Kuvittelin olevani ainutlaatuinen

Toisen löytäminen voi olla hyvinkin helppoa, jollei ole niin hankala ja itsekeskeinen luonne ettei kukaan halua jakaa arkea kanssasi.

Minun aikuisuuteni on kulunut 2 pitkässä perättäisessä parisuhteessa.

Ei ap.
Ei Mia

Anonyymi kirjoitti:

Toisen löytäminen voi olla hyvinkin helppoa, jollei ole niin hankala ja itsekeskeinen luonne ettei kukaan halua jakaa arkea kanssasi.

Minun aikuisuuteni on kulunut 2 pitkässä perättäisessä parisuhteessa.

Ei ap.
Ei Mia

Jos kuka vaan kelpaa siihen rinnalle, niin varmaan helppoa. Itselleni ei ole ollut itsetarkoitus ikinä, että siinä vierellä on vaan joku. Mieluummin yksin. Tai oikeastaan on ollut pari elämänvaihetta, kun näin oli, mutta eihän ne suhteet pidemmälle kantaneet. Ryyppyseuraksi kelpaa huonompikin valinta joskus. Ja niistä silloin oli kysymys. Mutta jotta voin sietää jonkun lähelläni, on hänessä oltava paljon sitä jotain, joka osuu juuri minuun, ihan oikeasta hajusta lähtien.

Kiitos sanoistasi.
-Ap

Anonyymi kirjoitti:

Toisen löytäminen voi olla hyvinkin helppoa, jollei ole niin hankala ja itsekeskeinen luonne ettei kukaan halua jakaa arkea kanssasi.

Minun aikuisuuteni on kulunut 2 pitkässä perättäisessä parisuhteessa.

Ei ap.
Ei Mia

Helppoa ja helppoa, riippuu omista tarpeista ja määrittelyistä.

Tietyllä tapaa asian voi nähdä niinkin, että jos löytää rinnalleen toisen, joka arvostaa omaa ainutlaatuisuutta yhtä paljon kuin itsekin arvostaa, niin onnistumisen mittari on tasan se yksi ihminen, yksi parisuhde koko elämän mitalle.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kuka vaan kelpaa siihen rinnalle, niin varmaan helppoa. Itselleni ei ole ollut itsetarkoitus ikinä, että siinä vierellä on vaan joku. Mieluummin yksin. Tai oikeastaan on ollut pari elämänvaihetta, kun näin oli, mutta eihän ne suhteet pidemmälle kantaneet. Ryyppyseuraksi kelpaa huonompikin valinta joskus. Ja niistä silloin oli kysymys. Mutta jotta voin sietää jonkun lähelläni, on hänessä oltava paljon sitä jotain, joka osuu juuri minuun, ihan oikeasta hajusta lähtien.

Ei minulle ole kelvannut kuka vaan.
Kumpainenkin mies on ollut
- korkean moraalin omaava,
- alkoholi- ja päihdeongelmaton,
-erittäin ahkera ja työteliäs ja energinen.

Voit kirjoitella tänne mitä lystäät. Mutta olen huomannut, että usein todelliset menestyjät löytävät puolisonsa nopeasti ja mutkattomasti, ja myös pysyvät heidän kanssaan naimisissa.

Mitä taas ryyppyseuraan tulee, en kaipaa sellaista, kun en ryyppää.

randombypasser kirjoitti:

Helppoa ja helppoa, riippuu omista tarpeista ja määrittelyistä.

Tietyllä tapaa asian voi nähdä niinkin, että jos löytää rinnalleen toisen, joka arvostaa omaa ainutlaatuisuutta yhtä paljon kuin itsekin arvostaa, niin onnistumisen mittari on tasan se yksi ihminen, yksi parisuhde koko elämän mitalle.

Niin usein on.

En eronnut miehestäni. Hän kuoli sairauteen.

Omille vanhemmille kävi samoin. Isä kuoli miltei 44 yhteisen avioliittovuoden jälkeen.

Todellisiksi menestyjiksi luokitelluilla ei ole elämässään useinkaan sähläilyä ja parinvaihtoa. Esimerkiksi
-Mauno ja Tellervo Koivisto,
-Kari Tapio ja Pia Viheriävaara,
-Jorma Ollila ja vaimonsa
-Sipilä ja vaimonsa
- Wahlroos ja vaimonsa

Moni ymmärtää tämän, ja salailee avioerojaan ja useita parisuhdesählinkejään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin usein on.

En eronnut miehestäni. Hän kuoli sairauteen.

Omille vanhemmille kävi samoin. Isä kuoli miltei 44 yhteisen avioliittovuoden jälkeen.

