Freudista
Voi antaa palautetta kannanotoistani.
Freud tutki hypnoosia ja kehitti siitä rentoutumis-tyylisen keskustelun (potilas on rentoutuneena ja keskustelee asioista).
-Onko hypnoosi kristillisyydessä hyväksyttyä? Liittyykö siihen jotain mikä ei ole oikein?
Freud kirjoitti kirjan "Unien tulkinta". Freud sanoi unien olevan toiveiden tulkkina.
-Minusta on vaarallista jos lähdetään tutkimaan unia, varsinkin jos liikkeelle ei lähdetä kristillisyydestä vaan jostakin jossa jopa kielletään Jumala.
En kehoittaisi ketään kertomaan unistaan millekään psykologille (varsinkin jos psykologi ei ole kristitty). Hehän voivat keksiä kaikenlaisia unista.
Myös Jung puhui unista. Kristillisyydelle vieraissa uskonnoissa analysoidaan unia jopa noituuteen viittaavalla tavalla.
Freud tutki "oidipluskompleksia" ja samalla varhaislapsuuden merkitystä.
-Olen joitakin kertoja kuullut psykologien (tai psykoanalyytikkojen) puhuvan tuollaisista asioista. Jos jokin on vialla (psyykkeessä tai jotain muita ongelmia elämässä yms.), niin onko aina perusolettamuksena se että syy ongelmaan täytyy olla varhaislapsuudessa ja myös äidissä (tai isässä). Olen saanut sellaisen käsityksen, että melkeinpä heti aletaan etsimään vikaa lapsuudesta tai/ja äidistä. Minusta sellainen ajattelutapa vie vikaan. Ja sellaisessa saatetaan alkaa hyvin helposti syyttämään heti äitiä kaikista ongelmista. Saatetaan sivuuttaa jopa neljäs käsky: "kunniota isääsi ja äitiäsi". Äidille on myös hyvin raskasta, jos häntä aletaan heti syyttämään lapsen ongelmista
(ja varsinkin jos todelliset ongelmien syyt ovatkin aivan muualla, mutta silti itsepintaisesti syytetään vain äitiä kaikesta). Lapsellekin saattaa iskostua mieleen, että äiti on kaikkeen syypää ja voi alkaa vihaamaan äitiään, vaikka äidissä ei olisi yhtään mitään vikaakaan. Ei opetatakaan enää että: "kunnioita isääsi ja äitiäsi", vaan heti perusolettamuksena sanotaan lapselle että syy tähän kaikkeen on äidissäsi (tai isässäsi), ja varhaislapsuudessa, ja lapsi saattaa alkaa syyttämään ja vihaamaan äitiään sen sijaan että tottelisi neljättä käskyä. Tämä ajatuksena vain.
Minusta tuntuu että ei ole oikein alkaa heti perusolettamuksena miettiä tuollaisia asioita.
Freud kirjoitti kirjan "Seksuaaliteoria"
-Freudin ajattelussa seksuaalisuus saa käsittääkseni kauhella tavalla tilaa. Kaikkea ajatellaan seksuaalisuuden kautta (tai jotain vastaavaa). Se on mielestäni sairasta. Ei kyllä kannata kertoa psykologeille seksuaalisuudestaan yhtään mitään, jos sellaisia kyselevät. Hehän voivat päätellä sellaisista asioista kaikenlaista. Ja muutenkin, ei sellainen mielestäni kuulu asiaan millään tavoin. Freudin ajattelu taitaa olla sairasta tuon seksuaalisuusasian suhteen.
Freudin mielipiteet neurooseista levisivät vähitellen ("Johdatus psykoanalyysiin"-oppikirja.)
-Eikö Freud kutsunut uskoa Jumalaan tai kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan joksikin neuroosiksi tai vastaavaksi?
Keskeiset asiat vielä uudelleen
Yllä mainittuja asioita saattaa havaita, kun psykoanalyysia kannattava (tai psykologi yleensä) keskustelee asioista:
-syytä ongelmiin aletaan ensimmäiseksi etsimään lapsuudesta tai äidistä
(en tiedä voihan sieltäkin syitä nousta? Mutta tuo ajattelu on saattanut vääristyä. Siltä ainakin vaikuttaa näin aluksi.)
-asioita ajatellaan järkyttävän paljon seksuaalisuuden kautta.
