Tiukennan otetta takistani, jota tuuli riepottelee. Kylmyys vie elämäni jäihin. Tunnen kulkevani eteenpäin, paikoillani ja yksin. Ohitan pimellä kadulls rivin kerrostalojen kullankeltaisia ikkunoita. Lämpimiä ikkunoita.
Auto ajaa ohi, kuulen että renkaiden alla tue on märkä, vaikka on jo marraskuuu. Näillä leveysasteilla on usein tähän aikaan ollut jo lunta niin että pyhäinpäivänä haudoilla on ollut kaunista.
Kivikirkko paanukattoineen, en muista arkkitehtiä, mutta on se kaunis. Kirkonmäki.
Joskus se käy mielessä, että miltä se tuntuu, kun vierellä kulkee ihminen, joka ottaa kiinni alamäessa ja työntää ylämäkeen.
Miltä se tuntuu, kun joku sipaisee hiussuortuvaa ja katsoo silmiin tai kun halaa omasta tahdostaan ihan hyvyyttään vaatimatta mitään takaisin, halusta olla lähellä juuri minua.
Katson taivaalle, sataa tähtiä. Katuvalot ovat vinossa.
Auto ajaa ohi, kuulen että renkaiden alla tue on märkä, vaikka on jo marraskuuu. Näillä leveysasteilla on usein tähän aikaan ollut jo lunta niin että pyhäinpäivänä haudoilla on ollut kaunista.
Kivikirkko paanukattoineen, en muista arkkitehtiä, mutta on se kaunis. Kirkonmäki.
Joskus se käy mielessä, että miltä se tuntuu, kun vierellä kulkee ihminen, joka ottaa kiinni alamäessa ja työntää ylämäkeen.
Miltä se tuntuu, kun joku sipaisee hiussuortuvaa ja katsoo silmiin tai kun halaa omasta tahdostaan ihan hyvyyttään vaatimatta mitään takaisin, halusta olla lähellä juuri minua.
Katson taivaalle, sataa tähtiä. Katuvalot ovat vinossa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyyneleet vääristää näkökentän ja se saa maiseman näyttämään siltä kuin katuvalotkin olisi vinossa?
Hyvää tekstiä
Meitä on muitakin yksinäisten tähtien alla tarpojia. Kun mietityttää, mikä itsessä on vikana ettei lämpöä löydä.. Jääkerroksen läpi on hankala nähdä sitäkään valoa mitä voisi. Mene omaan kotiisi, sytytä ikkunoille kynttilöitä, kuivaa sateessa kastuneet kyyneleesi.Ehkä valo ja lämpö vielä löytävät ikkunasi taakse.Kaunista yötä sinulle, ajatuksella.
Kaikille ei olla suotu kaikkea. Eikä kellään elämä ja parisuhde ole pelkkää myötämäkeä.
Sitäpä se aloittajakin kirjoitti.
Jossain vaiheessa vain ymmärtää, ettei se tule koskaan tapahtumaan. Sen jälkeen kaikki on aika selkeää, kylmää, mutta selkeää. On oltava itse itselleen se läheinen, joka huolehtii ja välittää.
Myös itseään pitää osata rakastaa. Hyväksyä itsensä vikoineen kuin puutteineen sekä osansa tässä kiertokulussa, jota elämäksi kutsutaan.
Miksi se on kylmää sen jälkeen kun eikös tuon jälkeen voi olla muita kivoja juttuja sekä muita mieltä lämmittäviä asioita. Lämpimiä suhteita vaikka ystäviin?
Ystävyyttä ei voi olla kahden kytevän hiilen välillä, sillä kaikki, jotka pyrkivät siihen väliin, palavat pois. Lopulta jäljelle jää kuitenkin vain nuo 2.
Älä luovuta