Isä kuoli loppukesästä ja oli mulle tärkeämpi henkilö kuin varmaan kukaan osaa kuvitella, nyt pelkään että äitikin on vakavasti sairas kun tietyt asiat viittaa siihen. Olen ollut jo ennestään todella masentunut mutta nyt tää on jo jotain sellaista mistä ei voi enää selvitä.
Varmaan joudun kohta tappaamaan itseni kun en jaksa/kykene huolehtimaan itsestäni enkä mistään omista asioista ja itsemurhaa on kyllä tullut mietittyä muutenkin jo viimeiset 10 vuotta. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä että se itsemurha on oikea ratkaisu kun tuli ero naisestakin jo 2 vuotta sitten enkä enää löydä uutta tilalle eikä jaksa edes yrittää. Eipä ole enää koiriakaan joista joutuis huolehtimaan joten harvassa on syyt elää.
MasentunutMies
Varmaan joudun kohta tappaamaan itseni kun en jaksa/kykene huolehtimaan itsestäni enkä mistään omista asioista ja itsemurhaa on kyllä tullut mietittyä muutenkin jo viimeiset 10 vuotta. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä että se itsemurha on oikea ratkaisu kun tuli ero naisestakin jo 2 vuotta sitten enkä enää löydä uutta tilalle eikä jaksa edes yrittää. Eipä ole enää koiriakaan joista joutuis huolehtimaan joten harvassa on syyt elää.
MasentunutMies
Vastaukset 10
Vanhimmat
Naisen puutteen takia ei kannata itseään tappaa. Säästyt tappavalta nalkutukselta. Onko suhteen huonot puolet ennättäneet unohtua?
Joskus puolisot kuolevat peräkkäin, joten on ihan mahdollista, että äitisikään ei ole kunnossa. Koeta saada hänet lääkäriin, niin tietäisitte ainakin, mistä on kyse.
Sinulla on kuormittavia elämäntilannetekijöitä. Ei niiden takia kannata kuitenkaan itseään tappaa. Suru helpottaa suremalla, se vie oman aikansa. Jos voimavarasi ovat muutenkin niukat, niin en suosittele omaishoitajaksi ryhtymistä (äitisi). Ja yhden ihmisen kuoleman jälkeiset asiat selvittäneenä en suosittele pesänselvittäjäksi ryhtymistä, jos pesä on varaton, ja pesänhoitaja samoin. Säästät itsesi siten parilta uudelta hermoromahdukselta.
Kumppanin etsimiselle ei ole oikea aika silloin, kun voi huonosti. Nuhjaisuus ja epätoivoisuus paistaa kilometrien päähän. Se on negatiivista energiaa. Pitäisi olla tasapainossa itse, jos hakee tasapainoista kumppanuutta. Eli hoida ensin muut asiat kuntoon. Suhde löytyy, jos on löytyäkseen.
En haluaisi uskoa että äitikin olisi vakavasti sairas jo nyt kun isäkin meni lähes heti kun oli vasta eläkkeelle päässyt. Kyllä tässä nyt on kuitenkin omaisuusasioita selvitettävänä kun on perintöä kuitenkin tulossa runsaasti. Äiti sitä asiaa on enemmän selvittänyt mutta pelkään että hänkin on sairas, toivottavasti se on enemmän vain isän kuoleman aiheuttamaa pelkoa ja vainoharhaa. Olis se nyt jo liian rankkaa jos molemmat vanhemmat lähtis tästä maailmasta vain hieman yli 60-vuotiaina. Nytkin jo tuntuu todella raskaalta kun meni tuossa loppukesästä/alkusyksystä myös toinen aika läheinen sukulainen isän lisäksi.
MasentunutMies
Voi, voi! Kovin olet saanut puutteellisen kasvatuksen vanhemmiltasi, kun et ilman vanhempia pärjää, iso mies.
Suru vanhempien kuolemasta on eri asia. Otan osaa menetykseesi.
Otan osaa.
Kiitos vaikka en tiedä kauanko enää itsekkään jaksan tätä elämää katsella eteenpäin.
MasentunutMies
Woe woe on pakko sannoo. Lumivaaralähtöisen ap:n "ajatusköyttä". ( Lumivaara = ollut putinilaa est. 1944 )
Ole kiitollinen tästä mahdollisuudestasi poistaa tieto naapurin topille, narmale venäjämurteella.
Joo parempi tappaa viimeistään nyt itsensä, enhän halua koronan voittaa ja muutenkin elämä on pelkkää paskaa.
MasentunutMies
Vaikuttaa sille että sinulle ei ole kehittynyt omaa minuutta ollenkaan.
Olet elänyt ja elät vanhempiesi kautta etkä tiedä kuka olet.
Tilanteesi kuulostaa vakavalle, tarvitsisit nyt ammattiapua. Jos ja kun menetät vielä äitisi, katastrofin ainekset ovat valmiit. Surullista että noin on käynyt.
Niinhän se on mutta myöhäistä se enää on muuttaa tilannetta kun olen jo kohta 32-vuotias, kaikki olisi pitänyt aivan eri tavalla viimeistään 20-vuotiaana ja viimeistään silloin olisi pitänyt irtautua vanhemmista mutta näin ei käynyt. Joo en todellakaan tiedä kuka oon enkä tiedä omaa paikkaani tässä maailmassa. Eikai sellaista mun kohdalla ole olemassakaan. Nuoruudesta lähtien kärsinyt vakavista sosiaalisista peloista ja siinä yksi syy miksi olen ollut lähes täysin riippuvainen omista vanhemmistani. Nyt alan olla totaalisesti pulassa enkä näe kuin yhden ratkaisun tähän asiaan.
MasentunutMies
Viikonloppuna vielä vedin kännit suruun ja nyt olo on niin masentunut ettei ole koskaan ennen ollut. Vuoden synkin aika muutenkin. Jokainen päivä tuntuu ikuisuudelta ja pelkältä kidutukselta, pääsispä jo pois itsekkin tästä maailmasta. Pelkkää pahaa oloa tämä elämä niin henkisesti kuin fyysisesti.
MasentunutMies