Se tunne, kun kesäkuun alussa 2020:
- Kotiudut mielialahäiriöosastolta myrkytysoireista kärsivänä, kuolemanväsyneenä, fyysisestä sairaudesta kärsivänä, ahdistuneena ja itsemurhan partaalla. Takana on epäonnistuneen SSRI-vieroituksen aiheuttama epäonninen tapahtumien jatkumo.
- Kotona odottaa äiti, joka on sairaalajaksoni aikana kehittänyt itselleen dementiaoireiston ja alkanut samalla tunnustamaan psykiatreja, psykiatriaa ja SSRI-lääkkeitä korkeimpina jumalinaan. Lysähdät sänkyyn makaamaan ja saat kuulla että sinulla on syvä masennus. Valituksiasi myrkytysoireista eivät useista käyntikerroista huolimatta ole ottaneet todesta hoitajat eivätkä lääkärit, vaan kaikki laitettiin psyykkisten oireiden piikkiin. Syynä hoitokontaktisi nuorisopsykiatrian poliklinikalla 20 vuotta sitten.
- Aiemmin välit äitisi kanssa olivat erinomaiset. Nykyään et enää saa järkevää keskustelua aikaiseksi hänen kanssaan, koska hänen persoonansa on muuttunut täysin.
- Muisti, kognitio, keskittymiskyky, elämänilo, tunteet, kiintymys tärkeisiin asioihin ja ihmisiin, se mitä fyysisestä terveydestä oli jäljellä; kaikki entinen on poissa.
- Fyysiset oireet: voimakkaasti vaahtoava virtsa, rasvaiset ulosteet, vatsakivut ja kylmänherkkyys jatkuvat vielä tänäkin päivänä. Lääkärit eivät ota oireita todesta.
Näin kävi minulle. Ihmettelen, miten helvetissä olen vielä hengissä ja miten tästä selvitään, jos selvitään. Mietin, kannattaisiko minun mieluummin tehdä lopullinen ratkaisu, jos vaihtoehtona on lyhyt elämä yksinäisenä, työttömänä, stigmatisoituna monivammaisena? Tällä hetkellä työpaikka vielä on, mutta jos asianmukaista hoitoa ei saa, niin siihenkin varmaan tulee muutos.
Jos näistä kokemuksista jotain positiivista pitäisi hakea, niin enää ei pelota kuolemat eikä koronat.
t. "vaikeasti masentunut"
- Kotiudut mielialahäiriöosastolta myrkytysoireista kärsivänä, kuolemanväsyneenä, fyysisestä sairaudesta kärsivänä, ahdistuneena ja itsemurhan partaalla. Takana on epäonnistuneen SSRI-vieroituksen aiheuttama epäonninen tapahtumien jatkumo.
- Kotona odottaa äiti, joka on sairaalajaksoni aikana kehittänyt itselleen dementiaoireiston ja alkanut samalla tunnustamaan psykiatreja, psykiatriaa ja SSRI-lääkkeitä korkeimpina jumalinaan. Lysähdät sänkyyn makaamaan ja saat kuulla että sinulla on syvä masennus. Valituksiasi myrkytysoireista eivät useista käyntikerroista huolimatta ole ottaneet todesta hoitajat eivätkä lääkärit, vaan kaikki laitettiin psyykkisten oireiden piikkiin. Syynä hoitokontaktisi nuorisopsykiatrian poliklinikalla 20 vuotta sitten.
- Aiemmin välit äitisi kanssa olivat erinomaiset. Nykyään et enää saa järkevää keskustelua aikaiseksi hänen kanssaan, koska hänen persoonansa on muuttunut täysin.
- Muisti, kognitio, keskittymiskyky, elämänilo, tunteet, kiintymys tärkeisiin asioihin ja ihmisiin, se mitä fyysisestä terveydestä oli jäljellä; kaikki entinen on poissa.
- Fyysiset oireet: voimakkaasti vaahtoava virtsa, rasvaiset ulosteet, vatsakivut ja kylmänherkkyys jatkuvat vielä tänäkin päivänä. Lääkärit eivät ota oireita todesta.
Näin kävi minulle. Ihmettelen, miten helvetissä olen vielä hengissä ja miten tästä selvitään, jos selvitään. Mietin, kannattaisiko minun mieluummin tehdä lopullinen ratkaisu, jos vaihtoehtona on lyhyt elämä yksinäisenä, työttömänä, stigmatisoituna monivammaisena? Tällä hetkellä työpaikka vielä on, mutta jos asianmukaista hoitoa ei saa, niin siihenkin varmaan tulee muutos.
