuksen varaan, raakkaan heti pois niiltä listoilta että ottaisin naisen koskaan vakavasti.
Itse näen tuollaisen vain oman ja toisen energian tuhlauksena joka enintään johtaa negatiiviseen energiakierteeseen jossa on enemmän lähinnä toiveita ja unelmia kuin mitään konkreettista, joka varsinkin pitkällä ajalla turhauttaa vain.
osa ihmisistä tykkää pitää hirvittävästi jonkinlaisia "kiertolaisia" elämässään tarjoamatta heille mitään tai ottamatta koskaan yhteyttä. En ymmärrä miksi panostaa tällaisiin ihmisiin.