Todellisiksi menestyjiksi luokitelluilla ei ole elämässään useinkaan sähläilyä ja parinvaihtoa. Esimerkiksi
-Mauno ja Tellervo Koivisto,
-Kari Tapio ja Pia Viheriävaara,
-Jorma Ollila ja vaimonsa
-Sipilä ja vaimonsa
- Wahlroos ja vaimonsa

Moni ymmärtää tämän, ja salailee avioerojaan ja useita parisuhdesählinkejään.

Tiedätkö mitä menestyväksi pyrkijälle toitotetaan alusta lähtien; valitse aviopuolisosi tarkkaan, sillä se vaikuttaa menestykseen paljon. Ei pelkästään se, että osaa valita sopivan puolisoksi soveltuvan, vaan se että pari muodostaa yhteisen mission menestyksestä, mikä merkitsee silloin molemmille jotain saavutettavaa.

Yllä mainitut parit todennäköisesti ovat vain sopineet tehtävän jaot perinteisen instituuttinäkökulmasta, mikä odotetaan ihmisillä olevan, jotka nousevat ylimpään johtoon.

Kuten Kuningatar Elisabeth ja Prinssi Philip, jota muokattiin tehtävään, vaikka raikuili kahdenvaiheilla pitkään, mutta suostui sitten kuitenkin toimimaan tehtävän odotusten mukaisesti, ja nyt nuoremmalla sukupolvelle on ärhäkkä, kun he eivät haluaisi noudattaa tehtävältä odotettuja mittapuita.

Kuten Bill ja Hilary Clinton, house of card pari- missä ohjelmassa nainen totesi miehelleen, joka presidentiksi nousi, minä tein sinusta presidentin. Ja odotti nyt pääsevänsä toteuttamaan omia tavoitteitaan ja saavansa miehen tuen.

Jolloin alusta lähtien yhtenä parisuhteen sitovana tekijänä on yhteinen mission, kun toimimme yhdessä näin, saavutamme enemmän, mistä on hyötyä molemmille.

Se ei poista sitä, etteikö heillä olisi paljonkin vaikeuksia, joita ei muille haluta ilmaista, sillä menestyjän taustat oltava tietynlaiset, jotta heidät voidaan lokeroida paremmin soveltuvaksi tehtävään. Mikä on aiheuttanut paljon tragedioita jos ja kun ylemmän johdon parisuhde ajautuu kriisiin, voi lopputuloksena mennä vaimo ja lapset mukana, koska kun ne on liitetty niin voimakkaasti siihen saagaan mukaan, mitä menestyjällä tulee olla, sen menettämispelko ajaa liian voimakkaaseen kriisiin.

Nyt kun diversiteetti on lisääntynyt yhteiskunnassa, yrityksissä /ihmisissä on ilmeisesti myös tuon kriisin pelkovaikutus vähentynyt ja sitä myötä tragediat. Kun kaikkien ei tarvitse täyttää yhtä ja samanlaista mittapuuta.

Tiedättekö yhtään menestynyttä johtajaa joilla ei ole perinteistä parisuhdetta? ette tiedä, koska niitä ei ole (no, hieman on amerikassa teknologiafirmat avanneet väyliä), vain yrittäjänä voi menestyä ne (esim. Kirsti Paakkanen), jotka eivät ole valinneet/halunneet/saavuttaneet yhteistä missioparisuhdetta, jolla esitellä kelpaavuuttaan mittapuihin. Niin vaativia on mittapuut joita pitää yhä vielä perinteisillä määreillä täyttää, sen takia moni johtaja hinnalla millä hyvänsä pyrkii säilyttämään parisuhteensa/kulissinsa, ettei jalka lipsu johtajien hissioven välistä.

Raadollista? kukin mittapuunsa ja keinonsa valitsee.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö mitä menestyväksi pyrkijälle toitotetaan alusta lähtien; valitse aviopuolisosi tarkkaan, sillä se vaikuttaa menestykseen paljon. Ei pelkästään se, että osaa valita sopivan puolisoksi soveltuvan, vaan se että pari muodostaa yhteisen mission menestyksestä, mikä merkitsee silloin molemmille jotain saavutettavaa.

Yllä mainitut parit todennäköisesti ovat vain sopineet tehtävän jaot perinteisen instituuttinäkökulmasta, mikä odotetaan ihmisillä olevan, jotka nousevat ylimpään johtoon.

Kuten Kuningatar Elisabeth ja Prinssi Philip, jota muokattiin tehtävään, vaikka raikuili kahdenvaiheilla pitkään, mutta suostui sitten kuitenkin toimimaan tehtävän odotusten mukaisesti, ja nyt nuoremmalla sukupolvelle on ärhäkkä, kun he eivät haluaisi noudattaa tehtävältä odotettuja mittapuita.

Kuten Bill ja Hilary Clinton, house of card pari- missä ohjelmassa nainen totesi miehelleen, joka presidentiksi nousi, minä tein sinusta presidentin. Ja odotti nyt pääsevänsä toteuttamaan omia tavoitteitaan ja saavansa miehen tuen.

