Mihin ne katosivat? Tänne jälleen eksyneenä olisin niitä uudelleen lukenut, vaan mistään en löytänyt?
Ratsumiehen ajatelmat
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hae hakusanalla Ratsumies. Löytyy niitä.
Ja lisääkin voi tulla.
Itse Ratsumies
Syksy viilentänyt ratsumiehen tunteet. Tai jopa kohde vaihtunut.
Synkän harmaan taivaan alla,
Vesisateen pieksämänä,
Kulki hiljainen ratsukko,
Kohti tupaa rannalla.
Sinne saapui Ratsumies,
Sitoi ratsunsa alle katon riihen,
Asteli kohti tupaa ja valoa,
Tuntien sydämensä paloa.
Onko se hetki tässä pimeässä,
Kun löytää kerran elämässä,
Naisen joka sytyttää paloon,
Kuljettaen yöstä jälleen valoon.
Ovella koputti kahdesti,
Hattunsa lierillä silmänsä peitti.
Oven avasi nainen nuori,
vartaloansa vain pyyhe peitti.
Silloin nosti Ratsumies hattuansa ylös,
Ja naiselle silmänsä näytti.
Tuttu oli naiselle katse miehen,
Hänkö se Ratsumies on,
Tuo mies nöyrä ja vaatimaton.
Tarttui käteen Ratsumiehen,
Sisään tupaan veti, pyyhe pudoten.
Aamun aurinko silmään paistoi,
saunassa nukkuvan hereille raastoi.
Unta kaikki Ratsumiehen,
Punatukkainen haave kulkumiehen.
Ratsumies
Miksi vaihtaa kohdetta vetävää,
sydämessä miehen pysyvää?
Ratsumiehen sydän on suuri,
silti tilaa vain muutamalle,
joista voimaa ammentaa.
Tuuliviiri vaihtaa suuntaa tämän tuosta,
mies aito halajaa vain pois suosta.
Sama nainen mielessä mulla,
vaikka joskus vetäydyn kunnolla.
Ratsumies
Tähän ei lähdetä.
Rakas...
Vedin sentään maton alta ennen liian intiimiksi menoa...
Ratsum7es on eri mies😜
Love you...
Kulki mies hiljaa polkuansa,
rannasta vaaran laitaan.
Savu nousi saunasta,
nainen sitä lämmitti,
itsellensä kai hehkutteli.
Pois kulki Ratsumies,
auringon herättämä,
hiukan murheissansa,
ei saanut sanottua,
naiselle tunnustettua.
Ehkä vielä tulee päivä,
erityinen valon häivä,
miehen sydämen avaaja,
tunteiden kuvaaja.
Silloin kertoo hälle kaiken.
On tarina täynnä vertauskuvaa,
Vihjettä ja maisemakuvaa.
Näistä löytyy totuuden siemen,
Erikoisen Ratsumiehen.
Ratsumies
Kulki ratsu polkuansa, tasamaata tallasi.
Istui mies satulassa, mietteitänsä rullasi.
Minne maailma heitä veisi,
tuuli lehdet puhaltaisi,
kauas pois kuljettaisi.
Vai pyörretuuli kieputtaisi,
hiukan heitä paiskoisi,
samaan pensaaseen toisi,
toisensa taas kohtaisi.
Olisiko kohtalona Ratsumiehen,
palata lähtöpisteeseen,
reissun pitkän jälkeen?
Sallisiko universumi hänelle,
naisen lämmön rinnalle?
Ratsunsa hiljaa iltaan kulki,
metsän laitaan, järven rantaan.
Nuotiolla silmänsä sulki,
tähtien valossa uneen kulki.
Ratsumies ja hevonen,
kaksikko ikiaikainen.
-Lonely rider
Unessansa näki mies numeroita,
taivaalla lentäviä,
tähtien valossa kiiltäviä.
Ykkösiä, kakkosia ja kaseja,
joukossa yksi seiska.
Mitä viestii numerot nuo,
jotain niistä muotoutui?
Unta Ratsumies ihmetteli,
nuotiota kohenteli,
kunnes uudelleen uinahti.
Mies onnennumeroita mietti,
silloin niiden viestin keksi:
Niissä päivä on tärkeä,
sekä kulkupelin tunniste!
Syntymäpäivä naisen punahiuksisen,
sitä unohda mies ei milloinkaan.
Lähellä se kohta on,
siinäkö unen viesti sanaton?
Peltilehmän kilpi kylmä on,
siinä se seiska pariton!
Oma kosla Ratsumiehen,
vanha mutta ajaton.
Numerot miehelle tuttuja,
silti sydän hevosmiehen.
Ei tekniikka sitä mekanisoi,
runoissa lämpö silti resonoi.
Nuokkui nuotiolla Ratsumies,
ja unesta nyt kaiken ties.
Muistikirja unten oma,
mielessä taas nainen soma.
Ratsumies
(numeroiden takana on pehmeä totuus)
Niin kulki ratsukko,
halki mielen maiseman.
Kunnes takaisin lähtöpisteeseen tuli,
kaiken kulkemisen turhaksi tajusi.
Nainen punatukkainen vain haavetta,
ei kahden ihmisen tunnetta,
pelkkää kiiltokuvaa,
sumua pään sakeaa.
Turha on sydäntä avata,
tunteista mitään kertoa.
Metsään tyhjää on huudella,
pelkkää kaikua on kuunnella.
Niin pohti Ratsumies,
pää kumarassa, hattu silmillään,
peitteenä yksinäisen kyyneleen.
Ei silti yksin ollut hän,
ratsunsa sentään seuranaan.
Parempi ehkä näin,
kuin aina väärinpäin.
Valo uusi on löydettävä,
pakotie pimeydestä keksittävä.
-Ratsumies