kehittelemiä, tai kuvittelemia juttuja. Syysahdistua , joka tulee kun pimeys alkaa, puut pudottavat lehtensä ja myrskyää .
Keväällä sitten tulee kevätahdistus kun valon määrä suurenee.
Keväällä sitten tulee kevätahdistus kun valon määrä suurenee.
Ovatko nämä ihmisen itse
Anonyymi
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Luultavasti.
Eihän Luonto tuolle mitään voi.
Se vain antaa.
-
Onneksi niin harva ihminen tekee turhuuksista numeron.
Lienevätkö he heitä, jotka alle 20v. haluavat päästä masennus-eläkkeelle.
Ilman työ-velvoitetta.
H.
Kuka muukaan ne kehittelisi ellei ihminen itse.
Sitä voi ahdistua ja masentua monesta syystä, säästä, pimeydestä ja valosta.
Ei ole luonnon syy jos joku sen takia ahdistuu.
Emme kaikki ole samasta muotista valettuja, emme yhtä kestäviä ja lujia.
Kalkkaroita ei ahdista.
Kalkkaron tarkoitus tuottaa elinikäinen trauma. Itse niin sanoi.
Miksi te olette sitten sellaisia? - Nm. Käsittämätöntä
Kas kalkkaro itse !
Mielestäni sellainen ahdistus voi olla täysin tiedostamatonta.....ei sitä tarvi kehitellä ..
tai kuvitella ...Toinen asia on sitten jos näyttelee masentunutta ....Mutta kyllä oikeasti voi masentaa kumpikin ...joko pimeys ....tai valo..
mimmimum-..mi
Ei mitään synny kehittelemättä, ajatukset kiertää päässä ja siitä se ahdistus kehittyy.
Keikun kanssasi samoilla laineilla sillä lailla, että ihmisen ajattelusta lähtevät ahdistukset, masennukset, pelot yms., jotka tuottavat tuskaa tyypeille. Siksi on aika tärkeä juttu, mitä, millä lailla ja / tai miten ajattelee. - Nm. Asenteen alkujuuri
nm. kalkkaro
Miksi kerrot omasi? - Nm. Mulla oli omani
Ei mitään outoa siinä että tällaisina aikoina masennuskin voi hiipiä puseroon. Varsinkin tällaisilla kriisiryhmässä olevilla, joiden pitää jo ihan itsensä vuoksi jättäytyä pois monista sellaisista tapahtumista, ajanvietteistä ja kokoontumisista, jotka aikaisemmin toivat iloa elämään.
Minulla alkaa olla "ihmisten puute". Vai mikä siinä on kun ei osaa enää tutuille soittaakaan, kun ei kerran heitä suuremmin tavatakaan voi?
Kun en ole chattailevaa tyyppiä, mieluummin juttelisin nenäkkäin tai menisin porukassa jonnekin...
Päivä kerrallaan se vain on jaksettava, neuvoisin muitakin potkimaan itseään lenkille vaikka sää olisi mikä. Kotiin tultua on ainakin vähän parempi olo ;)
Tämä korona-ajan alakulo on jotain ihan muuta kuin tavalliset vuodenaikoihin ja säihin liittyvät alavireisyydet ja apeudet. Osuva ilmaus tuo ihmisten puute. Viime keväänä sitä korvattiin innolla erilaisilla etäyhteyksillä, minäkin jopa pukeuduin ja kampauduin nätisti tärkeimpiä videopuheluita varten, laitoin näkösälle kauniin kukkakimpun. Kesää oli lohdullista odottaa, kun oli saatu lupa ainakin ulkosalla tavata ja juhliakin. Vaikka osattiin osottaa, että syksyllä tulee uusi aalto, kyllä tämä takaiskulta tuntuu. Harmittaa, kun marraskuun aurinkomatka ei toteudu, sen voimalla pääsi joulun laittoon ja tunnelmointiin, joulukonsertit tärkeänä osana. Kun lähipiirissä on lapsia ja nuoria, joiden kasvu ja kehitys on huimaa, ja on tottunut heitä usein tapaamaan, nyt tuntuu kuin heistä vieraantuisi pikaisten turvatapaamisten varassa. Järkyttävää : olemme turvallisuusuhka toisillemme!