Jolloin alusta lähtien yhtenä parisuhteen sitovana tekijänä on yhteinen mission, kun toimimme yhdessä näin, saavutamme enemmän, mistä on hyötyä molemmille.

Se ei poista sitä, etteikö heillä olisi paljonkin vaikeuksia, joita ei muille haluta ilmaista, sillä menestyjän taustat oltava tietynlaiset, jotta heidät voidaan lokeroida paremmin soveltuvaksi tehtävään. Mikä on aiheuttanut paljon tragedioita jos ja kun ylemmän johdon parisuhde ajautuu kriisiin, voi lopputuloksena mennä vaimo ja lapset mukana, koska kun ne on liitetty niin voimakkaasti siihen saagaan mukaan, mitä menestyjällä tulee olla, sen menettämispelko ajaa liian voimakkaaseen kriisiin.

Nyt kun diversiteetti on lisääntynyt yhteiskunnassa, yrityksissä /ihmisissä on ilmeisesti myös tuon kriisin pelkovaikutus vähentynyt ja sitä myötä tragediat. Kun kaikkien ei tarvitse täyttää yhtä ja samanlaista mittapuuta.

Tiedättekö yhtään menestynyttä johtajaa joilla ei ole perinteistä parisuhdetta? ette tiedä, koska niitä ei ole (no, hieman on amerikassa teknologiafirmat avanneet väyliä), vain yrittäjänä voi menestyä ne (esim. Kirsti Paakkanen), jotka eivät ole valinneet/halunneet/saavuttaneet yhteistä missioparisuhdetta, jolla esitellä kelpaavuuttaan mittapuihin. Niin vaativia on mittapuut joita pitää yhä vielä perinteisillä määreillä täyttää, sen takia moni johtaja hinnalla millä hyvänsä pyrkii säilyttämään parisuhteensa/kulissinsa, ettei jalka lipsu johtajien hissioven välistä.

Raadollista? kukin mittapuunsa ja keinonsa valitsee.

Tuo Kirsti Paakkanen on lehtijuttujen perusteella ilmeisesti yksi menestyneimmeistä joka rikastui rakentamiensa yritysten myynneistä, kuten nyt it/pelifirmat, jotka osittain ovat lottovoittotapaisia (trendit-osakkeiden arvostukset ym), paljonkin hyvän rakentamisen takia. Sen takia ovat kiitollisia saamastaan tuesta- instasta ym. mitä Suomeen liittävät ja ovat valmiit antamaan/maksamaan takaisin.

Olisiko Paakkanen voinut menestyä palkkajohtajana? ei, saattoi olla näkemystä ja rakentamishalua niin paljon, että se kanavoituu paremmin yrittäjänä, jolloin palkkajohtajan määrittelyt/mittapuut eivät täyttyisi, koska odotetaan niissä raameissa olevien pystyvän täyttämään/tekemään jotain sellaista mitä sitten nämä yrittäjämäisemmät tekevät. Ristiriita mikä ei koskaan täyty.

Näkemyksiä, uskallusta ja tekemistä. Siitä yleensä ylemmässä johdossa oleville maksetaan tai noita toivotaan, erotuksena siitä vain tekemisestä, mikä yleensä riittää tietylle tasolle, sen jälkeen kokonaiskuva ratkaisee enemmän. Sen takia naisten yleensä sanotaan jäävän juuri siitä ylemmästä johdosta paitsi. Pl. sellaiset naiset joiden tekeminen luo näkemyksiä, joka kympin tyttöjen tapa varmistaa tekemisten kautta ja kun saavat siihen näkemystä, voivat nousta ylimpään johtoon esim. Sanomien pääjohtaja. Useasti naiset ovat keskijohdossa kuin yhdestä puusta veistettyjä (samat harrastukset, perhestatukset jne), jollei näkemystä synny, ei ylemmäs ole pääsyä, josko haluavatkaan, yrittävät itselleen sanoa.

Naiset ovat omissa lokeroissaan pääsevät he sitten sanomaan tai tekemään vielä mitään, kuten eräässä tapauksessa missä konferenssissa iso pomo totesi nähtyään, she is so attractive, is she any good? myöhemmin toisessa konfrenssissa toinen totesi she got balls..johon oli selvitettävä kuka tuollaisia levittää ja juoruaa kuin suomi24 palstan uskolliset jäsenet- vain euroopan alueesta vastaava johtaja.

Tuntematta, mutta juorut leviää, Pallit tutisee. Ihmiset on helppo asettaa joko pienestä tai isosta asiasta tiettyihin lähtöpisteisiin, lokeroihin omien ennakkoluulojen, oletusten ym. johdosta.