Lisäksi, mielestäni:
-unien tulkinnassa aletaan mennä vaarallisille vesille
-onko hypnoosi oikein raamatullisesti ajatellen. Onko siinä jotain mikä on syntiä (ja jopa noituutta tms.)? Vai onko asia turvallinen?
Hyvä, jos joku on saanut apua psykoanalyyseistä yms., mutta itse pohdin, että voiko tuosta maaperästä nousta mitään hyvää?
Minun pitäisi myös tutkia noita asioita vielä enemmän.
(Olen saattanut ymmärtää jotain väärinkin enkä ole perehtynyt noihin asioihin tarpeeksi. Eli jotkin kannanottoni voivat olla vääriä.)
Ja vielä sellainen asia, että parhainkaan psykologi ei pysty selittämään sellaista asiaa että mitä synti on. Siinä asiassa tarvitaan Raamattu avuksi.
Onko psykologian "kentällä" muuten minkälaisia eri koulukuntia?
Voi antaa palautetta kannanotoistani.
Freud tutki hypnoosia ja kehitti siitä rentoutumis-tyylisen keskustelun (potilas on rentoutuneena ja keskustelee asioista).
-Onko hypnoosi kristillisyydessä hyväksyttyä? Liittyykö siihen jotain mikä ei ole oikein?
Freud kirjoitti kirjan "Unien tulkinta". Freud sanoi unien olevan toiveiden tulkkina.
-Minusta on vaarallista jos lähdetään tutkimaan unia, varsinkin jos liikkeelle ei lähdetä kristillisyydestä vaan jostakin jossa jopa kielletään Jumala.
En kehoittaisi ketään kertomaan unistaan millekään psykologille (varsinkin jos psykologi ei ole kristitty). Hehän voivat keksiä kaikenlaisia unista.
Myös Jung puhui unista. Kristillisyydelle vieraissa uskonnoissa analysoidaan unia jopa noituuteen viittaavalla tavalla.
Freud tutki "oidipluskompleksia" ja samalla varhaislapsuuden merkitystä.
-Olen joitakin kertoja kuullut psykologien (tai psykoanalyytikkojen) puhuvan tuollaisista asioista. Jos jokin on vialla (psyykkeessä tai jotain muita ongelmia elämässä yms.), niin onko aina perusolettamuksena se että syy ongelmaan täytyy olla varhaislapsuudessa ja myös äidissä (tai isässä). Olen saanut sellaisen käsityksen, että melkeinpä heti aletaan etsimään vikaa lapsuudesta tai/ja äidistä. Minusta sellainen ajattelutapa vie vikaan. Ja sellaisessa saatetaan alkaa hyvin helposti syyttämään heti äitiä kaikista ongelmista. Saatetaan sivuuttaa jopa neljäs käsky: "kunniota isääsi ja äitiäsi". Äidille on myös hyvin raskasta, jos häntä aletaan heti syyttämään lapsen ongelmista
(ja varsinkin jos todelliset ongelmien syyt ovatkin aivan muualla, mutta silti itsepintaisesti syytetään vain äitiä kaikesta). Lapsellekin saattaa iskostua mieleen, että äiti on kaikkeen syypää ja voi alkaa vihaamaan äitiään, vaikka äidissä ei olisi yhtään mitään vikaakaan. Ei opetatakaan enää että: "kunnioita isääsi ja äitiäsi", vaan heti perusolettamuksena sanotaan lapselle että syy tähän kaikkeen on äidissäsi (tai isässäsi), ja varhaislapsuudessa, ja lapsi saattaa alkaa syyttämään ja vihaamaan äitiään sen sijaan että tottelisi neljättä käskyä. Tämä ajatuksena vain.
Minusta tuntuu että ei ole oikein alkaa heti perusolettamuksena miettiä tuollaisia asioita.
Freud kirjoitti kirjan "Seksuaaliteoria"
-Freudin ajattelussa seksuaalisuus saa käsittääkseni kauhella tavalla tilaa. Kaikkea ajatellaan seksuaalisuuden kautta (tai jotain vastaavaa). Se on mielestäni sairasta. Ei kyllä kannata kertoa psykologeille seksuaalisuudestaan yhtään mitään, jos sellaisia kyselevät. Hehän voivat päätellä sellaisista asioista kaikenlaista. Ja muutenkin, ei sellainen mielestäni kuulu asiaan millään tavoin. Freudin ajattelu taitaa olla sairasta tuon seksuaalisuusasian suhteen.
