Konkreettisesti. Vai onko ikävöinti sinulle leikki tai harrastus, jonkinlainen ajanviete?
Mistä tai kenestä kaipailija tällä hetkellä haaveilet?
Anonyymi
46<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Oletkohan lukenut liikaa palstaa?
Mitähän tuolla tarkoitat? Millä mittarilla laskisi "liikaa"? Jollekin voi olla vähänkin liikaa ja toiselle ei tarpeeksi. Et vastannut kysymykseeni, vaan heitit ilmaan tyhjän lauseen, josta en ota selkoa.
Kysyin siksi, kun olen huomannut, että jotkut ovat täällä vain irvailemassa ja jotkut kirjoittavat, että he eivät kaipaa ketään. Voihan ikävöidä vaikka mennyttä päivää tai jotakin asiaa. Kuka mitäkin.
Tämä on kuin kirjaa lukisi, välillä hauska, huono, sairas, vitsikas, ällö, tunteellinen ym.
Eli ei vakaasti otettava palsta.
Herkimmät lankeavat vedätyksiin. Oisko sitä rakkauden ja rakkaan puutetta.
Noin se on, että voi ikävöidä tiettyä konkreettista asiaa tai tekemistä. Mutta ei kaipaa ketään romanttisesti ajatellen. Kaverinakaan ei voi kaivata ketään sellaista jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä, mutta sä voit joskus miettiä mitä joku tietty ihminen nyt tekee ja missä viettää aikaansa ja sitä miten hän voi.
Samat sulle!
Ei ole leikkiä, ei ajanvietettä, ei harrastus, ei tylsän parisuhteen huvitus. Satuin vaan ihastumaan ja enemmän täysin järjenvastaisesti nuorempaan mieheen.
Sama täällä. Ykspuolista oli, eikä niinkuin mitään järkeä ihastua ihmiseen, joka ei oikeasti piitannut musta pätkän vertaa. Onneks ei olla tekemisissä enää ja toivottavasti ei tajunnut, eikä huomannut mun ihastumista häneen, en juossut perässä tai tuijotellut vieressä kuten pari mua nuorempaa naista teki. Eikä kyseinen mies edes muista mua enää vaikka vastaan tulisin näin puolen vuoden jälkeen. Mua ei vaan ollut olemassa hänelle.
Miehestä haaveilen. Tämä palsta ei ole mulle ajanviete eikä harrastus. Rakastuneena vaan jämähdin tähän. Mutta olen jo vähentänyt. Lopetan kun vuosi tulee täyteen. Yleensä en käy päivisin, tänään on poikkeus.
Itseasiassa täällä kirjoittavien ihmisten pahuus ja ilkeys on jo vaikuttanut minuun siten, etten pidä enää muista naisista yhtään. Täällä vasta olen huomannut miten sairasta ja pimeää sukupuolta minäkin edustan. Oksettavia juttuja ja toisten kiusaamista, sitä on naiseus 20-luvun Suomessa. Lastenteko pitäisi kieltää Suomessa lailla. Tai lapset pitäisi ohjata isän yksinhuoltajuuteen. Naiset ei sovi enää vanhemmiksi Suomessa.
Mikäs sille mahtaa jos ikävöi jotakin ihmistä. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Kyllä se joskus laantuu kun tunteet yksipuolisia.
Ainahan sitä elämässä on haaveita sekä tavoitteita meneillään.
Mutta en koskaan, ikinä kertoilisi mitään ahkerille palstakalastajille! Jääköön heidän verkkonsa tyhjiksi - tai jääköön verkkoihin vain trolleja, kuten tähänkin asti. Trolli, se on sellainen roskakala, joka ei ole koskaan sitä mitä esittää olevansa.
Eli olet vetäytynyt kuoreen ja sulkeudut sen suojiin. Joskus ehkä parempi niin, ettei tule satutetuksi.
En koe palstaihmisiä omiksi tuttavikseni, joten en koe "vetäytyneeni" keneltäkään oikealta ihmiseltä.