Jos näistä kokemuksista jotain positiivista pitäisi hakea, niin enää ei pelota kuolemat eikä koronat.
t. "vaikeasti masentunut"
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lisämausteena vielä aloitukseen, että nykyään äitini usein vittuilee ja naureskelee minulle. Ei ole aiemmin ollut hänen tapaistaan.
Nimittelee minua joskus myös hulluksi ja kerran ilkkui koiraksikin.
Hän itse hankki minulle hoitokontaktin nuorisopsykiatrian poliklinikalle 1990-luvun lopussa. En toki kiistä, etteikö sille silloin ollut tarvetta.
Isäni joi itsensä hautaan jo 2000-luvun alussa.
t. AP
En tunne "alaa" niin tarkoin, että voisin ketään kieltää touhuamasta vainajahenkien kanssa.
Minullakin juuri äiti on taustalla joskus päivätajunnassakin. Hän vilustui odotellessaan myymäläautoa myöhäsyksyllä liian vähällä vaatetuksella tuolla maankorvessa.
Hän eli vain 65 vuotiaaksi. Ehkä ankara keuhkokuume nitisti hänet terveyskeskusksen sairasosastolla. Hän oli syntynyt v.1905.
Isäni ilmestyi minulle unessa noin pari viikkoa kuolemansa jälkeen. Näytti terveeltä, ei puhunut mitään mutta viesti eleillään, että kaikki on hyvin. Oli kuitenkin hämmentyneen oloinen ja miksei olisi ollut - luulisi henkimaailmaan siirtymisen olevan erikoinen kokemus kenelle tahansa.
Hän ilmestyi uneeni myös noin vuosi sitten. Ympäristönä oli amerikkalaisen suurkaupungin katu. Näkymä toi mieleen Wall Streetin. Isä ilmestyi yhtäkkiä katuvilinässä pilarin takaa, näytti samanikäiseltä kuin kuollessaan. Nyt oli erittäin hyvällä tuulella ja puhettakin tuli - sanoi, että onpa mukavaa nähdä.
Ala-asteaikana tapaturmaisesti menehtynyt luokkakaverini ja paras kaverini ilmestyi myös vuosia sitten minulle unessa. Tunnistin heti kaverin. Hänestä oli kasvanut aikuinen mies.
t. AP
Näitä juttujahan voisi käyttää jo jonkin oudon elokuvan käsikirjoituksen laadintaan.
Omaishoitajana toimiminen on kelle vaan kuormittavaa. Samassa kämpässäkö asutte? Itsenäisty tai muuta toiselle paikkakunnalle. Turha itseään on hajottaa aivosairaan ihmisen hoitamisessa, etenkin kun ei omassa pääkopassakaan ole kaikki kohdallaan. Se on priorisointi numero yksi. Kun ei jaksa hoitaa itseään, ei jaksa tai pysty hoitamaan toista.
Pikaisella googlaamisella rasvaripuli liittyy ainakin haimatulehdukseen ja haimatulehdus liittyy liialliseen alkoholin käyttöön. Yleensä ihminen kaataa itse viinan kurkustaan alas, siitä ei ole ketään muuta syyttäminen. Haimatulehdukseen voi liittyä myös diabetes. Diabetes on somaattinen sairaus, sitä eivät psykiatrit hoida. Joten mene vatsaongelmiesi kanssa työterveyteen tai terveyskeskukseen. Myös piilevä diabetes aiheuttaa mielialaoireita. Diabetesta ei voi hoitaa mielialalääkkeillä, vaan se vaatii omat lääkkeensä. Eli mikä fyysinen remppa nyt onkaan, niin kallonkutistajien ammattitaito ei riitä sen hoitamiseen. Kokeile somaattisia lääkäreitä. Kysy samalla, mihin saat heivattua seonneen äitisi. Olosi helpottuu, kun saat fyysisiä vaivoja ja elämäntilannetekijöitä selvitettyä. Molemmat asiat pitää hoitaa.
Kiitos vastauksesta. Romaanin voisi kirjoittaa. Ehkä tehdä elokuvankin.
