Legitiimit turvallisuusintressit

Arno Kotron avautumiset lienevät kaikille tuttuja, eikä niin ollen ole kenellekään epäselvää, kuinka yksipuolisia ja typeriä ne ovat, Valheellinen kapeakatseisuus on Kotron tunnusmerkki. Jos hän olisi rehellinen, hän kertoisi koko tarinan siitä, miten naurettavaa tilkkutäkin kutomista suomalainen kouluhistorian opetus on ollut ja on kai vieläkin. Sellaista jokseenkin omituista ja aika naurettavaa tasapainoilua häpeän, salailun ja valehtelun välillä.

Niinpä YYA-aikaan opetettiin koulussakin, että Neuvostoliitolla on "legitiimejä turvallisuusintressejä", jotka on otettava huomioon. Suurimalle osalle oppilaita sana legitiimi ei avautunut ollenkaan ja vain hieman pienempi osa ei ymmärtänyt edes mitä turvallisuusintressit tarkoittavat, mutta hekään eivät koskaan ymmärtäneet syytä, miksi Neuvostoliitolla oli selllaiset intressit.

Ensinnäkään, suomalainen ajattelu ei perustunut eikä perustu edelleenkään järkiperäiseen ajatteluun, vaan johtuen perimältään germaanis-saksalaisesta ylimystöstämme häpeän ja euforisen samaistumisen suuriin ja vaikuttaviin tunteisiin. Saksalais-germaaniseen tapaan yksin jäänyt on kaikkien kiusattavana ja tämä tunnejälki syväistutetaan jokaiseen suomalaiseenkin yleisen koululaitoksen toimesta. Sen avulla syntyy yhteiskunta, jota on helppo hallita ilman fyysistä väkivaltaa pelkän ilkeän psykologian keinoin triggeröimällä ihmisten kipeitä ja traumaattisia koulumuistoja. Ja niin sitten myös tehdään, niin tekee myös ylimystö keskuudessaan ja pitää toimintaansa niin sivistyneenä, että pakottaa sen koko kansa riesaksi.

Ylimystöasenteen hedelmissä hävettää riittääkin ja kun on hävettävää, on myös salattavaa.Suurin häpeä kaikista on samaistua häviäjiin. Aatelissukujen vuorineuvokset olivat aina valmiita nielemään hävittyjen sotien häpeän niin kauan kuin voittaja uhkui voimaa, jota saattoi kunnioittaa ja sittemmin jopa ihailla. Mutta voittajan alkaessa horjua häpeä olikin sitten kaksinkertainen. Mutta vielä varsinaisena YYA-aikana voittaja ei horjunut, vaan kaksinkertainen häpeä silloin oli ylimöstön asenteensa mukaan aloittamat sodat ja hyökkäykset. Suurempi häpeä kuin hyökkäyssotien rikollinen luonne oli tietenkin se, että ne hävittiin, ja sotilaalliset typeryydet selitettiin perin saksalaisgermaaniseen tapaan paikallisella selkäänpuukotustarinalla, jossa väitettiin heimoretkien saavutukset myydyn Tarton rauhan neuvottelupöydässä pelkureiden ja vihollisen kätyreinä toimineiden poliitikkojen toimesta. Vaikka todellisuudessa tilanne oli sama kuin ylimästömme emämaan Saksan tilanne oli ollut juuri päättyneessä maailmansodassa. Saksan sotilaat yrittivät valhein peittää kyvyttömyytensä. Kun sotilaat häviävät taistelunsa ja perääntyvät häntä koipien välissä takaisin maansa rajojen turvaan, niin että vain politiikot voivat pelastaa heidät suuremmilta tappioilta, ei rauhansopimukissa liitetä voittomaita.

Mutta hävityilläkin sodilla luodaan turvallisuusintressejä. Kun hyökkäyksen kohde voimistuu, se haluaa varmistaa, että seuraavan kerran se itse ei ole kohde vaan hyökkääjä. Se haluaa haltuunsa vähintäänkin edellisen hyökkäyksen tukialueet. Ja juuri niin Neuvostoliitto aivan johdonmukaisesti toimi aina vuodesta 1938 eteenpäin ymmärrettyään, ettäArno Kotron avautumiset lienevät kaikille tuttuja, eikä niin ollen ole kenellekään epäselvää, kuinka yksipuolisia ja typeriä ne ovat, Valheellinen kapeakatseisuus on Kotron tunnusmerkki. Jos hän olisi rehellinen, hän kertoisi koko tarinan siitä, miten naurettavaa tilkkutäkin kutomista suomalainen kouluhistorian opetus on ollut ja on kai vieläkin. Sellaista jokseenkin omituista ja aika naurettavaa tasapainoilua häpeän, salailun ja valehtelun välillä.

Niinpä YYA-aikaan opetettiin koulussakin, että Neuvostoliitolla on "legitiimejä turvallisuusintressejä", jotka on otettava huomioon. Suurimalle osalle oppilaita sana legitiimi ei avautunut ollenkaan ja vain hieman pienempi osa ei ymmärtänyt edes mitä turvallisuusintressit tarkoittavat, mutta hekään eivät koskaan ymmärtäneet syytä, miksi Neuvostoliitolla oli selllaiset intressit.

Ensinnäkään, suomalainen ajattelu ei perustunut eikä perustu edelleenkään järkiperäiseen ajatteluun, vaan johtuen perimältään germaanis-saksalaisesta ylimystöstämme häpeän ja euforisen samaistumisen suuriin ja vaikuttaviin tunteisiin. Saksalais-germaaniseen tapaan yksin jäänyt on kaikkien kiusattavana ja tämä tunnejälki syväistutetaan jokaiseen suomalaiseenkin yleisen koululaitoksen toimesta. Sen avulla syntyy yhteiskunta, jota on helppo hallita ilman fyysistä väkivaltaa pelkän ilkeän psykologian keinoin triggeröimällä ihmisten kipeitä ja traumaattisia koulumuistoja. Ja niin sitte länsi ei tule pysäyttämään Saksan voimistumista jälleen kerran juuri sellaiseksi hyökkäyskykyiseksi maailmanvallaksi, jollaiseksi tulemisen estämiseksi Versaillesin rauhansopimuksen tiukat ehdot oli tehty. Toki Versaillesin rauhan ongelma oli jättää moudattamatta kansallisuusperiaatetta sodan häviäjien suhteen, kun taas voittajien pienimmätkin toteutettiin.