Kauan kulki Ratsumies, polkujaan tutkien.
Pohti mieltään, tuntojaan,
Rauhan sielustaan löytäen.
Paikkansa siellä on mistä lähti,
Elämän tärkeät sen näytti.
Vaan silti kaipaa häntä,
Naista tuttua ja tuntematonta,
Jossa puolia on kovin monta.
Miten kertoisi Ratsumies tunteistaan,
Oikein ja liioittelematta,
Sydäntään varovasti avaten,
Yhteyden pysyvyyttä toivoen.
Näitä pohti kulkien,
Hänen silmiään miettien,
Niiden syvyyteen kadoten,
Iltaruskoon ratsastaen.
-Ratsumies
Pohti mieltään, tuntojaan,
Rauhan sielustaan löytäen.
Paikkansa siellä on mistä lähti,
Elämän tärkeät sen näytti.
Vaan silti kaipaa häntä,
Naista tuttua ja tuntematonta,
Jossa puolia on kovin monta.
Miten kertoisi Ratsumies tunteistaan,
Oikein ja liioittelematta,
Sydäntään varovasti avaten,
Yhteyden pysyvyyttä toivoen.
Näitä pohti kulkien,
Hänen silmiään miettien,
Niiden syvyyteen kadoten,
Iltaruskoon ratsastaen.
-Ratsumies
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ratsumieskö näin
Aiot pitää salat sydämessäin?
Vai kerrotko hänelle myös
Mikä tulos on tämän työs?
Hän ei nyt osaa päättää laittaako sähköpostia sille naiselle josta on nyt n.vuoden varattuna haaveillut. Hyvä että valitsi olla isä lapsilleen.
Mutta laita nyt vaan se meili, kirjoita vaikka johonkin blogiin näitä keski-iän kriisejäsi. Stemppiä!
Kerron hälle kaiken,
tilaisuuden sopivan tullen.
Kerron matkan pitkän,
Vaiheet miehen sydämen.
Niissä mutkaa on monta,
Mäkiä, kuoppia ja soita.
Niistä aina noustaan,
Sydämeen aina luottaen.
-Ratsumies
Nyymipalstalla päättely ei kannata.
Voit jopa erehtyä henkilöistä. Tämäkin voi olla totta tai sumutusta, mistä voit tietää?
Millon kerrot hälle sen
Sydämeen piilotetun totuuden
Sen kerron heti tilaisuuden soveltuen,
Varovasti lämmöllä avautuen.
Häneltä hymyä kaunista toivon,
Vihjeeksi toiveesta kuulla kaiken.
Millon koittaa hetki totuuden
Varovasti ajatuksesi sanellen
Sekuntti kelloa seuraten
Millon onkaan se kohtaaminen
Ratsumies kellon mukaan ratsastaa,
Arkisin päivät työssään ahertaa.
Onko aika jälkeen sen sopiva,
Hetki pieni yhteinen ja mukava?
Työ Ratsumiehen joustava,
mukana paljon kulkeva.
Siksi hänelle aikaa löytää kyllä,
Kun jokin tunti ehdolla hällä?
Palsta teki taas tepposet
Sekoitti ikävöivät ihmiset
Se normaalia ompi täällä,
siksi kirjoitankin avoimella päällä.
Etten itse jotain omi,
tai toista liikaa kepillä sohi.
Lukee hän tai ei tekstini,
ymmärtää kyllä viestini.
Kerro hälle
Mitä oikeasti tunnet
Aika on lyhyt
Ja sanavalmiit on jonnet
Ihana teksti, millon ratsasta mun luo? sydämeen ratsastit jo.
Ei toisten miehiä saa himoita. Perheenrikkojille ei myötätuntoa heru.
Kiva jos sydämeesi ratsastin,
Sinuun sentään vaikutin.
Silloin runoilut ei turhiksi jää,
Kun niistä joku edes lämpiää.
Eiköhän toinen perillä tästä
Silmistäs tainnut sen jo nähdä
Riittää kun lähestyt tuota toista
Tunteissaan samanmoista.
Hän ehkä huomannut on sen,
Tunteeko samoin, sitä tiedä en.
Katse hällä melko tuttu,
Siitä silti näe en,
Mitä tuntee sisällä sydämen.
Tottunut on peittämään,
Tunteensa liiaksi verhoamaan.
Sielun peilit totuutta paljastaa,
Niistä vihjeitä yritän metsästää.
Ehkä joskus koki sen
Yhteisen hetken ihmeellisen
Tunteet sekavat mutta selkeät
Osittain kielletyt mutta lempeät
Hetki yhteinen muistoissa mulla,
yhteyttä ilman kosketusta,
sanoilla häntä vain halaten,
Silmiin toisiamme katsoen.