Ystävien kahvilatapaamiset olisivat nyt arvossaan, museokorttikin pölyttyy tyhjän panttina. Kyllä ihmisiä pitäisi saada halia ja kätellä, nähdä hymyt ilman maskia. Tällainen kulkutauti vastaa pahaa luonnonkatasrofia tai ainaista marraskuuta. Löydän kyllä aina valoisia ja vahvistavia asioita , edellisen kirjoittajan tapaan ulkoilu on ehdoton lääke. Hengitysharjoitukset auttavat paljon sisäiseenkin oloon, rauhoittavat uneen , tasaavat tuohtumusta. Nyt metsissä on hiljaista, ei ole lintujen laulua, havupuiden tuoksu ja vihreys korostuu riisuttujen lehtipuiden rinnalla.
Muutama kohokohta ja kulminaatiopiste vuoden kierrossa on aivan omaa luokkaansa vaikuttavuudessaan : kevään muuttolinnut, hiirenkorvat, sopivaksi lämmennyt uimavesi, ruska, ensilumi, tähtikirkas taivas. Ryskyvä jäidenlähtö olisi ehkä vaikuttavin, mutta sitä ei saa enää etelärannikolla juurikaan kokea.
Päivä ja hetki kerrallaanhan tässä mennään. :)
Auringonvalon väheneminen minimiin, aiheuttaa ihmisissä kuten eläimissäkin hormonaalisia muutoksia, kasveista puhumattakaan.
Nyt on kirkasvalolamppujen aikaa. Niiden valosta piristymme kasvien tavoin. Tutkittu juttu muuten.
Naisilla putoaa räystää vanhetessaan, joka jo aiheuttaa monenlaista muutosta.
Kroppaa kuumottaa ja kylmettää oudosti, seksihalut heilahtelee armottomasta panettamisesta jäänkylmyyteen.
Vähemmästäkin alkaa joillakin päätä ahdistaa, ja tehdä mieli jotenkin helpottaa, vaikka Vastaamon kallonkutistajilla. Se on muka salaisuus.
Ai miehillä ei maan vetovoima vaikuta ?
Ai jaa. Minä ajattelen kyllä päinvastoin: että se kaikenkattava "positiivisuus" olisi ihmisen kehittämä juttu, joka tukee uskoa omaan kaikkivoipaasuuteen, siihen että
homma pysyy hanskassa ja tefloni pitää, oli sitten myrsky tai tyven.
Jos ihminen on osa luontoa, eikö ole selvää, että luonnossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat ihmiseen ? Miksi niitä pitäisi torjua, muuntaa muuksi ? Minäkin taidan hävittää kirkasvalolamppuni ja ottaa syksyn pimeät sellaisena kuin ne tulevat..))
"demeter1"
Fiksu tyttö sinä.
Luonto ei todellakaan ajattele pienesti.
Jos Luonto päättää tulvehtia.
Sille on se ja sama montako ihmistä siihen hukkuu.
Olivat ne ihmiset sitten Vastaamossa, hulluja tai läpeensä terveitä.
Ole siis, kuten aina olet ollutkin.
Fiksu, osittain filmaattinen ja oma itse.
"Astu aina arvollasi ihminen, oikeaan tai väärään."
H.
Harkitse jätätkö kirkasvalolamppusi käyttämättä ?
Sen avulla saa pimeästä vuodenajasta luontevasti enemmin irti,
kun jo aamusta on virkeämpi, "aivotkin heräävät".
Ainakin minä tunnen saavani siitä energiaa tms.
Kiitos huru. Et sentään syyttänyt kopioinnista..))