Oi aikoja,

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulle ole kelvannut kuka vaan.
Kumpainenkin mies on ollut
- korkean moraalin omaava,
- alkoholi- ja päihdeongelmaton,
-erittäin ahkera ja työteliäs ja energinen.

Voit kirjoitella tänne mitä lystäät. Mutta olen huomannut, että usein todelliset menestyjät löytävät puolisonsa nopeasti ja mutkattomasti, ja myös pysyvät heidän kanssaan naimisissa.

Mitä taas ryyppyseuraan tulee, en kaipaa sellaista, kun en ryyppää.

Menestyjistä puheen ollen, juutalaisilla on usein elinikäiset aviokumppanit, oletteko laittaneet merkille? Henkisesti antoisa kulttuuri ja vakaa arvomaailma ovat positiivisia tekijöitä ihmissuhteidenkin kannalta.

Toisin on esim. Suomessa, missä mongoloidiätmit määkivät pil*lua, horot esitellään mediassa kansallisaarteina ja kaikki tunkevat kilpaa nssimaan tindereihin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo Kirsti Paakkanen on lehtijuttujen perusteella ilmeisesti yksi menestyneimmeistä joka rikastui rakentamiensa yritysten myynneistä, kuten nyt it/pelifirmat, jotka osittain ovat lottovoittotapaisia (trendit-osakkeiden arvostukset ym), paljonkin hyvän rakentamisen takia. Sen takia ovat kiitollisia saamastaan tuesta- instasta ym. mitä Suomeen liittävät ja ovat valmiit antamaan/maksamaan takaisin.

Olisiko Paakkanen voinut menestyä palkkajohtajana? ei, saattoi olla näkemystä ja rakentamishalua niin paljon, että se kanavoituu paremmin yrittäjänä, jolloin palkkajohtajan määrittelyt/mittapuut eivät täyttyisi, koska odotetaan niissä raameissa olevien pystyvän täyttämään/tekemään jotain sellaista mitä sitten nämä yrittäjämäisemmät tekevät. Ristiriita mikä ei koskaan täyty.

Näkemyksiä, uskallusta ja tekemistä. Siitä yleensä ylemmässä johdossa oleville maksetaan tai noita toivotaan, erotuksena siitä vain tekemisestä, mikä yleensä riittää tietylle tasolle, sen jälkeen kokonaiskuva ratkaisee enemmän. Sen takia naisten yleensä sanotaan jäävän juuri siitä ylemmästä johdosta paitsi. Pl. sellaiset naiset joiden tekeminen luo näkemyksiä, joka kympin tyttöjen tapa varmistaa tekemisten kautta ja kun saavat siihen näkemystä, voivat nousta ylimpään johtoon esim. Sanomien pääjohtaja. Useasti naiset ovat keskijohdossa kuin yhdestä puusta veistettyjä (samat harrastukset, perhestatukset jne), jollei näkemystä synny, ei ylemmäs ole pääsyä, josko haluavatkaan, yrittävät itselleen sanoa.

Naiset ovat omissa lokeroissaan pääsevät he sitten sanomaan tai tekemään vielä mitään, kuten eräässä tapauksessa missä konferenssissa iso pomo totesi nähtyään, she is so attractive, is she any good? myöhemmin toisessa konfrenssissa toinen totesi she got balls..johon oli selvitettävä kuka tuollaisia levittää ja juoruaa kuin suomi24 palstan uskolliset jäsenet- vain euroopan alueesta vastaava johtaja.

Tuntematta, mutta juorut leviää, Pallit tutisee. Ihmiset on helppo asettaa joko pienestä tai isosta asiasta tiettyihin lähtöpisteisiin, lokeroihin omien ennakkoluulojen, oletusten ym. johdosta.

Oi aikoja,

Ei Suomessa ole miehilläkään näkemystä, uskallusta ja kykyjä. Yleensä nämä pyrkyröivät politiikkaan ja suhmuroivat sekä itselleen, että kavereilleen diilit vaikka lainmuutoksin, vrt. Sipilä pskakaivohankkeineen. Tämähän on vain loismaista kähmintää ja tulonsiirtoa.

cian kärsä näkee haistaa ja kuulee,älä selvitä senkin tietokoneinsirööri kjiäh kjiäh

Opin sen nyt. En enää odota mitään, enkä taida uskoakaan mihinkään. Pessimisti ei pety.
-Ap

Kyllä minulla vain oli niin upea mies viimeiset 20,5 vuotta, että koin olevani hänelle ainutlaatuinen. Hän oli sitä myös minulle.

Olipas typerä kommentti. Jollekin toinen oikeasti on ainutlaatuinen. Itse kohtasin ihmisen, joka ei varmaankaan kuvittele olevansa ainutlaatuinen vaan ihan itsensä vaan. Hän ei tiedä miten ainutlaatuinen hän on mulle. Sivusta.