Emme asu äitini kanssa yhdessä. On totta, että jos ei itse ole kunnossa, ei toisen omaishoitajaksikaan voi ruveta. Huoli-ilmoituksen voisin äidistäni tehdä kaupungin sosiaalitoimeen. En aio vain heivata häntä ja jättää yksin oman onnensa nojaan. Omatunto ei anna myöten. Tosin jos hän käy liian hankalaksi, niin silloin ei muuta vaihtoehtoa ole kuin laitoshoito.
Pisteenä i:n päällä äidilläni on pieni joukko ystäviä, jotka kilvan todistelevat hänelle, ettei hänellä ainakaan mitään dementiaa ole. Äiti tietysti uskoo heitä lapsenomaisesti tajuamatta omaa tilannettaan. Huono juttu ja heikentää äitini tilannetta entisestään. Olen kehoittanut häntä hakeutumaan tutkimuksiin, mutta ei hän minua kuuntele. Hänen puheensa on muuttunut sujumattomaksi ja naukuvaksi, hänellä on myös erittäin huono nimimuisti. Näin ei ollut vielä keväällä. Hän laittaa kaiken ikääntymisen (n. 70-v) ja stressin piikkiin.
Aiemmin empaattisella äidilläni ei ole enää jäljellä empatian hiventäkään. Hän vähät välittää, jos kuolen asianmukaisen hoidon saamatta jäämisen takia. Sanoo vain, että "loppuupa sitten henkinen väkivalta". Niin loppuu, mutta sitten ei ole perään katsojaakaan. Tästä hänelle muistutin, kuittasi siihen vain: "Ystävätär tulee laittamaan verhot ikkunaan.". ??? Aika omituinen kuittaus kyllä.
Hänestä on alle vuodessa tullut täysin eri ihminen. Kuittaa saman tien kaikki puheeni kuvitteluksi ja hullun houreiksi, valittaa että tarkkailen häntä. En tietysti voi hoitoon ketään pakottaakaan. Liekö alkava Alzheimer, kun siihen hänen äitinsä parisen vuotta sitten kuoli.
Haiman toiminta minulta on testattu ja lääkäri on todennut sen olevan kunnossa. Itse veikkaisin sappivaivoja, mutta mistä näistä tietää. Olen jonossa suoliston tähystykseen. Toivottavasti siellä selviää aikanaan jotain. Esidiabetes on jo, varsinainen odottelee kovasti puhkeamistaan. SSRI-lääkeethän lisäävät tunnetusti diabetesriskiäkin.
Alkoholia käytän noin 1-2 krt vuodessa. Tätäkin on vaikea todistaa kun on sukurasitettakin juoppouteen. Hemmetti.
Tilanne on ollut tässä vähän sellainen, että on jo käynyt mielessä riipaista menemään koko ulkomaanmatkoilta vuosien saatossa kertynyt baarikaapin sisältö.
t. "F33.30"
Oletko Hus alueella hoidettavana mielialahäiriölinjalla?
Sinun kannattaisi jättää tuo uhrin asema ja alkaa elää oikeasti omaa elämääsi.
Yritä kehittyä ihmisenä aikuisempaan suuntaan ja kehittää ymmärrystäsi pois tuosta yksinkertaisuudesta joustavaan ja monimuotoiseen suuntaan.
Olen tietoinen, että ylläoleva on sinulle vaikeaa kehittymättömyytesi ja rajoitteidesi vuoksi.
Mutta yritä kuitenkin. Vain niin voit ratkaista ongelmiasi.
Onnea matkaan!
Vihjailetko, että olisin jotenkin älyllisesti kehitysvammainen? Vai mitä tarkoitat kehittymättömyydellä?
t. "F33.30"
Anteeksi, tuossahan se jo sanottiinkin. Tuli selväksi. Ihmisenä kehittyminen on tosiaan elämän mittainen polku.
Kognitioni ja keskittymiskykyni on nykyään mikä on, niin tulee tekstitkin luettua hutiloiden.
Muusina ovat niin aivot kuin kehokin.
Kiitos kannustuksesta.
t. sama
No, jo osaa olla törkeätä tekstiä joltakin. Teksti vilisee vihjauksia aloittaneen "yksinkertaisuudesta ja kehittymättömyydestä".
Tunneäly ja empatiakyky on tuolta kyseiseltä kommentoijalta täysin poissa. Joten miten hänen oman aivojensa tunnelohkon toiminnan laita?
Tieteellisten tutkimusten mukaan juuri sillä tunneälyllä on suuri merkitys älyyttäkin mitattaessa. Joten kyseinen kommentoija on itse jollakin tavalla älyllisesti vajaa.