Freudin mielipiteet neurooseista levisivät vähitellen ("Johdatus psykoanalyysiin"-oppikirja.)
-Eikö Freud kutsunut uskoa Jumalaan tai kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan joksikin neuroosiksi tai vastaavaksi?
Keskeiset asiat vielä uudelleen
Yllä mainittuja asioita saattaa havaita, kun psykoanalyysia kannattava (tai psykologi yleensä) keskustelee asioista:
-syytä ongelmiin aletaan ensimmäiseksi etsimään lapsuudesta tai äidistä
(en tiedä voihan sieltäkin syitä nousta? Mutta tuo ajattelu on saattanut vääristyä. Siltä ainakin vaikuttaa näin aluksi.)
-asioita ajatellaan järkyttävän paljon seksuaalisuuden kautta.
Lisäksi, mielestäni:
-unien tulkinnassa aletaan mennä vaarallisille vesille
-onko hypnoosi oikein raamatullisesti ajatellen. Onko siinä jotain mikä on syntiä (ja jopa noituutta tms.)? Vai onko asia turvallinen?
Hyvä, jos joku on saanut apua psykoanalyyseistä yms., mutta itse pohdin, että voiko tuosta maaperästä nousta mitään hyvää?
Minun pitäisi myös tutkia noita asioita vielä enemmän.
(Olen saattanut ymmärtää jotain väärinkin enkä ole perehtynyt noihin asioihin tarpeeksi. Eli jotkin kannanottoni voivat olla vääriä.)
Ja vielä sellainen asia, että parhainkaan psykologi ei pysty selittämään sellaista asiaa että mitä synti on. Siinä asiassa tarvitaan Raamattu avuksi.
Onko psykologian "kentällä" muuten minkälaisia eri koulukuntia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Freudiin liittyen ote kirjasta: ”Unohdettu Genesis”, s. 11, kirjan kirjoittaja: Pekka Reinikainen, painettu 1991.
(Kirja käsittelee evoluutiota ja kreationismia. Myös Freudin kohdalla viitataan kehitysoppiin. En laittanut tätä kirjoitusta tähän evoluution tähden, vaan yleensä kuvaamaan joitakin asioita Freudista.)
Sigmund Freudin joitakin vuosia sitte löydetty kirjeenvaihto korvalääkäri Wilhelm Fliessin kanssa paljasti myös Freudin paon todellisuudesta huumeiden maailmaan. Freud käytti kokaiinia niin runsaasti, että lopulta hänen nenärustonsa vaurioitui. Freud selitti ihmisen luonnetta kehitysopin pohjalta. Hän kuvitteli Lamarckin tapaan, että hankitut ominaisuudet periytyvät. Nykyaikainen psykologia perustuu edelleen paljolti näiden olettamusten varaan. Freud kamppaili syyllisyyden kanssa ja katsoi kaikille ihmisille yhteisen syyllisyyden tunteen periytyneen (apina)lauman kieroonkasvaneista perhesuhteista.
Freud katsoi, että ihminen on luonut Jumalan isänsä kaltaiseksi. Tämä ihmisen itsensä luoma Jumala ahdistaa Freudin mukaan ihmistä koko ajan pelottavilla ja ahdistavilla moraalisäännöillä, jotka varhaislapsuudesta asti isän ja äidin kautta kerääntyvät ihmisen ”superegoon” (yliminään) ja alkavat sieltä käsin sotia varsinaista egoa (todellinen minä) ja kaikkia luonnollisia viettejä vastaan synnyttäen mielenterveyden häiriöitä. Hoidossa on Freudin mukaan tärkeintä osoittaa, että Jumalaa ei ole olemassa ja että kaikki Jumalan keksimät moraalisäännöt ovat yhtä epätodellisia kuin Jumala. Freudin mukaan kaikki uskonnot ovat ihmiskunnan evoluution lapsuusvaiheen neurooseja, joista vähitellen vapauduttaisiin kunhan kehitys kulkisi eteenpäin (Sigmun Freud: Future of an illusion).
Tuossakin kirjoituksessa viitataan Freudin ajatteluun, että monet ongelmat voivat syntyä lapsuudessa (tuollainen ajattelu ei taida olla oikein hyvä asia).
Kuten kirjoituksesta huomataan, Freudin ajattelu oli varsin erikoista Jumalaan ja Jumalan lakiin nähden.