Psykoottinen elämä

Lisäksi, että sinulla on selvästi kauheita traumoja kokemastasi väkivallasta. Minä myös olen kokenut sensuuntaista vaikka en juuri tuota. Oletko itse sitä mieltä kuten ymmärsin, että ne "raiskaavat homot" ovat jokin heijastus todella tapahtuneista asioista vai jotain muuta mielikuvia? Minulla on se käsitys, että aika usein sellaiset kauheat kokemukset tulevat myöhemmin elämässä esiin unina ja unenkaltaisina tiloina, kuten psykoosina. En tiedä mitä ajattelet tästä, mutta olisi kiva kuulla.

Kun omia rajoja rikotaan, se tuntuu suurena turvattomuutena pitkään, ehkä koko elämän. Silloin voi tulla oloja, että omat ajatuksetkaan eivät olisi omat, ja että oma ja muiden tajunta menisi jotenkin "sekaisin." Luonnollista ja ymmärrettävää siitä käsin, mitä on kokenut. Totta myös, että on ihmisiä, jotka eivät tajua tällaisia kokemuksia - koska heillä ei ole ollut tällaista elämää.

Yks ja sama mielipideautomaatti näitä itsekeskusteluketjuja punoo, nääs punoo.
On ihme, että "keskustelijalle" tulee vielä riitaa sen peilikuvan kanssa.

Olen kokenut elämässäni monenlaisia fyysisiä traumoja joista on jäänyt hermostoon & kehooni tunne-elämääni häiritseviä lihasjännityksiä. Silloin kuin jouduin yläasteella koulukiusatuksi olin lähes katatonisessa tilanteessa post-traumaattisen stressioireyhtymän takia. En tietääkseni ole kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä eikä minulla ole sellaisesta muistoja vaikka teoriassa se on mahdollista sillä mieli voi blokata tällaiset muistot tai hyväksikäyttö voi tapahtua ennen kuin mieli alkaa varsinaisesti muodostamaan järkeviä muistikuvia.

Tunne-elämäni on kieltämättä häiriintynyt vaikka koenkin todellisuudentajuni olevan varsin hyvä.

Olen kyllä tietoinen, että äänet eivät ole todellisia, mutta ne ovat silti häiritsevän intensiivisiä ja voimakkaita. Mietin kaikenlaisia teorioita näistä äänistä.

Voisivatko ne olla jonkinlaista kvanttikauko-vaikutusta jossa aivojeni neuronit reagoivat atomitasolla todellisten ihmisten aivojen neuronien kanssa ja muodostavat näiden kognitiivisesta informaatiosta "viestin" mikä resonoi omien aivojeni kanssa? Mielestäni on mielenkiintoista pohtia äänien syvempiä syitä.

En ole hakeutunut psykiatriseen hoitoon koska en halua turruttaa itseäni lääkkeillä joilla on monia sivuvaikutuksia. Olen kyllä valmis hakeutumaan hoitoon jos alkaa tuntua siltä että todellisuudentaju alkaa pettämään.

Muuten olen samaa mieltä edellisestä kommentista, mutta lääkitysosio on mielestäni jonkin verran kyseenalainen. "Harhat", jos niitä erikoisia kokemuksia nyt niiksi haluaa sanoa, voivat kyllä olla hyvinkin häiritseviä. Ne kuitenkin kertovat jotain aitoa ihmisen kokemusmaailmasta ja mahdollisesti myös hänelle joskus tapahtuneista asioista, symbolisessa muodossa tai joidenkin kohdalla hyvin konkreettisestikin.

Kun puhutaan harhojen pois-hoitamisesta puhutaan yleensä neuroleptilääkityksestä. Se lamaa ajattelua ja tunne-elämää voimakkaasti ja aiheuttaa myös paljon fyysisiä haittoja. Pitäisi aina olla ihmisen oma valinta, haluaako heivata harhansa sillä keinolla kokonaan pois. Vai haluaako käsitellä niitä kokemalla ja läpityöstämällä.

Jälkimmäinen vaihtoehto on toki vaativampi, mutta pitemmän päälle hedelmällinen ja terveellisempi. Lääkityksen loppupiste voi olla todella paha. En nyt lähde läpikäymään kaikkia tutkimustuloksia mitä asiasta on, mutta sanon vaan että aloitettua neuroleptilääkitystä ei helposti lopeteta ja se avaa myös kokonaan uuden suhtautumistavan omaan elämään ja mielenterveysjärjestelmään.

