Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Isänpäivä tuli

    Ja meni. Onnea vaan kaikille isille!
    Muistettais vaan, että ne isät ovat muinakin päivinä muistettavia isiä. Ei niin kiire saisi olla, ettei vaivaa näkisi pidemmänkin matkan lähteä. Ei se puhelinsoitto ole sama vaikka edes se on tärkeä. Ja jos ei puhelimeen vastausta saa, useammankaan soiton jälkeen, eikö kannattaisi pohtia mitä on mahdollisesti käynyt? Vakavaa jotain?
    Yksinäisyys on vakavaa! Korona ja kaikki muu on vaikeaa. Ei tavata, ei käydä, ei soitella - ei huolehdita. Ei ole ketään!
    Sitten kun ollaan itse samassa tilanteessa, voi tulla mieleen että jos kumminkin olisi muistanut ja käynyt. Tai jopa jos käynytkin ikävästi, on turha murehtia ja itkeä miten on poistunut keskuudestamme. Tunsiko hätää, tuskaa ja kipua.
    Jos vaikka kotiutunut jostain hoitojaksolta tms. Palaa kotiin mieli maassa. Siinäkö olet sitten toipumassa harmituksesi kanssa?
    Kunpa vain olisi joku juttukaveri edes.
    Eikö kukaan ota "asiakseen" miten siellä kotona pärjäillään..
    064
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Ja meni. Onnea vaan kaikille isille!
    Muistettais vaan, että ne isät ovat muinakin päivinä muistettavia isiä. Ei niin kiire saisi olla, ettei vaivaa näkisi pidemmänkin matkan lähteä. Ei se puhelinsoitto ole sama vaikka edes se on tärkeä. Ja jos ei puhelimeen vastausta saa, useammankaan soiton jälkeen, eikö kannattaisi pohtia mitä on mahdollisesti käynyt? Vakavaa jotain?
    Yksinäisyys on vakavaa! Korona ja kaikki muu on vaikeaa. Ei tavata, ei käydä, ei soitella - ei huolehdita. Ei ole ketään!
    Sitten kun ollaan itse samassa tilanteessa, voi tulla mieleen että jos kumminkin olisi muistanut ja käynyt. Tai jopa jos käynytkin ikävästi, on turha murehtia ja itkeä miten on poistunut keskuudestamme. Tunsiko hätää, tuskaa ja kipua.
    Jos vaikka kotiutunut jostain hoitojaksolta tms. Palaa kotiin mieli maassa. Siinäkö olet sitten toipumassa harmituksesi kanssa?
    Kunpa vain olisi joku juttukaveri edes.
    Eikö kukaan ota "asiakseen" miten siellä kotona pärjäillään..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu