Aika, Jumalan antama lahja

Ju­ma­la loi maa­il­man kuu­des­sa päi­väs­sä (1. Moos). Seit­se­män­te­nä päi­vä­nä hän le­pä­si (1. Moos. 2:2). Näin lu­kee Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä.

Kou­lun bi­o­lo­gi­an tai maan­tie­teen op­pi­tun­nil­la nuor­ta saat­taa häm­men­tää, kun opet­ta­ja ker­too, et­tä maa­pal­lo on­kin mil­joo­nia vuo­sia van­ha. Eri­lai­set kas­vit ja eli­öt ovat il­mes­ty­neet maa­pal­lol­le eri ai­koi­na tu­han­sien ja mil­joo­nien vuo­sien ku­lu­es­sa.

Kun lu­em­me luo­mis­ker­to­mus­ta oi­kein tark­kaan, huo­maam­me, et­tä nel­jän­te­nä päi­vä­nä Ju­ma­la sa­noi: ”Tul­koon va­lo­ja tai­vaan­kan­teen erot­ta­maan päi­vän yös­tä, ja ol­koot ne merk­kei­nä osoit­ta­mas­sa mää­rä­ai­ko­ja, het­kiä ja vuo­sia” (1. Moos. 1:14). Vas­ta nel­jän­te­nä päi­vä­nä syn­tyi­vät siis ne ele­men­tit, joi­den mu­kai­ses­ti me ai­kaa las­kem­me.

Ju­ma­lan ai­ka on­kin eri­lai­nen kuin mei­dän ai­ka­kä­si­tyk­sem­me. Pie­ta­ri to­te­aa täs­tä: ”Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä” (2. Piet 3:8). Luo­mis­ker­to­muk­sen päi­vä oli eri­mit­tai­nen kuin mei­dän päi­väm­me, se saat­toi ol­la mil­joo­ni­a­kin mei­dän vuo­si­am­me.

Ju­ma­la lah­jot­ti meil­le ajan. Hä­nen lah­ja­naan saam­me ot­taa myös jo­kai­sen päi­vän. Saar­naa­jan kir­jan sa­noin: ”Kai­kel­la on mää­rä­het­ken­sä, ai­kan­sa joka asi­al­la tai­vaan al­la” (Saarn. 3.1).

Ju­ma­lan lap­sen suh­de ai­kaan on kah­ta­lai­nen. Jo­han­nes kir­joit­taa sii­tä: ”Rak­kaat ys­tä­vät, jo nyt me olem­me Ju­ma­lan lap­sia, mut­ta vie­lä ei ole käy­nyt il­mi, mitä meis­tä tu­lee. Sen me tie­däm­me, et­tä kun se käy il­mi, meis­tä tu­lee hä­nen kal­tai­si­aan, sil­lä me saam­me näh­dä hä­net sel­lai­se­na kuin hän on.” (1. Joh. 3:2.)

Jo­han­nes ko­ros­taa sen tär­keyt­tä, et­tä juu­ri nyt saa ol­la Ju­ma­lan lap­si. Ei tar­vit­se kan­taa ei­li­sen taak­ko­ja ei­kä mu­reh­tia tu­le­vas­ta. Kun täl­lä het­kel­lä on syn­nit an­teek­si, se riit­tää. Sa­mal­la saa tä­hyil­lä sin­ne, mi­hin on mat­kal­la – Isän ko­tiin tai­vaas­sa.

Ai­ka on Ju­ma­lan lah­ja myös et­si­väl­le: ”Oi­ke­al­la het­kel­lä olen kuul­lut si­nua, pe­las­tuk­sen päi­vä­nä olen tuo­nut si­nul­le avun. Juu­ri nyt on oi­kea het­ki, juu­ri nyt on pe­las­tuk­sen päi­vä.” (2. Kor. 6.2.)

Jou­ko Luuk­ko­nen