Avoimuus tai pelottomuus ei tee kenestäkään trollia. Se, että joku ei ole sulkeutunut, ja osaa kenties sanoittaa tunteitaan sinua paremmin, ei tee hänestä trollia. Opettele suvaitsevaisuutta. Opettele ymmärtämään, että muut ihmiset ovat erilaisia kuin sinä ja tulevat aina sitä olemaan. Opettele ymmärtämään myös ihmisiä, jotka eivät ajattele kuten sinä. Se on yksi hyvän elämän pakollinen lähtökohta: suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen. Opettele olemaan hiljaa silloin, kun sinulla ei ole muista kuin negatiivista sanottavaa.
Täällä kuitenkin vetäydyt. Täällä ei luulisi tarvitsevan suojautua, kun anonyyminä esiinnytään, muualla enemmänkin.
Kerroitko tuon ohjeeksi myös itsellesi?
Vai että oikein "vetäydyn". Entä jos en ole juurikaan kirjoittanut nettiin mitään, millä olisi erityistä merkitystä - sitä hetkellistä ohimenevää ajatusta suurempaa merkitystä?
Ei ole sellaista kansalaisvelvollisuutta, että jokaisen kansalaisen tulisi "sanoittaa jokahetkisiä tunteitaan" suoraan nettiyleisön viihdykkeeksi.
Vai ei luulisi tarvitsevan netissä suojautua, no kysypä Lataamo-Vastaamon asiakkailta, mitä mieltä he ovat asiasta. Rikollisuutta on aina olemassa, suurissa puitteissa sekä mitättömien pikkunilkkien suorittamana.
Tarkoitan trollilla toisiksi, vieraiksi ihmisiksi tekeytyviä. Keinotekoista nimimerkkiä toisensa jälkeen, joista kaikuu kauas epäaitous ja usein jopa eri sukupuoli, mitä ovat olevinaan. Usein näytelmäkerholaisten kimppuun ryntäävät aggressiiviset, sairaalloisestikin mustasukkaiset kyttääjäsieluiset kirjoittajat. Kas siinäpä kahdenlaisia rottia, jotka ansaitsevat toisensa. Aikansa heittävät energiaa toisiinsa, pyörivät ja hyörivät, ehkäpä lopulta trollien virvatulet väärin "tunnistaneet" heräävät krapulaansa. Ja taas huomenna uusi nimimerkki, jonka kimppuun hyökätä ja jonka kuvitella olevan "juuri se yksi tai toinen".
Ei keidenkään kannata kehuskella tunteiden sanoituskykyään, sitä on kaikilla muillakin. Ei ihminen siihen kuitenkaan internetiä tarvitse. Internetissä voi tietysti kohdata niin vertaistukea kuin väärinymmärrystä, tahallaan väärinymmärrystä, turhaa tietojen kalastelua, turhaa iskemiskulttuuria tai ihan mitä hyvänsä. Siinä mielessä en neuvoisi esimerkiksi lapsia tai nuoria avautumaan joka asiastaan tuntemattomille sedille netissä. Sama koskee jossain määrin kaikkia ihmisiä.
Olen aina ollut "suvaitsevainen" ja ymmärtänyt, että muut ihmiset ovat erilaisia ja tulevat sitä aina olemaan. Kaikki eivät sitten enää ole ymmärtäneetkään, että samoin minä olen erilainen kuin jotkut, haluan olla ja tulen aina olemaan. Onhan se kiva itsekin vastaanottaa suvaitsevaisuutta.
Rakastan sitä miestä.
Siitä on leikki ja harrastukset kaukana. Olen tosissani niin kauan kuin toivoa vielä on. Se ei tarkoita ettenkö voisi suhtautua elämään, häneen ja rakkauteen myös huumorilla. Ilman huumoria elämä on liian synkkä paikka.
Eikö ole vähän outoa, jos joku sanoo, että on rakastunut johonkin, vaikkei edes tuntisi ihmistä?
Sanoinko minä niin? En.
Eikö ole outoa puhella tällaisia nimettömiin viesteihin, jotka ei välttämättä edes perustu todellisuuteen.
