Kaipuu jonnekin

Olen vajaa 40 nainen, pitkä parisuhde ja avioliitto miehen kanssa ja olen tässä suhteessa onnellinen, rakastettu ja haluttu. Olen aina pitänyt itseäni heterona, vaikka en ole osannut koskaan lokeroida itseäni (tai muita) mihinkään ja lähtökohtaisesti en myöskään ole koskaan osannut ajatella uusien tuttavuksien edustavan mitään tiettyä seksuaalista suuntautumista. Tätä on ehkä vaikea selittää, kyse ei niinkään ole siitä, että "hyväksyn kaikki", vaan siitä etten ajattele koskaan, että esim. mieheni tykkää naisista, eikä varmaankaan miehistä. Kyse on mielestäni ihmiseen (sukupuolesta välittämättä) kohdistuvasta kiinnostuksesta, ihastumisesta, rakastumisesta.
En ole koskaan ollut ihastunut naiseen, olen kylläkin monesti viehättynyt. En ole milloinkaan edes suudellut tai koskettanut naista siinä mielessä. En ole koskaan erityisesti kaivannut mitään kokemusta naisen kanssa, vaan kaikki kiinnostukseni seksuaalisessa mielessä on aina kohdistunut miehiin.
En koskaan ennen, ennen kuin nyt. Jonkin aikaa olen erityisesti halunnut jonkin kokemuksen naisen kanssa. En aio pettää miestäni, en halua mitään salaista rakastajaa, en halua erota. Minua harmittaa, ettei näitä tunteita tullut aiemmin, kun olin sinkku. Tunne on todella voimakas, enkä sinänsä yritä tukahduttaa sitä. Pelkään, että minusta tuleekin onneton, ja "tyydyn" tähän mitä nyt on.
En ole kertonut miehelleni, pitäisikö minun?