Tiedon jakaminen asiantuntijatyössä?

onko se kuitenkaan vain yksllön omaa tietopääomaa jos hiljainen osaaminen ja tietämys on kehittynyt yhden firman teettämissä töissä työsuhteessa. Samoin on laita työsuhdekeksinnöissä, joiden kaupalliset oikeudet siirtyvät työnantajalle työnantajan niin halutessa. Yhden firman prosesseista syntynyt hiljainen osaaminen harvemmin on edes siirrettävissä toiseen firmaan.

On aika tavallista, että jotkin hommat ovat yhden ihmisen takana. Ei sinänsä ongelma, jos tuo henkilö jakaa tietoaan, viestii tärkeitä asioista ja kirjaa olennaisia asioita jatkuvasti talteen.

Ääritapauksessa työntekijä saattaa pitää haalimansa tiedot ja taidot ikään kuin ominaan. Dokumentointia hän ei suostu tekemään, joten tätä kriittisiä sovelluksia hallinnoivaa gurua joudutaan monesti häiritsemään myös hänen lomillaan.

Johto ei mahda tämän työntekijän toiminnalle mitään, pyynnöt työntehtävien jakamisesta muiden kanssa kaikuvat kuin kuuroille korville. Kukaan ei ole töissä ikuisesti, joten jossain kohtaa törmätään betoniseisään, jos meininkiin ei tule muutosta.

Otetaan vertauksesta leipomo. Vanha leipuri tekee leipää tietotaidollaan hyvin ja tehokkaasti ja saa siitä hyvää palkkaa.

Kannattaisiko leipomon omistajan palkat nuori ja pienipalkkainen joka oppisi taidot ja sen jälkeen antaa potkut vanhalle leipurille. Palkan erotuksen omistaja voi pitää itse.

Sitten mietitään sama suuremmassa mittakaavassa. Kannattaisiko edellämainittu temppu tehdä sadalle vanhalle leipurille ja omistajan pitää palkkojen erotuksen itse.

Tehokas tapa suojautua tällaiselta touhulta on pitää leivän tekemisen pienet hienoudet ihan omana tietona.

Itse näen ennemmin ongelman piilevän jaetun tiedon löytämisessä. Keksitkö juuri parhaiten sopivasti taivutetun sanamuodon tai sanaparin? Hakutoiminnot eivät tunnista asiayhteyksiä, joten tiedon löytäminen on pullonkaulua. Tämä mainittu "hiljainen tieto" on usein sitä, että samassa työyhteisössä pitkään työskennellyt vielä muistaa aiheen ja asiakkaan nimen yhteyden, mutta tarkempien yksityiskohtien puuttuessa tälläkään "tiedolla" ei pitkälle pääse.

Harvassa organisaatiossa on taloudellisia resursseja työllistää joukkoa assistentteja, joiden päätyönä on pitää dokumentaatioita ajan tasalla monesta eri käyttötarpeesta.
Asiakasorganisaatioilla voi olla sama tilanne, ja koskien jo vain omaa käyttöympäristöään koskien.

Onko ongelma siinä, että odotetaan jonkun tulevan ja kertovan. Olisi parempi kysyä ja etsiä itse.

Työsopimuslaissa sanotaan, että palkan pitää olla vähintään tavanomaista ja kohtalaista tai tesin mukaista. Siten työntekijät tekevät vain sen, josta saavat palkkaa. Monikaan ei maksa kolleegalleen, että neuvoisi jossain asiassa.

"Miksi teistä hiljaisen, oleellisen tiedon panttaaminen on niin yleistä?"

Tervetuloa alalle.

Tiedon panttaaminen on seurausta työelämän epävarmuudesta. Jatkuvien YT-neuvotteluiden ja ulkoistusten rassaamalla IT-alalla työntekijän kannattaa (varsinkin työuran myöhemmässä vaiheessa) pyrkiä tekemään itsestään mahdollisimman korvaamaton, ja se onnistuu parhaiten pimittämällä tietoa. Kun tieto on ainoastaan oman pään sisällä, ei tekemistä voida ulkoistaa esimerkiksi Intiaan niin helposti.

Kun tietää olevansa vaikeasti korvattavissa, saa iltaisin paremmin nukahdettua.

Tiedon panttaaminen tekee toki työskentelystä joissain tilanteissa hankalaa, mutta kyseessä on täysin ymmärrettävä vastareaktio siihen, että työnantaja on epäonnistunut turvallisen työskentelyilmapiirin luomisessa.

Hyvissä ja vakavaraisissa firmoissa tiedon panttaamista tapahtuu vähemmän.

Vastauksia:

Eipä sitä voi sinne Sharepointtiin millään laittaa kaikkea mitä muistinkätköistä löytyy.
Jokapaikassa neuvojen ja kommenttien jakaja saa aika helposti ylpeähkön besserwisserin maineen ja neuvojen arvo laskee. >> tuokin tuossa vaan yks moottoriturpa << jota ei Oikeasti Edes Kiinnosta muiden ajatukset.

Miksi joku ylipäätään haluaisi että kolleega osaisi yhtä paljon kuin sinä? HÄH?