Jesajan kirjassa kehotetaan katsomaan ”Siionia, juhliemme kaupunkia”, joka on ”turvallinen leposija”. Sitä verrataan myös ikuiseen telttaan, jonka ”vaarnat eivät koskaan irtoa, eikä yksikään sen köysistä katkea”. (Jes. 33:20.) Teksti kuvaa vapautettua Jerusalemia.
Jesajan kirjan luomista kuvista tulee mieleen väkeä täynnä oleva Suviseurakenttä ja juhlateltta sen keskellä. Parhaimmillaan suviseurakentällä voi tuntea olevansa turvallisessa leposijassa ”juhliemme kaupungissa”. Jumalan sanaa julistetaan, ja ympärillä on levollisia ihmisiä. Voi kokea vahvan yhteyden tunteen. Toisten uskovaisten näkeminen rohkaisee uskomaan ja antaa voimaa.
Yhteisestä rakkaudesta ja uskovien yhteydestä puhutaan paljon Raamatussa. Jeesus sanoo seuraajilleen, että rakastakaa toisianne, siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni (Joh. 13:34–35). Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka koko ”uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu” (Apt. 4:32).
Uskovien yhteys on olennainen osa uskonelämää. Yhteyden merkityksen on voinut huomata erityisellä tavalla lähiaikoina, kun seuratoimintaa on rajoitettu ja ehtoollistilaisuuksiakaan ei ole voinut järjestää. Sanaa on ollut runsaasti tarjolla viestimien välityksellä, mutta uskovien yhteisiin kokoontumisiin liittyvää yhteyttä ei ole voinut kokea.
Olen kuullut joskus ihmisten sanovan, etteivät tarvitse muita ihmisiä tai yhteisöä uskoakseen, vaan hoitavat asiansa suoraan Jumalan kanssa. Usko on henkilökohtainen asia, mutta se on aina suhteessa myös uskovien yhteisöön, seurakuntaan. Muun muassa Luther opettaa, että ”sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta” (Kirkkopostilla I, joulupäivän 2. evankeliumisaarna).
Jesaja kuvailee profetiassaan, että uudessa Jerusalemissa on myös ”jokien lähde”. Virvoittava vesilähde ja elävä vesi ovat Raamatussa käytettyjä kuvauksia Jumalan ikuisen elämän sanasta. Muun muassa Jeesus opettaa, että ”joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:14.)
”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen Sana” opettaa Paavali roomalaiskirjeessä (10:17). Evankeliumin sana tekee syntien ja epäuskon tähden kuolleesta ihmisestä jälleen elävän ja virvoittaa uskossaan uupunutta. Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Jumalan seurakunnan tunnusmerkkinä on puhdas evankeliumin saarna ja sakramenttien oikea jakaminen (CA/VII). Omakohtainen usko yhdistää ihmisen Jumalan seurakunnan yhteiseen uskoon. Uskon kautta syntyy myös yhteys ja rakkaus toisia Jumalan lapsia kohtaan.
Suviseurojen päätyttyä isoteltta puretaan, ja se jatkaa matkaansa seuraaviin seuroihin. Se kuvastaa hyvin sitä, kuinka Jumalan seurakunta on maan päällä matkalla ja liikkuva. Sen rajoja ei piirrä ihminen vaan Jumala. Rajat eivät ole näkyvät, vaan kulkevat sydämistä sydämiin.
Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta eivät tarkoita samaa asiaa, mutta liittyvät saumattomasti toisiinsa. Jumalan valtakunta merkitsee ensisijaisesti Jumalan hallintavaltaa, hänen kuninkuuttaan ja herruuttaan. Se ilmenee Jumalan seurakunnasta julistetussa elävässä sanassa. Jumalan valtakunta on ikuinen. Sitä voisi kuvastaa Jesajan kirjan kuvaus teltasta, ”jota ei pureta, ei siirretä ja jonka vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea” (Jes. 33:20).
Jeesus kehottaa etsimään ennen kaikkea juuri Jumalan valtakuntaa (Matt. 6:33). Ihmiselle Jumalan valtakunta ilmenee silloin, kun hän on saanut uskoa ilosanoman pelastuksesta ja sydämessään omistaa Jumalan rauhaa ja iloa (Room.14:17).
Antti Koivisto
Jesajan kirjan luomista kuvista tulee mieleen väkeä täynnä oleva Suviseurakenttä ja juhlateltta sen keskellä. Parhaimmillaan suviseurakentällä voi tuntea olevansa turvallisessa leposijassa ”juhliemme kaupungissa”. Jumalan sanaa julistetaan, ja ympärillä on levollisia ihmisiä. Voi kokea vahvan yhteyden tunteen. Toisten uskovaisten näkeminen rohkaisee uskomaan ja antaa voimaa.
Yhteisestä rakkaudesta ja uskovien yhteydestä puhutaan paljon Raamatussa. Jeesus sanoo seuraajilleen, että rakastakaa toisianne, siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni (Joh. 13:34–35). Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka koko ”uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu” (Apt. 4:32).
Uskovien yhteys on olennainen osa uskonelämää. Yhteyden merkityksen on voinut huomata erityisellä tavalla lähiaikoina, kun seuratoimintaa on rajoitettu ja ehtoollistilaisuuksiakaan ei ole voinut järjestää. Sanaa on ollut runsaasti tarjolla viestimien välityksellä, mutta uskovien yhteisiin kokoontumisiin liittyvää yhteyttä ei ole voinut kokea.
Olen kuullut joskus ihmisten sanovan, etteivät tarvitse muita ihmisiä tai yhteisöä uskoakseen, vaan hoitavat asiansa suoraan Jumalan kanssa. Usko on henkilökohtainen asia, mutta se on aina suhteessa myös uskovien yhteisöön, seurakuntaan. Muun muassa Luther opettaa, että ”sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta” (Kirkkopostilla I, joulupäivän 2. evankeliumisaarna).
Jesaja kuvailee profetiassaan, että uudessa Jerusalemissa on myös ”jokien lähde”. Virvoittava vesilähde ja elävä vesi ovat Raamatussa käytettyjä kuvauksia Jumalan ikuisen elämän sanasta. Muun muassa Jeesus opettaa, että ”joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:14.)
”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen Sana” opettaa Paavali roomalaiskirjeessä (10:17). Evankeliumin sana tekee syntien ja epäuskon tähden kuolleesta ihmisestä jälleen elävän ja virvoittaa uskossaan uupunutta. Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Jumalan seurakunnan tunnusmerkkinä on puhdas evankeliumin saarna ja sakramenttien oikea jakaminen (CA/VII). Omakohtainen usko yhdistää ihmisen Jumalan seurakunnan yhteiseen uskoon. Uskon kautta syntyy myös yhteys ja rakkaus toisia Jumalan lapsia kohtaan.
Suviseurojen päätyttyä isoteltta puretaan, ja se jatkaa matkaansa seuraaviin seuroihin. Se kuvastaa hyvin sitä, kuinka Jumalan seurakunta on maan päällä matkalla ja liikkuva. Sen rajoja ei piirrä ihminen vaan Jumala. Rajat eivät ole näkyvät, vaan kulkevat sydämistä sydämiin.
Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta eivät tarkoita samaa asiaa, mutta liittyvät saumattomasti toisiinsa. Jumalan valtakunta merkitsee ensisijaisesti Jumalan hallintavaltaa, hänen kuninkuuttaan ja herruuttaan. Se ilmenee Jumalan seurakunnasta julistetussa elävässä sanassa. Jumalan valtakunta on ikuinen. Sitä voisi kuvastaa Jesajan kirjan kuvaus teltasta, ”jota ei pureta, ei siirretä ja jonka vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea” (Jes. 33:20).
Jeesus kehottaa etsimään ennen kaikkea juuri Jumalan valtakuntaa (Matt. 6:33). Ihmiselle Jumalan valtakunta ilmenee silloin, kun hän on saanut uskoa ilosanoman pelastuksesta ja sydämessään omistaa Jumalan rauhaa ja iloa (Room.14:17).
Antti Koivisto
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Rajat eivät ole näkyvät, vaan kulkevat sydämistä sydämiin."
Kaikki veeällien tarinat on samaa lajia, kuin museokierros vailla tuoretta omaa elämää,, ja siksi tarvitaankin sitä yhteistä uskomisen vaalimista ja siihen tähtää lähes kaikki puheet !
KUn omakohtainen uudestisyntymä puuttuu, silloin on tarinat mitä ovat.
Jeesuksesta ei paljoa puhuta.
Taas rikollinen kopioi toisten juttuja.
Mistä tiedät, että Antti Koivisto ei itse ole laittanut juttuaan tänne?
Usko on sekä omakohtainen että yhteinen.
Paskapuhetta ja rikollista.
Kopiointi on kielletty, ja kukaan ei toisen uskolla, ei ryhmän uskolla, eikä "vain tällä uskolla" pelastu.
Eikä pelkästään uskolla, ainoastaan uskomalla Jeesus luvatuksi Messiaaksi, kastattaa itsensä upottamalla Häneen ja uudestisyntymällä ylhäältä.
Mikään näistä ei kuulu VL toikmintaan, ainoastaa uskoa "johonkin, mitä muutkin seuroissa tekee".
32 Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista.
33 Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat,
34 sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot.
35 Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen.
36 Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden.
37 Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin.
38 He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa.
39 Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet.
40 Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.
1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat.
2 Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys.
3 He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.
4 Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.