Toinen kirjoittaja kehotti menemään luontoon, eikä huono kehotus olekaan.
Sinnepä tästä matka.
Niin ole tykönäni tuumannut, Ano 11.30..)) Että kirkasvalo saa jäädä.
Eli en tahdo saada mistään vuodenajasta irti enempää kuin se minulle tarjoaa.
Aina se tarjonta on silti ollut riittävää, joskus suorastaan runsasta.
Kevät, kesä valon aikaa, touhua, työtä, iloa ja aurinkoa. Syyskuu, valmistumista talveen, sadon korjuun aikaa. Lokakuusta alkutalveen, pimeää, sataa ja taivas on harmaa, Silloin on aika levätä. Lepääminen ei ole suremista, masennusta vaan voimien keruuta tulevaan.
Luonnon kiertokulkua.
Jokainen kokee auringon valon vähenemisen omalla tavallaan.
Ankeaahan se on ja lisää alakuloa, mutta varsinaiseen ahdistukseen tarvitaan myös muita syitä kuin sää.
Vähenee se dopamiini ja melatoniini kun auingonvalo vähenee ja tietysti D-vitamiini, kyllä niidenkin puutteesta saa vaikka mitä kehiteltyä, jos halluu.
Luin jostain tutkimuksesta kuinka koronaankuolleita tutkittaessa on löydetty D-vitamiinin puutosta , vaikka ei aina oikein jaksa kaikkiin tutkimuksiin uskoa,
mutta ei liene pahasta D- vitamiini purkista näin pimeänä aikana.
Lihavilla on usein puutetta D-vitamiinista, koska D varastoituu rasvakudokseen. Muutenkin ylipaino on yksi vakavan koronan riskitekijä. Ihan uskottava tuo tutkimus. Vitamiinien puute heikentää vastustuskykyä.
Melatoniini (jonka esiaste on serotoniini) on myös pimeähormooniksi kutsuttu.
Kevätväsymykseen vaikutta se sama asia, eli valon määrä.
Valon vaikutuksesta melatoniinin määrä vähenee, rytmi häiriintyy.
Varsinkin kevätväsymykseen olen lukenut suositeltavan reilunpaa D-vitamiinin määrää.
Olen syönyt kalsium D.tä yli kymmenen vuotta.
Useamman vuoden minäkin olen syönyt 50 mikrogrammaa/vrk, paisti kesällä aurinkoisina päivinä, kun olen paljon ulkona, jätän väliin.
Valon määrä vaikuttaa melatoniinin eritykseen.
Pieneen prosenttiin ihmisiä valon väheneminen vaikuttaa enemmän. Väsyttää ja kuitenkin on pakko arkensa hoitaa, jaksaminen vähenee, joka tuo masennusoireita.
Siksi kirkasvalohoidon on todettu auttavan.
Karhutkin nukkuvat talviunta.
Ehkä toiset meistäkin haluaisivat.
Olkaamme onnellisia me, joihin tuo ei vaikuta, älkäkäämme vähätelkö heidän oireitaan, joilla on hankalampaa pimeyden kanssa.
Onneksi minä en ole tuntenut koskaan tuon valon vaikutusta, vaan olen sopeutunut hyvin tähän meidän oloisamme olevaan vuoden vaihteluun.
Herään aamulla aikaisin, jo 4-5 välillä, jolloin keitän kahvit ja luen netti lehdet ja tietenkin "palsta uutiset", mitä iltaisin on kirjoitettu, koska suljen koneeni ip. noi 16- 18 välillä ja luen kirjoja ja kuuntelen PUhe- radiota, mikäli siellä ei ole se ärsyttävä Olga k haastattelemassa.
Aika sujuvasti ole jopa nukahtanut, kun tulee noita urheiluselostuksia, joita inhosin aikaisemmin, mutta onhan sielläkin aika mielenkiintoisia tilanteita.
Verhot ovat aina laskettu alas ja mitään ulkopuolista valoa en tarvitse.