Vahvoja muistoja hetkestä tuosta,
Tunnetta tiivistä,
posket palaen,
Veri sisälläni kuohuen.
Kerran suukon hältä poskeeni sain,
Sen aina pidän muistissain.
Sekin hetki kuumotti kovin,
vaikka kesti vain pienen tovin.
Ratsumies
Ikävuotesi antavat olettaa
ettei turhaa olis odottaa
Eletystä elämästä nousevien
viisauden murujen
Itää mielessäsi ymmärrystä antaen
Tarina muinainen
Sinäkö muka ensikertalainen?
Ainutlaatuinen?
Hyväksy siis elämäsi, valintasi
itsesi ja elämäsi
Olet saanut enemmän kuin useimmat
sylin naisen, lapsen silmät kirkkaimmat.
Eikö se jo riitä, mistä ahneus?
Tiedän , horisontissa siintää jo ikuisuus.
Haluat vielä jotain elämältä?
Käytä voimas, ne hiipuvat, se on syvältä.
Korota itsesi ylemmäs
Katse käännä , katso lähimmäistäs
Muuta maailmaa paremmaksi
Paljon oisi tehtävää, tietä edemmäksi
Vaan mies, nykypäivän
Suree vain kikkeliään, aavistaen tuhlatun arvokkuuden häivän.
Sinänsä kaunista tekstiä, mutta..
Ratsumiehen viba on tämän mielen fiba, kirjoittaako nainen, kuin olisi aivan toisenlainen. Eihän se ole kirjoittajan vika, jos joku näkee liikaa.
Ratsumies on mies kynäilevä,
Jonka sukupuolta turha on epäillä.
Vibat tekstistä sekavat voi tulla,
Mutkikas on tilannekin mulla:
Korjailen murenevaa perustaa,
Hiekan mukana painuvaa,
Kestääkö vielä kevättulvaa?
Mieli jo uutta rakentaa,
savelle ehkä nousevaa?
Ratsumies
Rehellisyys ja luottamus on ainoa kallio, mille kannattaa rakentaa, jos jotain pysyvämpää haluaa. Juoksuhiekka ja savipaini voi olla hetken huvi ja niillekin paikkansa aina, mutta sisimmästään jokainen löytää oman avaimen.
Savelle ei kannata rakentaa mitään, ja hiekalle voi rakentaa tietämättään. Löysin kyllä jo oman avaimeni, mutta mietin onko lukko kuitenkaan oikea. Tällainen perinteinen kolho aitan avain ei käy kovin hyvin kerrostalomallin abloy- lukkoon. Siksipä sitä aitan ovea välillä silmäilenkin. Tai muun piharakennuksen...
-Ratsumies, tallin avain sittenkin taskussa?
Käy naapurissasi. Siellähän se lymyää.
Jos on paljon ovia niin minkä takana mahtaa lymytä.
Seuraava ovi!
Kauniit ajatukset täällä ja vilpitön, vaikka varovainen kirjoittelu täällä, johtivat vuosien piinaan ja kiusaamiseen oikeassa elämässä. Monen ihmisen voimin alkoi elämässä esiintyä kummallista ja outoa toimintaa. Seuraamista, pilkkaamista, pyrkimystä aiheuttaa vahinkoa, ihmisten outoa reagointia johonkin, mistä en tiennyt mitään. Kummallisia puheita ja kohtelua. Työssä, kadulla, luonnossa, kaupassa, pankissa jne. jopa ulkomailla.
Tämä ei ole kuviteltua eikä liioiteltua, vaan aivan totta,. Enkä tiennyt kenen puoleen kääntyä, sillä eihän kukaan uskoisi, että se on totta. Mutta se on totta. Valitettavan totta. Pahuus näytti kasvonsa minulle.
Sillä ei enää ole valtaa minun elämässäni ja olen siitä kiitollinen, mutta en voi koskaan unohtaa. Enkä sitä, mitä näin niissä ihmisissä, jotka siihen näkyvästi osallistuivat.
Olkaa siis varovaisia kirjoittelussanne täällä, sillä voi kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta olla arvaamattomia seurauksia.
Sillävälin kun ratsumies pohti tuntojansa, hänelle kävi ehkä näin.
Tai sitten ei. Ehkä joku yksittäinen tyyppi voi luulla tunnistavansa minut, mutta vain yksi voi tunnistaa oikein asiayhteyksien ja aiempien tekstien vuoksi. Se on nimittäin hän.