Kuvittelee ilmeisesti itsestään, että on suurikin Einstein tullessaan jakelemaan tänne neuvoja.
Suksisi hii*een siitä muualle!
Kun ei mitään ymmärrä.
Terv.: Palstalla satunnaisesti käväissyt.
Mitä mieltä muuten olet SSRI-lääkkeiden vakavista vieroitusoireista ja siitä, miksi ne tulkitaan oitis alkuperäisen sairauden uusiutumiseksi tai toistumiseksi, sekä miksi niiden pitkäkestoisuutta vähätellään?
Kun ihminen kärsii ko. oireista ja niiden lieveilmiöistä, niin on tietyllä tavalla törkeää leimata tällaista ihmistä kehittymättömäksi ja rajoittuneeksi. Sekä kehoittaa häntä vain ajattelemaan joustavasti ja monimuotoisesti. Tuo on todellisen ongelman lakaisemista maton alle.
t. "F33.30"
En hyväksy lammasmaisesti huonoa kohtelua, kuten taidat itse tehdä. Toisaalta elämä on helpompaa silloin kun vain hyväksyy kaiken lammasmaisesti, joustavasti ja avarakatseisesti ajatellen. Kääntää aina toisenkin poskensa.
Älä viitsi hei jatkossa provota, jooko?
t. se vanha tuttu
Siis jos tuon edellisen kirjoittaja olet sinä, joka nimittelet aloittajaa kehittymättömäksi, tai ymmärtämättömäksi, niin tässä tulee viesti sinulle:
Minä en ainakaan hyväksy koskaan mitään huonoa kohtelua. Enkä provosoi ketään, enkä mitään tahoa.
Oletko muuten kyseisellä terveydenhuoltoalalla? Tuli vain mieleen, tuosta tyylistäsi kirjoittaa.
Olisit vaan reilusti, "vanha tuttu" laittanut nimesi, jotta tässä tietäisi, kuka todella olet.
Ja jos tässä joku on provonnut, niin ihan sinä itse.
Käyttäydy asiallisesti, niin siihen ei tarvitse tarttua, tai kommentoida omaa tunnelohkosi kehittymättömyyttä.
Terv.: Palstalla satunnaisesti käväissyt
Tuo nimim. vanhan tutun viesti oli varmaan tarkoitettu tuolle klo 8.52 postaajalle, eli sille joka nimitteli minua ymmärtämättömäksi ja kehittymättömäksi. Hänen tekstistään paistaa tosiaan läpi asenteellisuus ja minullakin tuli mieleen, että hän kenties työskentelee julkisella sektorilla terveyden-/sairaanhoidon/sosiaalihuollon piirissä, ehkäpä jopa suojatyövirassa.
Kiitos puolestaan sinulle palstan satunnaiskävijä kun komppaat ja kannustat minua näinä vaikeina aikoina. Pidetään me nuotion liekkiä yllä.
t. AP
On valtavan tärkeää, että näitä mielenterveysjärjestelmän epäkohtia tuodaan esille, ja mielestäni aloittaja tekee sen ansiokkaasti. Itselläni ei ole kokemusta psyykenlääkkeiden haitoista kun en ole niitä juurikaan käyttänyt, mutta tunnen monta joilla on juuri tuota ja paljon pahempaakin kun mitä aloittaja kertoo.
En arvannut antavani pirulle pikkusormea kun SSRI-lääkityksen ensimmäisen kerran aloitin. Tälle pirulle ei riittänytkään pelkkä käsi, vaan se vei minulta sielun ja fyysisen terveyden. Tuskinpa tämä vielä tähän loppuu. Se on aiheuttanut ikävyyksiä myös läheisilleni.
t. "vaikeasti masentunut"
Upeeta että sinulla on työpaikka tallella,.. ja kirjoituksistasi päätellen sana hallussa, se on paljon enemmän kuin joillakin ihmisillä on koskaan ollut, johtuen elämänsä vaikeuksista, olosuhteista... Ovat joutuneet ns. kasan alimmaksi. Mt-järjestelmä on muka hoitavinaan, mutta pitää heitä itseään syyllisinä kaikkeen. -edellinen
Vuosia kestäneestä lääkkeiden käytöstä voi vielä toipua psyykkisesti, mutta fyysinen puoli ei selviä yhtä helpolla.
Vauriot ovat tulleet ainakin itselleni jäädäkseen.