Hyvä Loppuelämä MS

Sepä se kun ei voi valita. Ja on paljon elämää rajoittavia sairauksia, niitä lie turha vertailla keskenään. Tsemppiä.

Itsekin porskutan edelleen 30 vuotta diagnoosista. Töissä en enää ole, mutta pärjään eläkkeelläni ja saan vapaasti tehdä mitä haluan. Jalat toimii ja koko kroppa toimii (olen nyt 53-vuotias).
Maksa-arvoja pitää toki seurata, mutta ne ovat olleet aina viitearvojen sisällä. Käyttämäni lääkkeen (Aubagio) pitäisi myös kohottaa verenpainetta, mutta niissäkään arvoissa ei ole ollut valittamista.
MS-lääkkeissä on myös eroja ja ensimmäisenä lääkkeenä käyttämäni Copaxone oli melko turvallinen.
Ja syövissä vasta eroa onkin! Monessa syövässä selvitymisprosenntti on paljon huonompi kuin tuo kaverillesi kerrottu.

Minä pidän MS-taudin paljon mieluummin kuin vaihtaisin sen syöpään. Minulla tähän vaikuttaa toki se, ettei minulle ole mitään pysyvää, elämää haittaavaa vammautumista tullut näiden 17 vuoden aikana, kun olen MS-tautia varmuudella sairastanut.

Väsyn herkästi vain ja olen hajamielinen. Toisaalta en ennen MS-tautiakaan ollut aktiivinen, toimelias ja sosiaalinen. Joten persoonallisuustyyppini takia tauti ei ole juuri vaikuttanut elämääni.

Töissä en käy ja elän erakkomaista elämää. Ihan tyytyväinen kyllä olen. Toivottavasti Luoja pitää minut kunnossa ja estää taudin etenemisen tästä eteenpäinkin.

Siunausta teille kaikille!

Sanoisin että keuhkosyöpä ja luusyöpä tappaa kyllä esim.hyvin tehokkaasti että en lähtisi toivomaan sitä syöpää ollenkaan eikä taida vatsa ja hainasyövässä olla myöskään kovin suuria toiveita jäädä henkitin.Pahus kun luin että ms tauti tietenkin todennäköisesti muistiinkin vaikuttaa huomattavasti.Mutta epäreiluudesta huolimatta Ms tauti voi joillakin sairastuneista olla melko lievä että joillakin sitten hyvin hankala ja vaikea että suurella osalla varmaan hieman vaihteleva sairaus eri vaiheineen että sairaus voi olla ikävä mutta muitakaan vakavia sairauksia ei kannata toivoa tilalle.

Syövässä kuitenkin hyvänä puolena on se, että se joko paranee, tai tappaa. Ja kuollut ei enää kärsi. Mäsä taasen voi kiduttaa kymmeniä vuosia. Lähinnä odottaa, että mikä paikka pettää seuraavaksi. Hattua nostan niille, jotka jaksavat taistella. Mäsä on kummallinen sairaus, kun siinä voi elää (ikävä kyllä!?) vanhaksikin. Syövät ym nopeasti tappavat taudit tuntuvat kiertävän mäsäpotilaan. Aivan kuin pitkällinen kärsimys olisi tarkoitettu kohtaloksi.