Tuota huumoria ilman muuta kannatan. Ilman sitä kaikki olisi tyhjää kurjuutta.
Palstailu on nimen omaan leikkiä ja huvia eikä mitään muuta.
Ihan rehellisesti sanoen, kaipaan tällä hetkellä varmaan eniten seksiä hänen kanssaan, ja hänen läheisyyttään, muuta en osaa kaivata toistaiseksi, jos koskaan.
Sanoisitko tuon "ääneen" muuallakin kuin täällä? Lauserakenteesta arvelen, että mies on kirjoittaja. Voin erehtyäkin.
No minua luullaan täällä jatkuvasti mieheksi, ei uutta. Nainen olen.
Ja kyllä voisn sanoa "ääneen". Harvemmin tosin hänelle tarvinnut, siinä kohtaa meillä on ns. sanaton yhteys ollut lähes aina.
Sinussa on kai äijää, en kehtaa sanoa munaa.
Joskus vaan parempi puhua suoraan jos jotain haluaa, tai tässä tapauksessa kirjoittaa. Eikö?
Se onkin helppoa täällä, eri asia löytyykö sanomalle oikea osuma.
Siihen tarvitseekin kuudetta aistia, monelta ei sellaista löydy. Tai vaikka Jumalan johdatusta, mikä kullekin se sopiva tapa..
Täällä eletään siinä harhassa, että naiset on pienisanaisia kanoja, jotka kirjoittaa vain 2-sanaisia lauseita. Ilmeisesti täällä on pitänyt majaa sellainen kanalauma jo vuosikymmeniä, että kirjoitustaitoiset naiset on oltava miehiä. Maailmaa muuttuu ja palstan on sopeuduttava siihen hiljalleen.
On muuten jännä ilmiö kyllä, huomasin tuon heti ensimmäisenä päivänä kun tänne eksyin "sekoilemaan".
Typerää itsensä nostatusta sulta.
Jos mää olen kiinnostunut tosissani jostakusta, niin kyllä mää kaikkeni teen että pystyisin keräämään rohkeuteni kertoakseni tai näyttääkseni. Mulla ei oo nyt sellaista kohdetta joten siksi välillä täällä käyn miettimässä syntyjä syviä.
Seliseli
Minkäs takia itse olet täällä?
Muista liikkua nainen ja voimistella. Syö monipuolisesti. Pese hampaitasi. Heh heh
Tekstistäsi haisee kauas asti ilkeily
Se on se ylipainostaan, kakssuuntaisesta mielialahäiriöstä ja 45 v iästä kärsivä eukko joka kade nuoremmilleen.
Tekee tota nostaakseen omaa egoaan jottei tuntia olevansa ite ruma
Oletko huonolla tuulella vai onko sinulla paha mieli? Hymyä huuleen, veikkonen!
Mistäkö haaveilen tällä hetkellä. Että ois sellainen iso pehmeä peittovuori jonka alle vois käpertyä lämpimään ja vieressä joku hohkavan kuuma uuni tai patteri. Vilustaa aivan järkyttävän paljon. Ja kuumaa kaakaota iso mukkillinen.
Ai niin tuo toinen kysymys. En jaksa vastata. Mitä väliä sillä on.
Ei ole ikävöinti leikki, ennemminkin vaativa rasti, jonka elämä on nyt eteen heittänyt, ja joka nyt vain on elettävä läpi, meni se sitten syteen tai saveen. Ja kyllä vielä sen verran on kipinää jäljellä, että jaksaa vielä haaveilla, ehkäpä täydemmästä elämästä ja uusista kokemuksista. Joskus väsyneenä tuntuu, ettei tulevaisuudessa ole enää mitään odotettavaa , sitä pidetään huonona merkkinä, jos toivokin häviää.
Tärkein toive on kyllä että toivottavasti saan nähdä kuinka lapseni kasvaa aikuiseksi ja olla mukana hänen elämässään. Mikään muu ei merkitse mitään. Aikuisten oikeasti kun mietin asiaa.
Tai siis haave.