Laajalle levinnyt pahe tarkkailla ja puhua selän takana vieraista synneistä on kaikkein onnettomin synti maan päällä. Sillä kaikki muu synti tahraa ja turmelee vain synnin tekijän, mutta toisten ihmisten synnit likaavat ja turmelevat kurjan, kirotun panettelijan.
Ota tästä huomioon: mitä suurempi halu ja mieltymys syntiin, sitä suurempi synti. Synnin tekijä katsoo itse varsin usein olevansa väärässä, häpeää ja rankaisee itseään eikä tahdo kenenkään tietävän synnistään. Näin hän on tehnyt syntinsä paljon pienemmäksi.
Mutta nyt tulee panettelija ja astuu samaan sontaläjään kuin emakkosika, ahmii sen päälle päätteeksi, piehtaroi siinä eikä soisi lainkaan synnin jääneen tapahtumatta, sillä hän nauttii sen puhumisesta, tuomitsemisesta ja nauramisesta.
Sen tähden olen sanonut, että joka mielellään panettelee ja puhuu takana, hän ei välitä kenestäkään ihmisestä, niin, hän on paholaisen lailla ihmiskunnan yleinen vihollinen. Sillä mikään ei ole hänelle mieluisampaa kuin kuulla, puhua ja käsitellä ihmisten syntiä ja häpeää sekä iloita heidän onnettomuudestaan.
Mutta ken on mieltynyt tähän ja rakastaa sitä, hän ei totisesti voi suoda mitään hyvää ihmiselle, vaan pelkästään onnettomuutta.
Tämä on lopuksi oleva hänen oma palkkansakin.
Ota tästä huomioon: mitä suurempi halu ja mieltymys syntiin, sitä suurempi synti. Synnin tekijä katsoo itse varsin usein olevansa väärässä, häpeää ja rankaisee itseään eikä tahdo kenenkään tietävän synnistään. Näin hän on tehnyt syntinsä paljon pienemmäksi.
Mutta nyt tulee panettelija ja astuu samaan sontaläjään kuin emakkosika, ahmii sen päälle päätteeksi, piehtaroi siinä eikä soisi lainkaan synnin jääneen tapahtumatta, sillä hän nauttii sen puhumisesta, tuomitsemisesta ja nauramisesta.
Sen tähden olen sanonut, että joka mielellään panettelee ja puhuu takana, hän ei välitä kenestäkään ihmisestä, niin, hän on paholaisen lailla ihmiskunnan yleinen vihollinen. Sillä mikään ei ole hänelle mieluisampaa kuin kuulla, puhua ja käsitellä ihmisten syntiä ja häpeää sekä iloita heidän onnettomuudestaan.
Mutta ken on mieltynyt tähän ja rakastaa sitä, hän ei totisesti voi suoda mitään hyvää ihmiselle, vaan pelkästään onnettomuutta.
Tämä on lopuksi oleva hänen oma palkkansakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ollaanko syyllisiä?!!
Ollaan syyllisiä.
Mutta, jos syyllisyys johtaa halun mielenmuutokseen ja parannukseen ja sen jälkeen anteeksiantamukseen niin OK.
Siinä on hyvä neuvo meille jokaiselle!
Jos taivaaseen haluaa päästä, ei ole muuta tietä, kun usko Herraan Jeesukseen.
Itseään parantelemalla ei pääse milliäkään lähemmäksi Jumalaa. Usein tällaisista omasta mielestään jalostuneista tulee toisten syyttelijöitä.
Room. 5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, niin että kaikki hyvä ja pelastus saadaan lajana Jumalalta. Tekopyhyys itsensä jalostaminen saa ansaitun loppunsa.
Lopulta jokainen joutuu toteamaan olevansa syntikasa. Ellei ennen, niin hetkeä ennen kuolemaa. On onni ja siunaus jos ihmisen ainut turva on silloin Jumalan armossa ja Kristuksen ansiossa.
Lutterilla se oli kasteessaan se turva !
"olen kastettu olen pelastuva" !
voiko paljoa heikompaa todistusta ihminen antaa maaliviivoilla.
Paavali kertoo ihan toista" olen hyvön kilvoituksen kilvoitellut ja minua odottaa palkka taivaassa (muistista)!
Pyhän Hengen kaste!