Traumaattisten, osittain ns. jaetun todellisuuden ulkopuolella olevien kokemusten ("psykoottisten" kokemusten) läpityöstäminen on vaativaa eikä siitä kannata yrittää selvitä yksin. Ehkä siksikin aloittaja kirjoitti tänne. Erikoisista ja raskaalta tuntuvista psyykkisistä kokemuksista pitää saada puhua jollekin. Siis tosiaan pitää - ihmisellä on tarve siihen. Totuus tahtoo esiin... Trauma on kätkeytynyt ehkä koko elämän ajan, mutta se kuitenkin pyrkii tavalla tai toisella esiin (puheessa, taiteessa, terapiassa, unissa, psykoosissa....) jotta ihminen vapautuisi sen taakasta. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä yksin vaan tarvitaan ymmärtävä kuuntelija ja vierelläkulkija. Kun tällaista tukea ei ole, voi joillekin jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi sairaalaan hakeutuminen ja lamaannuttava lääkitys.

Aloittaja ei kuitenkaan ole siinä pisteessä että tarvitsisi huolta kantaa sairaalaanjoutumisesta. Hyvin toimintakykyiseltä vaikutat ja onneksi jaksat kirjoittaa avoimesti, omat rajasi tunnistaen, tänne anonyyminä.

Mielen projisoinnit, mikä on automaattinen prosessi, voi huomata niiksi siten kun huomaa että jos minulla ei olisi tätä pelkoa niin niitä projisointeja ei tapahtuisi. Myös kun sellainen mielikuva työkaverista tulee niin pysäytä se siihen ja kokeile muuttaa en väriä, tai ottaa jostain kulmat kiinni ja pyöritellä sitä kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Ne ovat on mielesi mielikuvia ja jos niitä tulee niin tulee heti myös tunne sen mukana, tunne leimahtaa liekkiin. Olet varmaan huomannut että niitä tulee kun on stressaantunut tai ahdistunut, esim. jos puskee itseään tekemään paljon töitä väkisin, vaikkei jaksaisi? Tämä kannattaa tajuta vahvaksi indikaattoriksi että nyt pitää vähän löysätä ja vedä ajatukset muualle ja pitää taukoa, vaikka loppupäivä, tai koko viikko ottaa rennommin ja panostaa palautumiseen ja virkistävien asioiden tekoon. Työpaikoilla voi olla kieroja tyyppejä. Siitä pitää vain pysyä erossa. Suomea ei ole pakko päivittää kulissien tai eri näppärien vitsien laukomiseen. Tee jotain mikä itseäsi huvittaa. Lisäksi, tuollaisia oireita voi olla mahdollista helpottaa myös uskonnollisin keinoin. Jopa henkiparantaja tms. saattaa voida auttaa joissakin asioissa. Myös se puoli kannattaa ottaa huomioon lisäapuna jos yrität omin keinoin selvitä niiden ilmiöiden kanssa. Tsemppiä ja kaikkea hyvää! Muista että maailmassa on myös hyviä luotettavia ihmisiä!

Anonyymi kirjoitti:

Mielen projisoinnit, mikä on automaattinen prosessi, voi huomata niiksi siten kun huomaa että jos minulla ei olisi tätä pelkoa niin niitä projisointeja ei tapahtuisi. Myös kun sellainen mielikuva työkaverista tulee niin pysäytä se siihen ja kokeile muuttaa en väriä, tai ottaa jostain kulmat kiinni ja pyöritellä sitä kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Ne ovat on mielesi mielikuvia ja jos niitä tulee niin tulee heti myös tunne sen mukana, tunne leimahtaa liekkiin. Olet varmaan huomannut että niitä tulee kun on stressaantunut tai ahdistunut, esim. jos puskee itseään tekemään paljon töitä väkisin, vaikkei jaksaisi? Tämä kannattaa tajuta vahvaksi indikaattoriksi että nyt pitää vähän löysätä ja vedä ajatukset muualle ja pitää taukoa, vaikka loppupäivä, tai koko viikko ottaa rennommin ja panostaa palautumiseen ja virkistävien asioiden tekoon. Työpaikoilla voi olla kieroja tyyppejä. Siitä pitää vain pysyä erossa. Suomea ei ole pakko päivittää kulissien tai eri näppärien vitsien laukomiseen. Tee jotain mikä itseäsi huvittaa. Lisäksi, tuollaisia oireita voi olla mahdollista helpottaa myös uskonnollisin keinoin. Jopa henkiparantaja tms. saattaa voida auttaa joissakin asioissa. Myös se puoli kannattaa ottaa huomioon lisäapuna jos yrität omin keinoin selvitä niiden ilmiöiden kanssa. Tsemppiä ja kaikkea hyvää! Muista että maailmassa on myös hyviä luotettavia ihmisiä!

Lue lisää

Nukkuminen on erittäin tärkeää, jottei oma todellisuus pääse liian kauaksi ns. jaetusta, siis jos kokee olevansa menossa tilaan jossa saattaisi tulla vaikka psykoosidiagnoosi. Monen kohdalla psykoosin taustalla on usean vuorokauden valvominen. Kuka tahansa tulee siinä hulluksi. Jos nukkuminen tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta (aloittajahan ei tosin maininnut mitään univaikeuksista...) niin kannattaa ensin hakea yleislääkäriltä jotain unilääkettä ja katsoa sitten parin hyvin nukutun yön jälkeen uudestaan.